perustietoa EU:sta, EU:n parlamentista ja Satun teesit »

Henkilöesittely Puheet ja kirjoitukset Toiminta europarlamentissa Vastauksia tavallisimpiin kysymyksiin Julkaisut Päiväkirja Kalenteri Valokuvia Yhteystiedot Linkit

Elokuu 2008 »

«Takaisin päiväkirjavalikkoon

Syyskuu 2008

Tiistai 30.9.08

Brysseliin

Aamupäivän maalasin kotona ikkunoita. Tämä ikuisuusurakka jatkuu vielä pitkään, vanhojen ruutuikkunoiden kunnostus on sen verran työlästä. Maalia sekoittaessani onnistuin myös roiskaisemaan lattialle aimo lammikon maalia. Onneksi kyseinen lattia odottaa itsekin maalausta. Mutta siivoamisessa meni aikaa, ja piti putsata myös vieressä olleen kunnostettavan ikkunan ruudut, joille maalia myös oli roiskunut.

Iltapäivällä läksin Brysseliin. Tällä viikolla ei ole varsinaisia virallisia kokouksia. Koskaan ennen en tällaisella ”vaalipiiriviikolla” tai ”ulkosuhdeviikolla” lähtenyt Suomesta Brysseliin, mutta nyt olin varannut lennot, koska halusin varautua viime hetken neuvotteluihin ensi viikolla valiokuntaäänestykseen tulevasta raportistani.

Matkalla kahlasin vinon pinon alkusyksyn aikana kertyneitä uutisia. Tässä poimintoja:

Pohjoisen jäämeren jää suli tämän vuoden kesällä lähes yhtä paljon kuin viime vuoden kesällä. Viime vuonnahan saavutettiin kaikkien aikojen ennätys, kesäjää kutistui suunnilleen saman verran kuin 25 aikaisempana vuotena yhteensä. Tämän vuoden sulaminen osoittaa, ettei viimevuotinen ennätys ollut ohimenevä poikkeus, vaan kesäjään kutistuminen on pysyvämpi trendi. Viime vuonna luoteisväylä Atlantilta Tyynelle merelle avautui ensi kertaa historiassa laivoille kulkukelpoiseksi. Tämän vuoden kesän lopulla Pohjoisen Jäämeren ympäri pääsi ensi kertaa laivalla. Syyspäivän tasauksen jälkeen Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden mittainen napayö, ja meri alkaa taas jäätyä. Elokuun 16. päivä USA:laiset tutkijat havaitsivat kuuden tunnin aikana yhdeksän jääkarhua uimassa avovesillä, yksi näistä ui 80 km:n päässä rannasta. Karhut yrittävät löytää jäätä, koska ne saalistavat jään reunalta käsin. Myös hukkuneita jääkarhuja on havaittu.

Konsulttifirma Accenture on koonnut tietoja 120 suuryrityksestä Pohjoismaista. 90 %:lla niistä oli ympäristöohjelma. 70 % niistä firmoista, joilla oli ympäristötoimenpideohjelma, oli saavuttanut toimillaan kustannussäästöjä ja 39 % oli kasvattanut tulojaan, ja melkein puolet katsoi parantuneen imagon auttaneen liikevaihdon säilyttämisessä.

Amazonin alueella metsäkato on kiihtymässä, kun yhä uusia metsäalueita raivataan pelloiksi. Brasilian hallituksen virallisten tilastojen mukaan 12 viime kuukauden aikana metsien hävitys on kasvanut 64 %:lla. Kolmena aikaisempana vuonna metsäkadon määrä väheni.

Kanadan pohjoisrannikolla iso, 55 km2:n laajuinen Markhamin jäähylly on irronnut mantereesta ja lähtenyt omille teilleen. Jäljelle jääneet jäähyllyt kutistuvat ”massiivisesti ja huolestuttavaa vauhtia”. Läheisestä 76 km2:n Searsonin jäähyllystä on irronnut isoja lohkareita ja se on kutistunut 60 %.

Rohkaisevien uutisten sarjaan kuuluu ”Saharan metsäprojekti”, jolla on koelaitoksia Teneriffalla, Omanissa ja Yhdistyneissä Arabiemiraateissa. Koelaitosten idea on muuttaa aavikot puutarhoiksi yhdistämällä kasvihuoneet, keskitetty aurinkoenergia ja meriveden höyrystäminen. Idea perustuu siihen, että aavikolla, jossa kasvien tarvitsemaa auringonvaloa piittaa, mutta lämpöä on kasveille liikaa, kasvihuoneiden sisälämpötila alennetaan kasveille sopivaksi. Aurinkovoimalaitoksen lauhduttimessa muodostuvalla merivesihöyryllä kosteutettu ilma johdetaan kasvihuoneisiin, jotka kostea ilma saa jäähtymään noin 15 astetta ympäristöä viileämmiksi. Kasvihuoneen toisessa päässä vesihöyry otetaan talteen ja sen annetaan tiivistyä vedeksi. Osa tästä vedestä käytetään kasvien kasteluun, osalla pidetään keskitetyn aurinkovoimalan peilit kirkkaina. Aurinkovoimala tuottaa sähköä kohdistamalla auringonsäteilyä peileillä tiettyyn kohtaan, jossa kuumuus saa veden höyrystymään. Höyry pyörittää turbogeneraattoria, joka jauhaa sähköä ihan niin kuin perinteisessäkin höyryvoimalaitoksessa. Ja turbiinin perässä on se lauhdutin, jota jäähdytetään merivedellä, ja josta saadaan kostutettu ilma kasvihuoneisiin. Tomaateille, salaateille ja jos vaikka mille saadaan näin ihanteelliset kasvuolot eikä kasteluun tarvita pohjavettä. Lannoitteita saadaan vaikka merilevästä. Tällaiset kasvihuoneet tuottavat makeaa vettä viisinkertaisesti kasvien kastelutarpeeseen verrattuna. Loput voidaan haihduttaa ympäristöön, jolloin saadaan sopiva mikroilmasto jonkin verran kuumemmassa viihtyville kasveille, kuten biopolttoaineen raaka-aineeksi soveltuvalle jatrophalle. ”Eden-projektin” vetäjät sanovat, että 20 hehtaarin kasvihuone- ja voimalaitosalue maksaa noin 80 miljoonaa euroa, ja sanovat että tällä tekniikalla voitaisiin korjata perinteisillä kasvihuoneilla aiheutettuja vahinkoja esimerkiksi Espanjassa ja Lähi-Idässä. Pohjavedellä kastellut alueethan suolaantuvat pikku hiljaa hedelmättömiksi, koska pohjavedessä on aina suolaa.

Aurinkosähköpaneelien tuottajat korjaavat alan kasvuennusteita ylöspäin. Heidän mukaansa aurinkopaneeleilla voidaan vuonna 2020 tuottaa 12 % EU:n sähköstä. Alan järjestö EPIA ennustaa, että aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön hinta alittaa Italiassa sähkön tukkuhinnan vuonna 2010 ja kaksi vuotta myöhemmin Espanjassa. Italiassa aurinkosähkön tuotantotehon arvioidaan nousevan 2 500 megawattiin vuoteen 2010.

Greenpeacen konsulttitoimisto 3E:llä teettämän selvityksen mukaan Pohjanmeren tuulivoima voisi tuottaa sähkön 70 miljoonalle kodille, jos merelle tehtäisiin sähkönsiirtoverkko, joka yhdistäisi sata tuulipuistoa ja seitsemän maata, Ranskan, Britannian, Belgian, Hollannin, Saksan, Tanskan ja Norjan. Hinta olisi 20 mrd euroa. Tällainen tuulivoimaverkosto tuottaisi 13 % näiden maiden sähkönkulutuksesta. Silmiini osuu yhä enemmän selvityksiä, joiden mukaan uusiutuvan energian osuutta pystyttäisiin nostamaan paljon nykykaavailuja nopeammin juuri pitkien sähkönsiirtoverkkojen avulla. Jos ne toteutetaan korkeajännitetasavirtatekniikalla, siirtohäviöt jäävät pieniksi. Esimerkiksi USA:n johtaviin ilmastontutkijoihin kuuluva James Hansen on kesäkuussa sanonut kongressin kuulemisessa, että yksittäisistä investoinneista ilmastonsuojelun kannalta kaikkein tärkein olisi ”superverkko”, jolla voitaisiin siirtää sähköä vähin häviöin USA:n eri osasta toiseen, jotta uusiutuvilla energiavaroilla voitaisiin tuottaa energiaa siellä missä se parhaiten sujuu ja siirtää sähkö sinne, missä sitä tarvitaan. Euroopan näkökulmasta vielä Pohjanmeren ”tuulivoimasuperverkkoakin” tärkeämpi olisi ”Välimerisuperverkko”, joka siirtäisi Välimeren alueella isoissa keskitetyissä aurinkovoimaloissa tuotettua sähköä sinne, missä sähköä kulutetaan. Ja kun nämä molemmat toivottavasti joskus valmistuvat, ne pitää tietysti myös kytkeä yhteen.

WWF:n julkaiseman tutkimuksen mukaan toimet, joilla EU vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, parantaisivat työllisyyttä noin 1,5 % -yksiköllä. Rakennusten energiaremonteista tulisi työpaikkoja noin 270 tuhannesta 850 tuhanteen, suunnilleen 2 miljoonaa uusiutuvasta energiasta ja puolisen miljoonaa energiansäästöteknologioiden tuotannosta.

Toisen WWF:n teettämän selvityksen mukaan uusiutuvan energian syöttötariffi on Saksassa synnyttänyt 70 000 – 80 000 uutta työpaikkaa. Vaikka syöttötariffin kautta uusiutuvan energian tuottajille maksettu tuki on ollut 5-57 senttiä kilowattitunnilta, lopullinen kustannus kuluttajille on ollut alle 1 c/kWh. Tämä johtuu siitä, että erityisesti tuulisähkön osuuden kasvu on samaan aikaan alentanut sähkön pörssihintaa. Olen samaa mieltä Suomen WWF:n kanssa siitä, että on valitettavaa, kun Suomessa uusiutuvan energian suosimisesta puhutaan vain kustannuksia lisäävän asiana, eikä oteta huomioon myönteisiä vaikutuksia muun muassa työllisyyteen ja vientiin.

Floridan yliopistossa julkaistun tutkimuksen mukaan viimeisten 25 vuoden aikana voimakkaimmat hurrikaanit ovat muuttuneet entistä rajummiksi. Mutta yleisemmät, vähemmän voimakkaat myrskyt ovat pysyneet entisellään.

Guardian-lehti paljasti syyskuun alkupuolella, että nykyisenmallinen hiilidioksidin päästökauppa tuottaa ansiottomia eli ns windfall-voittoja sähköyhtiöiden lisäksi myös valmistavalle teollisuudelle. Hallitukset ovat siis jakaneet firmoille isompia päästökiintiöitä kuin nämä oikeasti tarvitsevat, ja firmat voivat tienata myymällä ylimääräiset päästöoikeutensa. Guardianin mukaan päästökaupan kautta ansiottomia voittoja ovat käärineet muun muassa sementti- ja terästehtaat sekä elintarviketeollisuus. Yksi suurimmista windfall-voittojen saajista on Castle Cement, joka tuottaa neljänneksen Britannian sementistä. Vuosien 2005-2007 välillä firman päästöt laskivat 2,3 miljoonasta 2,1 miljoonaan tonniin. Silti se sai kaudelle 2008-2012 2,9 miljoonan tonnin päästöoikeudet vuotta kohti. Tutkija Karsten Neuhoff Cambridgen yliopistosta sanoo tulosten osoittavan teollisuuden ”suuren neuvotteluvoiman”. Nämäkin luvut perustelevat sitä, että päästökaupassa tulee vähitellen siirtyä päästöoikeuksien jakoon huutokaupalla, jolloin firmat joutuisivat maksamaan kasvavasta osasta päästöjään.

EU:n komissio on ilmoittanut lykkäävänsä eläinkoelainsäädännön uusimista. Vihreät protestoivat tätä vastaan, koska nykyinen eläinkoelainsäädäntö on jo yli 20 vuotta vanha eikä se vastaa nykyistä tiedon tasoa. Myös Europarlamentin ympäristövaliokunta on vaatinut komissiota kiirehtimään uuden ehdotuksen tekoa.

EU:n tutkimuskeskuksen JRC:n mukaan EU kykenisi vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 7 % pelkästään asuinrakennusten ekoremonteilla. Jopa 95 % näistä remonteista maksaisi itse itsensä.

Parin viikon takaisessa Suomen Kuvalehdessä on todella mielenkiintoinen näkökulma energian säästöön. Pasi Hurri väittää, että ihmisten sähkönkulutus pienenisi noin neljänneksellä, jos sähköyhtiöt kertoisivat ihmisille, mistä heidän kulutuksensa koostuu. Hän vertaa nykyisiä sähkölaskuja siihen, että marketista lähetettäisiin joka toinen kuukausi kotiin ruokalasku, jossa olisi vain könttäsummana, mutta ei kerrottaisi, mistä loppusumma muodostuu. Kymmenkunnan perheen kokeilussa tarkempi tieto sähkönkulutuksesta on vähentänyt perheiden kulutusta keskimäärin 20 %. Systeemissä ihmiset saavat netin kautta tarkan tiedon hetkellisestä sähkönkulutuksestaan ja siitä, mitä se maksaa. Sen avulla näkee esimerkiksi, että päälle unohtunut parvekelämmitin maksaa 10 euroa päivässä. Myös koko päiväksi päälle jätetty suihkun lattialämpö syö sähköä ja euroja roimasti. Rikki menneiden termostaattien korjaaminen on tärkeää. Minusta tämä tuntuu uskottavalta. Aika moni, joka on ryhtynyt selvittämään sähkönkulutustaan tarkemmin, on yllättynyt. Yllättävän isoksi sähkösyöpöksi on voinut paljastua esimerkiksi taulutelkkari. Koko ajan päällä pidettävä tietokone voi kuluttaa sähköä enemmän kuin pakastin.

Minä lisäisin tähän, että useimmat sähkölaitteet tulisi valmistaa sellaisiksi, että ne sammuvat itsestään tietyn ajan kuluttua. Esimerkiksi televisio ja tietokone voisivat tietyn ajan kuluttua kysyä, tarvitaanko minua vielä. Jos kukaan ei reagoi, laite voisi sammua. Siis sammua kokonaan, eikä mennä vain valmiustilaan.

Maanantai 29.9.08

USA:n pankkikriisi toistaa Suomen 90-luvun alkua

Sisäministeriö ilmoittaa kiristävänsä käsiaseiden lupakäytäntöä. Käsiasetta hakevan tulee jatkossa esittää poliisille lääkärinlausunto terveydentilastaan. Mielestäni tämä ei riitä.

Eilinen Hesari kertoo, että Suomen virallisessa aserekisterissä on yli 1,6 miljoonaa laillista asetta, joilla on lähes 650 000 omistajaa. Suomea enemmän pienaseita väkilukuun suhteutettuna on vain USA:ssa, Jemenissä ja Sveitsissä. Sveitsiläisen tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomessa on laillisia ja laittomia aseita 2 375 000.

USA:n edustajainhuone on hylännyt roskapankkisuunnitelman. Kansalaiset inhoavat ajatusta pankkituesta ja eivätkä uudelleenvalintaa haluavat kongressiedustajat halua tukea epäsuosittua esitystä vaalien alla.

