perustietoa EU:sta, EU:n parlamentista ja Satun teesit »
 |
  |
|
|
Kesäkuu 2008Tokiosta Brysseliin Minulla olisi ollut kutsu tapaamaan Japanin pääministeriä osana Globen kokouksen osanottajista valittua pienempää ryhmää, mutta lentoni Tokiosta takaisin Helsinkiin lähti sen verran aikaisin, etten ehtinyt. Tapaamisessa oli tarkoitus esitellä pääministerille sunnuntaina Globen kokouksessa hyväksytty ilmastopäätöslauselma. Matka kesti tosi kauan ja ehdin vain käydä kääntymässä Suomessa ennen kuin piti jo lähteä jatkamaan matkaa Brysseliin. Ihme kyllä pystyin tekemään töitä koko matkan, aina Tokiosta Brysseliin. Ilmeisesti elimistö oli niin sekaisin aikavyöhykesiirtymistä, etten edes kunnolla tuntenut väsymystä. Globe: kasvihuonekaasupäästöt puolitettava 2050 mennessä Odotellessamme aamulla teekupin ääressä kokouksen alkuun pääsyä brittien edustajiin kuuluva lordi Hunt, joka on meteorologi, kertoi että ilmastoskeptikkojen ahkerasti siteeraama tieto maailman keskilämpötilan pysymisestä vakiona 9 viime vuoden ajan on hämäävä. Tuona aikana lämpötila maa-alueilla on jatkanut vauhdikasta nousuaan, mutta maapallon keskilämpötila ei ole noussut, koska merien lämpötila on jonkin verran laskenut. Viimeksi mainittu liittyy el Niño – la Niña oskillaatioon. Lordi Hunt valitteli sitä, että tämä tieto on piilotettu IPCC:n raporttiin aika vaikeasti löydettäväksi. Brittiparlamentin Globessa toimii useita viehättäviä ja fiksuja lordeja, siis ylähuoneen jäseniä, lordi Hunt on yksi heistä. Poimintoja sunnuntain annista: Graeme Wheeler, Maailmanpankki: Itä-Himalajan jäätiköstä on 30 vuodessa sulanut 30 %. Indonesia käyttää fossiilisten polttoaineiden tukiaisiin enemmän budjettirahaa kuin koulutukseen ja terveydenhoitoon yhteensä (kuten muuten Egyptikin). Brasilialainen senaattori Serys Slhessarenko jakoi tiedotteen ehdotuksestaan, jonka mukaan sademetsien puihin pantaisiin alumiinisirut, joihin tallennettavien tietojen avulla voitaisiin valvoa puutavaran alkuperää ja tehokkaasti paljastaa laittomat hakkuut. Mielenkiintoinen ajatus. Kanadan edustajista Bob Mills kertoi investoinneista hiilidioksidin talteenottoon ja Christian Ouellet puhui geotermisen energian käytöstä. Hän oli sitä mieltä, että geoterminen energia voi hyvinkin syrjäyttää ydinvoiman. Japanin hallituksen tieteellinen neuvonantaja Kiyoshi Kurokawa piti pitkän maailmoja syleilevän puheen, jossa hän muun muassa referoi Jared Diamondin kirjaa Romahdus. Sen mukaan niille kehityskuluille, joissa sivilisaatiot ovat aiheuttaneet ekokatastrofin ja siten oman tuhoutumisensa, on yhteistä ensinnäkin metsien hävitys ja luontotyyppien tuhoutuminen, toiseksi maaperän heikkeneminen esimerkiksi eroosion ja suolaantumisen vuoksi, kolmanneksi vesihuolto-ongelmat, neljänneksi ylikalastus ja –metsästys, viidenneksi vieraslajien aiheuttamat haitat paikallisille lajeille, kuudenneksi väestönkasvu ja seitsemänneksi henkeä kohti laskettujen ympäristövaikutusten kasvu. Kuulostaako tutulta? Hän referoi myös Darwinia, jonka mukaan parhaiten eivät selviydy vahvimmat eivätkä edes älykkäimmät lajit vaan ne, jotka joustavimmin sopeutuvat muutoksiin. Kurokawan puheessa oli paljon erinomaisia ajatuksia, mutta se oli niin pitkä, että sen aikana moni hipsi pois salista. Kurokawa muuten puhui hyvin kriittiseen sävyyn ydinvoimasta, kuten myös usea kansanedustaja. Tämä oli mielenkiintoista, koska Japani on yksi maailman ydinvoimariippuvaisimpia maita. Usea japanilainen kansanedustaja puhui myös kansainvälisen ilmastosolidaarisuusveron puolesta, jota voitaisiin kerätä esimerkiksi lentoliikenteeltä. Meille esiintyivät myös Japanin kahden suurimman oppositiopuolueen edustajat. Molempien puolueiden ilmasto-ohjelmat ovat sangen kunnianhimoisia. Sai sen vaikutelman, että Japanissa puolueet kilpailevat keskenään siitä, kuka on paras ilmaston ystävä, vähän samaan tapaan kuin Britanniassa. Demokraattinen puolue vaatii päästöjen alentamista yli 25 % vuoteen 2020 ja 60 % viimeistään vuoteen 2050 mennessä, uusiutuvan energian osuuden nostamista 10 %:iin vuoteen 2020, päästökauppaa ja globaalia ilmastoveroa. Toinen oppositiopuolue, Uusi Komeito, haluaa alentaa päästöjä 80 % vuoteen 2050 ja 25 % vuoteen 2020. Myös tämä puolue vaatii kansainvälistä ilmastosolidaarisuusveroa ja uusiutuvan energian nostamista 12 %:iin vuoteen 2020. Päivän tärkein asia oli kuitenkin se, että Globen kokous pääsi yksimielisyyteen viestistä G8-maiden pääministereille ja presidenteille. Tekstiä on hiottu pitkään ja hartaasti, erityisesti kiinalaisten kanssa on neuvoteltu pitkään, neuvotteluja on vetänyt lordi Jay. Paperiin tuli kuin tulikin se, että globaalit päästöt pitäisi saada vuosisadan puoliväliin mennessä alenemaan puoleen vuoden 1990 tasosta tai alle ja että globaalit päästöt pitäisi kääntää laskuun seuraavien 10-15 vuoden aikana. Paperissa sanotaan lisäksi muun muassa, että uuden tekniikan tutkimus- ja kehittämisrahat pitäisi vähintään kaksinkertaistaa. Sunnuntaina katselin kokoussalin viereisessä aulassa olevia ”6 %”-julisteita. 6 %:n päästövähennys vuoteen 1990 on Japanin Kioto-tavoite. Siitä ollaan nyt aika kaukana, päästöt ovat 6 % vuoden 1990 tason yläpuolella. Mutta maassa on näköjään aloitettu kunnon kampanja sen puolesta, että tavoite saavutetaan. Julisteista opin muun muassa, että ”cool biz” on jo tuottanut yli miljoonan hiilidioksiditonnin päästövähennykset, kun vajaa puolet firmoista on sen omaksunut. Talvella on vastaava ”warm biz” eli suositellaan vain 20 asteen sisälämpötilaa ja vastaavasti lämmintä pukeutumista. Myös ”warm biz” on tuottanut reilun miljoonan tonnin päästövähennykset. Yksi infotaulu kertoi havainnollisesti, miten itse kukin voi vähentää päivittäisiä hiilidioksidipäästöjään yhden kilon verran. Illallisen söimme tosi viehättävässä perinteisessä japanilaisessa ravintolassa. Se oli puurakennus, jonka ympärillä ja sisäpihalla oli viehättävät puistot. Hienoa että Tokion kivierämaassa on vielä tällaisia henkireikiä. Tapoihin kuului, että kaikkien piti riisua kengät. Tuntui hauskalta olla hienossa ravintolassa paljain jaloin. Globelle tervehdys McCaneltä ja Obamalta Japanin parlamentin suomalaisjäsen kuuluu Globeen Globen kokouksen aluksi saimme videotervehdyksen USA:n toiselta presidenttiehdokkaalta John McCanelta, joka on itse osallistunut Globen toimintaan. Hän oli paikalla Globen Lontoon kokouksessa kesällä 2005. Lisäksi luettiin Barack Obaman kirjallisesti lähettämä tervehdys. Eipäs yhtään hullumpaa! McCane sanoi satelliittikuvien todistavan ilmastonmuutoksesta ja kannattavansa päästökauppalakia, jolla USA:n päästöjä leikataan 60 % vuoteen 2050. Obama sanoi haluavansa hiilidioksidipäästöille hintaa ja päästökauppalakia, joka alentaa USA:n päästöjä 80 % vuoteen 2050. Hän haluaa viedä USA:n mukaan kansainväliseen sopimukseen, jossa valtioille asetetaan sitovat päästörajat. Myös John Kerryltä tuli videotervehdys. Hän sanoi, että vaikka äskettäisessä senaatin äänestyksessä päästökauppalaki ei mennyt läpi, tulos oli varsin rohkaiseva. Edellisellä kerralla laki sai 38 ääntä, nyt 42. Lisäksi osa lain tukijoista oli poissa, kannattajia on yhteensä 54. Lain vastustajista toistakymmentä on jäämässä pois seuraavissa vaaleissa. Kerry kertoi myös, että lain vastustajista useimmat ovat saaneet vaalikampanjoihinsa öljy-yhtiöiden rahaa kolme kertaa enemmän kuin muut. Tällaista tietoa Euroopassa ei pysty esittämään, ei ainakaan Suomessa, meillä kun vaalirahoitus on niin suurelta osin hämärän peitossa. Globen puheenjohtaja Eliot Morley kehui isäntämaata sanomalla, että jos USA:n, EU:n ja Venäjän energiatehokkuus olisi yhtä hyvä kuin Japanin, maailman energiankulutus pienenisi kertaheitolla 20 %. Tony Blair selosti työryhmänsä julkaisemaa visiota seuraavan ilmastosopimuksen pääkohdista. Tärkeimpänä hän piti yhteistä visiota siitä, miten päästöjä leikataan vuoteen 2050 mennessä ja välitavoitteita, joihin liittyy toimenpideohjelma. Hän selosti erilaisten tekniikoiden mahdollisuuksia ja sanoi toisaalta, että varmaa on se että tekniikka kehittyy tavalla, jota emme pysty ennakoimaan. Tästä meikäläinen on ihan samaa mieltä, luovien ihmisten innovaatioita ei kukaan pysty etukäteen ennustamaan. Blair sanoi että pitää yhdistää idealismi, joka on tuonut ilmasto-ongelman tietoisuuteemme, realismiin joka on ainoa tapa löytää tarvittavat keinot. Britit olivat etukäteen pyytäneet, että esittäisin Blairille kysymyksen hänen puheensa jälkeen. Otin esille hänen raportissaan kuvatun tarpeen teollisuusmaiden rahallisesta tuesta kehitysmaiden puhtaan tekniikan investointeihin. Raportista ilmenee, että sen pitäisi olla aivan eri suuruusluokkaa kuin nyt ja yhtenä mahdollisena rahalähteenä mainitaan päästökaupan huutokauppatuloista osan suuntaaminen tähän. EU:n ministerineuvostossa juuri Britannia kuitenkin kuuluu kiivaimpiin päästöhuutokauppatulojen korvamerkinnän vastustajiin. Edellisillan puheessaan Blair oli sanonut ex-johtajan etuoikeudeksi sitä, että voi antaa nykyisille johtajille neuvoja. Kysyin, voisiko hän kenties neuvoa Britannian nykyistä hallitusta korvamerkintäasiassa. Kysymykseni nauratti brittejä ja jälkikäteen melkein jokainen heistä tuli kehumaan sitä. Vastauksessaan Blair sanoi, että kehitysmaiden puhtaan tekniikan investointien tukemiseen, trooppisten metsien suojeluun ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tukemiseen kehitysmaissa tarvitaan ihan eri suuruusluokan rahoja kuin nykyinen kehitysapu on ja se voi toteutua vain, jos luodaan rahoituskanava, joka ei riipu hallitusten vuotuisista budjettineuvotteluista, eli johon valtiovarainministeriöiden punakynä ei pysty. Asia on juuri näin. Kun EU:n jäsenmaat vuodesta 2013 alkaen huutokauppaavat suurimman osan päästöoikeuksista, osa tästä rahavirrasta pitäisi kanavoida suoraan kehitysmaiden puhtaan tekniikan avustamiseen. Blair huomautti myös, että ei puhtaamman tekniikan osaaminen välttämättä kaikki tule meiltä. Myös Kiina ja Intia voivat itse kehittää tätä alaa. Japanin entinen pääministeri Shinzo Abe vertasi puheessaan tarvittavaa energiavallankumousta aikaisempiin tekniikkamurroksiin, kuten rautateiden aikoinaan aiheuttamaan. Kahvitauolla kanssani tuli juttelemaan japanilaiskansanedustajien ryhmässä istunut mies, joka osoittautui Marutei Tsuruseksi, alkuperäiseltä nimeltään Martti Turunen. Hän on tullut Japaniin noin 40 vuotta sitten lähetyssaarnaajaksi ja on kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen jäsen Japanin Dietissä. Paikalla oli kolmaskin suomalainen, tohtori Makreeta Lahti, joka on ollut laatimassa konsulttifirma McKinseyn erinomaista raporttia ”hiilen tuottavuuden” kasvattamisesta. Enpä olekaan Globen tilaisuuksissa ennen saanut jutella kenenkään kanssa suomeksi. Iltapäivällä käsiteltiin ilmastonmuutosta ja turvallisuutta. Keskustelua johtanut entinen ympäristöministeri Yuriko Koike kertoi, että ”cool biz” lanseerattiin hänen ministeriaikanaan. Ympäristöministeripestin jälkeen hänet nimitettiin puolustusministeriksi ja hän puhui ilmastonmuutoksesta turvallisuuskysymyksenä. Tälle hymähdeltiin ja sanottiin ministerin puhuvan mokomia vain siksi että on nainen. No, nyt yksi tämän teeman puhujista oli tanskalainen amiraali Nils Wang. Hän selosti arktisen alueen jään sulamisesta seuraavia turvallisuuskysymyksiä, muun muassa Jäämeren ympärysvaltioiden aluekiistoja ja kiistoja alueen luonnonvaroista. Jopa 25 % maailman öljy- ja kaasuvaroista saattaa olla arktisella alueella. Tri Tobian Feakin Rusi-instituutista piti erinomaisen alustuksen, jossa hän muun muassa totesi, että armeijat voisivat ruveta miettimään omaakin ilmastovaikutustaan ja vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöä. Illalla oli vastaanotto Japanin parlamentin puhemiehen residenssissä. Katselin paikalla olevia japanilaisia ja totesin, että he ovat ikään katsomatta tosi hoikkia. Tuli mieleen että Intiassa ihmiset olivat järjestään varsin hoikkia vielä 1980-luvulla mutta vaurastumisen myötä keskiluokan habitus on nopeasti muuttunut. Japanilaiset ovat säilyttäneet hoikkuutensa vaurastumisesta huolimatta. Japanilaisessa ruokavaliossa on paljon kalaa ja kasviksia ja sangen vähän sokeria ja lisättyä rasvaa. Meidänkin kokouksemme kahvitauoilla on tarjottu pullan ja kakkujen sijasta hedelmiä. Japanin ”cool biz” Matkalla lentokentältä tutkin IEA:lta tässä kuussa tullutta ”Energy Technology Perspectives” –julkaisua. Se oli niin mielenkiintoinen, että unohdin kokonaan katsella maisemia. Juuri tähän julkaisuun Greenpeacen edustaja aiemmin tällä viikolla viittasi, kun hän sanoi IEA:n tulleen hyvin lähelle Greenpeacen ”energiavallankumous” –skenaariota. Kun nostin katseeni julkaisusta, oltiin jo Tokion kivierämaassa. Tässä julkaisussa IEA siis esittää, miten globaalit kasvihuonekaasupäästöt voitaisiin puolittaa vuoteen 2050. IEA:n aikaisemmat kunnianhimoisimmatkin skenaariot ovat olleet kaukana tästä. Business as usual johtaisi IEA:n mukaan siihen, että maailman öljynkulutus kasvaisi vuoteen 2050 mennessä 70 % ja hiilidioksidipäästöt 130 %, mikä saattaisi johtaa maapallon lämpenemiseen jopa 6 asteella. Uusi ”sininen” skenaario on vanhan menon jatkamiseen verrattuna siis varsinainen vallankumous. Aikaisemmassa ilmastoskenaariossaan IEA pääsi vain päästöjen tasaamiseen nykyhetken ja vuoden 2050 välillä. Tässä aiemmassa skenaariossa kalleimmat tarvittavat tekniset ratkaisut maksavat 50 dollaria vähennettyä hiilidioksiditonnia kohti. ”Sinisessä” skenaariossa joudutaan ottamaan käyttöön myös keinoja, joiden marginaalihinta päästövähennystonnia kohden on 200 dollaria. Mutta tämä on laskettu öljyn barrelihinnalla 80 dollaria, johon on jo tullut 75 % lisää. ”Sinisen” skenaarion tarvitsemien