Jori Ringman Euroopan paperiteollisuuden kattojärjestöstä CEPI:stä väittää minun antaneen Helsingin Sanomissa viime sunnuntaina väärää tietoa paperiteollisuuden suhtautumisesta EU:n kemikaalilainsäädäntöehdotukseen eli REACH:iin.

Ringmanin mukaan "tottakai CEPI tukee REACH-lainsäädäntöä, joka mahdollistaa tietojen saamisen kemianteollisuudelta". Olen iloinen, jos tämä on CEPI:n kanta, mutta toivoisin, että silloin CEPI myös kertoisi kannattavansa REACH-ehdotusta eikä levittäisi väitteitä, joiden mukaan ehdotus tulisi paperiteollisuudelle kohtalokkaan kalliiksi. Paperiteollisuus voisi kertoa REACH:ia tukevan kantansa esimerkiksi Suomen elinkeinoelämän keskusliitolle, joka Brysselissä lobbaa ehdotuksen vesittämisen puolesta koko Suomen teollisuuden nimissä.

Samassa kirjoituksessaan Ringman toistaa väärän väitteen siitä, että REACH-asetus velvoittaisi analysoimaan paperimassan päivittäin. Sama väite on tullut vastaani monta kertaa. Kainuun Sanomissa 13.10. haastatellaan UPM-Kymmenen ympäristöasiantuntija Mari Pantsar-Kalliota, jonka kerrotaan myös johtavan REACH-arviointityötä CEPI:ssä. Hän sanoo: "REACH-asetus nykyisellään edellyttää molekyylitason analyysejä vain lopputuotteesta eikä enää raaka-aineesta, kuten komissio oli alun perin esittänyt."

REACH-ehdotuksen tarkoitus ei tosiaankaan ole analysoida paperimassa sisältämän puukuidun molekyylejä, sen enempää kuin hirsitalojen tai puuhuonekalujen puuta, tai vaatteiden sisältämien villa- tai puuvillakuitujen molekyylejä. Ehdotuksen tarkoitus on saada selville niiden 30 000 teollisen kemikaalin terveysvaikutukset, jotka ovat laajassa käytössä ja ovat olleet sitä yli 20 vuotta, ja joiden terveysvaikutuksia kemian teollisuus ei ole oma-aloitteisesti tutkinut. Tavoitteena on myös poistaa lopputuotteista, esimerkiksi vaatteista, leluista, huonekaluista ja sanomalehdistä terveydelle vaaralliset kemikaalit.

Paperiteollisuuden esittämien huolien vuoksi sekä Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta että ministerineuvosto ovat valmiita vielä selventämään esitystä siten, että edes "piru raamattua" -metodilla sitä ei voi lukea Ringmanin esittämällä tavalla. Mutta silti paperiteollisuus tätä väitettä levittää, myös Ringman itse. Tässä ei mielestäni ole mitään järkeä.

Minusta paperiteollisuuden etu olisi keskittyä siihen, että saisimme lainsäädännön, joka todella varmistaa vaarallisten teollisten kemikaalien poistamisen kuluttajatuotteista, myös paperitavaroista, vaikkapa hampurilaispakkauksista tai leivinpapereista.