USA:n pankkikriisi on kuin toisinto Suomen pankkikriisistä 1990-luvun alussa, erona on lähinnä maan koko. Suomen pankkikriisi hetkautti vain Suomea, USA:n kriisi tuntuu muuallakin maailmassa. Suomenkin pankkikriisi alkoi kiinteistökuplasta, jonka oli synnyttänyt pankkien liian avokätinen lainananto. Suomessakin tarvittiin pankkitukea, jotta koko pankkijärjestelmä ei olisi romahtanut. Suomessakin kansa vihasi pankkitukea. Satun muistamaan hyvin, koska tammikuussa 1993 neuvoteltaessa Suomen pankkitukipaketista edustin silloisena eduskuntaryhmän puheenjohtajana vihreitä hallituksen ja oppositiopuolueiden välisissä neuvotteluissa. Omaa äitiäni myöten ihmisten oli tosi vaikea ymmärtää, että jos pankit päästettäisiin päistikkaa nurin, vaikeuksiin joutuisivat nekin ihmiset ja yritykset, jotka siihen asti olivat pystyneet maksamaan lainojensa lyhennykset säntillisesti. Ja jos pankkituen sijasta valtio olisi maksanut kaatuneiden pankkien tallettajille heidän rahansa, siitä olisi todennäköisesti koitunut veronmaksajille isompi lasku kuin pankkituesta, josta sentään valtio sai jotain takaisinkin.

Viime viikon lopulla Global Carbon Project julkaisi raportin, jonka mukaan maailman hiilidioksidipäästöt nousivat reippaasti viime vuonna. Nousuvauhti on 2000-luvulla ollut nelinkertainen verrattuna 1990-lukuun. Kehitysmaat ovat ryhmänä ylittäneet teollisuusmaat kasvihuonekaasujen päästäjinä. Kiinasta on tullut suurin tupruttaja. Intia tulee perässä, se on nousemassa maailman kolmanneksi, Venäjän ohi. Kakkonen on USA.

Reuters julkaisi viime viikon lopulla tiedon, että teollisuusmaiden yhteenlasketut päästöt laskivat viime vuonna inan verran, noin 0,1 %. Samaan aikaan maiden talous kasvoi. Tämä on hippusen, mutta vain hippusen rohkaisevaa. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvuvauhti on kiihtymässä. Viime vuonna nousu oli 2,2 ppm (miljoonasosaa). Viime vuosikymmenen puolella nousu oli 1,5 ppm:n suuruusluokkaa vuosittain.

No, eipä ihme, että elävän luonnon tutkijat ovat havainneet lajien siirtyvän kohti napoja ja vuorenrinteitä ylöspäin. Esimerkiksi jotkin valtamerikalalajit ovat siirtyneet 1000 km pohjoisemmaksi.

Sunnuntai 28.9.08

Kauhajoki ja suomalaiset korvat

Kauhajoki mietityttää minua edelleen, kuten varmaan aika montaa muutakin suomalaista.

Myyrmanni, Jokela ja Kauhajoki ylittivät kansainvälisen uutiskynnyksen, mutta muutoinkin sivullisiin kohdistuva silmitön väkivalta on lisääntynyt. Muutama päivä sitten joukko 13-15 –vuotiaita tyttöjä oli mukiloinut pienempiä tyttöjä, pakottanut heitä riisuutumaan ja sitten ottanut heistä kuvia. Muistan tapauksen siksi kun se on niin tuore. Muutoin muistan lähinnä sen, että vähän väliä lehdissä kerrotaan tapauksista, joissa tuntemattomien sivullisten kimppuun on käyty, milloin nyrkein, milloin teräasein. Suomalaisessa yhteiskunnassa on jokin mennyt pahasti vinoon, eikä sen toteaminen tietenkään häivytä mihinkään yksilöiden vastuuta teoistaan.

Jokin aika sitten Kokoomus mainosti itseään puolueensa, jolla on korvat. Vuosien varrella vähän kyynistyneenä veikkaan mainoskampanjan perustuneen gallupiin, jonka mukaan ihmiset kokevat, että heitä ei kuunnella.

Minä väitän, että ongelma ei ole siinä, etteivät korvat Suomessa kuulisi. Ongelma on se, keitä korvat kuuntelevat.

Kokoomuslainen ministeri Anne Holmlund ainakin on tehnyt selväksi, että hänen korvansa kuuntelevat lähinnä asekauppiaita. Vielä kahden verilöylynkin jälkeen hän varoittaa tekemästä hätiköityjä johtopäätöksiä. Holmlund on ilmeisen haluton suitsimaan bisnestä, joka myy Suomeen vuodessa 60 000 uutta asetta, mikä on isompi luku kuin vuodessa syntyvien vauvojen määrä.

Omien havaintojeni ja kokemukseni mukaan kokoomuspoliitikkojen ja heidän eurooppalaisten aatetoveriensa korvat kuuntelevat ylipäänsä mieluiten bisneslobbareita. Kun on kyse kemikaaliturvallisuuslainsäädännöstä, heidän korvansa kuuntelevat kemianteollisuutta. Kun on kyse ruokapakkausten merkinnöistä, he kuuntelevat roskaruokateollisuutta, kun on kyse maatalouden hyönteismyrkkyjen sääntelystä, he kuuntelevat torjunta-aineteollisuutta. Kun on kyse ilmastopäästöjen vähentämisestä, he kuuntelevat ydinvoimalobbareita sekä niitä firmoja, jotka käyttävät eniten energiaa ja polttavat eniten kivihiiltä.

Suomalaisen päätöksentekojärjestelmän kaikilla tasoilla ongelma on, että suurten puolueiden korvat kuuntelevat herkimmin firmoja, jotka ajavat omaa taloudellista etuaan.

Väitän, että tämä on yksi syy paperiteollisuudenkin ahdinkoon. Paperiteollisuus on koko historiansa ajan tottunut siihen, että valtio tarvittaessa pelastaa pulasta devalvaatiolla. Olisiko paperiteollisuus ostellut niin reteästi ulkomailta yrityksiä ja tehtaita huippusuhdanteiden ja huippuhintojen aikaan, ellei ala olisi tottunut siihen, että päättäjien korvat kuuntelevat aina ja pelastavat pulasta? Nyt, kun devalvaatioita ei enää voi tehdä, alalla rytisee. Olisiko paperiteollisuus investoinut vuosikymmenet tehtaisiin, joiden kannattavuus perustuu halpaan sähköön, jos paperipatruunoiden korvat olisivat kuunnelleet ympäristönsuojelijoita viimeistään silloin kun solmittiin YK:n ilmastosopimus vuonna 1992 ja Kioton sopimus vuonna 1997?

Supon silmät ja korvat tarkkailevat kettutyttöjä, mutta Supoa ei kiinnosta valvoa vihaa ja tappamista ihannoivia nettiverkostoja. Olen itse ollut kansanedustajana kuuntelemassa Supon johtoa, joka vakuutti eläinoikeusaktivistien toiminnan olevan ”ulkomailta johdettua” ja siksi uhkaavan suomalaista yhteiskuntaa. Kettutytöt ovat vahingoittaneet turkistarhaajien omaisuutta ja aiheuttaneet heille paljon mieliharmia, mutta ovatko he uhanneet kenenkään henkeä ja terveyttä? Supo haluaa valvoa heitä, koska he edustavat Supolle vierasta ajatusmaailmaa, toisin kuin aseilla pullistelevat valkoihoiset nuorukaiset.

Kyse on myös siitä, millaista elinympäristöä päättäjät tuottavat. Olen kuullut ulkomaalaisten ihmettelevän sitä, miten kolkkoa Suomen rakennettu ympäristö on verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Eipä ihme, kun kunnalliskiho poikineen suorastaan kammoaa ajatusta, että joutuisi kallistamaan korvansa asukkaiden toiveille. Vihreä ympäristöministeri Pekka Haavisto ajoi aikanaan läpi rakennuslain, joka pakottaa kunnalliset päättäjät kuuntelemaan asukkaita kun uusia kaavapäätöksiä valmistellaan. Ja heti alkoivat kunnallispomot marista hidasta kaavoittamista ja vaatia, että kansalaisilta ainakin poistetaan valitusoikeus kaavapäätöksistä.

Entisten sosialistimaiden ulkopuolella ei varmaan missään muualla olekaan yhtä paljon tylyjä monistettuja elementtikennostoja kuin Suomessa. Kunnallisten päättäjien korvat kuuntelevat rakennusfirmoja, jotka haluavat maksimoida kerrosneliöt ja minimoida omat kustannuksensa. Keski-Euroopassa, esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa, osataan rakentaa tiheästi mutta silti viihtyisiä, ”ihmisen mittakaavaisia” ympäristöjä. Mutta suomalaiselle keskiverto kunnallispomolle mikään ei voi olla säälittävämpää kuin sen pohdinta pohtia, millaisessa ympäristössä ihmiselle tulee hyvä olo. Kaupunkisuunnittelussa tuijotetaan neliöitä, tonttitehokkuuksia, liikennevirtoja. Viihtyminen tarkoittaa korkeintaan sitä, että olutta ja siideriä saa. Tuloksena kaupunkeja ja kirkonkyliä, jotka viestivät, että ihmisistä ei välitetä. Pääministerikin luulee, että viihtyisää voi olla vain pienissä puutarhakaupungeissa. Samaan aikaan kun pääministeri esitelmöi puutarhaidyllistä ja kävelyetäisyyksistä, hänen korvansa kuuntelevat kauppiaita, joka haluaa pakottaa ihmiset autoilemaan peltojen ja metsien keskelle pystytettyihin Bad Idea Parkkeihin.

Mutta kyse ei ole vain poliittisten päättäjien korvista. Joka puolella ihmisten tunteisiin suhtaudutaan joka puolella ikään kuin ne olisivat ”epäasia”. Suomalainen johtamiskulttuuri on komentelevaa, malli on aliupseerikoulusta. Työpaikkakiusaaminen on yleistä. Kiusattuja ei uskota. Suomalaiset koululaiset saavat hyviä tuloksia Pisa-testeissä, mutta kansainväliset vertailut kertovat myös, että he eivät viihdy koulussa. Koulukiusattujakaan ei uskota.

Jokaisen, joka on minkäänlaisessa valta-asemassa, pitäisi nyt kasvattaa itseään ja herkistää omia korviaan. Tämä ei koske vain ministereitä ja kansanedustajia, vaan kaikkia, työnantajia, kaikenasteisia pomoja, opettajia, vanhempia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, kunnanjohtajia, kaavoittajia, ihan kaikkia.

Enkä ylläty, jos ne jotka tuntevat minut lähemmin, sanovat minulla itselläni olevan kuuntelemisessa paljon opeteltavaa.

Lauantai 27.9.08

Kuka tarvitsee puoliautomaattiaseita?

Hesari kertoo Der Tagesspiegelin todenneen torstaina, että "Suomi on Skandinaviaan verrattuna 'kova', itäeurooppalainen yhteiskunta." Niinpä. Moni ulkomaalainen on todennut, että Suomi eroaa Skandinavian maista aika lailla. Monet tilastot myös osoittavat saman. Tuija Brax esimerkiksi on tuonut esille sitä, että Suomessa lapsiperheiden köyhyys on kasvanut aivan toisin kuin muissa Pohjoismaissa.

Perjantain HBL:ssa Jacob Söderman kertoo jättäneensä aselaeista kaksi eduskuntakysymystä, koska poliisi myöntää, ettei kaikkia aseluvan hakijoita ehditä haastatella eikä kaikkia lain edellyttämiä tarkistuksia tehdä. Taas ällistyin. Miten niin aselupaa ei voi odottaa? Jonottavathan suomalaiset vaikka mitä muutakin, kuten pääsyä terveydelle välttämättömiin leikkauksiin, sairauseläkepäätöksiä, opintotukipäätöksiä, pääsyä sosiaalivirkailijan puheille, noin esimerkiksi. Pidetäänkö aseluvan saantia todella niin ensiarvoisen kiireellisenä asiana, että jos poliisi ei ehdi haastatella eikä tarkistaa, niin lupa myönnetään sitten ilman. Voi kauhistus! Söderman sanoo, että ministeri Holmlundin antamista vastauksista paistaa haluttomuus rajoittaa asekauppaa.

Jukka totesi, että sekä Jokelan että Kauhajoen ampuma-aseet olivat sotilasaseiden kehitelmiä, joilla ei edes voi ampua tarkkuusammuntaa, ne on tarkoitettu tappamiseen. Miten ihmeessä on mahdollista että tavallinen ihminen ylipäänsä voi saada luvan sellaisten hallussapitoon?

En ole aseista erityisen kiinnostunut, ja siksi olen aivan äimän käkenä kaikesta siitä, mitä Suomen asepolitiikasta on paljastunut. EU:n asedirektiiviä käsitellessä olin ällistynyt saadessani tietää, että Suomessa alaikäinen voi saada aseluvan. Jokelan jälkeen olin ällistynyt siitä, että luvan käsiaseeseen voi saada periaatteessa kuka vaan. Olin kuvitellut, että käsiaseluvan saamiseen tarvitaan todellinen tarve, esimerkiksi ammattiin liittyvä tai jokin omaan turvallisuuteen liittyvä erityinen peruste. Ja nyt on ilmennyt, että tilanne on vielä pahempi. Kuka tahansa voi saada luvan ei vain käsiaseeseen, vaan jopa puoliautomaattiaseeseen, jollaiset on varta vasten kehitetty tappamaan, eli ne eivät lainkaan sovellu tarkkuusammuntaan.

Minusta käsiaseiden hallussapito pitää kieltää, ellei ase ole jostain aivan erityisestä syystä ihmiselle välttämätön. Metsissä sijaitsevilla ampumaradoilla harjoiteltakoon vain metsästysaseilla. Käsiaseilla pitäisi saada harjoitella vain valvotuissa sisätiloissa, joissa aseita säilytetään lukkojen takana. Ja puoliautomaattiaselupia ei pitäisi myöntää kenellekään armeijan ja poliisin ulkopuolella.

Ministeri Holmlundin esiintymisistä saa kuvan, että asekaupan sujuvuus on hänelle asia numero yksi. Asekauppa ei kuitenkaan voi olla yhteiskunnalle tärkeämpi kuin koulunkäynnin ja ylipäänsä ihmisten turvallisuus. Britanniassa käytännössä kiellettiin käsiaseet vuonna 1997, Skotlannin Dunbladen kouluverilöylyn jälkeen. Siellä politiikan muutokseen riitti yksi verilöyly. Suomessa tarvittiin kaksi, mutta sen pitäisi kyllä riittää. Kaikki ne asiat, joilla käsiasekiellon ”vaikeutta” nyt perustellaan, on Britanniassa selvitetty ja ratkaistu, otetaan sieltä oppia.

Käsiaseiden täyskiellon ongelmaksi on sanottu, että olisi vaikea kerätä käsiaseet ihmisiltä pois. No, lopetettaisiin edes uusien lupien myöntäminen. Britanniasta voisi kysyä, kerättiinkö siellä vanhat aseet pois. Ongelmaksi on mainittu myös se, että uusia asetyyppejä tulee koko ajan, joten kieltolista vanhenisi jatkuvasti. Minusta kiellettyjen aseiden listan sijasta voisi olla sallittujen asetyyppien lista. Esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi maatalouden torjunta-aineista ei EU:ssa ole kiellettyjen aineiden listaa vaan sallittujen aineiden lista.

Perjantai 26.9.08

Vauvanhoitoa

Olin koko päivän hoitamassa tyttärenpoikaani. Tämä oli ensi kerta kun vauva oli niin pitkän ajan minun hoidossani, tai ylipäänsä kenenkään muun kuin vanhempiensa vastuulla. Puolivuotias vauva suhtautui täysin luontevasti, kun otin hänet haltuuni, ja homma sujui ilman isompia möhläyksiä. Pikku kommelluksia tietysti tuli.