investointien hinnaksi IEA arvioi 45 000 miljardia vuoteen 2050 eli noin 1100 mrd vuodessa (joka muuten on noin 180 taalaa vuodessa per nuppi, ja kuussa 15 taalaa). Hyvä uutinen on se, että öljyn, hiilen ja kaasun kulutuksen vähenemisen kautta saatu säästö ylittää investointien hinnan, jos kustannuksia ei diskontata. Sinisessä skenaariossa maailman öljynkulutus alenee nykyhetkeen verrattuna reilulla neljänneksellä, 27 %. Valtaosan eli melkein 80 % päästövähennyksistä IEA saa energiatehokkuuden parannuksista ja uusiutuvasta energiasta. Ydinvoiman osuus on 6 % ja loput tulee hiilidioksidin talteenotosta. Hotellissa näkyi japanilaisten innostus kaikenlaista automatisoituja hilavitkuttimia kohtaan. Vessanpöntöissä on sähkölämmitys ja ohjausnappulat, joilla saa erilaisia pyllysuihkuja. Hotellin hississä on maisemavideo ja huonekorttia vilauttamalla hissi tietää mihin kerrokseen mennään. Hotellin käytävillä valot syttyvät sitä mukaa kun kulkee käytävää eteenpäin – mikä on tosi fiksua energian säästöä. Hotellihuoneen verhot avataan ja suljetaan kauko-ohjaimella. Julkisissa vessoissa voi painaa nappia, jolla saa aikaan vessan vetämisen ääntä, niin ettei viereisen kopin naapuri kuule oman kopin lorinaa ja pörinää. Japanin hallitus on lanseerannut myös oikein sympaattisen ”cool biz”-kampanjan. Idea on, että kesäaikaan toimistoissa pukeudutaan kesävaatteisiin, bisnesbukeutumiskoodia siis höllätään. Miesten ei siis tarvitse pitää kravattia eikä puvuntakkia. Naisetkin saavat olla kesävaatteissa. Näin ilmastointia ei tarvitse säätää kylmemmäksi kuin 28 oC. Tälle taputan käsiäni tosi innokkaasti! Inhoan sydämeni pohjasta sitä, että kauniina lämpiminä kesäpäivinä toimistoissa pitää hytistä villatakki yllä. Tänään oli valittujen parlamentaarikkojen ja muutamien energia-alan suuryhtiöiden johtajien yhteiskokous. Siinä keskusteltiin muun muassa rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta. Esitellystä raportista opin, että taloudellisesti kannattavilla toimilla, joilla vähennetään rakennusten kuluttamaa energiaa, ennustettu maailman sähkönkulutuksen kasvu voidaan suurin piirtein puolittaa. Suurin este on tietämättömyys. Gallupeista ilmenee, että suurin osa ihmisistä aliarvioi rakennusten merkityksen ilmastopäästöjen aiheuttajana ja samalla yliarvioi energiansäästötoimien kustannukset. Rakennukset aiheuttavat maailman hiilidioksidipäästöistä 40 %. Ihmisten keskimääräinen arvaus on 19 % niissä maissa joissa haastattelu on tehty. Pohjat veti USA, jossa kuvitellaan rakennusten aiheuttavan vain 12 % päästöistä. Ja juuri siellä tuhlataan tosi paljon energiaa muun muassa liioittelevaan rakennusten jäähdytykseen. Matalaenergiarakentamisen lisäkustannuksiksi ihmiset arvioivat keskimäärin 17 %, kun todellinen lisäkustannus on vain 5 %. Japanilaiset osanottajat kertoivat, että Japanissa talon energialuokka vaikuttaa nykyisin lainan korkoon, eli mitä energiapihimpi talo, sitä alempi lainakorko. Keskustelimme siitä, millaisilla ohjauskeinoilla energiansäästön potentiaali saataisiin toteutumaan. Muutama yritysjohtaja kertoi bisnesmalleista, joissa sähköyhtiö voi tienata säästetystä sähkönkulutuksesta. Kaliforniassa eräs sähköyhtiö on juuri saanut luvan tuottaa sähköä asiakkaiden katoille asennettavilla aurinkopaneeleilla. Oli mielenkiintoista, että japanilaisten energiavaltaisten yritysten johtajat argumentoivat kovin samaan sävyyn kuin eurooppalaiset kollegansa. He kyselivät, mitä se hyödyttää, jos päästöjä suitsivat vain Japani ja Eurooppa. He sentään tuntuvat tietävän, että Eurooppa suitsii päästöjään. Eurooppalaisten firmojen edustajat eivät tunnu tietävän samaa Japanista. Niille, jotka eivät osallistuneet tähän päättäjien ja yritysjohtajien tapaamisen oli järjestetty ekskursioita. Yksi Toyotan vieraana ollut kertoi, että Toyota on lanseeraamassa markkinoille niin sanottua plug in hybridiä, jonka akkuja voidaan ladata myös sähkötöpselistä. Ensimmäisen sukupolven hybrideissä sähkömoottori ynnä muu palvelee vain auton bensamoottorin hyötysuhteen parantamista. Toyotan edustajat olivat kertoneet, että jos akun kapasiteetti saadaan sellaiseksi, että auto pystyy yhdellä latauksella ajamaan 40 km, niin sähkö riittäisi voimanlähteeksi 80 %:iin Japanin henkilöautomatkoista. Kuulemma USA:ssa plug in hybrideille on odotettavissa kova kysyntä. Jos auto käy sähköllä, se vastaa bensan hintaa 25 senttiä litralta. Illalla oli vastaanotto Britannian lähetystössä, joka on peräisin imperiumin aikakaudelta, ja sen huomaa. Lähetystö on keskellä puistoa, palatsipuistoa vastapäätä. Britit kertoivat, että alue on aikoinaan 1800-luvulla vuokrattu nimellistä vuokraa vastaan. Rakennukset paloivat joskus 1900-luvun alussa ja rakennettiin uusiksi. Sen jälkeen Tokion kaupunki ei ole sallinut rakennuksissa muutoksia. Voi, olisipa Helsingin kaupunki ollut yhtä tiukka Britannian Suomen lähetystöä kohtaan! Meille puhuivat sekä Britannian ulkoministeri David Miliband (joka muuten on ollut myös ympäristöministeri) ja Tony Blair. Miliband korosti sitä, että ilmastonsuojelu on myös turvallisuuspolitiikkaa. Blair on vetänyt ryhmää, joka äskettäin julkaisi ehdotuksensa seuraavan kansainvälisen ilmastosopimuksen raameiksi. Sanailin yhden amerikkalaisen kanssa USA:n ilmastopolitiikasta. Muistelin sitä, miten USA:n senaatin ulkoasiainvaliokunta elokuussa 2001 yksimielisesti lähetti presidentti Bushille kirjeen, jossa kehotti presidenttiä palaamaan Kioto-neuvottelupöytään. Edellisessä kuussahan kaikki muut maailman maat olivat vihdoin saaneet aikaan sovun monivuotisissa neuvotteluissa Kioton sopimuksen soveltamissäännöistä. Valittelin sitä, että terrori-isku syyskuun 11. 2001 katkaisi tämän kehityksen USA:ssa. Keskustelukumppanini tokaisi, että USA:n ilmastopolitiikan tuhosi Monica Lewinsky, skandaali kun heikensi presidentti Clintonin asemaa niin paljon, että hänellä ei ollut Kioto-neuvotteluissa jouston varaa, hänellä ei ollut arvovaltaa sopimuksen ajamiseksi läpi senaatissa. Se oli mielenkiintoinen näkökulma. Tosin skandaalia ei kylläkään aiheuttanut Lewinsky yksin. Lehmille cashewpähkinöitä – ja ilmasto iloitsee Aamulla keskustelin Suomen teollisuuden edustajien kanssa EU:n ilmastopaketista ja sen jälkeen olikin lähdettävä lentokentälle, kohti Tokiota ja Globe-verkoston kokousta. Globe tulee sanasta Global Legislator´s Organization for Balanced Environment. Tämä parlamentaarikkoverkosto on vuodesta 2005 alkaen järjestänyt aina G8-huippukokouksen alla G8-maiden ja isoimpien kehitysmaiden kansanedustajien ilmastokokouksen. Vuonna 2005 Tony Blair nosti ilmastonsuojelun G8-huippukokousten teemaksi ja brittiparlamentin Globe pani alulle nämä parlamentaarikkokokoukset. G8-huippukokous on Japanissa runsaan viikon päästä. Ennakkotiedot kertovat USA:n kiivaasti vastustaneen sitä, että tässä maailman mahtavimpien maiden huippukokouksessa sovittaisiin ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämiselle pitkän aikavälin tavoite. Useimmat maailman maat tukevat EU:n ja Japanin ajamaa tavoitetta vähentää globaalit päästöt puoleen vuoteen 2050 mennessä. Tämä vähennystahti pitäisi toteuttaa, jotta maapallon lämpeneminen saataisiin rajoitettua alle 2 asteen verrattuna esiteolliseen aikaan. IPCC:n mukaan globaalit päästöt pitäisi pystyä kääntämään laskuun ennen vuotta 2020. Mutta USA siis haraa vastaan. Bush pelaa merkillistä kissahiirileikkiä. Mutta tämän kuun 10. päivänä hän sanoi, että hän väitti että globaali ilmastosopimus voidaan saavuttaa hänen presidenttiaikanaan. Kuitenkin USA vastustaa sitä, että G8-kokouksessa sovittaisiin mistään. USA on ylipäänsä hänen aikanaan vastustanut sekä globaalien päästövähennystavoitteiden asettamista että teollisuusmaiden päästökattoja. Kuvitteleeko hän saavansa aikaan ilmastosopimuksen, jossa sovitaan siitä, että mitään sitovia päästökattoja ei aseteta? Japanin linja on sangen nopeasti lähentynyt EU:ta. EU-huippukokoushan totesi viime vuonna, että EU ajaa globaalien päästöjen puolittamista vuoteen 2050 ja sitoutuu itse vähentämään päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, jos kansainvälinen sopimus saadaan aikaan, ja 20 % vaikka ilmankin (verrattuna vuoteen 1990), ja vuoteen 2050 mennessä päästöjä vähennetään 60-80 %. Aika pian sen jälkeen Japanin pääministeri lanseerasi ”Cool Earth 50” –ohjelman, joka myös tähtää globaalien päästöjen puolittamiseen vuoteen 2050 mennessä. Japani on ilmoittanut tukevansa sitä, että seuraavassa ilmastosopimuksessa asetetaan teollisuusmaille maakohtaiset päästökatot lähivuosikymmeniksi, vastaavasti kuin Kioton sopimuksessa vuosille 2008-2012. Japani puhuu myös ”sektorilähestymistavasta”. Tämä on hiukan hämäävää, koska samaa termiä käyttävät myös ne teollisuuslobbarit, jotka vastustavat maakohtaisia päästökattoja. He kauppaavat tilalle teollisuudenalakohtaisia päästörajoja tuotantotonnia kohti. Ei kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että tämä lähestymistapa vähentäisi päästöjä kokonaisuutena. Maapalloa ei kiinnosta mikä on päästö esimerkiksi teräs- tai kuparitonnia kohden, maapalloa kiinnostaa miten suuret päästöt ovat kaiken kaikkiaan. Mutta Japani on ilmoittanut, ettei se aja sektorilähestymistapaa maakattojen vaihtoehdoksi vaan metodiksi, jolla maakohtaiset päästökatot asetetaan. Aika hiljattain Japani ilmoitti valmistelevansa omalle teollisuudelleen hiilidioksidipäästökauppaa. Japani on siis kohta kohdalta tullut EU:n linjoille. Tässä näkyy esimerkin voima, mikä on tosi rohkaisevaa. Toisaalta Japanissa tehdään monia asioita, joita EU:n olisi hyvä kopioida, esimerkiksi teollisuuden ”top runner” –ohjelma. Sen idea on, että teollisuuden on raportoitava eri tuoteryhmien energiatehokkuudesta. Kunkin tuoteryhmän parhaasta tulee normi, joka muiden valmistajien on saavutettava tietyn ajan kuluessa. Huippukokouksen alla 99 suuryritystä on vedonnut G8-maihin, jotta nämä asettuisivat ilmastonsuojelun johtoon ja sopisivat seuraavan ilmastosopimuksen pääkohdista. Firmojen joukossa on muun muassa lentoyhtiö British Airways, öljy-yhtiö Shell, Deutsche Bank ja Ranskan sähköyhtiö EDF. Firmat edustavat 10 % maailman liikevaihdosta. Matkalla ehdin tietysti lukea vinon pinon kaikenlaista mitä työpöydälle oli ehtinyt kertyä. Poimintoja siitä: Hauskin uutinen oli se, että lehmien metaanipäästöjä voidaan vähentää peräti 90 %, jos niiden rehuun sekoitetaan cashewpähkinöistä puristettua öljyä. Tämä tulos on saatu Hokkaidon saarella Japanissa tehdyissä kokeissa. Märehtijöiden röyhtäilyn metaanipäästöt ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästölähde. Esimerkiksi Uuden Seelannin kasvihuonekaasupäästöistä valtaosa kuplii lehmien ja lampaiden pötsistä. Jos cashewpähkinätemppu tosiaan toimii, se tekee naudanlihan syönnistä jonkin verran ilmastoystävällisempää. Se ongelma vielä jää, että karjalle syötettävästä soijasta valtaosa tulee Brasiliasta, jossa soijapeltojen tieltä on raivattu paljon sademetsää. Masentavin uutinen on se, että Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat viime vuonna ohittaneet USA:n ja tosi reilusti, peräti 14 %:lla. Näin arvioi Hollannissa julkaistu raportti. Tämä tietenkin lisää moraalista painetta Kiinaa kohtaan ryhtyä suitsimaan päästöjään. Kiinan päästöt henkeä kohden ovat jonkin verran yli puolet EU:n tason. Nousu on ollut huima, sillä vielä vuosituhannen vaihteessa tarvittiin neljä kiinalaista aiheuttamaan samat päästöt kuin keskimääräinen EU-kansalainen aiheuttaa. The Economist-lehdessä on mainio liite ”vähähiilisistä” energianlähteistä. Lehti esittää saman havainnon, joka on tullut minua vastaan tosi monelta suunnalta: isot riskisijoittajat ovat alkaneet sijoittaa uuden energiatekniikan osaamiseen. He katsovat, että ”cleantech” on nyt suunnilleen samassa vaiheessa kuin IT-ala 80-luvun lopulla. Myös the Economist pitää mahdollisena että uudesta energiatekniikasta tulee maailmantalouden seuraava buumiala, vastaava kuin tietotekniikka, matkapuhelimet ja Internet ovat olleet. Tämä on rohkaisevaa. Lehden mukaan tuulivoima on nyt kypsää tekniikkaa ja alkaa olla jo omillaan kilpailukykyistä. Aurinkoenergia on siinä, missä tuulivoima oli kymmenkunta vuotta sitten. Seuraavana voi olla vuorossa geoterminen energia, myös niin sanottu ”kuivan kuuman kiven” geoterminen energia. Nythän jo esimerkiksi Islannissa käytetään maanpintaa lähellä olevien kuumien kerrosten energiaa, seuraava askel on muuallakin porata niin syviä reikiä, että päästään käsiksi kuumiin kerroksiin. Liikenteen alalla lehti katsoo, että sähköautot ovat tulossa ja lujaa, samoin erilaiset kehittyneet biopolttoaineiden muodot, joiden raaka-aineena ei enää ole ruoka. Mutta Suomessa on niin jähmeää, niin jähmeää. Hallitus on päättänyt, että investointeja tuulivoimaan aletaan tukea syöttötariffilla. Sitä ei ole vielä päätetty, millaisella. Mutta on tosi kuvaavaa, että heti on sekä Hesarissa että Kauppalehdessä isot jutut, joissa korostetaan uhkia. Tämän päivän Hesari otsikoi että ”laskun maksaa kuluttaja”. Tuulivoima-alan olisi syytä pikaisesti tehostaa tiedotustoimintaansa. Saksassahan tuulivoima on alentanut kuluttajien sähkölaskua, vaikka tuulivoimasta maksetaan markkinahintaa enemmän. Tämä johtuu siitä, että kun tuulisähkön osuus kaikesta sähköstä on noussut yli 10 %:iin, se on toisaalta alentanut sähkön markkinahintaa. On häpeä, että Suomessa tämän tietää vain harva. WWF kertoo, että ilmastonmuutos uhkaa antarktisen alueen valaita. Ennusteiden mukaan ilmaston lämpeneminen tulee vähentämään jääpeitettä jopa 30 % monilla sellaisilla eteläisillä merialueilla, jotka ovat valaille tärkeitä. Tämä tietää vaikeuksia krillille, joka puolestaan on keskeinen ruoka valaille ja sen lisäksi myös monille