Imeväiset ja turvallisuus

 

Korkea imeväiskuolleisuus on varoitusmerkki siitä, että ruutitynnyrin sytytysanka palaa, maa on luisumassa väkivallan alamäkeen, sisällissotiin ja etnisiin joukkomurhiin. Tätä havaintoa ei tehnyt mikään pehmopulja vaan Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA.

 

Joitakin vuosia sitten CIA pestasi eri alojen asiantuntijoita analysoimaan kehitystä 1950-luvulta 1990-luvulle. Väkivaltaan suistuneita valtioita selvimmin yhdistävä piirre oli korkea imeväiskuolleisuus.

 

Tämän tiedon löysin Worldwatch-instituutin Maailman tila 2005-raportista.

 

Ehkä se, pystyykö yhteiskunta pitämään vauvat hengissä, kuvaa reaalidemokratian ja reaalitalouden tilaa. Jos yhteiskunta ei pidä huolta heikoimmistaan, se ei pidä huolta ihmisistä ylipäätään.

 

Jo vuosia turvallisuuspolitiikan asiantuntijat niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ovat määritelleet tärkeimmiksi turvallisuusuhkiksi kansainvälisen terrorismin, romahtaneet valtiot, joukkotuhoaseiden leviämisen ja kansainvälisen rikollisuuden.

 

Korkea imeväiskuolleisuus ennustaa valtion romahtamista. Entä mitä löytyy terrorismin taustalta?

 

Terroristiryhmät värväävät mukaansa pääasiassa nuoria miehiä, joilla ei ole mahdollisuuksia kulttuurinsa odotusten mukaiseen "tosimiehen" elämään, esimerkiksi massatyöttömyyden vuoksi. 1990-luvulla maat, joissa kaupunkiväestö kasvoi nopeasti, olivat kaksi kertaa muita alttiimpia luisumaan väkivaltaisiin konflikteihin.

 

Yli sadassa maassa 40 % yli 15-vuotiaista on alle 30-vuotiaita. Maailman työttömistä melkein puolet on alle 25-vuotiaita, leijonanosa heistä kehitysmaissa.

 

Maan väestöpyramidin "nuorisopullistuma" on seurausta korkeasta syntyvyydestä. Kun naisten asema paranee, syntyvyys alenee.

 

Massamuutto kaupunkeihin voi johtua väestönkasvun ohella myös siitä, että pellot tuottavat entistä huonommin, maaperän huononemisen ja/ tai kuivuuden vuoksi.

 

Viime vuonna maailmassa oli 30 miljoonaa ympäristöpakolaista. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu ja peltojen kuivuminen voi lisätä ympäristöevakkojen määrää sadoilla miljoonilla.

 

Mitä Suomi voisi tehdä maailman turvallisuuden parantamiseksi? Se, kuulummeko NATO:on vai emme, ei - anteeksi nyt vain - vaikuta pätkääkään siihen, pahenevatko turvallisuutemme todelliset uhkat vai eivät. Sen sijaan se, mitä NATO-intoilijat halveksien nimittävät "maailmanparantamiseksi", puuttuu juuri niihin asioihin, joista terrorismi, kansanmurhat ja järjestäytynyt rikollisuus sikiävät.

 

Todellista reaalipolitiikkaa turvallisuuden parantamiseksi ovat työ reilumpien maailmantalouden sääntöjen puolesta ja kehitysapu, erityisesti se, jolla parannetaan tyttöjen ja naisten asemaa. Myös ilmastonmuutoksen hillitseminen on tulevien konfliktien ennalta ehkäisyä.

 

Ne NATO-intoilijat, jotka väittävät presidentti Halosen vievän Suomen turvallisuuspolitiikkaa "sivuraiteelle", ovat itse pahasti sivuraiteella.

 

Sivuraiteella on myös turvallisuuspolitiikan rahankäyttö. Kaikki maailman rikkaat maat, myös Suomi, käyttävät armeijoidensa ylläpitämiseen paljon enemmän rahaa kuin kehitysapuun ja ilmastonmuutoksen estämiseen yhteensä. Raha, joka tarvittaisiin YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen eli äärimmäisen köyhyyden puolittamiseen ja peruskoulun tarjoamiseen kaikille maailman lapsille, on vähän yli kymmenesosa maailman asevarustelumenoista.