Puhuin puhelimessa erään toimittajan kanssa, joka oli halunnut kysellä remonttivähennyksen korotuksesta. Ilmeni, että toimittaja oli täynnä pyhää vihaa "piikavähennystä" kohtaan. Hän väitti, että jonkin uuden selvityksen mukaan jokainen kotitalousvähennyksellä saatu työpaikka maksaa veronmaksajille 100 000 euroa vuodessa. Sanoin hänelle varmaan kymmenen kertaa, että kannatan kotitalousvähennystä ja olen aikanaan ollut ajamassa sitä läpi, mutta minun kanssani on turha inttää uusimman korotuksen yksityiskohdista, ne ovat Suomen eduskunnan käsissä, ja selvityksestä, jota en ole nähnyt, minä vain toivon että remonttivähennyksen korotus kohdistetaan ilmastonsuojelua edistäviin remontteihin. Kun toimittaja vain jatkoi inttämistä, katkaisin lopulta puhelun. Myöhemmin laskin, että jos kotitalousvähennyksellä saatu työpaikka maksaisi valtiolle 100 000 euroa, silloin sen avulla työllistyneiden pitäisi vuodessa tienata yli 400 000 euroa. Jos nimittäin siivoojan tms palkanneen ihmisen marginaaliveroprosentti on vaikka 40 %, valtio menettää satasen verotulot, jos tämä työllistäjä saa verovähennystä 250 euroa. Ja jotta ihminen saisi verovähennystä 250 euroa, hänen pitää maksaa siivous- tai muusta työstä 417 euroa. Ei tunnu kuitenkaan kovin uskottavalta, että kotitalousvähennyksillä työllistettyjen keskipalkka olisi yli 400 000 euroa vuodessa. Vaihdoin yhden vihreän kansanedustajan kanssa tekstareita aiheesta. Hän kertoi, että demarit, jotka aikoinaan ovat vastustaneet k.o. verovähennystä, arvostelevat nyt sitä että hallitus ei nosta sitä tarpeeksi.

Illalla läksin veljeni luo. Ratikassa kuljettaja pysäytti Aleksanterinkadulla, vähän pysäkiltä lähdön jälkeen ja huusi jollekulle ulos astuneelle, että tämä oli unohtanut laukkunsa. Asianomainen ei palannut laukkuaan hakemaan. Olin jäämässä pois seuraavalla pysäkillä, ja huomasin olevani siitä huojentunut. Mieleen tuli tietenkin, onko siinäkin laukussa pommi. En ollut ainoa, jolle tämä välähti mieleen, muuan kanssani yhtä aikaa ulos astunut matkustaja sanoi kuljettajalle: ”Oletko varma, ettei siinä ole mitään vaarallista?”

Veljeni näytti minulle 14-vuotiaan poikansa hienon pienen kirjoituksen siitä, että mieluummin tiukemmat aselait kuin metallinpaljastimet kouluihin. Argumentointi oli tosi järkevä, hän muun muassa totesi että metallinpaljastimiin kuluisi paljon rahaa, jolle olisi paljon tärkeämpääkin käyttöä.

Veljeni sanoi, että sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksessa oppilaat osasivat pelätä ampujaa etukäteen, mutta heitä ei kuunneltu.

HBL:ssa on viime maanantaina ollut mainio juttu saksalaisen Freiburgin kaupungin ilmastotoimista. Kaikki suomalaiset kaupungit taapertavat ilmastotoimissaan kaukana Freiburgin jäljessä. Esimerkiksi Helsingin seudun päästöt ovat kasvussa. Freiburgissa, joka on suunnilleen Tampereen kokoinen, tavoite on alentaa päästöjä 25 % vuoteen 2010 mennessä verrattuna vuoden 1992 tasoon. Siellä ei sallita ostosjättien rakentamista kaupungin ulkopuolelle, vaan isot kaupat pitää tehdä kaupunkialueelle, jotta niihin pääsee kävellen ja julkisilla. Pyöräilyverkosto on hyvä ja sitä parannetaan koko ajan. Kaupunki myöntää rakennuslupia vain matalaenergiarakennuksille.

Torstai 25.9.08

Autolobbareille tappio ympäristövaliokunnassa

Aamulla oli ympäristövaliokunnan paljon odotettu ja paljon lobattu äänestys autojen hiilidioksidipäästörajoista. Komissiohan esittää 130 gramman päästörajaa kilometriä kohden vuodesta 2012 alkaen. Tämä koskisi siis uusien myytävien autojen keskimääräistä päästöä. Autofirmat joutuisivat maksamaan sakkoja, jos niiden myymien uusien autojen keskipäästö ylittää tämän rajan.

Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua, valiokunnan kokoussali oli täynnä väkeä, lobbareita, kansalaisjärjestöjen aktiiveja, toimittajia, tv-kameroita. Ensin äänestettiin demarien ja konservatiivien keskenään sopimista

Konservatiivien neuvottelija eli varjoraportööri Martin Callanan (Britannia) väitti, että kun hänen ja Sacconin sopiman ”kompromissin” mukaisiset päästörajat hyväksytään, niistä tulisi maailman tiukimmat. Liberaalien Chris Davies (Britannia) ilmoitti olevansa täysin eri mieltä, Davies onnitteli autoteollisuuden lobbareita, jotka ovat onnistuneet niin erinomaisesti. Hans Blockland Hollannista moitti menettelyä, että kaksi ryhmää kähmi asian keskenään ja toi sopimuksensa muille vain ilmoitusasiana. Vihreiden Rebecca Harms vaati nimenhuutoäänestystä, jota ei tällä kaudella koskaan ennen ole ympäristövaliokunnassa tehty. Säännöt vaativat sen tueksi neljänneksen valiokunnan jäsenistä eli 17 meppiä. Ensin vaatimusta tukemaan nousivat vihreät, sitten vasemmiston GUE-ryhmä, sitten osa liberaaleista ja muutama demari, sitten nousi muutama saksalainen konservatiivikin.

Äänestystulos oli vihreille iloinen yllätys, autoteollisuuslobbareille karvas pettymys. Ne ”kompromissit”, jotka olisivat vesittäneet komission esitystä pahasti, kaatuivat selvin numeroin, toisin sanoen kolmen vuoden aikalisä ja sakkojen pudottaminen puoleen komission esittämästä. Sakkoja siis joutuisivat maksamaan autofirmat, joiden myymien autojen keskipäästö ylittää rajan 130g/km. Martin Callananin ja muutaman muun konservatiivin naama oli aika hapan, kun tulokset näkyivät äänestystaululla. Saksalainen konservatiivi Werner Langen sanoi aika kuuluvasti ”Wir werden verlieren” (mehän hävitään) ja hänen puoluetoverinsa Karlheinz Florentz murahti hänen suuntaansa: ”Wir haben schon verloren” (me hävittiin jo). Vähän myöhemmin Langen tokaisi taas aika kuuluvasti, että eihän tästä ja tästä ehdotuksesta ollenkaan pitänyt äänestää (koska Sacconi-Callanan kompromissin piti kaataa kyseiset ehdotukset), johon Florentz murahti: ”Wir haben kein mehrheit” (meillä ei ole enemmistöä).

Lopputulos oli, että komission ehdotus meni suurin piirtein läpi, lisättynä pitkän aikavälin päästörajalla, joka on 95 g/km vuodesta 2020 alkaen. Vihreät äänestivät loppuäänestyksessä kokonaisuuden puolesta, konservatiivien oikeistosiipi vastaan. Rebecca Harms, joka oli ennen äänestystä sanonut, että tämä on haudanmusta päivä, loisti äänestyksen jälkeen iloisena. Minä vitsailin kollegoille, että Guido Sacconi veti tosi ovelalla tavalla konservatiiveja nenästä. Niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, vaikken oikeasti usko, että tämä olisi ollut Sacconin tarkoitus.

Täysistunnossa äänestettiin muun muassa Fogliettan raportista, jossa otetaan kantaa komission kaavailemiin toimiin ylipainoepidemian hillitsemiseksi. Enemmistö kannatti muun muassa vihreiden ajamaa transrasvojen kieltämistä. Hienoa! Tämä ei ole vielä lainsäädäntöpäätös, mutta toivottavasti tämä enemmistö ennakoi myös sitä, miten parlamentti tulee äänestämään kun varsinaiset lakiesitykset tulevat käsittelyyn. Enemmistö tuki myös vihreiden ehdotusta alemmasta arvonlisäverosta terveellisille elintarvikkeille, kuten vihanneksille ja hedelmille. Hyvä!

Keskiviikko 24.9.08

Parlamentti vaatii kieltämään laittomasti hakatun sademetsäpuun tuonnin

Moni kollega tuli kyselemään Kauhajoen tragediasta. Sen lisäksi, että Kauhajoen tragedia on surullinen itsessään, surullinen myös se Suomi-kuva, jota Jokela ja Kauhajoki nyt luovat.

Eilisen jälkeen on selvinnyt muun muassa, että Kauhajoen ampujaa maanantaina kuulustellut poliisi ei voinut tietää siitä videosta, jossa ampuja osoitti kohti kameraa ja sanoi: ”You will die next.” Ampujahan pani tämän videon nettiin vasta tiistaiaamuna. Mutta aseilla uhitteluvideoita oli kuitenkin netissä jo siinä vaiheessa kun poliisi kuulusteli nuorukaista. Tarvitseeko poliisi muka sitovat todisteet siitä, että joku on riittävän hullu ampuakseen kanssaihmisiä ennen kuin ase voidaan takavarikoida? Ei kai se nyt niin voi olla. Minusta pitää olla niin päin, että pienikin epäily ihmisen henkisestä tasapainottomuudesta riittää aseen takavarikointiin ja siihen että aselupaa ei ylipäänsä myönnetä. Eihän aselupa ole mikään kaikille automaattisesti kuuluva ihmisoikeus. Ilman asetta voi elää ihan hyvin.

Jos lentokoneessa matkustaja heittää huonon vitsin, että ”minulla on pommi”, kone ei lähde ennen kuin kaikki matkustajat ja matkatavarat on tutkittu uudestaan. Vitsailija maksaa viiveen kulut ja saa roimat sakot. Mutta kun joku panee nettiin ampuma-aseilla pullistelevia videoita, poliisi muka "ei voi" ottaa häneltä pois puoliautomaattiasetta.

Europarlamenttia koskevissa uutisissa ennakoidaan, että autoteollisuuden lobbarit tulevat huomenna saamaan riemuvoiton ympäristövaliokunnan äänestyksessä autojen hiilidioksidipäästörajoista. Asian raportööri, italialaisdemari Guido Sacconihan on neuvotellut asiasta konservatiiviryhmän neuvottelijan Martin Callananin kanssa ympäristön kannalta tosi huonon kompromissin, jossa päästörajojen voimaantulos lykättäisiin ja sen lisäksi tehtäisiin joukko isoja porsaanreikiä. Tänään kuului kuitenkin ilmastonsuojelun kannalta rohkaisevia uutisia. Mikään muu ryhmä ei hyväksy Sacconin ja Callananin mallia. On myös mahdollista, että myös demariryhmä vetää tukensa tuolta kompromissilta. Siitä tulisikin erikoinen draama huomisessa ympäristövaliokunnassa.

Tapasin Espanjan ympäristöministeriön valtiosihteerin ilmastopaketista, puhuimme päästökaupan ulkopuolelle jäävien päästöjen vähentämisestä. Hän paheksui Saksan toimintaa, kun se ajaa löysiä päästörajoja autoille, vaikka juuri autojen päästörajojen suitsiminen komission ehdottamalla tavalla helpottaisi päästövähennysurakkaa kaikilla muilla aloilla.

Täysistunnossa äänestettiin muun muassa kahdesta telekommunikaatiopakettiin liittyvästä mietinnöstä, joista oli kiistelty viime hetkeen. Trautmannin mietinnön sananvapauskohtaan oli ennen istuntoa tehty kaksikin viime hetken muutosehdotusta, joiden molempien takana oli 40 meppiä eri ryhmistä. Voitolle pääsi teksti, jonka yhtenä alullepanijana olivat vihreät ja jossa sanotaan: "... soveltamalla Euroopan unionin perusoikeuskirjan sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan 11 artiklan mukaista periaatetta, jonka mukaan loppukäyttäjien perusoikeuksia tai -vapauksia ei rajoiteta ilman oikeusviranomaisten tekemää ennakkopäätöstä, kun yleinen turvallisuus on uhattuna tai kansallisten rikossäädösten mukaisesti, jolloin oikeuden päätös voidaan tehdä jälkikäteen." Toisin sanoen tässä raportissa palveluntarjoajista ei tehdä poliiseja.

Mutta Harbourin raporttiin yksityisyyden ja kuluttajien oikeuksien suojelusta elektronisessa tiedonvälityksessä operaattorit kuitenkin velvoitetaan toimiin tekijänoikeuksia rikkovan materiaalin siirtämisen estämiseksi. Parlamentin enemmistö sentään hylkäsi ehdotuksen, että käyttäjälaitteisiin (siis esimerkiksi tietokoneisiin ja älypuhelimiin) saisi vapaasti piilottaa ohjelmia joilla vakoillaan, kulkeeko laitteen kautta tekijänoikeuksia rikkovaa materiaalia. Läpi meni sellainen mielestäni omituinen kanta, että sähköpostiosoitteita ei katsota henkilötiedoiksi, ellei osoite ole suoraan kytketty yhteen ja ainoaan yksilöön. Eikö kotiosoite ole henkilötieto, jos samassa kodissa asuu useita perheenjäseniä? Enemmistö myös kannatti sitä, että ihminen ei saa itse päättää, tulevatko hänen henkilötietonsa luetteloihin.

Istunto hyväksyi myös brittivihreän Caroline Lucasin mietinnön, jossa vaaditaan lainsäädäntötoimia, joilla kielletään laittomasti hakatun trooppisen puun tuonti EU:n alueelle. Caroline totesi, että nyt trooppisia metsiä hakataan 13 miljoonan hehtaarin vuosivauhtia. Taskulaskimeni mukaan se on suunnilleen puolet Suomen metsäalasta. Sen verran siis maapallolta häviää metsää joka vuosi.

Istunnossa oli vieraana Konstantinopolin patriarkka Bartolomeus, joka puhui kauniisti luomakunnan pyhyydestä ja siitä miten ekosysteemien vahingoittaminen vahingoittaa myös ihmistä itseään. Hän puhui myös Turkin EU:hun liittämisen puolesta ja sanoi että myös Turkin pitää olla avoin kulttuurienväliselle dialogille.

Iltapäivällä tapasin Brysseliin vierailulle tulleen yhdysvaltalaisen professoriystäväni Joshuan, joka on erinomainen Kiina-asiantuntija, tuntee sekä päättäjiä että elämää köyhissä maalaiskylissä. Hän muun muassa kertoi Kiinan hallituksen myöntävän, että ympäristön saastumisesta on tullut maan suurin kuolinsyy. Monta sataa miljoonaa ihmistä elää epävarmempaa elämää kuin ennen, maalaiskylissä terveysklinikat on enimmäkseen suljettu, koulut on muutettu maksullisiksi, mikä on johtanut siihen, että pääasiassa vain pojat pannaan kouluun. Lukemattomien nuorten naisten ainoa mahdollisuus yrittää parempaa elämää on lähteä töihin tehtaisiin, joissa monet menettävät terveytensä. Kun he palaavat kotikyliinsä, heitä kohdellaan hylkiöinä. Virallisten tilastojen mukaan Kiinassa on kymmeniätuhansia ”levottomuuksia” vuodessa, joista noin 10 000 ”vakavaa”. ”Levottomuuksia” eli erilaisia kapinoita, mellakoita ja protesteja on siis päivässä keskimäärin yli 300. Koillis-Kiinassa työttömyys on noin 30 %. Aika hurjaa. No, toisaalta Kiina menee myös eteenpäin hurjaa vauhtia, esimerkiksi uusiutuvaan energiaan investoijana Kiina on jo tosi iso, ja Kiinassa yleinen käsitys on että maa on uusiutuvaan energiaan investoijana paljon EU:ta edellä. Huoli ilmastonmuutoksesta lisääntyy tavallisten ihmisten keskuudessa muun muassa siksi, että riisin tuhohyönteiset lisääntyvät, kun talvet eivät enää pidä tuholaiskantoja kurissa.