kaloille, hylkeille, vesilinnuille ja pingviineille. Valaiden ruoanhakureissu voi venyä nykyisestä jopa 500 km. Tietokoneet kuluttavat sähköä, mutta niitä voidaan käyttää myös sähkön ja energian kulutuksen vähentämiseen. Ryhmä alan firmoja, GeSI (Globel eSustainability Initiative) on arvioinut, että vuonna 2020 tietotekniikka voi kuluttamansa sähkön kautta aiheuttaa päästöjä noin 1,4 mrd tonnia. Mutta toisaalta tietotekniikan avulla voidaan vähentää päästöjä toisille teollisuudenaloilla 7,8 mrd tonnia. No, toivotaan että tämä säästö tapahtuu oikeasti. Varsin useinhan energiansäästömahdollisuudet laiminlyödään, vaikka niiden avulla saataisiin rahallistakin säästöä. Islannissa on ammuttu jo toinen jääkarhu lyhyen ajan sisällä. Jääkarhu oli eksynyt satojen kilometrien päähän normaalista asuinpaikastaan. Sekin lienee ilmastonmuutoksen oire. Jääkarhut mainitaan myös International Herald Tribunen miestenmuotisivulla. Lehti kertoo Milanon miestenmuodista ja kertoo kaupungissa Via Manzonilla olevasta kaupasta nimeltä "Napapijri". Lehden mukaan kaupan sisustuksessa "kelluvat jääsaaret, siniset jäätikkörailot ja kutistuvalla alueella vaeltelevat pingviinit vievät asiakkaan Antarktikselle." No, onhan Etelänapamantereellakin toki "napapijri", eteläinen sellainen. Saksassa on viime viikolla hyväksytty ilmasto-ohjelma, jolla vähennetään energian tuhlausta. Muun muassa talojen lämmöneristysnormeja tiukennetaan ja rekkojen tietulleja nostetaan. James Hansen, yksi maailman johtavista ilmaston tutkijoista, on vaatinut isojen fossiiliyhtiöiden johdon viemistä oikeuteen rikoksista ihmiskuntaa ja luontoa vastaan, koska nämä ovat vuosikausien ajan levittäneet ilmastonmuutoksesta harhaanjohtavaa ”tietoa” vastaavalla tavalla kuin tupakkayhtiöt aikoinaan yrittivät kiistää yhteyden tupakoinnin ja keuhkosyövän välillä. Fossiilifirmat, kuten öljy-yhtiö Exxon, onnistuivat ujuttamaan epätietoaan jopa koulukirjoihin. Hansen haluaisi myös lopettaa uusien hiilivoimalaitosten rakentamisen. Britanniassa on julkaistu raportti, jonka mukaan sähköautot voisivat merkittävästi auttaa liikenteen muuttamisessa ympäristöystävällisemmäksi. Yhdysvaltalainen Algenol ja Meksikolainen BioFields ovat solmineet 850 miljoonan dollarin sopimuksen leväbiopolttoaineen kehittämisestä. Systeemiin kuuluu jippo, jolla levät juksataan tuottamaan etanolia. Tällöin etanoli, joka käy sellaisenaan polttoaineeksi, saadaan erotettua leväpuurosta, mihin kuluu paljon vähemmän energiaa kuin leväpuuron kuivaamiseen ja öljyn puristamiseen siitä. Firma aikoo vuonna 2012 tuottaa noin 4 miljardia litraa etanolia. ”Vihreät” työmarkkinat kukoistavat siitä huolimatta, että finanssi- ja kiinteistöala ovat vaikeuksissa. Reuters kertoo, että viimeisten 12 kuukauden aikana ”viherkaulustyöpaikkojen” määrä on kasvanut 20 %. Europarlamentin ympäristövaliokunnalle on tällä viikolla jaettu aineistoa EU:n komission terveyspääosaston alaisuudessa toimivien tieteellisten riskinarviointikomiteoiden työstä. Komiteat ovat arvioineet muun muassa hiusvärien ja nanomateriaalien terveysriskejä. Hiusväreistä todetaan, että joidenkin tutkimusten mukaan niihin liittyy kohonnut leukemiariski. Lisäksi monet nyt käytössä olevat hiusvärit tiedetään voimakkaasti ihoa ärsyttäviksi. Nanomateriaaleista todetaan, että riskinarvioinnin tulisi koskea nanotuotteen koko elinkaarta, ja nykytieto mahdollistaa vain tapauskohtaiset arvioinnit. Yksi ongelma on se, että jos nanohiukkanen ei liukene veteen tai rasvaan, niin hiukkanen voi kulkeutua elimistössä yllättäviin paikkoihin. Esimerkiksi ihovoiteissa olevat nanohiukkaset voivat siirtyä verenkiertoon ja sisäelimiin. Ympäristövaliokunnassa päästökauppaa ja ilmastopakettia Päivän kotimaisiin uutisiin kuuluu, että Piia-Noora Kauppi on nimetty Suomessa Finanssialan keskusliiton johtajaksi. Hän lähtee europarlamentista vuodenvaihteessa. Onnea Piia-Nooralle! Kohta kolmen pienen lapsen äidille varmaan paljon mukavampi tehtävä kuin meppiys. Mutta toisaalta nimitys muistuttaa myös siitä, että päättäjien ja lobbarien välinen hajurako europarlamentissa on aivan olematon. Toukokuussa 2005 Wall Street Journal arvosteli Kauppia siitä, että hän oli tehnyt EU:n rahanpesudirektiivin muutosehdotuksia, jotka oli suoraan kopioitu pankkien lobbausjärjestöltä. Kauppi johti meppien keskusteluryhmää, joka oli läheisessä yhteydessä pankkialan lobbareihin. Wall Street Journalin artikkelin otsikko oli: "Legislators with close ties to industry water down money-laundering rules", eli pankkeisin läheisesti sidoksissa olevat lainsäätäjät vesittävät rahanpesusääntöjä. Wall Street Journal sanoo, että lobbauksen säännöt USA:ssa ovat niin paljon tiukemmat kuin EU:ssa, että vastaavalla tavalla ei siellä voisi toimia. Minusta Suomen vaalirahoituskeskustelussa pitäisikin ottaa esille myös lainsäätäjiin kohdistuva lobbaus. Piia-Noora siirtyy nyt siis lobbarien puolelle. Takuulla hän tulee olemaan siinä tehtävässä pätevä. Ympäristövaliokunnassa oli koko aamupäivän kestävä keskustelu päästökaupan uudistuksesta, jonka on määrä astua voimaan vuonna 2013 ja päästövähennyksistä niillä sektoreilla, jotka eivät kuulu päästökauppaan. Jälkimmäisen raportööri olen minä. Päästökaupan raportööri Avril Doyle korosti, että ilmastonsuojelun avain ovat kansainväliset neuvottelut, myös EU:n lainsäädäntö tulee tehdä sellaiseksi että se tukee kansainvälisen sopimuksen saavuttamista ”Kioto kakkosesta”. Sosialistiryhmän varjoraportööri Linda McAvan sanoi, että EU:n päästökauppaa kopioidaan jo muun muassa Japanissa, Australiassa ja USA:ssa. Hän arvosteli sitä, että energiavaltaisten teollisuudenalojen lobbaus keskittyy siihen, että ne luokitellaan ”hiilivuodolle alttiiksi” aloiksi jos kansainvälistä sopimusta ei synny. Firmojenkin kannalta olisi tärkeintä keskittyä edistämään kansainvälisiä neuvotteluja. Liberaalien Chris Davies muisteli sitä, kun nykyisestä päästökauppadirektiivistä keskusteltiin. Silloin monet sanoivat, että on moraalitonta käydä kauppaa saasteilla. Tästä on päästy tosi pitkälle eteenpäin. Monet keskustelijat tukivat sitä, että EU:n jäsenmaiden saamat tulot hiilidioksidin päästöoikeuksien huutokaupasta pitää korvamerkitä ilmastotarkoituksiin. Vihreiden Caroline Lucas huomautti, että raskaiden ajoneuvojen kohdalla vastaavasta menettelystä on jo ennakkotapaus. Komission edustajat totesivat, että jos ilmastopaketti hyväksytään EU:ssa, se on kansainvälisesti voimakas signaali, joka rohkaisee muita maita vastaaviin ponnistuksiin. Heti ympäristövaliokunnan jälkeen oli vihreän ryhmän oma asiantuntijakuuleminen hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (CCS, carbon capture and storage). Kuulimme näkemyksiä laidasta laitaan, mutta useimmat puhujat katsoivat, että hiilidioksidin talteenotto on ihan mahdollista ja että se on välttämätön osanen siinä toimenpidepaletissa, jolla ilmastonmuutos pannaan aisoihin. Ekonomisti Anders Hansson Ruotsista muistutti, että kivihiilikin voi loppua noin 70 vuodessa, jos sen kulutus jatkuvasti kasvaa, vaikka kivihiili onkin nyt runsain fossiilinen energiavara. Kiinassahan kivihiilen poltto on kasvanut häkellyttävää vauhtia koko 2000-luvun ajan. Geologi Yousif Kharaka USA:sta kertoi USA:ssa tehdyistä tutkimuksista. Sikäläisessä Frio-koelaitoksessa ilmeni, että on aika suoraviivaista seurata ja mitata hiilidioksidin käyttäytymistä maaperässä ja sen liikkeitä. Hän varoitti uskomasta väitteisiin, että sen jälkeen kun hiilidioksidipotero on suljettu, kaasu varmasti pysyisi aloillaan. Hänen mukaansa mittauksia, joilla havaitaan mahdolliset vuodot, tarvitaan paljon yli 100 vuoden ajan. Vaaroihin kuuluu muun muassa pohjaveden saastuminen ja se, että hiilidioksidi panee liikkeelle maaperässä olevia terveydelle vaarallisia orgaanisia yhdisteitä. Emily Rochon Greenpeacesta oli ainoa, joka kokonaan vastusti hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, sillä perusteella, että oikeasti kivihiiltä ei tulevaisuudessa tarvita, Greenpeace on osoittanut ”energiavallankumous”-skenaariollaan, että voimme selviytyä päästövähennystavoitteista uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden avulla. Rochon esitti ehkä tilaisuuden mielenkiintoisimman pointin. Hän sanoi, että noin viikko sitten julkaistu IEA:n (Maailman energiajärjestö) uusi tulevaisuusskenaario itse asiassa muistuttaa kovasti Greenpeacen skenaariota. IEA on muuttanut rajusti tulevaisuusvisiotaan verrattuna vasta 18 kk ikäiseen World Energy Outlook-julkaisuun. Uudessa skenaariossa 80 % tarvittavista päästövähennyksistä saadaan aikaan “vihrein” keinoin eli energiatehokkuutta parantamalla ja uusiutuvalla energialla, 6-9 % ydinvoimalla ja loput hiilidioksidin talteenotolla. Tämä on mielenkiintoista siksikin, että se 18 kk sitten ilmestynyt IEA:n World Energy Outlook sai Suomessa aika paljon julkisuutta siksi, että ydinvoimalla oli siinä isohko rooli. Nyt kun IEA päivittää näkemyksiään siihen suuntaan, että vihreiden kauan ajamat energiatehokkuus ja uusiutuva energia ovatkin ylivoimaisesti tärkeimmät, Suomessa asiasta ei ole paljonkaan hiiskuttu. Tai jos on, niin minä en ole sitä huomannut. Paikalla oleva IEA:n edustaja vahvisti linjan muutoksen. Hän sanoi, että yksi keskeinen syy siihen, että IEA:n näkemykset siitä, mikä tulevaisuudessa on realistista, ovat muuttuneet niin kovasti, on Kiinassa tapahtunut suuri muutos. Kivihiilen polton ohella Kiinassa on nimittäin kasvanut rajusti myös uusiutuvan energian käyttö, samoin valmius hiilidioksidin talteenottoon. Yousif Kharaka ennusti, että Kiina tulee vielä yllättämään meidät kaikki. Joku totesi, että USA:n molemmat presidenttiehdokkaat tukevat hiilidioksidin talteenottoa, USA:ssa ei näköjään voi päästä presidentiksi jos vastustaa kivihiiltä. Kharaka tokaisi että tämä on totta ja johtuu siitä, että USA on kivihiilen Saudi-Arabia. Muita uutisia: Parlamentin liikennevaliokunta hyväksyi eilen EU:n ministerineuvoston kanssa sovitun päätöksen siitä, että lentoyhtiöiden tulee lentoja mainostaessaan ilmoittaa koko hinta, kaikkine veroineen ja lisämaksuineen. Ns. halpalentoyhtiöthän hämäävät ilmoittamalla hintoja, joista puuttuu lisämaksu jos toinenkin. Transport & Environment -järjestö uutisoi, että tässä kuussa EU:n tuontiöljylasku on ylittänyt miljardi euroa päivässä. 40 % tästä öljystä palaa henkilöautojen moottoreissa. Smart 2020-raportti, joka kartoittaa tietotekniikan mahdollisuuksia päästöjen vähentämisessä, väittää että vuoteen 2020 mennessä pelkän älytekniikan avulla päästöjä maailmassa voitaisiin vähentää 15 %. Nämä mahdollisuudet liittyvät paljolti energian säästöön älykkäämpien ratkaisujen avulla, esimerkiksi rakennuksissa, sähköverkossa, teollisuuden moottoreissa, logistiikassa. EU:n uusi terveyskomissaari suunnittelee lipsua nykyisen lainsäädännön määräämästä nollatoleranssista sellaisille geneettisesti muunnelluille organismeille, joita ei ole EU:ssa hyväksytty elintarvikekäyttöön. Nykylainsäädäntöhän sanoo, että jos luvan saanutta GMO:a on alle 0,9 %, tuotetta ei tarvitse merkitä GMO-merkillä. Tämän esiintymisen tulee kuitenkin olla satunnaista ja sellaista, jota ei teknisesti voi välttää eli periaatteessa pitää pyrkiä siihen että saastumisen taso on nolla. Sellaisia GMO:ja, joita ei ole hyväksytty, ei saa olla lainkaan. Maatalous- ja elintarviketeollisuuslobbarit väittävät nollatoleranssia liian kalliiksi. Kallis se on terveysriskikin ihmisille, sanon minä. Brasilia ja Argentiina, jotka ovat eläinrehuna käytettävän soijan suurimmat tuojamaat, sanovat että niiden takia tällaista muutosta ei tarvitse tehdä, ne voivat tuottaa sitä mitä asiakkaat haluavat. Päästökauppaa ja superverkkoa Olin aamuseitsemältä parlamentin radiostudiossa, osallistuin sitä kautta Ylen 1-aamun keskusteluun päästökaupasta. Hesarihan eilen kirjoitti näkyvästi, että päästökaupasta on tullut tukiaisautomaatti sähköntuottajille, erityisesti ydinvoimayhtiöille. Niinhän se on, kun teollisuus sai läpi tahtomansa että päästöoikeudet jaetaan melkein kokonaan ilmaiseksi. Kun sähköyhtiöt kuitenkin rahastavat kuluttajilta myös päästöoikeuksien hinnan, ne saavat huimat ansiottomat voitot. Ne pitäisi verottaa pois sähköyhtiöiltä. Pääasia on kuitenkin se, että päästökauppa on kansantaloudelle edullisin tapa vähentää päästöjä. Hesari väittää, että tässä ei ole onnistuttu. Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa, olikohan se tehty Harvardissa vai missä, päädyttiin kuitenkin siihen että päästökauppa on jo nyt alentanut päästöjä verrattuna siihen miten päästöt olisivat muutoin kehittyneet. Juuri nyt parlamentissa käsitellään päästökaupan sääntöjen uudistamista vuodesta 2013 eteenpäin. Komission ehdotuksessa on korjattu pääosa nykyisen päästökaupan epäkohdista. EU:n hiilidioksidipäästökauppaa ei voi pitää minään fiaskona, koska iso joukko maita on seurannut tai seuraamassa esimerkkiä, uusimpina Sveitsi ja Japani. Samassa aamulähetyksessä kuulin Kari-Pekka Kyrön paljastaneen, että hiihdon doping oli järjestelmällistä. Voi voi, suomalaisten omakuva maailman rehellisimpänä kansakuntana on saanut monta kolausta peräjälkeen. Ilmastovaliokunnassa keskusteltiin kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. Komission edustaja Arthur Runge-Metzger kommentoi niitä poliitikkoja, jotka haluaisivat laajentaa niin sanotun CDM:n eli kehitysmaissa rahoitettavien investointien osuutta päästökaupassa ja ylipäänsä EU:n päästövähennyksissä. Monet teollisuuslobbarithan ajavat tätä. Hän sanoi, että CDM:n laajentaminen voisi johtaa siihen, että me rahoitamme Kiinan teollisuuden modernisoinnin. Onko se eurooppalaisen teollisuuden edun mukaista? Niinpä. Hän mainitsi myös, että Intia käyttää nykyisin kansantuotteestaan 3 % fossiilisten polttoaineiden subventioihin. Moisessa ei ole mitään järkeä, sanon minä. Ruotsalainen vasemmistomeppi Jens Holm sanoi, että EU:n lihakarjalle ulkomailta tuotava soija vaatii viljelyynsä alueen, joka on 60 % EU:n peltopinta-alasta. Meillä on siis sen verran ”varjopeltoa”, pääasiassa Brasiliassa. Lounaalla aiheena oli niin sanottu ”supergrid”, eli ”superverkko” sähkön siirtoon, vähin häviöin toimiva korkeajännitetasavirtaverkko. Jos Eurooppaan rakennettaisiin sellainen, samoin Pohjois-Afrikan ja Euroopan välille, EU voisi muutamassa vuosikymmenessä siirtyä jopa 90 %:sti uusiutuvaan energiaan. Piskuinen osa Pohjois-Afrikan autiomaa-alueesta riittäisi tuottamaan koko Euroopan tarvitseman sähkön. ”Superverkolla” voitaisiin yhdistää Atlantin rannikoiden suuret tuulivoimalat, Välimeren alueen keskitetyt aurinkovoimalat, vuoristoihin rakennettavat pumppuvoimalat, joihin sähköenergiaa varastoitaisiin, ja muut. Kun siirtohäviöt olisivat pienet, sähkön tuotanto ja kulutus voisivat tapahtua kaukanakin toisistaan. Minä olen jo aiemmin lämmennyt superverkon idealle. Minusta siitä pitäisi tehdä EU:n ilmastopolitiikan lippulaivaprojekti. Tietysti tämä pitää yhdistää moneen muuhun asiaan, muun muassa älykkäisiin sähkön kulutuslaitteisiin, jotka osaavat valita käynnistymisensä ja pysähtymisensä hetken verkon kuormituksen mukaan. Superverkkoidean esittelijä kertoi, että lämpimille seuduille rakennettavat keskitetyt aurinkovoimalat tuottaisivat myös makeaa vettä. Kun voimalat jäähdytään merivedellä, joka höyrystetään, saadaan makeaa vettä. Superverkkoidea on hauskasti linjassa aloitteen kanssa, jonka vihreät julkistavat, sattumalta juuri tänään. Idea on luoda ERENE, European Renewables Community. Se vastaisi sitä, mitä varten noin 50 vuotta sitten luotiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö ja Euratom. Nyt suuri haasteemme on toteuttaa teknologiamurros jolla siirrytään uusiutuvan energian aikakauteen. New York Timesissa Hansenin ja Lovelockin kanssa Korhola vastustaa biopolttoaineita - paitsi turpeesta tehtyä Tänään on New York Timesissa, International Herald Tribunessa ja Financial Timesissa koko sivun ilmoitukset, joissa joukko tutkijoita, poliitikkoja ja yritysmaailman edustajia eri maista vetoaa voimakkaampien ilmastonsuojelutoimien puolesta. Minun nimeni on siinä joukossa yhdessä muun muassa NASA:n johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluvan James Hansenin ja Gaia-teorian kehittäjän James Lovelockin kanssa. Mukana on muutama muukin Euroopan parlamentin jäsen. Vetoomuksen pointti on se, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt jo noussut yli turvallisen tason. Ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä pitää vähentää niin ravakasti, että emme vain lakkaa kasvattamasta vaan alamme myös vähentää ilmakehässä olevan hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää. Vetoomus perustuu NASA:n Goddard-instituutin johtajan James Hansenin tutkimuksiin. Hansen on tutkija, joka yhtenä ensimmäisistä maailmassa soitti hälytyskelloja ilmastonmuutoksen johdosta. Hänen uusin tutkimuksensa perustuu maapallon geologiseen historiaan. Hän on tutkijaryhmänsä kanssa analysoinut sitä, millainen ilmasto ja millainen merenpinnan taso maapallolla on aikoinaan vallinnut erilaisten ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien aikaan. Tämän tutkimuksen johtopäätös on se, että kasvihuonekaasupitoisuuden tasoa 350 ppm (parts per million, miljoonasosa) ei ole turvallista ylittää. Se on jo tehty, pitoisuus on nyt jo yli 380 ppm, kun ennen teollista vallankumousta taso oli 270-280 ppm. Juhannus sujui mukavasti Kotkan saaristossa, Jukan perheen mökillä. Tyttärenpoikani oli mukana, ensimmäisellä merimatkallaan. Sekä mennessä että palatessa oli aikamoinen aallokko, mutta poika veteli sikeitä. Oma isäni kommentoi, että pojan sukujuuret johtavat (isäni äidin kautta) Merikarvialle. Toisaalta oli myös haikeaa, koska perinteisen ”juhannusjazzimme” saksofonisti Jorma kuoli talvella. Nyt ei soinut naapurimökin Sakarin ja Jorman kitara-saksofoniduo. Ympäristövaliokunnan kokous tänään iltapäivällä keskusteli ensin hiilidioksidin talteenotosta ja sen jälkeen EU:n uusiutuvan energian tavoitteista. Omituisimmat muutosehdotukset uusiutuvan energian direktiiviin oli jättänyt Eija-Riitta Korhola. Ehdotukset olisivat omituisia joka tapauksessa, mutta kerta kaikkiaan kummallisia ne ovat sen valossa, mitä hän on viime viikkoina Suomessa julistanut. Korholahan syytti yhdessä miehensä kanssa Hesarissa 8.6. ympäristöjärjestöjä siitä, että niiden ilmastopolitiikka on sarja virhearvioita, ja epäjohdonmukaista. He sälyttävät ympäristöjärjestöjen kontolle muun muassa biopolttoainebuumin ongelmat, ruoan hinnannousun ja sen että monien biopolttoaineiden ilmastovaikutus on tuhoisa. Näin Korholat Hesarissa 8.6: "Syntyneen biopolttoainebuumin varjopuoli on kuitenkin karu, ja jälleen kerran uhreina ovat maapallon köyhimmät: monien perusruoka-aineiden maailmanmarkkinahinnat ovat kohonneet pilviin kolmen viime vuoden aikana - paljolti juuri biopolttoainekysynnän seurauksena. Science-lehdessä julkaistu tuore artikkeli kertoo, kuinka peltoenergian tuotantoon liittyvät maankäyttömuutokset ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisen "hiilivelan", jonka takaisinmaksuun kuluu pahimmillaan yli 400 vuotta." Ja mitä Korhola ehdottaa Europarlamentissa? Luulisi, että hän tukisi vihreiden ehdotusta luopua liikenteen biopolttoaineen 10 %:n tavoitteesta, mitä myös ympäristöjärjestöt vaativat, ja kasvava joukko tutkijoita. Luulisi, että hän tukisi kaikkia niitä uusiutuvan energian muotoja, jotka ovat ongelmattomampia. Mutta ei, hän tekee tasan päinvastoin. Ensinnäkin hän ehdottaa, että EU luopuisi kaikkea uusiutuvaa energiaa koskevasta 20 % tavoitteesta vuodelle 2020, eli uusiutuvan energian lisääminen ei enää olisikaan jäsenvaltioita sitova, vaan se muutettaisiin vain ohjeelliseksi, suomeksi sanottuna hurskaaksi toiveeksi. Eikä siinä kaikki. Hän kuitenkin pitäisi pakollisena uusiutuvan energian ongelmallisimman osan, liikenteen biopolttoaineiden, 10 %: lisäämistavoitteen, vaikka hän kotimaassa ankarasti arvostelee biopolttoaineita - kunhan "kestävä turve" hyväksytään biopolttoaineen raaka-aineeksi. Jos siis biopolttoaineen lisäämistavoite muuttuu tavaksi suosia turvetta, silloin Korhola ei enää välitä siitä, että biopolttoainebuumi edelleen on nostamassa ruoan hintaa ja että maissin ja palmuöljyn viljely biopolttoaineiksi vähintään epäsuorasti tuhoaa sademetsiä. Hesarissa Korholat puhuvat ”hiilivelasta”, jota syntyy kun biopolttoaineviljelmät valtaavat maata. Turpeen poltosta sitä ”hiilivelkaa” vasta syntyykin. Turvelobbarit väittävät, että kuivatulle suolle perustetun metsän tai pellon turpeen voi polttaa ilman ilmastohaittaa, koska kuivattu turvemaa päästää joka tapauksessa hiilidioksidia ilmaan. Nämä päästöt maaperästä ovat luokkaa 1-2 tonnia hehtaarilta vuodessa. Jos metsän tai pellon alla oleva turve sen sijaan poltetaan, hiilidioksidipäästöt ovat noin 4000 tonnia hehtaarilta. Siitä tulee siis useamman tuhannen vuoden ”hiilivelka”. Jos tässä on jotain logiikkaa, niin se logiikka ei perustu ainakaan ilmastonsuojeluun. Logiikka voi etsiä pikemminkin teollisuuslobbarien papereista. Uusiutuvan energian lisäämisvelvoitteesta luopumista ajaa ainakin paperiteollisuus, joka pelkää saavansa raaka-aineelleen kilpailevan ostajan. Turpeen hyväksymistä biopolttoaineen raaka-aineeksi ajaa Vapo ja ylipäänsä turveteollisuus. Ympäristövaliokunnan keskustelussa kukaan ei puoltanut turpeen hyväksymistä biopolttoaineen raaka-aineeksi. Olinpa ilahtunut, kun jopa konservatiiviryhmän koordinaattori John Bowis sanoi: ”No to peat.” Biopolttoaineista puheen ollen: tämän päivän International Herald Tribune kertoo Barack Obaman olevan lähellä USA:n bioetanolibisnestä. Professori Hajamieli liikkeellä BBC:n aamu-uutiset kertoivat, että Pohjoinen Jäämeri voi olla sula jo 5–10 vuodessa, jää on tänä kesänä sulanut niin vauhdikkaasti. Guardian kertoo kielteisestä imagokampanjasta, jonka USA:n oikeisto on aloittanut Michelle Obamaa vastaan. No sen saattoi arvata. Hillary Clintonhan joutui aikoinaan aivan tolkuttoman parjauskampanjan kohteeksi, koska oli ensimmäinen USA:n presidentin vaimo, jolla oli oma ura. Juuri siksi hän tuntui minusta ensimmäiseltä normaalilta naiselta tässä asemassa. Michelle Obama voi hyvinkin joutua vastaavanlaisen mustamaalauksen kohteeksi. Britannia on ratifioinut Lissabonin sopimuksen. Täysistunto hyväksyi muun muassa EU-Venäjä huippukokoukseen liittyvän päätöslauselman. Siinä mm. todettiin, että huippukokous on Hanti-Mansijskissa (eli suomalais-ugrilaisten hantien ja mansien eli vanhalta nimeltään ostjakkien ja vogulien perinteisellä alueella). Päätöslauselmassa mainittiin myös suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen Venäjällä kohtaamat ongelmat, jotka koskevat heidän oikeuttaan valita poliittisia edustajia, sekä kulttuuristen ja kielellisten identiteettien suojelua ja kehittämistä. Lähdin tavalliseen tapaan kiireellä Strasbourgista Frankfurtin bussiin. Bussissa huomasin, että olin unohtanut vaihtaa jalkaani matkafarkut. Ne jäivät siis Strasbourgin toimistoon viikkokausiksi, voi hitsi! Frankfurtin kentällä huomasin vielä, että olin unohtanut anorakkini bussiin. Ja siinä on tietysti iso kokoelma avaimia, Tampereen kotiavaimet ja Brysselin toimiston ja asunnon avaimet. Juhannus tulee ja minun kroppani sanoo, että nyt pitäisi päästä lomalle. Mutta vielä ei pääse. Parlamentti kannattaa sähköverkkojen omistuksen eriyttämistä sähkön tuotannosta Aamulla olin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Irlannin kansanäänestyksen ei-tuloksesta. Keskustelussa tuli esille muun muassa, että kansanäänestyksessä EU:n Lissabonin sopimuksesta työväen asuinalueilla äänestysprosentti oli korkeampi kuin kansallisen parlamentin vaaleissa. Ne, jotka eivät äänestäneet parlamenttivaalissa mutta osallistuivat kansanäänestykseen, äänestivät enimmäkseen ei. Tämä viittaa siihen, että irlantilaisten enemmistö koki tulevaisuuden epävarmemmaksi jos sopimus hyväksytään. Päivän äänestyksiin mennessäni törmäsin käytävällä yhteen saksalaiskollegaan, joka kysäisi mitä kuuluu. Tokaisin tapelleeni pankin kanssa. Hän ihmetteli, miksi. Kerroin. Olen nimittäin kiistellyt Sampo Pankin kanssa, koska pankki on äskettäin keksinyt lähettää henkilökohtaisen luottokorttini laskun Helsingin toimistooni. Avustajani oli erehdyksessä maksanut henkilökohtaisen luottokorttilaskuni. Olen käynyt aiheesta kirjeenvaihtoa pankin kanssa nettipankin kautta, mutta pankki ei vieläkään ole myöntänyt tehneensä mitään sen kummempaa kuin aiheuttaneensa lisävaivaa. Sille, että he postittavat henkilökohtaisia tietoja vääriin osoitteisiin, he ovat keksineet toinen toistaan kummallisempia perusteluja. Kollega oli aivan äimänä. Tulee mieleen Sampopankin jonkun johtajan haastattelu muistaakseni Talouselämä-lehdessä, jossa johtaja sanoi, ettei pankin tiedossa ole, että kansan keskuudessa kiertävät esimerkit virheistä pitäisivät paikkansa. No, tämäkään ei varmaan ole pankin tiedossa. Täysistunnon seuratuin asia oli sähköverkkojen omistuksen eriyttäminen sähkön tuotannon omistuksesta. Parlamentin selvä enemmistö kannatti täyttä omistuksen eriyttämistä, jota komissiokin ehdottaa. Isot sähköyhtiöt ovat rypistäneet tätä vastaan erityisesti Saksassa ja Ranskassa. ”Merkelin ja Sarkozyn kartelli”, kuten vihreät asian ilmaisivat, on tehnyt keskinäisen lehmänkaupan löysemmästä mallista, jota nämä isot jäsenmaat ajavat. Parlamentin enemmistö ei sitä ainakaan tue. Suomessahan väitetään innokkaasti että suomalainen sähkön siirtoverkon omistus, jossa sähköä tuottavilla firmoilla on merkittävä osuus, toimii hyvin. Mutta ne joiden mielestä se toimii hyvin, edustavat isoja sähköyhtiöitä ja paljon sähköä kuluttavia firmoja. Sähköä pienemmissä voimalaitoksissa uusiutuvalla energialla tuottavat voivat olla Suomen mallin toimivuudesta eri mieltä. Istunnossa oli myös ”juhlaistunto”-osa, jossa puhui Asma Jahangir, YKn ihmisoikeusneuvoston uskonnonvapauden erityistarkkailija. Kymmenen eurooppalaista teollisuusjärjestöä on julkaissut aggressiivisen lausuman, jossa väitetään että EU ”sivuuttaa tieteellisen riskinarvioinnin” päätettäessä EU:n ekomerkin kriteereistä. Viime huhtikuussa hyväksyttiin ekomerkin kriteerit tekstiileille, patjoille ja puuhuonekaluille. Teollisuus on suivaantunut, koska kriteerien mukaan ekomerkkiä ei voi saada, jos tuotteessa on tiettyjä haitallisiksi tiedettyjä aineita. Yksi näistä aineista on palonestoaine deca-BDE, joka on kielletty elektroniikkalaitteissa. Vihreät vastasivat teollisuusjärjestöjen tiedotteeseen ja sanoivat, ettei mikään vahingoittaisi ekomerkin uskottavuutta yhtä paljon kuin se, että ekomerkki annettaisiin tuotteelle, joka sisältää toisessa tuoteryhmässä kiellettyjä aineita. Ekomerkin pointtihan ei voi olla se, että tuote täyttää voimassaolevan lain ehdot. Ekomerkkituotteen pitää olla tätä selvästi parempi. Venäjällä on paljastunut toisenlainen kemikaaliskandaali. Kurskin piirikunnassa on paljastunut iso väärennettyjä torjunta-aineita valmistava tehdas. Paikalta löytyi väärennettyjä hyönteismyrkkyjä noin 100 tonnia. Suurin osa niistä on patentoitujen ja merkkituotteiden väärennöksiä. Poliisin ensiarvio on, että itse aineet saattavat olla valmistettuja Kiinassa. Kukaan ei voi olla varma, mitä nämä mömmöt oikeasti sisältävät. Kursk on lähellä Ukrainan rajaa. Tuotteet on todennäköisesti tarkoitettu vietäväksi Ukrainaan, ja ehkä sen kautta EU-maihin. Huh! Varminta on syödä luomua. Korholat jatkavat leimojen heittelyä BBC:n aamu-uutiset