perustietoa EU:sta, EU:n parlamentista ja Satun teesit »
 |
  |
|
Kolumni TEK-lehdelle 13.06.08
Hyvät pahat biopolttoaineetEU-päättäjien keskuudessa vallitsee kohtalainen yksituumaisuus uusiutuvan energian osuuden nostamisesta 20 %:iin vuoteen 2020. Sen sijaan komission ehdottama liikenteen biopolttoaineiden 10 %:n tavoite on hyvin kiistanalainen. Biopolttoaineväittelyssä totunnaiset rintamalinjat ovat iloisesti sekaisin. Tänään kuulin saksalaisen kristillisdemokraatin kummastelevan, kun vihreät ja öljy-yhtiöt yhteistuumin vastustavat biopolttoaineita. Eilen kuuntelin Nesteen edustajia, jotka näkevät biopolttoaineissa merkittävän mahdollisuuden. Greenpeacen aktivistit protestoivat orangeiksi pukeutuneina biopolttoaineita vastaan. Lasse Lehtinen syytti äskettäin ”äärivihreitä” siitä, että nämä vievät biopolttoaineilla ruoan köyhien suusta. Suurin biopolttoainebuumi on kuitenkin USA:ssa ja ainakin presidentti Bushin leimaaminen äärivihreäksi on kohtalaisen luovaa kielenkäyttöä. Ei ihme, jos tavallisen kansalaisen pää menee pyörälle. On syytä muistaa, että liikenteen biopolttoaineiden kyseenalaistaminen ei tarkoita koko uusiutuvan energian tavoitteen vastustamista. Muistakaamme myös, että nestemäiset biopolttoaineet ovat vain osa bioenergiasta. Suomessahan biomassa, kuten metsähake, on jo nyt merkittävä energianlähde. Tarkkaan ottaen EU:n komissio ehdottaa, että vuonna 2020 liikenteen käyttövoimasta 10 % tulisi perustua uusiutuvaan energiaan. Biopolttoaineiden lisäksi kelpaavat myös sähkö- ja vetyautot, jos sähkö/vety on tuotettu uusiutuvalla energialla. Ruoan hinnannoususta syytetään biopolttoaineita, syystä ja syyttä. Hinnannousu johtuu sekä kysynnästä että tarjonnasta. Ruoan tuotantoa on haitannut esimerkiksi Australian monivuotinen kuivuus. Vuosikymmeniä jatkunut keinotekoisen alhainen ruoan maailmanmarkkinahinta on johtanut monien kehitysmaiden oman maatalouden rappeutumiseen. Ruoan kysynnän kasvu johtuu osittain biopolttoaineista, mutta myös lihan kulutuksen kasvusta Kiinassa. Varteenotettavat tutkimukset, esimerkiksi Science-lehdessä helmikuussa julkaistu, kyseenalaistavat biopolttoaineiden ilmastohyödyn. Biopolttoaineita voidaan tehdä ilmaston kannalta hyvin mutta myös erittäin huonosti. Pääosa biopolttoainekritiikistä koskee ensimmäistä sukupolvea, joka tehdään ruoasta. Ruoan muuttaminen autojen polttoaineiksi ei mitenkään voikaan olla kestävä pitkän ajan ratkaisu. Siirtymävaiheen osaratkaisuna se voi toimia, jos ympäristö- ja muut kriteerit onnistutaan laatimaan viisaasti. Biopolttoaineet voivat olla yksi ilmastonsuojelun lääkkeistä myös pitemmällä aikavälillä. Mutta siihen tarvitaan niin sanottua toista sukupolvea, eli polttonesteitä ja –kaasuja, jotka on tuotettu esimerkiksi biojätteistä, metsän hakkuutähteistä, tai ruokohelven ja jatrophan kaltaisista syötäväksi kelpaamattomista kasveista, tai levistä. Sinileväkin on kuulemma yksi lupaava tulevaisuuden biodieselin raaka-aine. Europarlamentti tulee takuulla sorvaamaan biopolttoaineiden ympäristökriteerit hyvin huolellisesti. Liikenteen päästöjen vähentämisessä tärkeintä on kuitenkin suosia joukko- ja kevyttä liikennettä ja kehittää polttoainepihimpiä moottoreita. |