Tuore YK-raportti arvioi, että uusiutuvan energian kehitys ja investoinnit siihen tulevat tuomaan 20 miljoonaa uutta työpaikkaa maailmaan lähivuosikymmeninä. Raportin julkaisi UNEP, YK:n ympäristöohjelma. Ilmastonsuojelu ei siis aiheuta työttömyyttä vaan päinvastoin luo uusia työpaikkoja.

Tiistai 23.9.08

Järkyttävää

Aamulla, juuri kun olin lähdössä EU:n ilmastopakettia koskeviin neuvotteluihin, Suomesta tuli tieto että taas on suomalaisessa koulussa ammuskeltu. Myöhemmin päivällä kerrottiin yhdeksän ihmisen kuolleen, ja iltapäivällä kuolleita oli jo 11.

On tosi paha olo niiden puolesta, jotka menettivät näin hirveällä tavalla lapsensa, siskonsa, veljensä, ystävänsä, ja tietenkin myös niiden puolesta, jotka joutuivat kokemaan omassa oppilaitoksessaan tällaiset hirveät tapahtumat. Ja niiden puolesta, jotka huomenna pelkäävät mennä kouluun millä tahansa paikkakunnalla.

Mutta kyllä minä ihmettelen myös Suomen ampuma-asekäytännön lepsuutta ja sinisilmäisyyttä. Eikö Jokelan tragediasta opittu mitään? YLE:n mukaan ministeri Holmlund on kertonut poliisin haastatelleen ampujaa eilen, koska tämä oli julkaissut YouTubessa useita ammuskeluvideoita, mutta poliisi ei ollut takavarikoinut hänen asettaan. Mitä hyötyä on tällaisesta nettikontrollista?

Minusta ampuma-aselainsäädäntö ja -käytäntö ei saa olla ampumaseurojen sanelemaa. Olkoon ampuminen vaikka kuinka hyvä harrastus monille nuorille, pyssyllä voi tappaa. Sanoin jo Jokelan jälkeen ja sanon edelleen, että mielestäni käsiasetta ei saisi kukaan pitää hallussaan, elleivät työtehtävät (esimerkiksi työ poliisina) sitä vaadi. Harrastusaseet pitäisi säilyttää ampumaseuroilla lukkojen takana ja käytön tulisi olla valvottua.

Jokela, Kauhajoki ja lukemattomat muut nuorten viimeaikaiset väkivallanteot alleviivaavat myös sitä, että nuorten mielenterveyspalvelut on Suomessa päästetty aivan retuperälle. Ei kukaan, joka on terve, ammu koululaisia ja opiskelijoita (tai ylipäänsä ketään, saati sattumanvaraisia sivullisia). Lehdissä on ollut vaikka kuinka monta kertomusta siitä, miten vaikea masentuneen nuoren on saada hoitoa. Viimeistään nyt tulisi taata se, että kouluissa koulukuraattoreilla ja terveydenhoitajilla olisi mahdollisuus kehittää opiskelijoiden kanssa säännöllinen suhde, jolloin masennus ja muut mielenterveysongelmat voitaisiin tunnistaa ajoissa ja opiskelijalle voidaan antaa se apu ja hoito, jota hän tarvitsee.

Pisa-menestyksen lisäksi kouluissamme pitäisi ruveta mittaamaan myös koululaisten henkistä hyvinvointia. Suomi komeilee monien kansainvälisten kilpailukyky- ynnä muiden vertailujen kärjen tuntumassa. Mutta henkistä hyvin- ja pahoinvointia kuvaavat mittarit näyttävät punaista.

***

Täysistunnossa äänestettiin muun muassa kahdesta finanssikriisiin liittyvästä raportista. Näissä äänestyksissä näkyy se, että Europarlamentissa oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen käsi tekee. Nimittäin toisessa niistä, Lehnen raportissa, pyydetään komissiota valmistelemaan ehdotuksia, joilla paranettaisiin ongelmiksi osoittautuneiden rahastotyyppien valvottavuutta ja läpinäkyvyyttä. Toisessa eli Rasmussenin raportissa taas melkein hymistellään nykytilannetta, sanotaan että finanssialan vapaaehtoiset sopimukset ovat paras säätelytapa. Vihreät äänestivät Lehnen raportin puolesta, Rasmussenin raporttia vastaan. Kaikki vihreiden ehdotukset, joilla sanamuotoja olisi tiukennettu, kaatuivat.

Global Footprint Network kertoo, että tänään on ”Maapallon resurssien ylityspäivä” (Earth Overshoot Day). Idea on vastaava kuin Veronmaksajien keskusliiton vuotuisessa taksvärkkipäivässä, johon mennessä ihmiset ovat tienanneet keskimäärin pelkkiä veroja. Global Footprint Networkin mukaan ihmiskunta on tammikuun alusta tähän päivään kuluttanut ne resurssit, jotka maapallo vuotta kohti pystyy tarjoamaan. Tänä vuonna ihmiskunta kuluttaa 40 % yli sen tason, joka on mahdollinen kestävästi. Toisin sanoen sen sijaan että tyytyisimme käyttämään vain luonnonvarojen ”korkoa”, syömme ”pääomaa”, joka tietysti siis kutistuu joka vuosi. Sama asia voidaan sanoa myös niin, että kasaamme ekologista velkaa jälkipolville.

Slovakian vihreiltä tuli hyvä uutinen. Slovakian hallitus on päättänyt, että Mohovceen kaavailluille kahdelle uudelle ydinvoimalalle pitää tehdä täysimääräinen ympäristövaikutusarvio, kuten kansalaisliike on vaatinut. Nämä voimalahankkeethan käynnistettiin ikivanhan rakennusluvan perusteella, joka on myönnetty 1980-luvulla vanhan kommunistivallan aikaan. Ilo ei ole aivan täydellinen. Ympäristövaikutusarvion tulokset voivat aikanaan johtaa voimaloiden käynnistysluvan epäämiseen. Mutta rakennustyö jatkuu. Sanonpa vaan että saa olla aika rohkea viranomainen, joka ympäristövaikutusarvion perusteella evää käynnistysluvan laitoksilta, jotka on rakennettu valmiiksi ja joihin on pantu miljardeja euroja.

***

Illalla olin “Euroopan energiafoorumin” illallisella. Taas vaihteeksi kyse oli lobbausillallisesta, jonka sanoma oli, että teollisuudelle kuuluisi jatkossakin jakaa ilmaiseksi hiilidioksidin päästöoikeudet. Tällä kertaa asialla oli kemianteollisuuden lobbausjärjestö Cefic.

Suurin osa paikalle tulleista mepeistä oli isäntien näkökulmasta ”jo uskossa”, ainoina poikkeuksina minä ja italialainen Vittorio Prodi. Kollega toisensa jälkeen, muun muassa Eija-Riitta Korhola, Paul Rübig (Itävalta), Karlheinz Florentz (Saksa), Caroline Jackson (Britannia) ja Jerzy Buzek (Puola), nousi todistamaan kuinka oikeassa illallisen tarjoajat ovat vaatiessaan ilmaisten päästöoikeuksien jatkumista. Mehevimmät kielikuvat oli Esko Seppäsellä, hän kuvasi päästökauppaa “keinottelijoiden märäksi uneksi” ja ”kaiken spekulaation äidiksi”. Joitakin puheita kuunnellessa tuntui melkein että olin vaalitilaisuudessa, jossa kilpailtiin teollisuuslobbarien äänistä.

Esitin kysymyksen viime viikolla julkistetusta EU-komission selvityksestä, jonka mukaan ”hiilivuodolle” alttiita aloja ovat ainakin osa teräs-, alumiini- ja sementtiteollisuudesta. Näille aloille siis todennäköisesti annettaisiin päästökaupassa ilmaisia päästöoikeuksia enemmän kuin muille aloille, mikäli ei synny sellaista kansainvälistä sopimusta, joka tasaa kilpailutilanteen Euroopan ja sen ulkopuolella olevan teollisuuden kesken.

Paikalla ollut komission edustaja selvitti, että viime viikolla julkistettu ”non paper” menee nyt kommenttikierrokselle. Sitä siis saavat kommentoida muun muassa k.o. alojen yritykset ja jäsenmaiden hallitukset.

Myöhemmin joku kysyi minulta, miksi paperiteollisuus ei ole tuolla listalla. No, se ei vielä sisältynyt tähän komission teettämään selvitykseen, sehän oli vasta ensimmäinen, muiden alojen kilpailutilannetta analysoidaan myöhemmin. Jatkokysymys oli, tarkoittaako tämä, että Suomen kannalta tärkeästä paperiteollisuudesta ei välitetä. No, en osaa kommentoida, mutta myöskään esimerkiksi Saksalle tärkeä kemianteollisuus ei vielä kuulunut tämän ensimmäisen selvityksen piiriin. Ehkä ensimmäiseen selvitykseen valittiin juuri teräs, alumiini ja sementti siksi, että Britanniassa ja Saksassa tehtyjen tutkimusten mukaan ympäristödumppauksen uhka kohdistuisi pahiten näihin sektoreihin, jos siis syntyisi sellainen tilanne, että EU:ssa teollisuuden hiilidioksidipäästöt ovat maksullisia mutta muualla maailmassa eivät.

Poimintoja uutisvirrasta:

Carbon Disclosure Project on julkaissut vuotuisen raporttinsa, jonka mukaan USA:n firmoissa ollaan tietoisia ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä, 81 % firmoista pitää ilmastonmuutosta uhkana bisneksilleen. Kuitenkin vain kolmanneksella firmoista on päästövähennystavoite, öjy-yhtiöistä vain 14 %:lla. Haastatelluista 500 kansainvälisestä suuryrityksestä 74 %:lla on päästövähennystavoite. Yhä useampi investoija käyttää tietoja yritysten päästöistä ja päästövähennyssuunnitelmista yhtenä kriteerinä punnitessaan sitä, minkä yhtiöiden osakkeisiin kannattaa sijoittaa.

WWF:n teettämän selvityksen mukaan siirtyminen päästökaupassa siihen, että sähköyhtiöt joutuvat maksamaan päästöoikeuksistaan, ei nosta sähkön hintaa. New Carbon Finnancen laatimassa selvityksessä analysoidaan sähkön tukkuhinnan muodostumista Saksassa, Puolassa, Unkarissa ja Tshekissä. Selvityksen mukaan avoimilla sähkömarkkinoilla kuten Saksassa, päästöoikeuksien hinta on sähkön myyntihinnassa jo nyt. Vähemmän avoimilla markkinoilla tilanne on toinen, mutta selvityksessä arvioidaan että vuoteen 2013 mennessä (josta alkaen komissio esittää siirtymistä päästöoikeuksien jakoon huutokaupalla sähköyhtiöille) sähkömarkkinat avautuvat myös uusissa jäsenmaissa.

Seitsemän USA:n läntistä osavaltiota, muun muassa Kalifornia, ja neljä Kanadan provinssia on julkistanut suunnitelman alueellisesta hiilidioksidipäästökaupasta vuodesta 2012 alkaen. Suunnitelma on ristitty WCI:ksi (Western Climate Initiative). Amerikan mantereen ensimmäinen päästökauppa-aluehan perustettiin juuri kymmeneen USA:n itärannikon osavaltioon, jotka pitivät viime viikolla ensimmäisen päästöoikeushuutokaupan. Länsirannikon hankkeessa olevien osavaltioiden ja provinssien alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä ja päästökaupalla on tarkoitus alentaa alueen hiilidioksidipäästöjä 15 % vuoteen 2020 mennessä, verrattuna vuoteen 2005.

USA:ssa tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan enemmistö sekä John McCainin että Barack Obaman kannattajista kannattavat toimia ilmastopäästöjen suitsimiseksi, muun muassa uusiutuvan energian suosimista.

USA:ssa on ollut myös molempien presidenttiehdokkaiden neuvonantajien paneelikeskustelu ilmastopolitiikasta. Molemmat tukevat päästökauppaa, eli jenkiksi ”cap and trade” -lakia. Obama haluaisi huutokaupata kaikki päästöoikeudet, saastuttaja maksaa -periaatetta soveltaen, McCain haluaisi aloittaa päästöoikeuksien ilmaisjaolla.

Pohjoiselta Jäämereltä kuuluu huolestuttavia tietoja. Merijää sulaa, mutta sen lisäksi meren pohjasta on alkanut vapautua metaania, joka on 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Se on tiedetty kauan, että pohjoisilla alueilla on sekä ikiroutaan että merenpohjaan varastoituneena valtavat määrät jäätynyttä metaania. Jo aiemmin pohjoisten merialueiden vedestä on mitattu kohonneita metaanipitoisuuksia. Mutta nyt tutkijat ovat ensimmäistä kertaa havainneet meressä pintaan kohoavien metaanikuplien muodostamia ”metaanisavupiippuja”. Tämä voi johtua siitä, että vedenalainen jää, joka on toiminut muodostanut metaania pohjassa paikallaan pitävänä kantena, on sulamassa.

”Metaanisavupiiput” meressä ovat todella huolestuttava ilmiö, koska ne voivat tarkoittaa, että ilmastonmuutos on ryöstäytymässä käsistä. Silmiini onkin viime aikoina sattunut yhä useampia artikkeleita, joissa sanotaan että ihmiskunnan on kohtapuoliin keksittävä keino ruveta imemään hiilidioksidia ilmakehästä, tai sitten kehiteltävä ”geotekniikkaa”, jolla keinotekoisesti voimistetaan auringon säteilyn heijastumista takaisin avaruuteen tai muulla vastaavalla tavalla manipuloidaan maapalloa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Yksi niistä, jotka ovat sanoneet pitävänsä hiilidioksidin imemistä pois ilmakehästä välttämättömänä, on professori Schellenhuber, Potsdam-Instituutin johtaja ja Angela Merkelin tieteellinen neuvonantaja ilmastoasioissa. Hänen mukaansa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jo nyt vaarallisella tasolla, joka aikaa myöten tulee johtamaan 15-20 metrin suuruiseen merenpinnan nousuun.

Maanantai 22.9.08

Lintukannat huvenneet eri puolilla maailmaa

Vesi oli yöllä noussut, eli ei olisi tarvinnutkaan kiskoa paattia vinssillä irti kuivilta. Mutta en takuulla olisi saanut yöllä unta, jos vene olisi eilen jätetty kuiville.

Europarlamentin täysistuntoviikko on taas Brysselissä Strasbourgin rakennusten kattojen turvatarkastuksien vuoksi.

Teollisuusvaliokunta äänesti kasvihuonekaasupäästöjen päästövähennyksiä EU-maissa vuosina 2013-2020 koskevasta lausunnosta. Valiokunta esitti merkittäviä vesityksiä komission esitykseen, osa niistä tosin sangen niukalla enemmistöllä. Onneksi pääkäsittelyvaliokunta on ympäristövaliokunta, jossa henki on toinen.

Carbon Disclosure Project kertoo, että sen tutkimat 500 ylikansallisesta suurfirmasta kaksi kolmannesta on julkistanut ilmastotavoitteen, siis päästövähennystavoitteen, jonka toteutumista myös raportoidaan. Hyvä juttu, että näiden firmojen määrä on kasvussa.

”Me emme keksineet luontoa, luonto keksi meidät.” Näin sanoi Belgian luonto- ja metsäntutkimuslaitoksen tutkija Paddy Woodworth viime viikolla seminaarissa Gentin kaupungissa. Hyvin sanottu.

Lintukannat eri puolilla maailmaa ovat pienenemässä, kertoo BirdLife. Myös yleiset linnut ovat nopeasti harvinaistumassa. Tämä tuntuu todella huolestuttavalta. Samanhan me totesimme tänä kesänä Jukan kanssa Lapin vaelluksella, ja Jukka on katsellut samaa myös Kotkan saaristossa. BirdLifen mukaan mukaan lintuja uhkaa muun muassa ylikalastus, metsien hakkuu ja luonnonmetsien muuttaminen yhden lajin puupelloiksi ja vakavimpana kaikista ilmastonmuutos.

Ranska aikoo EU:n puheenjohtajamaana ehdottaa ministerineuvostossa energiaa tärsäävien hehkulamppujen myynnin kieltämistä vuodesta 2010 alkaen. Se olisi tosi tervetullutta!