kertoo Al Goren ilmoittautuneen Barack Obaman tukijaksi. He ovat esiintyneet yhdessä Detroitissa, jonka autoteollisuus on helisemässä kohonneen bensan hinnan takia. Kollegani Eija-Riitta Korhola jatkaa tämän päivän Hesarissa ympäristöjärjestöjen soimaamista, yhdessä miehensä kanssa. En pidä heidän tavastaan heitellä leimoja, kuten "dogmaattisuus", "fanaattinen", "tekopyhä", "fundamentalismi" ja "kartelli". Korholoilta menevät sekaisin puurot ja vellit tosi monessa kohtaa. He sekoittavat sen, mitä ympäristöjärjestöt ovat ajaneet ja mitä hallitusten välisissä ilmastoneuvotteluissa on päätetty ja vielä senkin mitä EU on päättänyt - siis EU:n jäsenmaiden hallitukset ja Europarlamentti yhdessä, ja päälle päätteeksi presidentti Bushin linjan. Korholat syyttävät ympäristöjärjestöjä siitä, että biopolttoainebuumi on nostanut ruoan hintaa. Autojen biopolttoainemarkkinoista valtaosa on Yhdysvalloissa. Presidentti Bushin politiikan väittäminen ympäristöjärjestöjen aikaansaannokseksi on varsin luovaa kielenkäyttöä. Korholat syyttävät ympäristöjärjestöjä myös linjan muutoksista. Kuka meistä ei tarkistaisi kantojaan? Eija-Riitta Korhola näyttää itse muuttaneen mieltään aika vikkelästi. Toukokuun lopulla hän arvosteli tiedotteessaan ja Nykypäivä-lehdessä Euroopan parlamenttia ilmastonmuutosta koskevien tutkimustulosten liioittelusta (kommentoin hänen näkemyksiään silloin nettipäiväkirjassani). Parin viikon päästä hän kirjoitti Atte Korholan kanssa Helsingin Sanomissa, että "ilmastoa lämmittävät kasvihuonekaasut kasvavat paljon odotettua voimakkaammin". Korholat moittivat ympäristöjärjestöjä trooppisten metsien suojelun jarruttamisesta. Tosiasiassa ympäristöjärjestöt herättelivät jo vuosikymmeniä sitten ihmisiä sademetsien suojeluun. Ne ovat organisoineet kestävästi tuotetun puutavaran sertifiointijärjestelmän. Mutta Korholat ovatkin tyytymättömiä siihen, ettei Kioton sopimus salli teollisuusmaiden savupiipuista tupruavien päästöjen kuittaamista metsäprojekteilla kehitysmaissa. Kioton sopimus - jonka metsiä koskevien kohtien muotoilussa Suomen maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijoilla oli tärkeä rooli - ottaa metsät huomioon monella tapaa. Kioton määrittelemässä valtioiden välisessä päästökaupassa ovat mukana myös trooppiset metsät, joskin rajoitetusti. Sen sijaan EU ei salli sitä, että firmat kuittaavat savupiipuistaan tupruavia päästöjä trooppisilla metsäprojekteilla. Tämä tehtiin sen varmistamiseksi, että tehtaat ja voimalaitokset aidosti vähentävät päästöjään Euroopassa. Ilmastonsuojelun kannalta on toki tärkeää ohjata rahaa sademetsien suojeluun. Rakentavan mallin siihen on esittänyt Korholan ryhmätoveri Avril Doyle, joka on päästökaupan esittelijä Euroopan parlamentissa. Hän ehdottaa, että osa päästöoikeuksien huutokaupalla saatavista tuloista korvamerkitään ilmastotarkoituksiin, kuten trooppisten metsien suojeluun. Europarlamentissa Eija-Riitta Korhola on jäänyt ehdotuksineen monesti tosi pieneen vähemmistöön, oikeiston oikeistoon. On tietysti inhimillistä että niin usein häviölle jäävä väittää muiden tekevän kaiken ihan väärin. Täysistunnossa äänestettiin jätedirektiivin uudistuksesta, jonka esittelijä on brittikonservatiivi Caroline Jackson. Joku otti esille lehdistössä esiintyneet tiedot, joiden mukaan hän on Shanks-nimisen jätefirman palkkalistoilla. Jackson kertoi olevansa kyseisen firman ympäristöneuvonantajaryhmän jäsen. Puhemies Pöttering totesi, ettei epäile Jacksonin vilpittömyyttä. Se oli minusta hieman outo kommentti puhemieheltä, jääviydessähän ei ole kyse kenenkään luonteenpiirteiden arvioinnista. Vihreiden Monica Frassoni nousi vaatimaan parlamentin jääviyssääntöjen selventämistä. Jäteäänestyksessä vihreiden ehdotukset eivät menneet läpi. Me olisimme halunneet sitovat jätteiden määrän stabilointi- ja vähentämistavoitteet, samoin kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet. Parlamentin enemmistö tuki ministerineuvoston kanssa neuvoteltua kompromissia, jossa asetettiin ohjeelliset tavoitteet vuodelle 2020. Komissio esitti kuitenkin kieliakrobatianäytteen, jonka mukaan tavoitteet ovat melkein sitovia. Jäsenmailla on nimittäin sitova velvollisuus ryhtyä toimiin, joilla tavoitteet saavutetaan. Mutta ”riittävien toimien” velvoitteen noudattamista on tietenkin paljon vaikeampi valvoa kuin itse tavoitteiden. Sitä paitsi tavoitteet ovat kuitenkin sen verran löysiä, että monet jäsenmaat ovat jo saavuttaneet ne. Vihreät olivat tyytymättömiä myös siihen, että biojätteen erilliskeräily ja kompostointi jäi jäsenmaiden hyvän tahdon varaan. Yksi päivän odotetuimmista ja kiistellyimmistä äänestyksistä koski niin sanottua palautusdirektiiviä. Vihreät äänestivät loppuäänestyksessä direktiiviä vastaan, koska se sallii laittomien siirtolaisten, jopa lasten, säilöönoton 18 kuukauden ajaksi ja koska laittomasti EU-alueelle tullut ja palautettu ihminen saa 5 vuoden porttikiellon EU:hun. Vihreät olisivat hyväksyneet porttikiellon silloin jos asia harkitaan tapauskohtaisesti, mutta yleissääntönä emme voineet sitä hyväksyä. Ne asiat, joita vihreät vastustivat, menivät pääasiassa läpi oikeiston ja liberaalien muodostaman enemmistön turvin. Laittomia maahantulijoita on hyvinkin odotettavissa lisää, YK:n pakolaisapuvirasto varoitti muuten eilen, että ilmastonmuutos voi ruokkia konflikteja, jotka aiheuttavat uuden pakolaiskriisin. Viime vuonna maailman pakolaisten määrä nousi 3 miljoonalla, 37,4 miljoonaan. Nousu johtuu paljolti Afganistanin tilanteen pahenemisesta. Antonio Guterres, YK:n pakolaisasioiden korkea edustaja, sanoi: ”Ilmastonmuutos on nyt yksi päätekijöistä jotka pakottavat ihmiset lähtemään kodeistaan, sekä suoraan ympäristövaikutusten kautta – kun elämä perinteisillä asuinseuduilla käy mahdottomaksi – että myös äärimmäisen köyhyyden ja konfliktien aiheuttajana.” Illalla lähdin parlamentilta jo kello 19, koska tunsin oloni väsyneeksi. Tunsin melkein pinnaavani töistä, koska Strasbourgissa parlamentilla menee paljon pitempään. Olin kuitenkin tullut parlamentille 8.30, joten oli työpäivälle jo ehtinyt kertyä mittaa. Söin illallista yhden työtoverin kanssa, joka myös sanoi melkein tuntevansa itsensä pinnariksi. Keskustelimme muun muassa siitä, miten öljyn hinnan rakettimainen nousu tulee vaikuttamaan maailman menoon. Hotellihuoneessa havahduin siihen, että kadulla autot aloittivat tööttäyskonsertin. Ensin kuvittelin että nyt Strasbourgissakin on jokin autoilijoiden protesti kohonneiden bensanhintojen takia. Sitten tajusin että kyse on jostain tärkeämmästä – jalkapallosta. Sveitsikin aloittaa päästökaupan Strasbourgissa on yllättävän viileää. Aikaisempina kesinä siellä on ollut hellettä ainakin toukokuusta syyskuuhun. Poimintoja uutisvirrasta: International Herald Tribunessa Thomas Friedman kirjoittaa, että Egypti subventoi bensan ja muiden polttoaineiden hintaa 11 miljardilla dollarilla. Sama maa käyttää koulutukseen 6 mrd ja terveydenhoitoon 3 mrd taalaa, eli yhteensäkin vähemmän kuin öljyn hintasubventioon. Tässä ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Subventiosta olisi pitänyt luopua kun ruoka ja polttoaine vielä olivat halpoja. Mitä kauemmin tukiaisia ylläpidetään, sitä kalliimmaksi se tulee ja sitä räjähdysalttiimmaksi niistä luopuminen tulee yhteiskunnallisesti. Kun öljyn maailmanmarkkinahinnan nousu ei näy bensapumpulla, öljyn kysyntä jatkaa kasvuaan ja hinta nousuaan. IHT muuten veikkaa, että Al Goresta voisi tulla Barack Obaman varapresidenttiehdokas. Sehän olisi aika mainiota! Minä veikkaan, että McCainin varapresidenttiehdokkaaksi tulee Colin Powell tai Condoleezza Rice. Powellilla olisi se etu, että hänet tiedetään Bushin ulkopolitiikan arvostelijaksi. Rice tasapainottaisi ihonvärin lisäksi ”sukupuolijakaumaa”. Mutta hänet tunnetaan Bushin ulkopolitiikan tukijana. Zimbabwen viranomaiset ovat takavarikoineet köyhille koululaisille tarkoitettua ruoka-apua ja toimittaneet niitä Mugaben kannattajille. Voi maaparkaa! Vapautusliikkeen johtajana maan presidentiksi nousseesta Mugabesta on tullut diktaattori, joka ei piittaa mistään muusta kuin omasta vallassa pysymisestään. Tämä on karmea esimerkki siitä, miten ”vapautuksenkin” nimissä toteutetut demokratianvastaiset toimet pikku hiljaa johtavat pahenevaan diktatuuriin ja koko maan menoon hunningolle. Sveitsi on aloittamassa hiilidioksidin päästökauppaa, eli sekin kulkee tässä asiassa EU:n jalanjälkiä, kuten ainakin Norja, Australia ja Japani. Sveitsissä firmat saavat valita, haluavatko ne maksaa hiilidioksidipäästöistä veroa vai liittyvätkö ne päästökatto ja -kauppajärjestelmään. 900 firmaa on valinnut vuotta 2012 koskevat päästökatot, joiden päästökiintiöillä voi käydä kauppaa. Viime viikon the Economist kommentoi mielenkiintoisella tavalla Euroopan kalastajien vaatimuksia. Kalastajathan vaativat lisätukiaisista alentamaan polttoainehintoja ainakin 40 %:lla, ja lisäksi vielä kalastuskiintiöiden kasvattamista. Lehden mielestä kalastajien vaatimukset ovat ”kauheita”. Kalastusalusten polttoaine on jo nyt tuettua, koska se on verotonta. Lisäksi kalastuskiintiöt ovat ennestään liian isoja. Ne olisivat liian isoja, vaikka kalakannat olisivat vakaita, mutta valitettavasti 88 % EU:n kalakannoista on ylikalastettuja, kun maailman keskiarvo on 25 %. Esimerkiksi Kanadassa kalastajilta kuluu 30 litraa polttoainetta sillitonnin saalistamiseen, mutta eurooppalaisilta kuluu 100 litraa. Ero ei johdu kalastusalusten tekniikasta vaan harvenneista kalakannoista. The Economist puhuu kalastusalan itsemurhakierteestä, kun kalastuslaivasto on 20-60 % liian iso. Viime torstain Guardianissa esitetään aika synkkä ilmastonmuutosennuste. Joukko ilmasto- ja talousasiantuntijoita oli kokoontunut laatimaan kolme vaihtoehtoista skenaarioita siitä, miten kansainvälinen ilmastopolitiikka etenee. Britanian Hadley Centre ajoi tietokoneillaan ennusteen siitä, miten ilmastonmuutos kussakin vaihtoehdossa etenee. Pessimistisin skenaario oli ”tunnustetaan ja laiminlyödään”, jossa hallitukset sopivat ilmastotoimista mutta eivät kuitenkaan pane toimeksi. Tässä skenaariossa päästöt jatkavat kasvuaan vuoteen 2045. ”Kioto plus” –skenaariossa teollisuusmaille sovitaan Kööpenhaminassa vuonna 2009 uudet päästövähennystavoitteet, joihin kehitysmaat liittyvät kun ovat vaurastuneet. Tässä skenaariossa päästöt kasvavat vuoteen 2030. Kolmas skenaario on ”hyppäys” ja siinä vuoden 2010-2011 tienoilla oikeasti tajutaan miten kiire ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on. Hallitukset sopivat globaaleista päästörajoista ja kaikki päästöoikeudet myydään huutokaupalla. Päästöt maailmassa kääntyvät laskuun jo vuonna 2017. Ensimmäinen skenaario tuotti 4,85 asteen lämpenemisen vuoteen 2100, toisessa maapallo lämpeni 3,31 astetta. Mutta vielä kolmannessakin maapallo lämpeni 2,89 astetta. Tämäkin viittaa siihen, että mahdollisuudet rajoittaa ilmastonmuutos alle 2 asteen katastrofiriskirajan ovat hyvin pian ohi, elleivät ole sitä jo nyt. No, pessimismin aiheita ei tosiaankaan ole vaikea löytää. Mutta toisaalta mitä ripeämmin toimimme, sitä enemmän kuitenkin rajoitamme sitä hullunmyllyä, johon ilmastonmuutos voi johtaa. Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi on vaatinut junalippujen hintojen alentamista opiskelijalippujen tasolle. Se on kannatettava ehdotus. Jos polttoainehintojen aiheuttamia vaikeuksia kompensoidaan valtion varoista, tehtäköön se tukemalla joukkoliikennettä eikä henkilöautojen ja rekkojen polttoainetta. Kun olin nuori, junalla oli ylivoimaisesti halvinta matkustaa. Nykyisin autolla pääsee halvemmalla, ainakin jos kulkijoita on enemmän kuin yksi, ja usein jopa lentäminen on halvempaa. Siinä ei ole ilmastonsuojelun kannalta mitään järkeä. Ranskan hallitus on napannut puheenjohtajakauden ilmastotiimiinsä EU:n komission ympäristöpääosaston johtajan Mogens Peter Carlin. Varmasti pätevä lisäys tiimiin, jonka tavoite on saada EU:n ilmastopaketti neuvoteltua valmiiksi sekä ministerineuvostossa että ministerineuvoston ja parlamentin välillä. Mutta erikoinen loikka kumminkin. Barroso vastasi suomalaismeppien kirjeeseen EU:n komission puheenjohtaja Barroso on vastannut suomalaismeppien kirjeeseen, jossa paheksuimme komissaari Verheugenin Venäjällä esittämiä näkemyksiä puun vientitulleista. Barroson mukaan Venäjän lehdistössä Verheugenin näkemyksenä esitetyt mielipiteet olivat Verheugenin kuvausta Venäjän viranomaisten perusteluista puun vientitullille. "Fakta on ettemme ole tästä Venäjän kanssa samaa mieltä." Venäläisessä lehdistössähän raportoitiin Verheugenin sanoneen että Suomi ja Ruotsi kohtelevat Venäjää kuin kolmannen maailman maata. Parlamentissa on loppuviikosta ”Kansalaisten agora” ilmastonmuutoksesta. Sen johdosta kahta eri rakennusta yhdistävällä sillalla on Yann Arthus-Bertrandin ilmakuvia, ne ovat mielettömän kauniita. Yhdessä niistä on suomalainen kasvihuone, joka hohtaa valaistuna talvi-illan tummenevassa sinessä. Muunmaalaisesta se näyttää varmaan sangen eksoottiselta. Kuvateksti kertoo, että neljäsosa Suomesta on napapiirin pohjoispuolella ja että siellä on talvisin melkein kahden kuukauden mittainen yö, ja että Suomen päätuote on puu. Sen teksti kuitenkin mainitsee, että kuva on Sauvosta ja että Sauvo on eteläisessä Suomessa. Kotimatkalla luin suomalaisista lehdistä, että Sibelius-akatemiasta tulee musiikkitalon vuokralainen. Minua harmittaa. Aikoinaan nimittäin kun eduskunnan virkamiesjohto alkoi puuhata eduskunnan lisärakennusta, vihreät ajoivat sitä että lisätilaa etsittäisiin lähistöllä olevista, olemassa olevista rakennuksista (kuten Ruotsin Riksdagen on tehnyt). Muun muassa Sibelius-Akatemiaa selvitettiin, mutta se sanoi