Kemikaaleista rintasyöpää?

 

Sattuneista syystä rintasyöpää koskevat uutiset osuvat silmään. Alkukesästä julkaistiin amerikkalaistutkimus, joka nosti rintasyöpäsyyllisiksi epäiltyjen listalle kemikaalin nimeltä bisfenoli-A, eli BPA. Ainetta käytetään ruokapakkausmuoveissa.

Nykylainsäädännön mukaan teollisuuden ei tarvitse testata "vanhojen" eli ennen vuotta 1981 käyttöön otettujen kemikaalien vaikutuksia ihmisen terveyteen. Ei tarvitse tulevaisuudessakaan, jos kemian teollisuus saa tahtonsa läpi.

 

Viime viikolla sain kouraani Euroopan kansanterveys ja ympäristö-verkoston julkaiseman kirjasen, jonka otsikko oli: "Rintasyöpä, ympäristösairaus". Siinä arvostellaan asennetta, jonka mukaan rintasyövän yleistyminen epidemian lailla on väistämätön kohtalo ja siihen on vain alistuttava, muuta ei voi tehdä kuin kehittää hoitoja ja kasvainten varhaista diagnosointia.

 

Ne elämäntapaan liittyvät rintasyövän riskitekijät, jotka tunnetaan, ja joista naisia myös syyllistetään, kuten tupakointi, ylipaino, liikunnan puute ja myöhäinen ensisynnytysikä, selittävät alle puolet tapauksista. Onko toisen puolen taustalla siis kemikaalialtistus? Kukaan ei tiedä tarkasti, mutta tuntuisi järkeenkäyvältä olettaa, että kemikaaleilla on osuutensa, joka ei ole ihan pieni.

Testaamattomia ja jopa vaarallisiksi tiedettyjä kemikaaleja on suunnilleen jokaisessa kulutustavarassa, ruokaa ja juomavettä myöten. Kemikaalien joukossa on syöpävaarallisten aineiden lisäksi myös sellaisia, jotka häiritsevät hormonitoimintaamme.

 

Neljä viidestä rintasyövästä on hormoniherkkiä. Naishormoni estrogeeni siis vaikuttaa syövän syntyyn ja kasvuun. Aika moni teollinen hormonihäiritsijäkemikaali matkii elimistössä nimenomaan estrogeenia.

 

Kaiken yllä olevan tiesin suunnilleen ennestään. Mutta tätä en: elimistön hormonit tekevät työnsä hyvin hyvin pieninä pitoisuuksina. Teollisen kemikaalin hormonivaikutus voi olla paljon luonnollista hormonia heikompi. Mutta teollisia mömmöjä saattaa olla kertynyt kudoksiimme tuhatkertaisina määriä verrattuna aitoihin hormoneihin, joskus enemmänkin.

Tuskin kukaan nainen on välttynyt huomaamasta uutisia, joiden mukaan vaihdevuosioireiden hoitoon käytetyt estrogeenilääkkeet lisäävät rintasyövän riskiä. Entäs sitten kemian teollisuuden ongelmajätteet elimistössämme? Varsinkin kun monet näistä kutsumattomista vieraista tuppaavat asettumaan asumaan vuosikausiksi.

 

Arvioidaan, että 30 000 eurooppalaista kuolee vuosittain työpaikoilla käytettävien kemikaalien aiheuttamiin syöpiin. Kukaan ei tiedä, montako kuolee kuluttajiin kohdistuvan kemikaalialtistuksen takia. Todennäköisesti monin verroin.

Olisiko jo aika velvoittaa teollisuus testaamaan kemikaaliensa vaikutukset terveyteemme ja huolehtimaan, ettei vaarallisia aineita käytetä turhan huolettomasti? Tällainen lakiehdotus onkin olemassa, EU-slangissa se tunnetaan lempinimellä REACH.

 

Kemian teollisuus lobbaa apinan raivolla uudistuksen vesittämiseksi ja ajaa mallia, jonka mukaan vain vaarallisiksi tiedetyt aineet tulisi testata. Toisin sanoen viranomaisten pitäisi testata kemikaalit, veronmaksajien piikkiin, ennen kuin teollisuuden pitäisi tehdä mitään. Onkohan tuo nyt naisen vai miehen logiikkaa?

Ikävää, että mepeistä aika moni on lähtenyt mukaan tähän kemian teollisuuden syöpäkampanjaan.

 

Euroopan parlamentti äänestää kemikaalilainsäädännöstä 16.11. Tarkkailepa euroedustajia, kuka on terveyden puolella ja kuka asettuu tukemaan kemian teollisuuden likaista peliä.