Sunnuntai 21.9.08

Vaikeuksia päästä saareen ja sieltä pois

Läksimme lauantaiaamuna pitkästä aikaa mökille Kotkan saaristoon. Veneen moottori alkoi yskiä. Pohdimme, voimmeko jatkaa matkaa. Jos pääsemme perille ja saaressa moottori sammuu kokonaan, emme pääse pois. Käännyimme jo takaisinpäin, kun moottori taas virkistyi. Tankkiin oli ilmeisesti päässyt vettä, mutta Jukka onnistui elvyttämään moottorin kytkemällä päätankin sijaan varatankin.

Vesi oli harvinaisen alhaalla. Saaressa on kaksi laituria, kauempana mökistä hieman syvemmässä vedessä ja lähempänä matalammassa. Päätimme yrittää siihen laituriin, josta on lyhempi kantomatka mökille. Vene ei uinut ihan laituriin asti, jouduimme kiskomaan sen köydellä perille. Mietimme, tohtiiko veneen jättää siihen. Jukka tuumasi, ettei vesi voi tämän alemmas enää laskea. Sunnuntaina meri kuitenkin laski edelleen. Vedimme köydet poukaman vastarannalle ja yritimme kiskoa veneen uimaan. Paatti ei hievahtanut. Jukka raahasi soutuveneellä vastarannalle metallivaijeri vinssin ja kiinnitti sen isoon kiveen. Ja sai kuin saikin veneen kiskottua uimaan. On se hyvä, kun on fyysikko perheessä.

On kirkas kaunis päivä, syyspäivän tasaus.

Perjantai 19.09.08

Roskalainojen hinta on moninkertaistunut

Läksin aamujunalla Helsinkiin, jossa oli Europarlamentin tiedotustoimiston ”lehdistökahvi” EU:n ilmastopaketista. Junassa luin tietysti lehtiä.

Hesarin yliössä Timo Karjalainen kirjoittaa, että USAssa subprime-lainoja myönnettiin 2 miljoonalle vähävaraiselle. New Yorkin yliopston taloustieteilijä Nourien Roubini on arvioinut, että subprime-lainojen aiheuttamasta myllerryksestä aiheutuu USAn ja Euroopan veronmaksajille 1000-2000 mrd dollarin lisälasku. Laskin, että se tekee puolesta miljoonasta miljoonaan taalaan per lainoitettu asunto. Veikkaan, että varattomille myönnetyt asuntolainat olivat keskimäärin kuitenkin paljon pienempiä kuin puolesta miljoonasta miljoonaan dollariin. Kukin roskalainoitettu asunto on siis tullut yhteiskunnille aika paljon alkuperäistä ostohintaansa kalliimmaksi. Lumipallo on kasvanut vieriessään.

Kauppalehdessäkin on virkistävän kriittinen kolumni. Hannu Leinonen kertoo, että George W Bush antoi vuonna 2000 asetuksen, joka kielsi valvontaviranomaisia valvomasta yksityiskohtaisesti rahamaailman johdannaismarkkinoita. Tämä tapahtui joulukuussa kongressin ollessa joululomalla. Sen seurauksena ultravapaata markkinataloutta saarnanneen Bushin hallinto panee nyt toimeen pankki- ja rahamaailman ennennäkemätöntä sosialisointia. 3 vuotta sitten IMF:n (kansainvälinen valuuttarahasto) pääekonomisti Raghuram Rajan kuvasi lähes kaikki ne riskit, jotka nyt ovat toteutuneet. Silloin rahamaailman kasinopeliin tykästyneet porukat kritisoivat häntä rajusti.

Minä lisäisin tähän, että poliittiset päätökset, jotka mahdollistivat tämän finanssikriisin, eivät syntyneet sattumalta eivätkä pelkästä tietämättömyydestä. Useimmista päätöksistä on kiistelty ja väännetty kättä. Mutta ne finanssimaailman lobbarit, jotka ovat halunneet kasinopelilleen mahdollisimman vapaat kädet, ovat onnistuneet lobbaamaan päättäjien enemmistön puolelleen.

Irlannissa on julkistettu tietoja, joiden mukaan ”EI”-kampanja, joka sai puolelleen enemmistön EU:n perussopimusten uudistamista koskevassa kansanäänestyksessä, on saanut kampanjarahaa USA:sta. Tämäkin osoittaa, että on korkea aika saada kunnon avoimuussäädökset sekä vaalikampanjoiden että kansanäänestyskampanjoiden rahoitukselle.

Torstai 18.09.08

Isänmaan turpeessa

Lehtitietojen mukaan ministeri Pekkarinen on eilen eduskunnassa arvostellut minua siitä, että olen Europarlamentissa toiminut Suomen hallituksen turvelinjauksen vastaisesti.

Tunnustan reilusti ja oikein mielelläni sen, että Europarlamentissa olen tehnyt parhaani valistaakseni kollegoita siitä, että turvelobbarien väitteet ovat silkkaa soopaa. Parlamentin teollisuus- ja energiavaliokunnassa ne mepit jäivätkin selvään vähemmistöön, jotka ajavat turpeen luokittelua uusiutuvaksi EU:n uusiutuvan energian direktiivissä.

Pekkarinen itse muistaa hallitusohjelman tekstin väärin - tarkoitushakuisesti. Hallitusohjelmassa sanotaan hallituksen ajavan turpeen luokittelua hitaasti uusiutuvaksi ottaen kuitenkin huomioon tieteen tulokset.

Tieteen sana on ihan selvä, turve on kaukana uusiutuvasta. YK:n asiantuntijaelin IPCC totesi hiljattain, että turpeen päästökerroin on sama kuin kivihiilen. Myös suomalaisia turpeen päästötutkimuksia johtanut professori Savolainen on julkisesti sanonut turvelobbarien vääristelevän tutkimustuloksia. Kansainväliset ja suomalaiset tutkijat ovat siis ihan yhtä mieltä.

Pekkarinen vetoaa myös siihen, että Saksa on äskettäin tukenut ruskohiilen käyttöä. Saksa ei kuitenkaan ikinä ole ajanut ruskohiilen julistamista uusiutuvaksi. EU ei estä suomalaisia käyttämästä turvetta, päästöt vain pitää laskea rehellisesti. EU ei edes estä Suomea antamasta turpeelle tukiaisia, vaikka se onkin ilmastonsuojelun kannalta älytöntä. Rajalliset verovarat tulee toki käyttää ilmastonmuutosta hillitsevien eikä sitä pahentavien energiaratkaisujen tukemiseen.

Europarlamentissa olen siis turveasiassa ajanut rehellisyyttä tieteen tuloksia kohtaan. Kansainvälisestä ilmastonsuojelusta tulisikin toivoton sekasotku, jos kukin maa laskisi erilaisten energianlähteiden päästöt oman mielensä ja oman maansa teollisuuslobbarien tahdon mukaisesti. Jos EU luokittelisi turpeen uusiutuvaksi, esimerkiksi Indonesia valtavine turvevaroineen porskuttaisi perässä. Sen jälkeen voitaisiinkin heittää hyvästit kaikille toiveille ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Se, että Suomen hallituksen nimissä on ajettu turpeen uusiutuvuutta, on saanut minut häpeämään silmät päästäni. Toivon, että tälle hölmöilylle pantiin nyt piste.

Keskiviikko 17.09.08

Onko patenteista ilmastonsuojelulle enemmän hyötyä vai haittaa?

Tänäänkin avasin asiantuntijaseminaarin ja johdin siinä puhetta. Nyt aiheena olivat patentit ja teolliset tekijänoikeudet ja se, edistääkö vai estääkö nykyjärjestelmä ilmastonsuojelutekniikan leviämistä, erityisesti kehitysmaissa. Kiina ja muut kehitysmaathan ovat pitkään vaatineet, että ilmastonsuojelun kannalta keskeisten teknisten ratkaisujen patentit pitää avata yleiseen käyttöön, jotta uusi tekniikka ei kehitysmaissa olisi keinotekoisen kallista.

Seminaarissa tuli esille paljon mielenkiintoisia pointteja, muun muassa se, että 70-luvun energiakriisin aikaan patentoitiin varsin lavein määritelmin suunnilleen kaikki uudet energiatekniikat. Nämä tuulivoima-, aurinkosähkö-, polttokennoauto- ym. patentit ovat jo ehtineet vanheta, eikä ole laillista patentoida samoja asioita uudestaan. Tosin insinööriminäni huomauttaa, että esimerkiksi uusissa tuulivoimapatenteissa ei ole kyse tuulen valjastamisesta sähköntuotantoon sinänsä, vaan parannuksista entisiin ratkaisuihin, esimerkiksi paremmin muotoilluista siivistä, paremmista tavoista siirtää tuuliturbiinin jauhama sähkö verkkoon ja sen sellaisista.

David E Martin arvosteli ankarasti nykyistä patenttijärjestelmää. Hän kävi kipakan sananvaihdon EU:n patenttiviraston EPO:n johtaja Gérard Giroudin kanssa. Ilmeni, että Martin on kehittänyt ohjelmiston, jolla voidaan skannata olemassaolevien patenttien kanta sen varmistamiseksi, että ehdotettu patentti on tosiaan uusi keksintö. Martinin mukaan EPO ei ollut kiinnostunut tästä ohjelmasta, koska sen avulla valtaosa patenttihakemuksista osoittautuu perusteettomiksi, eli niissä yritetään patentoida vanhoja keksintöjä uudestaan. Joidenkin maiden kansalliset patenttivirastot käyttävät tätä ohjelmistoa ja ovat kokeneet ongelmaksi, kun joutuvat tyrmäämään paljon enemmän patentteja kuin ennen. Martin huomautti myös, että 70 % yritysten tutkimus- ja tuotekehitystyöstä rahoitetaan verovaroista. Hän kysyi, onko oikein että syntyneiden keksintöjen patentit jäävät kokonaan firmojen omaisuudeksi.

James Love totesi, että esimerkiksi kännyköiden valmistusta alkaa oikeasti haitata niihin liittyvien patenttien suuri määrä. Love ennusti myös, että Aasian maat tulevat aikaa myöten menemään EU:n ohi uusien patenttien määrässä. Hän ehdotti myös, että patenttiregiimit voisivat olla erilaisia, tapauksesta riippuen ”pehmeitä” tai ”kovia”. Hänen mielestään ohutkalvoaurinkopaneelitekniikka voisi olla yksi sellainen asia, jonka patentti pitäisi ostaa teollisuusmaiden verovaroin ja avata ilmaiseksi kaikkien käyttöön.

Moni puhuja totesi, että monilla olemassaolevilla patenteilla on epäselvät rajat.

Vihreä meppi David Hammerstein kertoi vihreiden saaneen äskeisessä neuvottelussa läpi sen, että patentti, jonka ideaa ei oteta käyttöön 5 vuoden kuluessa, muuttuu julkiseksi.

Wanna Tanunchaiwatana YK:n ilmastosopimussihteeristöstä sanoi, että ei usko seuraavan ilmastosopimuksen syntyvän ensi vuonna Kööpenhaminassa, ellei sovita uusista tavoista nopeuttaa ja tukea uuden puhtaan energiatekniikan investointeja kehitysmaissa.

Ruotsin ChemSec on julkaissut terveydelle haitallisista kemikaaleista SIN-listan (substitute it now, eli korvaa heti toisilla aineilla). Listalla on 267 teollista kemikaalia. Toivottavasti nämä kemikaalit päätyvät sille listalle, joiden käytön EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö eli REACH panee aisoihin.

Vihreät ovat tänään protestoineet sitä vastaan, että EU:n komissio on päättänyt lykätä eläinkoelainsäädännön uusimista. Nykyinen lainsäädäntö on jo 20 vuotta vanhaa ja jäänyt pahasti ajasta jälkeen. Parlamentin ympäristövaliokunta on useita kertoja patistanut komissiota tekemään ehdotuksen noiden säädösten uusimisesta siten että ne vastaavat nykyistä tiedon tasoa ja myös nykyisiä eläinsuojelunormeja.

Tiistai 16.09.08

Ekodesign voi olla kaunistakin

Parlamentissa oli ekodesign-seminaari, jonka yksi emäntä olin. Seminaari liittyy ekodesign-näyttelyyn, joka on parhaillaan toisaalla Brysselissä. Pääalustaja Eija Nieminen Suomesta näytti kuvia kivoista ja hauskoista esimerkeistä. Parhaiten mieleeni jäi edesmenneessä DDR:ssä kehitetty kodin yleisvekotin, joka on yhtä aikaa pölynimuri, keittiön yleiskone, kahvimylly ja varmaan jotain muutakin. Eija Nieminen peräänkuulutti paluuta antiikin ajan vanhoihin hyveisiin: pitää olla viisautta nähdä mihin olemme menossa, rohkeutta tehdä päätöksiä, oikeudenmukaisuutta hyvinvoinnin jaossa, ja kohtuutta kulutuksessa.

Hollantilainen vihreä meppi Kathalijne Buitenweg kertoi esimerkin kunnallisen rakennusprojektin tarjouspyynnöstä, jossa hinta oli määrätty etukäteen. Hinnan sijasta urakoitsijoiden piti kilpailla sillä, kuka saa kiinteällä hinnalla aikaan energiapiheimmän rakennuksen. Mainio idea! Kuulemma kukaan ei protestoinut tällaista kilpailutusta vastaan.

Doreen Fedrigo EEB-ympäristöjärjetöverkostosta kertoi The Ecologist-lehden selvittäneen (numerossa 7-8/2008), että ihmisten ostamista tuotteista säälittävän pientä osaa, alle 10 %, käytetään enää 6 kuukauden kuluttua ostamisesta. Valtaosa heitetään siis pois pika pikaa. Pelkkää elektroniikkaromua syntyy joka vuosi 7 milj tonnia, ja 75 % siitä päätyy muualle kuin asialliseen elektroniikkaromun käsittelyyn.

Pohjoisen jäämeren jää ei tänä kesänä sulanut uuteen kaikkien aikojen ennätykseen. Tähänastinen sulamisennätyshän saavutettiin viime vuonna. Mutta jää on nyt toiseksi pienimmillään ja 33 % alle vuoden 1979 jälkeisen ajan keskiarvon. Toisin sanoen viimevuotinen Pohjoisen jäämeren jään dramaattinen sulaminen kesällä ei ollut yksittäinen ilmiö.

USA:ssa republikaanien presidenttiehdokas John McCain on ilmoittanut, että jos hän tulee valituksi, Sarah Palin saa varapresidenttinä energia-asiat johdettavakseen. Se on huono uutinen. Sarah Palin on onneksi sentään irtisanoutunut ilmastoskeptikkomielipiteistä, joita hän oli esittänyt vielä vähän aikaa ennen varapresidenttiehdokkaaksi nimeämistään. Mutta hän muun muassa ajaa öljynporauksen sallimista Alaskan luonnonsuojelualueilla. Se tarkoittaa, ettei uusien energiaratkaisujen edistäminen ole hänelle etusijalla.

EU:n komissio on julkaissut ensimmäiset alustavat analyysit siitä, mitkä teollisuudenalat joutuisivat hiilidioksidin päästökaupassa epäreiluun kilpailuasemaan, jos päästöjä ei suitsita kansainvälisellä sopimuksella. Sen mukaan vaara koskee osaa teräs-, alumiini- ja sementtiteollisuudesta. Parlamentissa käsiteltävänä olevan päästökauppaesityksen mukaan vuosina 2013-2020 ympäristödumppauksen uhan alaisiksi joutuville firmoille voitaisiin myöntää ilmaisia päästöoikeuksia enemmän kuin muille teollisuudenaloille. Eli jos seuraavaa kansainvälistä ilmastosopimusta ei synny, nämä alat pääsisivät todennäköisesti erityiskohtelun piiriin. Kyseinen analyysi ei vielä koskenut kaikkia päästökaupassa mukana olevia aloja, esimerkiksi paperi- ja kemian teollisuutta.