pysyvänsä talossaan kuin tatti. Nyt, kun mielestäni ruma eduskunnan lisärakennus on jo olemassa, Sibelius-Akatemia haluaakin muuttaa muualle, vieläpä taas uuteen taloon, joka entisestään rumentaa Helsingin keskustaa. Tämä harmittaa minua aivan erityisesti siksi, että eduskunnan lisärakennuksen asemakaava oli viimeisiä kaavoja, jotka tulivat ympäristöministeriöön vahvistettavaksi, vanhan lain mukaisesti. Jos sen kaavan hylkäämiselle olisi ollut laillinen peruste, olisin hylännyt sen silloisena ministerinä. Valitettavasti ei ollut. ”On uskallettava toteuttaa paradigman muutos” Ranskalaisia pidetään usein omahyväisinä. Ranskan tuleva EU-puheenjohtajuus ei tätä käsitystä ole ainakaan lieventänyt. Kuulin jo monta viikkoa sitten huhuja, että ilmastopaketin raportöörit, myös minut, kutsutaan Ranskan isännöimään epäviralliseen ympäristöministerikokoukseen Pariisiin heinäkuun alussa. Olen ihmetellyt, missä kutsu viipyy. Tänään se selvisi. Ranskan hallitus on toimittanut kutsukirjeet kuriirilla Europarlamentin Strasbourgin toimitaloon. Ranskan hallitus siis ajattelee, että on meppien oma häpeä, jos parlamentti työskentelee enimmäkseen (3 viikkoa kuukaudessa) Brysselissä. Sarkozy ja Merkel ovat eilen julkistaneet yhteiset tavoitteet autojen hiilidioksidipäästöjen rajoitusasiassa. Komission ehdotushan on 130 g/km päästöraja vuonna 2012, joka on lievennys aiemmin kaavailtuun 120 g/km rajaan. Nyt nämä kaksi autontuottajamaan pääministeriä ovat sopineet ajavansa yhdessä sitä, että päästöraja toteutetaan ”asteittain” ja että vuonna 2020 raja olisi 95-110 g/km. Autoteollisuuden lobbarit ovat tosi tehokkaita, valitettavasti! Jos autoteollisuus olisi vähentänyt päästöjä, jolloin autoista samalla olisi tehty pieniruokaisempia, ihmisten tuska kohonneiden bensanhintojen takia olisi paljon pienempi kuin nyt. Italia arvosteli Sarkozyn ja Merkelin lehmänkauppaa. Italiassahan tehdään paljon pieniä ja samalla pieniruokaisia autoja. EU:n komissio miettii toimia öljyn hinnan nopean nousun johdosta. Barroso sanoi, että ”ilmastopolitiikka on paras vastaus”. Juuri niin! Öljy-yhtiö BP:n johtaja Tony Hayward esittää Financial Timesissa mielenkiintoisen pointin öljyn maailmanmarkkinoista: Öljyn kysyntä maailmassa on nyt viidettä vuotta suurempi kuin tarjonta. Taustalla on paitsi talouskasvu, myös se, että useissa maissa polttoaineiden hintaa alennetaan tukiaisilla. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Intia ja kasvavassa määrin myös itse öljyntuottajamaat. Öljyn kulutus kasvaa nopeimmin juuri niissä maissa, joissa öljyn polttoa edistetään tukiaisilla. Tällaisessa politiikassa ei minun mielestäni ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Kun öljyn kulutusta edistetään tukiaisilla, pahennetaan vain sitä kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa, joka nostaa öljyn maailmanmarkkinahintaa. Jos polttoaineen hinta halutaan pitää vakiona, tukiaiset joudutaan nostamaan tähtitieteellisiksi, ja tämä syö varat kaikelta siltä tarpeelliselta, jota verovaroin pitäisi kustantaa, kuten koulutus ja terveydenhoito. Illalla olin mielenkiintoisella lobbausillallisella, sielläkin aiheena energia. Isäntänä oli kerrankin ympäristöjärjestö, Suomen WWF. Ympäristöjärjestöillähän ei yleensä ole varaa tarjoilla sanomaansa aterian säestyksellä, toisin kuin teollisuuslobbareilla. Siellä oli asiantuntijoita Sitrasta ja Itä-Suomen puuenergiaverkostosta. Esille tuli muun muassa seuraavia pointteja: Ne teollisuudenalat, jotka nyt ankarasti lobbaavat saadakseen ilmaiset päästöoikeudet vuonna 2013 alkavalla päästökauppakaudella, vedoten epäreiluun ulkomaiseen kilpailuun, eivät itse asiassa niinkään pelkää kilpailua EU:n ulkopuolelta kuin uusien materiaalien taholta. Esimerkiksi erilaiset komposiittimateriaalit voivat alkaa korvata terästä yhä enemmän jos teräksen tuotannon hiilidioksidipäästöjen hinta sisältyy teräksen hintaan. Toisin sanoen ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen vain viivästyttäisi sitä välttämätöntä rakennemuutosta, joka on toteutettava, jos halutaan estää sellainen ilmastonmuutos, joka muuttaa planeetta Maan ihmiskunnan kannalta aivan tuntemattomaksi paikaksi. Tämäntyyppiset rakennemuutokset ovat sinänsä teollisen kehityksen luonnonlaki. ”On uskallettava toteuttaa paradigman muutos”, Sitran edustaja Jukka Noponen tiivisti. Paljon valitetaan sitä, että EU:n ilmastopolitiikka nostaa sähkön hintaa. Päästökauppa onkin nostanut sähkön hintaa, mutta uusiutuvan energian osuuden nousu on alentanut sitä – päinvastoin kuin esimerkiksi paperiteollisuuden lobbarit väittävät. Jos EU:n uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet toteutetaan, Pohjoismaiden päästöt vähenevät peräti 40 %. WWF:n teettämän ”Virtaa Suomelle” -selvityksen mukaan. Suomi voi näillä kahdella keinolla vähentää päästöjään 30 % vuoteen 2020 mennessä, ja kannattavasti. Se VATT:in selvitys, joka väittää EU:n ilmastopolitiikan vaikuttavan kielteisesti Suomen kansantalouteen, ei ota huomioon uusiutuvan energian kasvun myötä tulevia uusia vientiteollisuuden työpaikkoja. Vaikka tuulivoimainvestoinnit vaativatkin yhteiskunnan tukea, tuo tuki tulee enemmän kuin takaisin, kun otetaan huomioon investointien ja viennin verotulot. Vuonna 2004 riskisijoittajat alkoivat voimakkaasti siirtyä ympäristöteknologiaan (vastaavasti kuin aikaisemmin telekommunikaatioon ja internet-bisnekseen). Tämä näkyy aina 3 – 7 vuoden viiveellä markkinaosuuksien valtauksina, eli toisin sanoen uusiutuvan energian nopea markkinaosuuden kasvu on odotettavissa (ja onhan se jo nopeaa, viime vuonna alan maailmanmarkkinat kasvoivat peräti 60 %). Eri maat ovat reagoineet tähän markkinoiden murrokseen hyvin eri tavoin. Itävalta on keskittynyt lähialuemarkkinoihin, se on muun muassa valtion investointiporkkanoiden avulla kehittänyt kukoistavan pellettilämmitysbisneksen. Myös Japani on aktiivinen. Tanska ja Japani vievät tuulivoimaa myös kehitysyhteistyönä. Saksa on iso biokaasutekniikan alueella. Suomessa Sitra ja Tekes havaitsivat kasvun olevan tulossa, mutta osa suomalaisista alan yrityksistä lähti Saksaan, kun Suomen valtiovalta ei edistänyt alaa kannustein eikä kotimarkkinoita näin syntynyt. Suomella on sinänsä paljon osaamista, mutta meiltä puuttuu kyky ja tahto muuttaa tätä osaamista isoksi bisnekseksi. Suomessa pyörii kyllä ulkomaisia sijoittajia haravoimassa suomalaista osaamista. Jopa intialaiset tekevät tätä. Ne muutokset, joita Suomen hallitus tavoittelee EU:n ilmastopakettiin, ovat melkein yksi yhteen paperiteollisuuden lobbauspapereista. Itä-Suomessa puuenergiaan panostaminen on ollut valtava elvytysruiske paikallistalouteen. Ei ole kyse vain siitä, että puuenergian korjuu tuo työtä ja tuloja omalle alueelle, vaan toiminta on kehittänyt myös metsäkoneosaamista ja se on tuonut Itä-Suomeen noin 800 miljoonan euron vuotuiset vientitulot. Yksi lisäterawattitunti puuperäistä energiaa tuo aina työtä 200-250 henkilötyövuoden verran. Puuenergian kestävä lisäkäyttö olisi noin 30 TWh, se toisi noin 6000 uutta työpaikkaa, ja vielä lisäksi 700-800 voimalaitoksiin. Kone- ja laitevalmistukseen tulisi noin 2000 uutta työpaikkaa, eli yhteensä noin 10 000 työpaikkaa. Jos sähkön tuottamista bioenergialla tuettaisiin syöttötariffilla, moni pienehkö kaukolämpölaitos tekisi tarvittavat investoinnit tuottaakseen lämmön ohella myös sähköä, mikä olisi tosi järkevää. Kuulimme myös WWF:n olevan sitä mieltä, että autoliikenne tulee sähköistää. Vaikka autojen käyttämä sähkö tuotettaisiin kokonaan fossiilisilla polttoaineilla, auton polttomoottorien hyötysuhde on sen verran huono, että sähköistys vähentäisi autojen päästöjä 25 % (verrattuna dieselmoottoriin, jonka hyötysuhde on parempi kuin bensamoottorin). Suomen vaalirahoitus pääsi Financial Timesiin Radiouutisten mukaan PVO (Pohjolan Voima Oy, TVO:n pääomistaja) suunnittelee Suomeen kolmea uutta suurta hiilivoimalaa. Ei siitä ole kauaakaan, kun kuulin firman toimitusjohtaja Timo Rajalan selittävän, että EU:n ilmastopaketti on kerta kaikkiaan epärealistinen. No, jos joku laskee bisneksensä sen varaan, että ilmastopolitiikka on aprillia, niin omapahan on riskinsä. Toinen uutinen, joka saa suomalaisen häpeämään: Suomi aikoo karkottaa maasta Maruia Kirbasovan, joka on Venäjän sotilaiden äidit -järjestön perustaja. Hän on jo vanha ja sairas ja asuu tyttärensä luona Suomessa. Nyt Suomi aikoo karkottaa sairaan äidin, jolla ei ole muuta turvaa kuin tyttärensä. Äiti ja tytär eivät kuulemma ole tarpeeksi läheisiä sukulaisia. Mikä sitten olisi tarpeeksi läheinen sukulaisuus? Kaksossisaruusko? Britannian Carbon Trust pitää EU:n komission ehdottamaa hiilidioksidin päästökaupan uudistusta tervetulleensa, ja sanoo sen olevan ”pitkä rohkea askel oikeaan suuntaan”. Cambridgen yliopiston taloustieteen professori Michael Grubb sanoo, että ehdotus on ”älykäs, hyvin muotoiltu paketti. EU:n kyky tehdä näistä pikainen lainsäädäntöpäätös on ratkaisevan tärkeä, jotta globaalin ilmastosopimuksen solmimiseen tarvittava ilmapiiri pysyisi yllä”. Grubb näyttää siis olevan hiukkasen eri mieltä PVO:n toimitusjohtajan Timo Rajalan kanssa, ja aika monen muunkin suomalaisen teollisuuspampun. Finacial Times kirjoittaa Suomen vaalirahoitusskandaalista. Lehti referoi tapahtumia, muun muassa Kallin ja Vanhasen suustaan päästämiä sammakoita ja siteeraa Transparency Internationalin Suomen toimiston Antti Pihlajamäkeä, joka sanoo, että Suomen vaalirahoitus ei ole lainkaan läpinäkyvää, nykyinen laki ei ole lainkaan tyydyttävä. Se asettaa valituille kansanedustajille velvollisuuksia mutta ei sanktiota rikkomuksista. Lehti kommentoi: ”Mutta edelleen jää kysymys siitä, miksi niin hämärä laki ylipäänsä kirjoitettiin maassa, joka on niin sitoutunut avoimuuteen, ja miksi lakia ei ole uudistettu aikaisemmin.” Ehkä FT:n toimittajalta on jäänyt huomaamatta se, että koko laki on aika tuore, se säädettiin vasta vuoden 2000 jälkeen, ja ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa lakia sovellettiin, pidettiin vuonna 2003. Tilanne on siis vielä huonompi kuin toimittaja näyttää ajattelevan. Japani suunnittelee päästökauppaa – ja jopa Kiina Aamulla heräsin ukonilmaan. Kaksi salamaa löi ihan lähelle, koska kahdesti heti salaman välähdyksen jälkeen kuului hyvin terävä jyrähdys, melkein pamaus. Kun menin pihasaunaan aamusuihkulle, maassa oli rakeita. Poimintoja uutisvirrasta: Europarlamentissa eniten kohauttanut viime päivien uutinen on se, että Britannian konservatiivien ryhmän johtajana toiminut Giles Chichester (joka oli ensimmäiset 2,5 vuotta myös ITRE:n eli teollisuus- ja energiavaliokunnan puheenjohtaja) on kärähtänyt avustajarahojen väärinkäytöstä. Uutisen mukaan parlamentin hallinto otti Chichesteriin yhteyttä 18 kk sitten ”mahdollisen jääviyden vuoksi”. Kyse oli siitä, että Chichester oli vuodesta 1996 alkaen maksanut avustajien palkkaukseen tarkoitettuja rahoja 445 000 punnan edestä perheyhtiölleen, jota hän itse johtaa. Yhtiön toimiala on tuottaa karttoja ja navigaatiovälineitä. Osa näistä rahoista on maksettu firman kautta Chichesterin vaimolle. Chichester on eronnut konservatiiviryhmän johtajuudesta. Hän kuuluu Europarlamentin innokkaimpiin ydinvoiman puolustajiin. EY-tuomioistuimen esittelijä katsoo, ettei EU:n hiilidioksidipäästökauppa syrji terästeollisuutta. Ranskalainen Archelor-yhtiö on näin väittänyt, vähän ennen fuusiotaan Mittalin kanssa. Japanin pääministeri Yasuo Fukuda on sanonut, että maassa pitäisi aloittaa kasvihuonekaasupäästökauppa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa ja että Japanin päästöjä pitää vähentää 60-80 % vuoteen 2050. Japani, joka on maailman viidenneksi suurin kasvihuonekaasupäästäjä, on siis kohta kohdalta tulossa samoille linjoille EU:n kanssa. Japani on tänä vuonna G8-maaryhmän puheenjohtaja ja ilmasto tulee olemaan G8-huippukokouksen pääteema. Myös Kiinassa on alettu luonnostella päästökauppaa. Kiinan keskuspankki on julkaissut ensimmäisen alustavan luonnoksen päästökaupasta, joka kattaisi kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi myös vesiin joutuvat saasteet. USA:n senaatissa viime viikolla Warner-Lieberman päästökauppalakiehdotus on hävinnyt äänestyksessä viime perjantaina. Sen takana oli 54 senaattoria sadasta, kun tarvittava määrä on 60. Mutta USA:n politiikkaa tarkemmin tunteva PEW-Center pitää tulosta rohkaisevana: ”… äänestystulos osoittaa, että seuraavan presidentin astuessa virkaan senaatin enemmistö tukee päästökauppalakia, ja hyvin todennäköisesti tarvittavalla 60 äänen enemmistöllä. Osavaltiotason päästökauppalakejahan USA:ssa jo on. G8-huippukokouksen valmisteluissa USA kuitenkin edelleen vastustaa sitä, että sovittaisiin rikkaita maita koskevasta päästövähennystavoitteesta vuodelle 2020. USA ilmaisesti haluaa vähentää Tony Blairin aloittaman G8-huippukokousten ilmastoprosessin merkitystä ja nostaa presidentti Bushin aloittamaa ”major emitters”-prosessia. Tähän mennessä USA ei kuitenkaan juurikaan ole tehnyt rakentavia ehdotuksia ”major emitter” -prosessissa. Eli USA:n toiminta vahvistaa niitä epäilyjä, joiden mukaan ”major emitter” -prosessin päätavoite on haitata niitä neuvotteluja, joilla oikeasti pyritään tuloksiin. G8:n ilmastoprosessia on asiantuntijana avustanut maailman energiajärjestö IEA. Nyt IEA on julkaissut raportin, jonka mukaan ”energiateknologiavallankumous”, joka tarvitaan maailman kasvihuonekaasupäästöjen puolittamiseksi vuoteen 2050, maksaa 45 000 miljardia dollaria, eli siis suunnilleen 1000 mrd taalaa vuodessa. USA:sta kuuluu yhä enemmän ääniä, jotka vertaavat alullaan olevaa energiavallankumousta IT-vallankumoukseen. Samat riskisijoittajayhtiötkin, jotka aikoinaan kätilöivät alkuun sekä