WWF on julkaissut selvityksen, jonka mukaan uusiutuvan energian käyttöön kannustava syöttötariffi luo työpaikkoja ja liiketoimintaa, ainakin Saksassa syöttötariffi on ollut hyvin kustannustehokas tapa luoda uusia työpaikkoja ja vientituloja, sen lisäksi että sen avulla saadaan vähennettyä päästöjä ja fossiiliriippuvuutta. Suomessahan on vallalla käsitys, että se vain maksaa mansikoita. Syöttötariffin erilaisia sovelluksia on käytössä jo 40 maassa.

Maanantai 15.9.08

Kylmä energiakeskustelu

Matkalla lentokentälle osallistuin rakennusyhtiö YIT:n lehden järjestämään paneelikeskusteluun energiapolitiikasta. Paikka oli Tikkurilassa jokivarressa oleva kahvila Veininmylly. Viehättävä paikka, mutta kylmä. Lehden toimittajat olivat käyneet paikalla jonain lämpimänä päivänä, eivätkä olleet tajunneet, että kahvilan vintti on käytännössä ulkotilaa. Istuimme takit päällä, mutta ihan kelpo väittely sukeutui silti, suorastaan lämpenin.

Sunnuntai 14.9.08

Vaihteeksi remonttihuolia

Olimme viikonlopun kotona, aika kului remontin merkeissä, taas kerran. Ikkunoiden rapsutus, maalaus ja muu kunnostus jatkuu, ja jatkuu vielä pitkään. Ja vaihteeksi ilmeni uusi ongelma. Ullakolle ollaan asentamassa aiempaa suurempia kattoikkunoita (toki vanhan talon tyyliin sovitettuja). Niiden takia vintiltä on pitänyt purkaa vanhojen komeroiden seiniä ynnä muuta ja tietenkin kantaa muualle tavaraa, joka on ollut varastoituna vintille.

Ajattelin, että tavaraa voi viedä vintiltä kellarikerroksen jo valmistuneeseen varastohuoneeseen, jonne jo alkukesästä vein sienenkuivuria ja kaikenlaista muuta, pääasiassa taloustavaraa. Mutta kaikki kellarivarastossa oleva peittyi elokuussa paksuun pölykerrokseen, kun kellarissa olevat porraskuilun seinät piti hajottaa ja rakentaa uusiksi, ne kun oli muurattu sekä vinoon että väärään paikkaan. Virhe huomattiin siinä vaiheessa kun oli tarkoitus alkaa tehdä itse portaita. Seinät oli tehnyt entinen, nyt jo potkut saanut urakoitsija. Ne piti siis tehdä uudestaan.

Nyt, kun uudet seinät ovat pystyssä, menin kellarikerroksen varastoon imuroidakseni sieltä pölyä seinien purun jäljiltä. Haaveeksi jäi. Entisen urakoitsijan työmiehet, jotka ovat olleet uusittuja seiniä tasoittamassa ja maalaamassa, ovat töhrineet varaston lattian täyteen valkoisia maali- ja tasoitetahroja. Uuden varaston lattiakin pitää siis maalata uudestaan. Ja sieltäkin pitää tavarat siirtää muualle. Sappi kiehui taas. Talossa vallitsee ennestäänkin pula varastotilasta, kun yksi ja toinen tila on joko työn alla tai rakennustarvikevarastona, ja vielä tämäkin tila joudutaan nyt tyhjentämään. Harmittaa tosi paljon sekin, että entisen urakoitsijan (joka on mestari keksimään selityksiä yhä uusille viivytyksille) kanssa joutuu riitelemään vielä lattian maalauksenkin, jota ei olisi lainkaan tarvittu, jos hänen työmiehensä olisivat panneet lattian suojaksi sanomalehteä tai muuta vastaavaa. 12.8. sovimme entisen urakoitsijan kanssa, että hän purkaa ja rakentaa seinät uusiksi 2 viikossa, eli 26.8. mennessä. Nyt on jo suttaantunut noin 3 viikkoa enemmän, eikä homma ole vieläkään valmis.

Perjantai 12.9.08

Tukka putkella vaan

Eilen olin aivan rättipoikki viikon neuvotteluista ja jännityksestä. Mutta eipä ollut tänäänkään aikaa relata. Aamuseitsemältä nousin Tampereella Helsingin junaan EU:n ilmastopakettia koskevaan tiedotustilaisuuteen. Sieltä kiirehdin Ouluun ja Oulunsaloon, koska olin luvannut paikallisille vihreille tulla avuksi heidän kunnallisvaalikampanjatilaisuuksiinsa. Liikennevälineissä piti yrittää kirjoittaa useampi sellainen teksti, jonka takaraja oli ollut eilen.

Torstai 11.9.08

Ilmastonsuojelu voitti teollisuusvaliokunnassa

Mikä päivä ja mikä viikko! Ilmastopaketin neuvottelujen kanssa on ollut niin vipinää ja säpinää, että aivan unohdin uhkaavan maailmanlopun. Senhän piti koittaa, kun Cernissä eilen käynnistettiin maailman suurin hiukkaskiihdytin, jonka aiheuttamien suurienergisten hiukkasten pelätään törmätessään voivan synnyttää pikkuruisia mustia aukkoja, jotka popsisivat maapallon poskeensa.

Aamulla ehdin olla vähän aikaa parlamentin ympäristövaliokunnan puheenjohtajan, Miroslav Ouzkyn isännöimällä aamiaisella, jonka aiheena oli palmuöljy. Sehän on kiistelty asia, esimerkiksi ympäristöjärjestöt ovat vaatineet Nestettä luopumaan palmuöljyä raaka-aineenaan käyttävän biodieselin tuottamisesta. Sisään astuessani puhui Indonesian palmuöljyntuottajien edustaja. Hän vastusti vapaakaupan vastaisina EU:n pyrkimyksiä luoda kriteereitä sille, millä tavalla tuotettua palmuöljyä tänne saa tuoda.

Esitin kysymyksen, joka liittyi kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteen kuumaan kysymykseen, siihen miten sademetsäalueen maita palkittaisiin metsien suojelusta tai metsähakkuiden hidastamisesta. En kysymykselläni ottanut kantaa mihinkään suuntaan, mutta ilmeisesti jo puoluekantani koettiin kannanotoksi. Indonesialainen nainen, joka edusti palmuöljybisneksen foorumia, vastasi tuohtuneen oloisena, että palmuöljyviljelmäkin on metsää, jos metsä määritellään kuten komission direktiiviehdotuksessa. Siinä metsäksi katsotaan alue, jolla on yli viisimetrisiä puita ja latvuspeitto vähintään 30 %.

Useampikin indonesialainen ja malesialainen puhuja paheksui uusiutuvan energian direktiiviä, joista teollisuusvaliokunta tänään äänestää. Direktiiviehdotuksessa asetetaan kriteereitä sille, millä tavalla tuotettu biomassa ja biopolttoaine kelpuutetaan EU:ssa uusiutuvaksi energiaksi. Malesian biodieselyhdistyksen edustaja valitti, että ”te olette vahingoittaneet meidän teollisuuttamme jo ennen kuin äänestätte tänään.”

Eija-Riitta Korhola sanoi, että jotkut surulliset esimerkit ovat ikävä kyllä leimanneet koko alan. Hän kertoi käyneensä Malesiassa viime tammikuussa ja nähneensä siellä korkeaa laatua edustavan palmuöljyviljelmän, ymmärtäneensä että on tapoja tuottaa palmuöljyä myös kestävästi. Hän ilmoitti haluavansa olla osa tällaista kestävää toimintaa.

Hieman ihmettelin, koska Suomessa Korhola on kärkevästi ja näkyvästi (muun muassa kesäkuussa melkein sivun kokoisella kirjoituksella Hesarissa) arvostellut ympäristöjärjestöjä siitä, että ne ovat käynnistäneet biopolttoainebuumin, joka vie ruoan kehitysmaiden köyhien suusta ja kiihdyttää sademetsien tuhoamista ja sen myötä ilmastonmuutosta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun minusta tuntui, että on olemassa kaksi Korholaa, se joka esiintyy Suomen mediassa ja toinen, joka puhuu Brysselissä.

Aamun varsinainen jännitysmomentti oli teollisuusvaliokunnan eli ITRE:n kokous. Tänään listalla oli nimittäin uusiutuvan energian direktiivin lisäksi päästökauppa. Uusiutuvan energian direktiivissä ITRE on pääkäsittelyvaliokunta. Tämä tarkoittaa, että tämän äänestyksen jälkeen alkavat neuvottelut Europarlamentin ja EU:n ministerineuvoston välillä direktiivin lopullisesta sanamuodosta.

Päästökaupasta ITRE antaa lausunnon ENVI:lle eli ympäristövaliokunnalle. ITRE:n lausunto on merkittävä, koska sille on myönnetty niin sanottu ”laajennetun yhteistyön” status, mikä tarkoittaa että lausunnolla on tavallista enemmän painoarvoa.

Minua jännitti tosi paljon, koska etukäteen ei ollut lainkaan selvä, kumpi puoli saa ITRE:ssä enemmistön, Eija-Riitta Korholan ja Esko Seppäsen johtama äärilaitojen allianssi, joka tukee Euroopan teollisuuden kattojärjestön Business Europen vaatimusta jakaa teollisuudelle (paitsi sähköyhtiöille) edelleenkin päästöoikeudet ilmaiseksi, vai ”huutokauppalinja”. Viimeksimainittua tukevat vihreiden lisäksi liberaalit ja demarit sekä EU:n komissio.

”Huutokauppalinja” ajaa siirtymistä asteittain kohti huutokauppaa päästöoikeuksien siten että vuonna 2020 teollisuus joutuisi ostamaan kaikki päästöoikeutensa. Lievemmin kohdeltaisiin vain niitä aloja, jotka muuten joutuisivat kansainvälisessä kilpailussa epäreiluun asemaan. Nämä alat saisivat päästöoikeutensa ilmaiseksi, kokonaan tai osittain. Se, mitkä alat otettaisiin erityiskohtelun piiriin, voidaan kuitenkin ratkaista vasta kun ”Kioto kakkosta” koskevien kansainvälisten neuvottelujen tulos on selvillä.

Valiokunnan kokouksen aluksi käytiin aika pitkä kiistely siitä, lykätäänkö päästökauppaäänestys. Korhola kannatti lykkäystä. Hän valitti, että aikaa on liian vähän, on epädemokraattista tehdä päätös tällaisella kiireellä. Korhola kuulosti siltä, että pelkäsi jäävänsä tappiolle. Konservatiiviryhmän koordinaattori Giles Chichester vastusti lykkäystä. Kaikki mepit tietävät, että jokaisessa isossa asiassa poliittisten ryhmien väliset viimeiset kompromissit saadaan hiottua vasta viimeisinä päivinä ennen äänestystä. Valiokunnan puheenjohtaja, saksalainen konservatiivi Angelica Niebler päätti äänestyttää työjärjestykseen. Äänin 38-12 valiokunta päätti, että päästökauppalausunto käsitellään tänään.

Ensin äänestettiin uusiutuvasta energiasta. Direktiivin useimmista kohdista oli sorvattu kompromissit poliittisten ryhmien kesken raportöörin eli vihreän luxemburgilaismepin Claude Turmesin johdolla.

Direktiivin pääasiasta eli siitä, että EU asettaa jäsenmaita sitovan uusiutuvan energian lisäämistavoitteen, ei ollut kiistaa. Liikenteen biopolttoaineesta sen sijaan on kiistelty sitäkin enemmän. Valiokunta piti ennallaan komission ehdottaman tavoitteen, että liikenteen energiasta 10 % pitää olla uusiutuvaa vuonna 2020. Mutta valiokunta vaatii, että vuonna 2014 tavoite pitää arvioida uudestaan siihen mennessä kertyvän kokemuksen perusteella sen varmistamiseksi, että biopolttoaineilla ei pahenneta maailman nälkää eikä vauhditeta sademetsien parturointia. Valiokunta vaatii, että vuonna 2015 vähintään 20 % liikenteen uusiutuvasta energiasta pitää tulla sellaisista lähteistä, jotka eivät kilpaile ruoan kanssa, ja vuonna 2020 jo 40 %. Tällaisia ovat esimerkiksi biojätteistä tehty biokaasu, levistä tehty biodiesel sekä uusiutuvalla energialla tuotettu sähkö sähköautojen voimanlähteenä.

Valiokunta ei kannattanut turpeen kelpuuttamista biopolttoaineen raaka-aineeksi. Valiokunta kannatti bioenergian ympäristökriteerien tiukentamista. Liikenteen biopolttoaineelta valiokunta vaati vähintään 45 % alempia elinkaaripäästöjä fossiilibensaan ja –dieseliin verrattuna, ja vuoteen 2015 mennessä jo 60 % kaulaa fossiileihin.

Uusiutuvan energian äänestyksen jälkeen salista lähti aika paljon meppejä ja pelkäsin jo että ”meidän puolen” paikat jäävät vajaiksi päästökauppaäänestyksessä. EPP-ryhmällä eli konservatiiveilla näytti olevan varajoukkoja paikalla, koska koneäänestyksissä puheenjohtaja joutui tavan takaa huomauttamaan, että EPP-ryhmästä tulee ääniä yksi tai kaksi enemmän kuin ryhmällä on valiokunnassa paikkoja. Hiukan rauhoituin, kun demariryhmän paikoillekin aika pian tuli väkeä.

Myös päästökaupasta oli useimmista asioista saatu aikaan kompromissi ryhmien välillä, mutta kaksi isoa asiaa oli auki, päästöoikeuksien jakotapa ja se, korvamerkitäänkö päästökaupasta saatavat tulot ilmastotarkoituksiin. Molemmissa asioissa vastakkain olivat toisaalta Korholan-Seppäsen ääriryhmäallianssi ja toisaalta demarien, liberaalien ja vihreiden rintama.

”Me” eli demarien, liberaalien ja vihreiden rintama voitimme molemmat asiat. Valiokunta kannattaa sitä, että EU:n jäsenmaille päästöoikeuksien huutokaupasta tulevat tulot korvamerkitään ilmastotarkoituksiin, kuten kehitysmaiden päästövähennysten avustamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ilmastoystävällisen teknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä energian hinnannousun sosiaalisten seurausten lääkitsemiseen.

Äänin 23-29 valiokunta hylkäsi Korholan-Seppäsen ajamat ilmaiset päästöoikeudet teollisuudelle. Enemmistö oli lopulta yllättävänkin selvä. Huutokauppamalli hyväksyttiin äänin 29-21. Toisin sanoen myös EPP-ryhmästä aika moni tuki huutokauppamallia.

Äänestyksen jälkeen olin tosi huojentunut. ITRE:n äänestyksessä tavallaan niitattiin äärilaita sille, kuinka suuressa määrin Europarlamentti tukee teollisuuden lobbarien ajamaa linjaa. Asian pääkäsittelyvaliokunta on ympäristövaliokunta. Siellä on odotettavissa huutokauppamallille vielä selvempi tuki.

Entä miksi pidän tärkeänä sitä, että teollisuus vähitellen joutuu maksamaan hiilidioksidin tuprutuskiintiöistään? Neljästä syystä. Ensinnäkin näin toteutetaan oikeudenmukaista ”saastuttaja maksaa” –periaatetta. Toiseksi, kun päästöillä on hinta, se välittyy myös tuotteiden hintoihin ja se puolestaan vaikuttaa ihmisten kulutusvalintoihin. Esimerkiksi rakennusmateriaalina puu pääsee nykyistä edullisempaan asemaan verrattuna teräkseen ja sementtiin, koska puu kasvaa metsässä, teräksen ja sementin valmistuksessa taas syntyy aika lailla hiilidioksidipäästöjä.

Kolmas syy on, etten halua päästökaupasta teollisuuden ansiottomien windfall-voittojen automaattia. Tätä nykyähän sähköyhtiöt laskuttavat sähkön kuluttajilta päästöoikeuksien hinnan vaikka firmat ovat saaneet suurimman osan päästöoikeuksistaan ilmaiseksi. Juuri siksi sähköyhtiöt eivät enää saa ilmaisia päästöoikeuksia vuodesta 2013 alkaen. Mutta en halua edistää windfall-voittoja millään muullakaan alalla. Neljäs syy on EU:n päätösten vaikutus muiden maiden valintoihin ja kansainvälisiin neuvotteluihin. Teollisuusmaat yksi toisensa jälkeen ovat seuranneet EU:n mallia ja ryhtyneet suitsimaan teollisuuden hiilidioksidipäästöjä päästökaupalla. Klubiin ovat liittyneet ainakin Norja, Sveitsi, Australia, Uusi-Seelanti ja Japani. USA:ssa molemmat presidenttiehdokkaat ovat luvanneet ajaa läpi liittovaltiotason päästökauppalain. USA:n kymmenen koillista osavaltiota on juuri aloittanut alueellisen päästökaupan.

Työjärjestyskiistojen takia äänestys venyi ja minulle tuli tosi kiire lähteä lentokentälle, hyvin hätäisesti ehdin heittää papereita ja muuta kassiin.

Guardianissa Timothy Garton Ash totesi, että Venäjän hyökkäys Georgiaan oli monen muun asian ohella kalavelkojen maksua USA:n hyökkäyksestä Irakiin. Niinpä. Irak-hyökkäyksellä, Guantanamolla, Abu Graibilla ja monella muulla Bushin USA on antanut tosi huonon esimerkin lukemattomille enemmän ja vähemmän epädemokraattisten valtioiden johtajille.

Keskiviikko 10.09.08

Kajaanin ja Valkeakosken tehtaiden sulkeminen surullista mutta ei yllättävää

Ympäristövaliokunnassa keskusteltiin päästökaupasta ja päästökaupan ulkopuolelle jäävien päästövähennysten jyvityksestä jäsenmaiden kanssa. Olen viimeksi mainitun asian raportööri.

Päästökaupan raportööri Avril Doyle kertoi lähipäivinä julkistettavasta Eurobarometri-mielipidetiedustelusta. Sen mukaan Euroopassa on kansalaisten vankka tuki kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. Iso osa ihmisistä olisi valmis myös vielä tiukempiin toimiin. Panin merkille, että konservatiiviryhmään kuuluvalla Avrililla oli vaaleanvihreä jakku, minulla, vihreällä poliitikolla taas mustan ja ruskeankirjava.

Euroopan tuulivoima-alaa edustava EWEA oli lähettänyt mepeille tiedotteen, jonka mukaan viime vuonna EU vähensi tuulivoiman avulla ilmastopäästöjä 91 miljoonaa tonnia (mikä muuten on enemmän kuin koko Suomen päästöt). Vuoteen 2020 mennessä tuulivoiman kapasiteetin ennustetaan nousevan 180 000 MW:iin (teholtaan vastaa 180 kappaletta 1000 megawatin voimalaa, tai yli sataa Olkiluoto kolmosta). Tällä saataisiin päästövähennyksiä 328 milj. tn, joka on 71 % päästökauppa-alojen (joihin sähköntuotantokin kuuluu) vähennystavoitteesta.

Aurinkosähköteollisuus puolestaan ennustaa, että aurinkosähkön hinta laskee alle sähkön vähittäishinnan vuonna 2010 Italiassa ja 2012 Espanjassa. Alan mukaan aurinkosähkö voi vuonna 2020 kattaa 12 % EU:n sähkönkulutuksesta.

Suomesta kuuluu surullisia uutisia: Paperi- ja sellutehtaita suljetaan Valkeakoskella ja Kajaanissa ja muuallekin tulee irtisanomisia. Tulee surku työntekijöitä ja heidän perheitään. Mutta toisaalta on jo monta vuotta näyttänyt selvältä, että paperiteollisuuden tekemät isot investoinnit ovat perustuneet vääriin arvioihin siitä, mihin maailma on menossa.

Teollisuusvaliokunnassa käytiin värikäs keskustelu päästökaupasta. Valiokunta äänestää tätä asiaa koskevasta lausunnostaan huomenaamuna. Esittelijä, ruotsalainen keskustalainen Lena Ek arvosteli Eija-Riitta Korholan eilen neuvotteluissa jättämiä ehdotuksia, koska ne tarkoittaisivat käytännössä, että viranomaisten olisi määriteltävä yrityksille hyväksyttävä voittotaso ja toiseksi edellyttäisivät yrityskohtaista kirjanpidon tarkistamista, mikä olisi äärettömän byrokraattista. Korhola huusi väliin: ”Nou!” Sitten hän ryntäsi Lena Ekin taa ja tämän mikrofoniin puhuen syytti tätä valehtelemisesta. Omassa puheenvuorossaan Korhola sanoi olevan ”tuskallista”, että Ek kommentoi hänen eilisiltaista ehdotustaan eikä tämänpäiväistä. Keskustelun lopuksi Lena Ek kertoi tarkistaneensa asian ja Korholan uudempi versio oli tullut Lenan sähköpostiin vasta valiokunnan kokouksen kuluessa, itse asiassa samaan aikaan kun Lena käytti puheenvuoroaan.

Tiistai 09.09.08

Korhonen ja Seppälä yhteisrintamassa

Aamulla ympäristövaliokunnassa oli myrsky vesilasissa ennen budjettiäänestyksisä. Kiistan aiheena oli se, pannaanko EU:n elintarviketurvaviraston EFSA:n rahaa jäihin virastosta esiin pulpahtaneiden henkilöstöongelmien vuoksi. Loppujen lopuksi asia ei päätynyt edes äänestykseen, koska kyse oli niin sanotusta suullisesta muutosehdotuksesta, eli määräajan jälkeen jätetystä ehdotuksesta. Yksikin meppi voi estää sellaisen tulon käsittelyyn ja tällä kertaa sen esti italialainen Guido Sacconi. En tiedä, onko tällä tekemistä sen kanssa, että EFSA on Italiassa.

Listalla oli jälleen kerran terveydelle vaarallista kemikaalia koskeva asia. Tällä kertaa kyse oli dikloorimetaanista. Sitä käytetään maalinpoistoaineissa suurina pitoisuuksina. Opin, että aine on hyvin haihtuvaa ja terveydelle haitallista. Kun sitä levittää poistettavan maalin päälle, ainetta hengittää välittömästi yli turvarajojen, sittenkin vaikka tämä tapahtuisi ulkoilmassa. Pitäisi käyttää kaasunaamaria ja suojavaatetusta, mutta tätä ei tosielämässä tapahdu. Raportööri, ruotsalainen vihreä Carl Schlyter esitti, ettei ainetta saa jatkossa käyttää edes ammattikäytössä. Britannian hallitus oli lobannut tätä vastaan perusteenaan korvaavien aineiden kalleus. Hintalaskelmissa oli kuitenkin mukana vain itse kemikaalien hinnanero, ei suojavaatetuksen hintaa. Carl sanoi, että Britannian hallitus näin ollen lobbaa aineen laittoman käytön puolesta. Carlin mietintö hyväksyttiin äänin 55-3 ja 1 tyhjä.

Neuvottelu ITRE:n eli teollisuusvaliokunnan päästökauppalausunnosta jatkui. Korhola ja Seppänen istuivat vierekkäin kuin yhteisrintamana.

Tämä rintama ajoi edelleen ilmaisia päästöoikeuksia teollisuudelle. Nyt he myönsivät, että tämä voi johtaa ansiottomiin eli windfall-voittoihin, toisin sanoen siihen että päästöoikeuksien hinta laskutetaan asiakkailta vaikka firma ei itse ole niistä maksanut. Korhola ja Seppänen esittivät lääkkeeksi tähän, että komissio voisi periä windfall-voittoja käärineiltä firmoilta päästöoikeuksia takaisin, jos komissio pystyisi todistamaan ansiottomat voitot. Me muut totesimme, että tämä tarkoittaisi valtaisaa byrokratiaa, komission tarkastajat joutuisivat syynäämään päästökaupassa mukana olevien tuhansien firmojen koko kirjanpidon. Minä ihmettelin myös sitä, että aiemmin Korhola on perustellut ehdotustaan kansainvälisellä kilpailulla. Nyt hänelle ei kelvannut esittelijä Lena Ekin tarjoama malli, jossa olisi tiukennettu komission todistustaakkaa siitä, että jokin teollisuudenala EI kärsi kansainvälisessä kilpailussa. Epäsuorasti Korhola siis tunnustaa ajavansa ilmaisia päästöoikeuksia niillekin aloille, joiden kansainvälinen kilpailutilanne ei sitä perustele.

Maanantai 08.09.08

Ympäristöväki esitteli autoja

Päivän sitaatti: Hesarin yleisönosastossa Hannu T Korhonen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta: "Väitteille, joiden mukaan tarhaeläimet voivat pääsääntöisesti huonosti, ei löydy laillisia perusteita." Tämä edustaa logiikan huippua. Lain kirjainhan sen toki ratkaisee, kärsiikö kettu tai minkki.

Greenpeace on järjestänyt täksi päiväksi tempauksen Luxemburgin aukiolle Europarlamentin eteen. Järjestö on tuonut näytille automalleja, joiden hiilidioksidipäästöt jo alittavat rajan 120 g/km (eli noin 4,5 litraa bensaa sadalla). Esillä olivat Peugeot 207, Renault Clio, Opel Corsa, Smart mhd, Citroen C4, Toyota Prius ja Ford Fiesta. Vähäpäästöisin oli kahden hengen Smart 80 gramman/km päästöillään, toiseksi paras Toyota Prius 104 g/km. Se, että autoteollisuus lobbaa kynsin hampain löysentääkseen EU-komission (jo ennestään vesitettyä) autojen hiilidioksidipäästörajaa, ei todellakaan johdu siitä, ettei pieniruokaisia autoja osattaisi valmistaa. Autofirmat vain haluavat mieluummin myydä isompia, painavampia, machompia ja bensasyöpömpiä autoja.

YK:n ilmastoasiantuntijaelimen eli IPCC:n johtaja Rajendra Pachauri on BBC:n haastattelussa suositellut yhden lihattoman päivän pitämistä viikossa, koska lihan tuotanto aiheuttaa 18 % maapallon kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä neuvo on ihan oikea ja taas tunnen itseni suureksi syntiseksi, koska syön lihaa, tosin kalaa mieluummin.

Science-lehti on julkaissut artikkelin, jonka mukaan merenpinta voi tällä vuosisadalla nousta 80-200 cm, kun IPCC:n esittämä haarukka päättyy 60 cm:iin. IPCCn arvioissa on mukana vain meren lämpölaajeneminen ja jään sulaminen. Sciencen arviossa on ensi kertaa mukana myös jäätikkövirtojen kiihtyminen. Jos esimerkiksi Grönlannista tai Huippuvuorilta valuu jäätä mereen, se nostaa merenpintaa täsmälleen yhtä paljon kuin saman jäämäärän sulaminen. Ja Suomessa vain pidetään asuntomessuja ja loma-asuntomessuja merenrannalla suunnilleen vesirajassa. Voipa olla, että niiden tonttien arvo ei säily lapsille, tuskin ainakaan lapsenlapsille.

Euroopan ja Yhdysvaltojen asiantuntijat ovat päässet yhteisymmärrykseen siitä, että laivoille kulkukelpoinen väylä on ensi kertaa avautunut Pohjoisen Jäämeren ympäri. Asia näkyi satelliittikuvissa jo viime kuussa, mutta USA:n National Ice Center kiisti tiedon. Viime perjantaina sekin myönsi tiedon todeksi.

Myönteisempi ilmastouutinen: Kiinan hallituksen keskeisimpiin ympäristöneuvonantajiin kuuluva professori Hu Angang, on sanonut, että Kiinan tulisi mennä mukaan kansainväliseen sopimukseen, joka rajoittaa maan kasvihuonekaasupäästöjä. Hänen mukaansa Kiina voisi näin loppujen lopuksi hyötyä tästä paitsi diplomaattisesti, myös taloudellisesti. Tsinghuan yliopiston professori Hu on ollut mukana muotoilemassa Kiinan ympäristö- ja sosiaalipoliittisia toimia.

Europarlamentissa oli Afrikka-viikko. Auloissa ja käytävillä oli muun muassa afrikkalaisia ihmishahmoja pahvikuvina. Viikon tapahtumiin en varmaan ehdi, ilmastopaketti pitää niin kiirettä.,

Lauantai 06.09.08

Retoriikkaa

Hesarin mukaan Lipponen on kysynyt Turun Sanomien kolumnissaan, "Milloin unionissa ja täällä Suomessa jätetään kansaa harhaan johtavasta ilmasto- ja energiapoliittinen hype." Voi voi! Pääministerinä Lipponen vielä tuntui ymmärtävän, että ilmastonmuutos on totta. Nyt ydinvoima- ja kaasulobbauskiireet ovat hämärtäneet tämän perusasian hänen mielestään.

Samaisessa Hesarissa Jouni Mölsä kehuu Stubbin Nato-puhetta ja paheksuu puheen arvostelijoita. Mölsän mukaan Stubbin puheessa "olennaista on ulkoministerin arvio, että ulkopolitiikassa vallalla ovat ontto analyysi, tyhjä retoriikka ja tärkeältä näyttämään pyrkivä puuhastelu." Mölsä siteeraa Stubbin puheesta: "on luovuttava kuoreen käpertymisestä ja tyhjien lausuntojen automaattina olemisesta. On siirryttävä seuraajasta toimijaksi". Ja "ulkopoliittinen ajattelumme on koetettava vihdoin vapauttaa fobioista, asennevammoista ja kuvitelmista." Mitä muuta tämä on kuin tyhjää retoriikkaa, kysyn minä.

Perjantai 05.09.08

Äänestysaktiivisuudessakin Suomi on jakautumassa kahtia

Esiinnyin, ja kerrankin kotikaupungissa, Tampereen yliopiston Jean Monet-seminaarissa. Kimmo Grönlund kertoi äänestysaktiivisuutta koskevista tutkimuksista. Suomessa äänestysaktiivisuus vaaleissa on ollut laskusuunnassa vuoden 1983 eduskuntavaaleista alkaen. Ruotsissa äänestysaktiivisuus on edelleen yli 80 %, ja maassa ollaan huolissaan kun aktiivisuus on vain vähän 80 %:n paremmalla puolella. Suomessa ollaan kaukana 80 %:n alapuolella. Grönlund piti äänestämisen suurimpana demokratiaongelmana sen epätasaista jakautumista. Suomi on tavallaan jakautumassa kahtia myös äänestysaktiivisuuden suhteen. Äänestysaktiivisuutta nostavat koulutus, tulotaso, luottamus ihmisiin ja instituutioihin yleensä. Naiset ovat aktiivisempia kuin miehet, passiivisimpia ovat nuoret miehet. Tärkeitä havaintoja.

Torstai 04.09.08

Parlamentti on huolissaan sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista

Parlamentti on huolissaan sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista

Istunnossa hyväksyttiin muun muassa väliraportti EU:n ympäristö- ja terveysohjelman toteutumisesta. Mietintö arvostelee komissiota muun muassa liian lepsusta suhtautumisesta nanomateriaaleihin, joihin voi liittyä ennalta arvaamattomia terveysriskejä. Mietinnössä todetaan myös, että sähkömagneettisia kenttiä (esimerkiksi kännykkäkenttiä ja langattomien nettiyhteyksien kenttiä) koskevat raja-arvot ovat uusien tutkimustulosten valossa vanhentuneita.