Micrsoftin että Googlen, rahoittavat nyt uuden energiatekniikan yrityksiä. International Herald Tribunessa oli tästä sunnuntaina artikkeli, jonka otsikko oli ”Green tech: is it the new dotcom?” Sijoittavat odottavat näiltä uuden tekniikan aloilta myös isoja voittoja. Voi voi, miksi Suomi viivyttelee! Artikkelissa siteerataan texasilaista yrittäjää John Langdonia, joka sanoo, että aurinkoenergia on nyt samassa vaiheessa kuin autoteollisuus oli 1901. Exxon on lakannut rahoittamasta useita tahoja, jotka kyseenalaistavat ilmastonmuutoksen. Rahahanat pantiin kiinni seuraavilta: Capital Research Center, Committee for Constructive Tomorrow, Frontier of Freedom Institute, George C. Marshall Institute, Institute for Energy Research. Exxonin uuden pääjohtajan aloitettua vuonna 2006 firma ei enää yhtä aggressiivisesti tue ilmastonsuojelua vastustavia tahoja. Ehkä jotain vaikuttaa sekin, että firman perustaja Rockefellerin perhe ajaa yhtiökokouksessa suunnanmuutosta rakentavammalle ilmastolinjalle. Norjan energiaministerin Aslaug Hagan mukaan Norja voisi rakentaa merialueilleen tuulivoimaa niin paljon, että siitä tulisi ”Euroopan akku”. Britannian hallituksen entinen tieteellinen pääneuvonantaja Sir David King on sanonut, että rikkaitten maitten kasvihuonekaasupäästöt henkeä kohden tulisi painaa suunnilleen samalla tasolla kuin Intian päästöt ovat nyt (eli noin 2 tonniin henkeä kohden, noin viidesosaan nykytasosta). YK:n biodiversiteettisopimuksen osapuolikokouksessa Bonnissa viime perjantaina 200 maata on tyrmännyt ajatuksen siitä, että merien kykyä imeä hiilidioksidia koetettaisiin tehostaa kylvämällä meriin lannoitteita, joilla lisättäisiin levien kasvua. Tämä oli järkevä päätös, merien rehevöitymisen pahentaminen ei todellakaan olisi fiksua. Brasilian uusi ympäristöministeri on sanonut, että Amazonin sademetsien tuhoutumisvauhti oli viime vuonna huolestuttava ja tästä vuodesta tulee vielä pahempi. Tämän vuoden huhtikuussa Amazonista hävisi metsää 1 123 km2, mikä oli 145 km2 enemmän kuin maaliskuussa. Viime vuoden elokuusta joulukuuhun metsää katosi noin 7000 km2. Zürichin yliopiston tutkimus kritisoi Kioton sopimukseen kuuluvaa niin sanottua CDM-mekanismia, joka mahdollistaa teollisuusmaiden päästövähennysten osittaisen kuittaamisen kehitysmaissa tehtävillä päästövähennysinvestoinneilla. Tutkijat analysoivat 1000 CDM-projektia. Heidän mukaansa YK:n alainen CDM-johtokunta muun muassa suosi projektiehdotuksia, jotka tulivat johtokunnan jäsenten kotimaista. Mukavampi uutinen on, että Venäjälläkin on päätetty panna rahaa puhdasta energiatekniikkaa edistäviin rahastoihin. Hyvä uutinen on sekin, että Britanniassa bensarohmujen nelivetoautojen myynti putosi 18 % viime kuussa. EU:n komissiossa kaavaillaan myös automainoksille sääntöjä, jotka vähentäisivät polttoainerohmujen houkuttelevuutta sillä, että mainoksissa olisi pakko kertoa myös autojen ilmastovaikutuksista. Kannatan! Itse asiassa olen ehdottanut myös autojen CO2-päästörajoja koskevaan lakiin sitä, että vuodesta 2012 alkaen myytyjen autojen takaikkunassa pitäisi olla tarra, joka kertoisi auton CO2-päästöt. YK:n ympäristöohjelma UNEP on julkaissut arjen ilmastovinkkikokoelman ”Kick the CO2 Habit: the UN guide to Climate Neutrality”. Esimerkiksi vaatteiden kuivaaminen pyykkinarulla kuivausrummun sijasta säästää 2,3 kg hiilidioksidipäästöjä per kerta. Se, että harjaa hampaat tavallisella eikä sähköhammasharjalla, säästää 48 grammaa päivässä. 8 km:n työmatkan kulkeminen junalla henkilöauton sijasta säästää hiilidioksidia 1,7 kg päivässä. Viime perjantaina Oras Tynkkynen on muistuttanut suomalaisia siitä, että Ruotsissa sähkön kulutus on viimeisten 15 vuoden aikana kasvanut vain 3 %, Suomessa 36 %. Tässä näkyy se, että energiatehokkuuden kehittäminen on laiminlyöty Suomessa. Totta puhut Oras! WWF tiedottaa, että kuolleet alueet maailman merenpohjissa lisääntyvät, vuonna 1995 kuolleita pohja-alueita oli 44, nyt niitä on jo 169. Itämeren pohjan kuollut alue on 42 000 km2 ja ajoittain ne kasvavat jopa 90 000 km2:iin. Ruutu, jonka yksi sivu on 210 km ja toinen 200 km, on pinta-alaltaan 42 000 km2. Esimerkiksi Tampereelta Helsinkiin on noin 170 km. Brysselissä tein kirjoitustöitä noin kello 23:een asti. Kun olin lopettamassa, huomasin että vihreiden ympäristöneuvonantajalta Terhiltä oli tullut sähköpostiviesti 3 minuuttia aikaisemmin. Ympäristöjärjestöjen ilmastopolitiikka ei ole "sarja virhearvioita" Hesarissa tänään Atte ja Eija-Riitta Korhola arvostelevat ympäristöjärjestöjen ilmastopolitiikkaa "sarjaksi virhearvioita". Korholan pariskunta kirjoittaa kuin ympäristöjärjestöt pystyisivät sanelemaan valtiovallan päätöksiä. Suomessa paperiteollisuudella on kautta aikojen ollut verrattomasti suurempi vaikutusvalta verrattuna ympäristöjärjestöihin. Maailmassa tuskin on maata, jossa ympäristöjärjestöillä olisi poliittisiin päätöksiin suurempi vaikutusvalta kuin suurteollisuudella. Ympäristöjärjestöt ovat jo kauan olleet oikeassa pääasiassa – siinä, että ilmastonmuutos on vakava uhka ja päästövähennyksillä on kiire. Jos hallitukset ja teollisuus olisivat kuunnelleet ilmaston tutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen sanomaa aikaisemmin, ihmiskunnan tulevaisuus näyttäisi nyt paljon valoisammalta. Mitä tulee ilmastopolitiikan yksityiskohtiin, ympäristöjärjestöt eivät ole monoliitti – sen enempää kuin rouva Korholan poliittinen ryhmä europarlamentissa. Esimerkiksi hiilidioksidin talteenotosta ja biopolttoaineista eri ympäristöjärjestöjen mielipiteet eroavat toisistaan. Vaikka useat ympäristöjärjestöt suhtautuvat hiilidioksidin talteenottoon joko kielteisesti tai ainakin varauksellisesti, ne eivät ole olleet tärkein kanto kaskessa. Pääeste on ollut kivihiili- ja öljyalan haluttomuus ylipäänsä uskoa ilmastonsuojelun tarpeellisuuteen saati panna rahaa hiilidioksidin talteenottoon. Norjan öljy- ja kaasuteollisuus on toiminut toisin, se ottanut hiilidioksidia talteen ja pumpannut sitä merenalaisiin tyhjennettyihin öljy- ja kaasuonkaloihin. Norjalainen ympäristöjärjestö Bellona kannattaa tätä innokkaasti. Mitä tulee biopolttoaineisiin, on vinha ero siinä, näkeekö biopolttoaineen tuotannon yhtenä mahdollisuutena käyttää Suomen ja Euroopan kesantopeltoja, vai synnyttääkö kehitysmaissa biopolttoainemarkkinat, jotka suoraan tai välillisesti johtavat sademetsien hakkuisiin ja ruoan hinnan nousuun. Tämänhetkisestä maailman biopolttoaineiden kysynnästä valtaosa tulee Yhdysvalloista. On kohtalaisen luovaa kielenkäyttöä väittää presidentti Bushin politiikan seurauksia ympäristöjärjestöjen aikaansaannoksiksi. Rouva Korhola on Euroopan parlamentissa tullut tunnetuksi siitä, että hän suoltaa ehdotuksia, joilla heikennettäisiin EU:n ilmastonsuojelun tavoitetasoa. Eikä ole kauaakaan siitä, kun hän ehdotti liudennusta myös päätöslauselmaan, jossa vedettiin yhteen ilmaston tutkimuksen viestiä poliittisille päättäjille, missä häntä ei tukenut edes oma ryhmä. Ydinvoimaa tukevia ehdotuksia hän tekee ahkerasti ja siihen hänellä toki on oikeus. Ydinvoiman ja hiilidioksidin talteenoton ohella rouva Korholalle tuntuvat kelpaavan vain sellaiset teknologiat, joiden toteuttamiseen laajassa mitassa menee vielä jonkin verran aikaa, kuten keskitetty aurinkoenergia. Viimeksi mainitun kehittäminen onkin todella tärkeää ja nykytiedon valossa näyttää siltä, että juuri siitä voi tulevaisuudessa tulla ihmiskunnan tärkein energianlähde. Koska ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen hillinnällä on todella kiire, toivoisin rouva Korholan kääntyvän kannattamaan myös sellaisia teknologioita, jotka ovat vaarattomia (toisin kuin ydinvoima) ja joilla saadaan aikaan päästövähennyksiä tässä ja nyt. Tuulivoima, jota rouva Korhola jatkuvasti mustamaalaa, on tällainen. Viime vuonna maailmassa uutta tuulivoimatehoa syntyi kymmenen kertaa enemmän kuin uutta ydinvoimaa. Euroopassa viime vuonna suurin määrä uutta sähköntuotantokapasiteettia syntyi tuulivoimaloihin. Se, että Suomessa on vuosikaudet suhtauduttu nuivasti tähän teknologiaan, jonka maailmanmarkkinat kasvavat huimaa vauhtia, on yksi 2000-luvun alun suurimmista taloudellisista erehdyksistä maassamme. Siitä on noin viikko, kun Eija-Riitta Korhola Nykypäivässä arvosteli europarlamenttia siitä, että parlamentti viimeisimmässä ilmastopäätöslauselmassaan liioitteli. Edellisessä Hesarin sunnuntaisivun kirjoituksessaan Atte Korhola moitti niitä, jotka liioittelevat ilmastonmuutoksen uhkaa. Nyt he aloittavat yhteisen artikkelinsa toteamalla, että ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien nousu on ollut ennustettua nopeampaa. Hyvä, että ovat heränneet. Teimme viikonlopun kaikenlaisia kotihommia. Muun muassa kitkin heinää ja voikukkaa kukkapenkeistä ja puutarhasta. Ulkopöytämme ei nykyisin mahdu pihan sora-alueelle, koska se on täynnä lautakasoja ja sen sellaista, pöytämme on omena- ja luumupuiden ja herukkapensaiden keskellä, mikä on aika somaa. Talon ollessa kuusi vuotta tyhjillään moni perenna on karannut kukkapenkistä marjapuskien väliin. Juuri nyt kukkii aika monta kukkaa, muun muassa hyvin monivärinen akileijakirjo. Puolivilliä kukkaloistoa katsellessa tuli mieleen lapsuuden kesämökin pihan kukkaketo. Siellä kasvoi vain luonnonkukkia, täällä sekä niitä että villiintyneitä perennoja. Kauniita kummatkin. Jukka vitsaili siitä, että Vanhanen ei tiennyt, mistä on saanut vaalirahaa, mutta osasi kuitenkin kysyä samalta rahoittajalta vaaliapua Merikukalle. Radioaktiivisuus kohosi jo tiistai-iltana Vihreän Sivistysliiton EU-seminaarissa Peter Ekholm totesi, että EU-jäsenyyskansanäänestyksen aikoihin jäsenyyden kannattajat suhtautuivat ylipäänsä myönteisesti ja toiveikkaasti tulevaisuuteen ja vastustajat olivat pessimistisempiä. Nykyisin EU-kritiikki ei ole niinkään ideologista, vaan kohdistuu pääasiassa siihen, miten EU toimii. Kriittisiä on paljon enemmän kuin niitä, jotka haluavat erota EU:sta. Journalismitutkija Tuomo Mörä totesi, että Suomessa pelkästään ministerien naissotkuja selvittelee isompi joukko toimittajia kuin suomalaisilla medioilla yhteensä on Brysselissä seuraamassa EU-päätöksentekoa. Radioaktiivisuus kohosi jo tiistai-iltana Vihreä meppi Rebecca Harms oli hankkinut Slovenian ydinhaaverin vuoksi tietoja radioaktiivisesta taustasäteilystä. Taustasäteilyn arvot olivat kohonneet jo edellisenä iltana. Oliko Krskon ydinvoimalaitoksessa siis tapahtunut jotain jo tiistai-iltana, mutta hälytys annettiin vasta keskiviikkona? Aamupäivällä olin johtamassa puhetta Center for European Policy Studies (CEPS)-ajatushautomon raportin julkaisutilaisuudessa. Aiheena oli G8-maiden ilmastoyhteistyö. Raportissa ehdotettiin muun muassa, että G8-maat (ja suurimmat kehitysmaat) tekisivät virallisten ilmastoneuvottelujen ohella ja rinnalla sopimuksia erinäisistä politiikkatoimista, joilla päästöjä voidaan vähentää. Antonio Pflueger, IEA:sta kertoi muun muassa, että Opec on aloittanut yhteistyön IEA:n kanssa hiilidioksidin talteenoton kehittämiseksi ja että Kiina on maailman suurin aurinkosähköpaneelien tuottaja. Intian talous kasvaa vuosittain noin 7 % mutta energiankulutus 3,5 %, eli toisin sanoen merkittävästi talouskasvua hitaammin. Energian säästössä on suuret mahdollisuudet. Saksassa oli juuri energiansäästökilpailu. Löydetyissä hankkeissa tyypillinen takaisinmaksuaika oli 3 kuukaudesta 2 vuoteen, hyvin harvoissa kauemmin. Eli näillä investoinneilla saadaan silkkaa säästöä. Täysistunnossa äänestettiin muun muassa ravitsemusalan pienyrityksille annettavista helpotuksista EU:n hygieniavaatimuksissa silloin, kun ne myyvät ruokaa suoraan kuluttajille. Ehtona on myös se, että viranomaiset katsovat, ettei kuluttajille aiheudu vaaraa. Parlamentin enemmistö tuki tätä, vihreät myös. Istunto katsoi myös, USA:n Eurooppaan suunnittelema uusi ydinohjusjärjestelmä vahingoittaa kansainvälisiä aseriisuntapyrkimyksiä. Parlamentti myös kehotti USA:aa liittymään päästökauppajärjestelmään. International Herald Tribunessa on juttu siitä, että 30 vuodessa USA:ssa lasten ja nuorten (6–19 -vuotiaat) liikalihavuus on kolminkertaistunut ja aikuisten kaksinkertaistunut. Richard Bernstein toteaa, että 30 vuotta sitten eli 1970-luvulla jenkit jo olivat siirtyneet fyysisesti passiiviseen elämäntapaan, he kulkivat pääasiassa henkilöautoilla. Suurin osa lihottavista ruoistakin oli olemassa, kuten limsat, donitsit ja perunalastut. Hän arvioi muutoksen suurimmaksi syyksi sen, että kaloripommien mainonta tunkee silmiin ja korviin vielä enemmän joka puolelta kuin 70-luvulla ja ennen kaikkea on muuttunut ovelammaksi. Esimerkiksi television lastenohjelmissa suklaapatukoita ja perunalastuja mainostetaan Disneyn piirroshahmojen ja muiden vastaavien avulla. Niinpä, roskaruoan mainonta alkaa olla yhtä merkittävä terveysuhka kuin tupakan mainonta. Ja rajoitusten pitäisi olla vastaavia. (Jos tämä onnistuu, ehkä perunalastumainoksetkin siirtyvät Formula-autojen kylkeen.) Kun tulin Suomeen kello 23:n aikoihin, oli lämpimämpää kuin Brysselistä lähtiessä. Kalastajien mielenosoitus tien tukkeena Aamupäivällä olin menossa puhumaan ekotehokkuudesta tiedotustilaisuudessa, jossa julkistettaisiin suomalaisen ”Onedidit”-firman kehittelemä verkkotyökalu oman ekologisen selkärepun laskentaan ja vähentämiseen. Menin parlamentin lainapyörällä kohti kyseistä rakennusta, niin sanottua residenssipalatsia. Mutta en päässyt portista sisään, koska EU:n komission päärakennuksen edessä kadulla oli kalastajien mielenosoitus ja poliisien piikkilangat estivät kulkuni. Kun sanoin poliiseille, että pitäisi päästä puhumaan tiedotustilaisuuteen, he vain levittelivät käsiään ja sanoivat ”C´est ferme”. Läksin etsimään kiertotietä