Listalla oli tänäänkin päätöslauselma, jossa oli taikasana ”lisääntymisterveysoikeudet”, ja oikeisto esitti taas sen pyyhkimistä yli, ja hävisi taas. Parlamentissa on ilmeisesti joukko oikeistomeppejä joille maailman pääasia on se, että sukupuolivalistusta ei saa jakaa ja että naiset eivät saa itse päättää omasta ruumiistaan ja siitä, haluavatko lapsia. Tämä päätöslauselma koski äitiyskuolleisuutta ja sen pontimena oli se, että vuonna 2000 asetetuista YK:n vuosituhattavoitteista vain äitiyskuolleisuuden alentaminen ei ole edennyt lainkaan vuoden 2000 jälkeen.

Kotimatkalla luin Guardianista ja International Herald Tribunesta Sarah Palinista, joka on John McCainin yllätysvalinta varapresidenttiehdokkaaksi. Kaikki mitä Palinista kerrotaan, kuristaa kurkkua. Erityisen vastenmieliseltä tuntuu se, että republikaanien oikeistouskonnollinen siipi laskee Palinin erityisansioiksi kehitysvammaisen vauvan synnyttämisen ja tämän tyttären teiniraskauden. Down-syndroomalapsen synnyttäminen on täysin ok, kuten sekin että raskaaksi tultuaan 17-vuotias päättää synnyttää lapsen. Mutta näiden asioiden laskeminen erityisen painaviksi poliittisiksi ansioiksi on kaameaa. Tämä voimistaa minussa tunnetta, että USA:n republikaanien oikeistosiipi on kulttuurisesti vastenmielinen ilmiö, suunnilleen yhtä vastenmielinen kuin muslimifundamentalistit.

Keskiviikko 03.09.08

Aplodit sille, että seuraavakin istunto Brysselissä

Aamulla puhuin videoyhteyden kautta ilmastonsuojelusta Hanasaaressa kokoontuneelle opetusalan seminaarille. Toisesta päästä ei näkynyt kuvaa eikä kuulunut ääntä, mutta sähköpostiin ilmestyi tieto että Brysselin pää näkyy ja kuuluu ja pyyntö ”please start”. Niinpä aloitin, vaikka tuntui vähän aavemaiselta puhua, kun en nähnyt enkä kuullut vastaanottopäästä mitään.

Kun kävin toimistollani, sinne oli Hanasaaresta soitettu. Kuulemma muuten meni hyvin, mutta lopussa ääni oli katkennut, kun olin sanonut, että vielä lopuksi kaksi tärkeää asiaa. Lähetin sähköpostin, jossa oli suunnilleen se mitä olin lopuksi sanonut.

Täysistunnossa hyväksyttiin muun muassa päätöslauselma Georgian tilanteesta. Parlamentti katsoo, että Kaukasuksen alueen ongelmia ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin ja korostaa että Venäjällä ei ole hyväksyttävää syytä hyökätä Georgiaan ja uhata kaataa demokraattisen maan hallitus.

Parlamentin kannanotossa vuotuiseen tasa-arvoraporttiin oikeiston äärilaita ehdotti ties kuinka monennen kerran, että ilmaisu ”seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet” pyyhitään yli. Kuten aina, ehdotus hävisi.

Äänestysten päätyttyä puhemies Pöttering luki tiedotteen, että seuraavakin täysistuntoviikko on Brysselissä. Sali puhkesi raikuviin aplodeihin, vaikka useimmat varmaan jo olivat kuulleet uutisen. Melun hiljettyä Pöttering sanoi, että älkää iloitko liian aikaisin ja kertoi Brysselinkin rakennuksesta löytyneen vastaavanlaisia turvaongelmia kuin Strasbourgin rakennuksesta.

Istunnossa oli vieraana Costa Rican presidentti Oscar Arias, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007. Hän puhui siitä, että Costa Rica on kauan onnistunut elämään ilman armeijaa. Kun maa hyvin verisen sisällissodan jälkeen onnistui rakentamaan rauhan, siellä ei osattu kuvitella että rauhan myötä muu maailma unohtaa heidät. Hän esitti esimerkkejä siitä, mitä aseiden hinnalla saa. Esimerkiksi yhden Blackhawk-helikopterin hinnalla 5000 opiskelijaa saisi 100 dollarin kuukausittaisen apurahan vuodeksi. Arias puhui myös rauhasta luonnon kanssa. ”Jokainen hakattu metsä, jokainen päästetty hiilidioksiditonni, jokainen sukupuuttoon kuollut laji vie meitä lähemmäs oman lajimme sukupuuttoa. Olemme päättäneet julistaa rauhan luonnon kanssa: maamme tulee olemaan hiilidioksidivapaa vuoteen 2020 mennessä.”

Iltapäivällä käytiin neuvottelu teollisuusvaliokunnan eli ITRE:n päästökauppalausunnosta. Kyse on siitä, millaisin säännöin päästökauppa jatkuu vuodesta 2013 alkaen. Neuvottelussa kolmen poliittisen ryhmän ”varjoesittelijä” eli ryhmää edustava neuvottelija oli suomalainen. Konservatiivista EPP-ryhmää edustaa Korhola, entisten kommunistipuolueiden GUE-ryhmää Seppänen ja vihreitä minä. Vielä mielenkiintoisempaa oli se, että monessa asiassa Korholan-Seppäsen akseli oli muita ryhmiä vastassa. Epäpyhä allianssi ajoi sitä, että vuoden 2013 jälkeenkin teollisuus saa päästöoikeutensa ilmaiseksi, paitsi sähköyhtiöt. Demarit, liberaalit ja vihreät tukevat komission ehdottamaa asteittaista siirtymistä kohti maksullisia päästöoikeuksia. Vuonna 2020 ilmaisia päästöoikeuksia ei enää jaettaisi kuin sellaisille aloille, jotka muuten joutuvat kansainvälisessä kilpailussa epäreiluun asemaan. Tästä asiasta kiisteltäessä Korhola kertoi Business Europe-järjestön ilmoittaneen tänään julkisesti tukevansa ”Korholan linjaa”. Business Europe on teollisuuden lobbausjärjestö. Kertoessaan tämän hän näytti siltä kuin tämä olisi hienokin asia.

Minä en voi käsittää sitä, kuinka joku voi suorastaan ylpeillä sillä, että on nimetty teollisuuslobbarien suosikkitytöksi. Kuvitteleeko Korhola toisten luulevan, että hän sanelee tahdin teollisuuslobbareille eikä toisin päin?

Tiistai 02.09.08

Georgia huolettaa Itämerimeppejä

Europarlamentin Itämeriryhmän keskustelunaiheena olivat Georgian tapahtumat. Muuan unkarilaiskollega totesi, että Venäjän energiavarat ehtyvät ennen pitkää. Venäjän johto tietää sen ja yrittää maksimoida maansa mahtiaseman ennen sitä. Muuan toinen kollega sanoi, että Venäjä ei tunnu tietävän, toisin kuin Kiinan johto, ettei lasitalossa asuvan kannata heitellä kiviä, mutta. Jonain päivänä myös Pohjois-Ossetia voi haluta itsenäisyyttä ja voi syntyä itsenäinen Ossetia.

Täysistunnossa äänestettiin muun muassa toimintaohjelmasta talouspetosten torjumiseksi. Liberaaliryhmän vastuuhenkilö tässä asiassa oli ilmeisesti ollut ryhmän markkinauskoisten äärilaitaa, koska liberaalien ja konservatiivien rintama pyyhki päätöksestä pois maininnan siitä, että veroparatiisit pahentavat valtioiden välistä verokilpailua, joka puolestaan rapauttaa yhteiskunnan palveluiden rahoitusta.

Maanantai 1.9.08

Autoteollisuuden lobbarit jyräsivät teollisuusvaliokunnassa

Aamulla saimme Jukan kanssa ripustettua paikalleen ne kolme kolmiosaista ikkunaa, jotka olen loman aikana saanut rapsutettua, kitattua ja maalattua.

Ja sitten taas kohti Brysseliä. Matkalla eräs kollega kertoi, että EPP-ryhmässä, joka on siis Europarlamentin suurin ryhmä, ranskalainen puheenjohtaja oli vakuuttanut, että syyskuun viimeisen viikon täysistunto pidetään ehdottomasti Strasbourgissa. Parlamentin henkilökunta on kyllä sitä mieltä, että tarvittavia turvatarkastuksia ei millään ehditä tehdä siihen mennessä. Minä kyllä ihmettelen ranskalaisia, joille pääasia ei tunnu olevan turvallisuus vaan se, että Europarlamentti mahdollisimman pian palaa täysistuntoihin Strasbourgiin. Onneksi sentään parlamentin puhemies ja pääsihteeri ovat saksalaisia eivätkä ranskalaisia.

Päivän pääuutinen Europarlamentissa oli autojen hiilidioksidipäästöjä koskeva äänestys ITRE:ssä eli teollisuusvaliokunnassa. Asian pääkäsittelyvaliokunta on ympäristövaliokunta, jolle ITRE antaa lausunnon.

ITRE:n äänestystulos oli autoteollisuuden lobbarien riemuvoitto. Autoteollisuushan on apinan raivolla lobannut vesittääkseen komission ehdotusta, jonka mukaan EU:ssa myytävien uusien autojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt vuonna 2012 eivät saa ylittää määrää 130 g/km. Mepeille on satanut kutsuja lounaille ja illallisille ja vierailukutsuja autotehtaille. ITRE:n äänestyksessä konservatiivi- ja liberaaliryhmät muodostivat enemmistön, molemmat saksalaismeppien johdolla.

Komission esitys on sinällään jo vesitys. Kymmenen vuotta sitten sovittiin, että uusien autojen päästöt tulee painaa arvoon 120 g/km vuoteen 2005 mennessä. Sitten aikarajaa myöhennettiin vuoteen 2012. Sitten komission sisäisissä väännöissä saksalainen teollisuuskomissaari Verheugen onnistui vääntämään vielä 10 g lisää vedoten siihen että osa päästövähennyksistä tehdään sekoittamalla menoveteen biopolttoainetta. Autoteollisuus puhuu täyttä potaskaa väittäessään, että tämä tuli niin äkkiä. Tosiasiassa autofirmat ovat vain viis veisanneet päästörajoituksista niin kauan kuin ne ovat olleet pelkkiä herrasmiessopimuksia. Nyt vasta teollisuus ottaa päästörajat tosissaan kun puuhataan laillisesti sitovia päästörajoja. Kyse ei ole siitä, että 120g/km vaatimuksen täyttäviä autoja ei osattaisi valmistaa. Niitä on markkinoilla jo nyt, monia malleja. Mutta autoteollisuus haluaa myydä isompia, painavampia ja machompia autoja, jotka syövät enemmän polttoainetta.

ITRE:n enemmistö kannatti sitä, että aikaa annetaan vielä kolme vuotta lisää, siis vuoteen 2015. Vuonna 2012 vain 60 % uusista myydyistä autoista pitää täyttää 130 g/km vaatimus, 70 % vuonna 2013, 80 % vuonna 2014. Toisin sanoen vuoteen 2012 mennessä autojen päästöjen pitää alentua vain 8 g/km verrattuna nykyiseen, eli autojen polttoainepihiyden kehitysnopeutta ei tarvitse yhtään skarpata nykytahdista. Lisäksi ITRE alensi rikkomuksista seuraavia sakkoja ja hyväksyi joukon porsaanreikiä. Autot, joiden päästöt ovat alle 50 g/km, lasketaan puoleksitoista autoksi ja nollapäästöautot kolmeksi. Sitä paitsi nollapäästö on epämääräinen käsite, koska vety- tai sähköauton käyttämä vety tai sähkö on tuotettu jollain energialla ja siitä tulee päästöjä, ellei ole kyse uusiutuvasta energiasta. Nollapäästöauto ei siis ole todellinen nollapäästöauto, ellei auton käyttäjä sitoudu hankkimaan vain ”vihreää” sähköä tai vetyä. Jonkinlaisena vastapainona ITRE hyväksyi tiukemman tavoitteen kauemmas tulevaisuuteen. Mutta se on jo nähty, että ainakin ilmanlaatu- ja saastenormien kohdalla autoteollisuus on taitava ja tehokas lobbaamaan tulevaisuuteen asetettujen tavoitteiden kumoamiseksi tai siirtämiseksi sitten kun määräaika alkaa olla käsillä.

Ympäristöjärjestöt ja vihreät olivat hyvin pettyneitä ITRE:n tulokseen. Sen sijaan asian esittelijä, saksalainen konservatiivi Werner Langen (joka hyvin usein on saastuttavan teollisuuden lobbarien asialla) hehkutti tyytyväisenä.

Toivon hartaasti, että asian pääkäsittelyvaliokunta ENVI ottaa paremman linjan. Se nähdään myöhemmin.

En lakkaa ihmettelemästä sitä, miksi erityisesti Saksan autoteollisuus kuvittelee ajavansa etuaan vesittämällä ja jarruttamalla lainsäädäntöä joka asettaa vaatimuksia autojen polttoaineenkulutukselle, vielä nyt kun öljyn barrelihinta pyörii kaukana 100 dollarin yläpuolella. USA:n autoteollisuus satsasi pitkän aikaa bensarohmuihin malleihin ja on nyt kriisissä juuri siksi, kun amerikkalaisetkaan eivät enää halua ostaa bensarohmuja, vaan mieluummin bensapihejä japanilaisia tai eurooppalaisia autoja.

Parlamentin lähistöllä katukuvassa oli ympäristöjärjestöjen julisteita, joiden teksti sanoi "60 years of progress" 1948: 7,5 l/km, 2008: 7,5 l/km. Kuvassa olivat kyseisten vuosien Volkkarit. Lisätietoja saa sivulta www.forlesspollutingcars.com

Poimintoja kesäloman aikana tulleista uutisista:

Earth Policy Institute kertoo, että geoterminen energia etenee jättiaskelin. Tämän vuoden alkupuoliskolla rikottiin 10 000 megawatin raja (vastaa 10 kappaletta isoa eli 1000 megawatin suurvoimalaa, esimerkiksi Loviisan ydinvoimalan molemmat yksiköt yhteensä ovat noin 1000 MW). Geotermiset voimalat tuottavat nyt sähköä noin 60 miljoonan ihmisen tarpeisiin. Geotermisen energian potentiaali on iso, maailmassa on 39 maata, joissa asuu yhteensä 750 miljoonaa ihmistä ja joiden geoterminen potentiaali riittäisi tuottamaan kaiken sähkön, jota maassa tarvitaan. Nyt ollaan kehittämässä tekniikoita, joilla voidaan hyödyntää paljon haaleampien maakerrosten energiaa, mikä lisää niiden maiden määrää, joilla on iso geoterminen potentiaali. Nyt tämän tekniikan johtava maa on USA, jonka länsiosissa geotermisellä energialla tuotettu sähkö maksaa vain saman verran kuin ”konventionaalinen” eli siis hiilellä tai ydinvoimalla tuotettu. Uudella matalalämpötilatekniikalla USA:n geotermisen potentiaalin arvioidaan nousevan peräti 260 000 megawattiin. Euroopan johtavat maat ovat Italia (nyt 810 MW) ja Islanti (420 MW). Saksassa on suunnitteilla noin 150 laitosta. Maailman 15 geotermisen energian huippumaasta 10 on kehitysmaita, johtavana Filippiinit. Keniassa suunnitellaan 1 7000 MW:n laitosta seuraavien 10 vuoden aikana, mikä 13-kertaistaisi maan nykyisen sähköntuotantokapasiteetin.

Euroopan tuulivoima-alan teettämän selvityksen mukaan tuulivoimalla kyettäisiin kattamaan 12-14 % EU-alueen sähkönkulutuksesta vuonna 2020, jolloin kokonaiskapasiteetti tuona vuonna olisi 180 GW (180 000 MW). Vuoteen 2030 mennessä tuulivoimateho kyettäisiin nostamaan jo 300 GW:iin. Tuulivoima-ala vaatii reilumpia sääntöjä sähköverkkoon pääsylle. Kaikissa maissa tuulivoimalan omistaja ei pysty myymään tuottamaansa sähköä verkkoyhtiölle reiluin ehdoin.