ja löysinkin. Saman kulkuesteen takia tilaisuuden löysi vain kaksi toimittajaa. Mutta verkkotyökalu on hauska. Siltä saa myös käytännöllisiä vinkkejä siitä, miten omaa ekologista selkäreppua eli omaa luonnonvarojen kulutustaan voi vähentää. Keskimääräisen EU-kansalaisen ekologinen selkäreppu on kuulemma 32 tonnia vuodessa. Se on melkein 100 kg päivässä. Löytyy linkistä www.onedidit.com Kun läksin poispäin, mielenosoittajat olivat päässeet vauhtiin. He heiluttelivat jonkinlaisia valo- ja savusoihtuja. Se näytti aika dramaattiselta. Mutta ohikulkijan oli tosi vaikea saada selville, mistä mielenosoituksessa oli kyse. Lounasaikaan olin toiseen kertaan kuuntelemassa tutkija Sivan Khartaa siitä, miten päästövähennystaakka jaettaisiin oikeudenmukaisesti maailman maiden kesken. Viime näkemään verrattuna hän oli laskenut tarkemmin myös EU:n vastuuta. Laskennan lähtökohdat olivat ensinnäkin se, missä tahdissa globaaleja päästöjä tulisi vähentää, jotta olisi mitään mahdollisuuksia pitää maapallon lämpeneminen alle kahdessa asteessa, toiseksi se, paljonko maat ovat jo aiheuttaneet päästöjä vuoden 1990 jälkeen (joka voidaan katsoa kansainvälisen ilmastopolitiikan alkuvuodeksi), ja paljonko mailla on sellaista varallisuutta, joka jää perustoimeentulotason yläpuolelle. Perustoimeentulotasoksi Sivan Kharta arvioi 20 dollaria päivässä, eli noin 7500 dollaria vuodessa. Tuon rajan yläpuolelle jäävää keskiluokkaa on kehitysmaissakin, esimerkiksi Intiassa se on lukumääräisesti yhtä suuri kuin Saksassa, mutta Saksan keskiluokka on silti paljon vauraampi. Lopputulos oli se, että USA:n pitäisi maksaa globaaleista päästövähennyksistä noin 32 %, EU:n 25 %. Kiinallakin on maksuvastuu, mutta paljon pienempi, 6,6 %, joka on samaa suuruusluokkaa kuin Japanin vastuu. Jos siis maailmassa investoitaisiin päästövähennyksiin vuosittain noin tuhat miljardia, USA:n osuus olisi 320 mrd ja EU:n 250 mrd. Jotta mitään tämäntapaista toteutuisi, se vaatii aivan ennennäkemätöntä etelä–pohjoinen yhteistyötä. Sivan Kharta totesi, että hänen optimismiaan pitää yllä se, että ilmastonmuutoksen hillintä on ensimmäinen asia ihmiskunnan historiassa, jossa rikkaitten turvallisuuden takaaminen edellyttää rikkaitten suostumista yhteistyöhön köyhien kanssa. Tilaisuudessa oli myös kaksi edustajaa Kirkkojen maailmanneuvostosta. Menin heidän kanssaan kahville. Kuulin, että Suomen evankelisluterilainen kirkko julkistaa ilmasto-ohjelmansa lähipäivinä. Sanoin, että kirkkoja ja kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia todella tarvitaan tähän työhön, koska ilmaston suojelemiseksi ihmisten ajattelutavan pitää kerta kaikkiaan muuttua. ”It is about hearts and minds”, sanoi Britannian kirkon edustaja. Iltapäivällä olin tilaisuudessa, jossa biopolttoaineiden tuotannon ilmastovaikutuksia tutkinut Tim Searchinger esitteli tuloksiaan. Juuri hän on tehnyt paljon siteeratun tutkimuksen, jonka mukaan useiden biopolttoaineiden kokonaisilmastovaikutukset ovat tuhoisat, kun otetaan huomioon maankäytön muutos. Eli yhden ruokapellon muuttaminen biopolttoainepelloksi johtaa uuden pellon raivaamiseen ruoan tuotantoon jossain muualla. Tim Searchinger sanoi, että on myös ”ilmaisia hiililounaita”, eli sellaisia biopolttoaineita, joista tulee selvää ilmastohyötyä. Tällainen on esimerkiksi biojätteistä tehty biopolttoaine, jonka resurssi on suuri. Searchinger kertoi, että nyt maailman kasveissa on suunnilleen kolminkertainen määrä hiiltä verrattuna siihen, joka on ilmakehässä. Esimerkiksi Itä-Euroopan kesantopellot sitovat suuren määrän hiiltä, kun ne muuttuvat niityiksi ja metsiksi. Hänen mukaansa jos entisen Neuvostoliiton kesantopelloista edes puolet metsittyy, ne sitovat 3 vuodessa suunnilleen yhtä paljon hiiltä kuin Brasilian sademetsät. International Food Policy Research Instituten mukaan biopolttoaineet selittävät 30 % ruoan hinnannoususta vuosien 2000-2007 välillä. Ilman biopolttoaineitakin ihmiskunnan ruokkimisessa on valtava haaste. 1965-1997 ruoan tuotanto kasvoi nopeammin kuin väestö. Sen jälkeen on ollut toisinpäin. Illallisella olin kuulemassa, kun TVO:n edustajat kehuivat firmaansa. Kuulemma suurin kansallisuus Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla ovat puolalaiset. Aika monta puolalaista putkimiestä siis. Kun kävelin illalliselta kämpille, sain tekstiviestin ydinvoimalahaaverista Sloveniassa. EU:n komissio on antanut koko unionin laajuisen säteilyvaroituksen slovenialaisessa ydinvoimalassa ilmenneen ongelman takia. Komission mukaan voimalan alasajo sujuu kuitenkin turvallisesti. Guardian kertoo, että Bushin hallinnon nimittämät ”vahtikoirat” NASA:n tiedotusjohdossa ohjailivat NASA:n tiedotusta vähättelemään ilmastonmuutokseen liittyviä uhkia vuosina 2004-2006. Syyttävä sormi osoittaa ennen muuta Dean Acostaa, jonka Bush nimittä NASA:n tiedotukseen vuonna 2003 ja joka erosi 2007. Bushin agentit viivyttivät tulosten julkistamista ja hämärsivät niiden viestiä. ”Päästövientiä” ja härkätaistelua Ympäristövaliokunnassa äänestettiin aamupäivällä muun muassa EU:n strategista energiatekniikkasuunnitelmaa koskevasta lausunnosta. Minulle tämän päivän päätapahtuma on asiantuntijakuuleminen niin sanotusta ”puhtaan kehityksen mekanismista” (Clean Development Mechanism, CDM), jonka kautta teollisuusmaat ja yritykset voivat hyvittää päästöjään investoimalla kehitysmaissa päästöjä vähentäviin hankkeisiin, tavallaan ”päästöviennillä”. Kuuleminen liittyy asiaan, jonka raportööri parlamentissa olen, eli EU-maiden päästövähennystavoitteisiin vuodelle 2020. Yksi sen ja myös päästökaupan kuumimmista perunoista on, paljonko täällä tuprutettuja päästöjä voidaan hyvittää kehitysmaissa rahoitettavilla investoinneilla. Mitä enemmän tätä tehdään, sitä vähemmän vähenevät omat päästömme. Myös useiden raporttien mukaan CDM-projektien ilmastohyöty on kyseenalainen. Sitä paitsi ”päästövienti” eli päästövähennysten ulkoistaminen vie Euroopalta päästövähennysten oheishyödyt, kuten parantuneen energian huoltovarmuuden ja puhtaamman hengitysilman ja sen myötä tulevat terveyshyödyt. Lounastin tilaisuuden puhujien kanssa. Yksi heistä kehui sitä, miten monet aivot päästökauppa on käynnistänyt. Tämä on totta. Kun päästöistä tuli firmoille kustannustekijä, niiden ihmisten määrä, jotka ajattelevat päästöjä, vähintään tuhatkertaistui. Professori Joyeeta Gupta kertoi, että CDM-projekteista on tullut Kiinassa rikastumisväylä. Kiinan keskiluokka puhuu CDM:stä juuri siksi. Poimintoja esiintyjien puheenvuoroista: Lambert Schneider (Öko-Institute eli Institute for Applied Ecology): CDM-projekteista 36 % on Kiinassa, 28 % Intiassa. Noin kolmasosa kaikista CDM-päästöhyvitystonneista tulee nykyisin uusiutuvasta energiasta. Sille, että projektit ovat ”lisäisiä” (eli oikeasti lisäävät päästövähennyksiä, eli toisin sanoen että niitä ei olisi toteutettu joka tapauksessa) on mennyt läpi myös sangen kummallisia perusteluja, kuten valuuttariski, se että uusiutuvaa energiaa suosivat syöttötariffit voivat kenties tulevaisuudessa laskea, tai jopa yrityksen johdon haluttomuus investoida päästövähennyksiin. Kiinan tuulivoimainvestoinneista 99 % on saanut CDM-luokituksen. Eli toisin sanoen Kiinassa ei muka nousisi uutta tuulivoimaa juuri lainkaan ilman CDM-tukea. Niklas Höhne (Ecofys) selvitti, että IPCC:n teollisuusmaille suosittelema päästövähennysvauhti, 25–40 %:n vähennykset vuoteen 2020, tarkoittavat kotimaassa tehtyjä vähennyksiä, sen lisäksi kehitysmaiden tulisi päästä 15–30 % alle ”business as usual” -päästökehityksen. Näin siis jotta olisi edes 50 %:n mahdollisuus, että maapallon lämpeneminen jää alle kahteen asteeseen. Jos teollisuusmaat keskimäärin vähentäisivät päästöjä 30 %, EU:n osuudeksi tulisi noin 35 %:n vähennys, siis vuoteen 2020. Ja kaikki nämä vähennykset tulisi tehdä kotimaassa. Tähän nähden se 20 %:n päästövähennys jonka EU on luvannut tehdä vaikka ilman kansainvälistä sopimusta, on kovin vaatimaton tavoite. Joyeeta Gupta (Institute for Environmental Studies) totesi, että CDM on ollut menestys teollisuusmaiden rahoituksen kanavoimisessa ilmastoinvestointeihin kehitysmaissa, mutta se aiheuttaa ”kannusteloukun”. Kehitysmaidenkin tulisi edistää uusiutuvaa energiaa. Mutta jos hallitus tekee sen kovin ponnekkaasti, silloin maa ei voi saada CDM-rahaa, koska silloin ei voida sanoa, etteivät investoinnit uusiutuvaan energiaan toteutuisi ilman CDM-rahoituksen apua. Christoph Sutter (South Pole Carbon Asset Management) totesi, että ”lisäisyyden” vaatimuksen sijasta CDM-projektien hyväksynnän kriteerinä voisi olla päästöjen vertailuarvo. Aika moni puhuja totesi, että YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton sopimuksen mukainen valtioiden jako ”Annex I-maihin” ja ”non-Annex I-maihin” pitää uudistaa. Annex I-mailla on maakohtaiset päästökatot. Sen ulkopuoliset maat eivät suinkaan kaikki ole mitään köyhiä kehitysmaita, esimerkiksi Saudi-Arabia ja Korea. Illallisenkin aiheena oli uusiutuva energia. Siellä kuulin muun muassa, että Itävallassa on aurinkolämpöpaneeleita kolmekymmentä kertaa niin paljon kuin Italiassa. Ero ei perustu aurinkoisuuteen vaan johtuu siitä, että Itävallassa ihmisiä kannustetaan hankkimaan aurinkopaneeleita, Italiassa ei. Parlamenttirakennuksen ”pääristeyksessä”, kolmannen kerroksen kuppilan vieressä, oli pieni esittelypöytä, jossa vaadittiin härkätaisteluvapaata Eurooppaa. Pöydässä saattoi panna nimensä härkätaistelujen kieltoa vaativaan vetoomukseen. Mepit saivat panna nimensä tussilla muovihärkään, joka oli pöydän vieressä. Panin nimeni. Juliste kertoi, että kaikissa maissa, joissa asiasta on gallupeissa kyselty, enemmistö ihmisistä kannattaa härkätaistelujen kieltämistä, jopa Espanjassa yli 70 % ihmisistä. Toisaalla parlamenttirakennuksessa valmisteltiin härkätaisteluja mainostavaa näyttelyä. En tiedä, oliko kyseessä jokin vuosipäivä. Guardianin mukaan Britanniassa saataisiin sähköä viiden ydinvoimalan verran, jos ihmiset varustaisivat talojaan uusiutuvaan energiaan perustuvilla ”mikroenergianlähteillä”, kuten aurinkopaneeleilla ja minituuliturbiineilla. Näin kertoo hallituksen teettämä raportti. EU:n kemikaalivirasto viettää tänään avajaisiaan Helsingissä. ETUC, eli ammattiliittojen EU-järjestö, sanoo kannanotossaan että uusi kemikaalilainsäädäntö voi vuosittain estää jopa 90 000 iho- ja hengityselintautia. Biopolttoaineista ja uusiutuvasta energiasta Tämänpäiväisten lehtitietojen mukaan keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on suorastaan ollut perustamassa kehittyvien maakuntien tukea. Nyt alkaa mennä jo tosi paksuksi. Parlamentin ympäristövaliokunnassa keskusteltiin uusiutuvan energian direktiivistä. Pääosa keskustelusta koski biopolttoaineita, joiden 10 % tavoite (vuoteen 2020) on osa yleisemmästä uusiutuvan energian 20 %:n tavoitteesta. Mepit väittelivät siitä, onko tämä tavoite ylipäänsä hyvä, ja millaiset ympäristö- ja kestävyyskriteerit biopolttoaineille tarvitaan. Ainoa, joka kyseenalaisti koko uusiutuvan energian yleistavoitteen, oli suomalaiskollegani Eija-Riitta Korhola. Komission edustaja totesi biopolttoaineiden vaikutuksesta ruoan hintaan, että EU:n biopolttoainemarkkinat ovat lisänneet niiden raaka-aineina käytettävien ruokien kysyntää 4 mrd tonnia vuodessa, USA:n biopolttoainemarkkinat kolminkertaisesti eli 12 mrd tonnia. Samaan aikaan kuivuus Australiassa ja muualla on vähentänyt ruoan vuotuista tarjontaa 60 mrd tonnia. Ruotsalainen Anders Wijkman, valiokunnan lausunnon valmistelija, sanoi että biojätteistä tehtävään biokaasuun tulisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä on iso potentiaali. FAO:n ruokahuippukokous on alkamassa. Financial Times kirjoittaa, että maanviljelys- ja ruoka-asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että maailman nykyisen ruokakriisin tärkein syy on maanviljelyksen kehittämisen laiminlyönti. Syitä on toki monia, kuten biopolttoaineiden kysyntä ja huonot säät, mutta tärkeimmät syyt liittyvät maatalouspolitiikkaan. WWF on julkaissut Nordic Energy Scenarios -tutkimuksen, jonka mukaan Pohjoismaat voisivat vuoteen 2020 mennessä vähentää päästöjään jopa 40 % parantamalla energiatehokkuutta ja investoimalla uusiutuvaan energiaan. WWF vaatii, että ilmastoystävällisen energiapolitiikan kustannuslaskelmissa otetaan huomioon myös tuhannet uudet työpaikat, joita nämä alat tuovat laajetessaan. USA:ssa taas Columbian yliopiston tutkijaryhmä on kehittänyt ”hiilidioksidisiepparin”, laitteen joka kykenee imemään ilmasta hiilidioksidia. Sellaista tullaan tulevaisuudessa mitä todennäköisimmin tarvitsemaan, jos halutaan estää ilmastonmuutoksen ryöstäytyminen käsistä. Laitteen prototyyppi pystyy nappaamaan hiilidioksidia tonnin päivässä. Se ei vielä ole huikean paljon. Ja hiilidioksidi pitäisi vielä panna jonnekin ”lukkojen taa”. Mutta ehkä tässä on alku jollekin merkittävälle. EU:n kemikaalivirasto aloittaa virallisesti tänään työnsä Helsingissä. Muuan toimittaja soitti ja kyseli viraston tietokoneongelmista. Olen saanut tietää, että tietokoneohjelmisto, jonka avulla yritysten piti voida hoitaa sähköisesti kaikki kemikaalien rekisteröintiin liittyvä ruljanssi, ei toimi. Ohjelmistosta on toistaiseksi käytössä vain riisuttu malli, jolla voi tehdä osan asioista. Tämä on todella noloa. Vihreän ryhmän kemikaaliasiantuntija Axel Singhofen muistutti, että kemikaaliviraston johtajaksi valitun Geert Dancetin ollessa parlamentin ympäristövaliokunnan haastateltavana vihreät kysyivät juuri tästä samasta asiasta, koska ongelmista oli tihkunut tietoa jo silloin. Dancet, joka myös aiemmassa työssään komission yrityspääosastolla vastasi tämän tietokoneohjelmiston tilaamisesta, kiisti tuolloin ongelmat.
|
|
|