Kaleva, kolumni 10.2.2007

MISTÄ YDINVOIMAN MAINOSMIEHET VAIKENEVAT?

Kuluneella viikolla Suomessa on kiistelty siitä, sopiiko eduskuntamme puhemiehen kiertää maailmaa ydinvoiman matkasaarnaajana sisälukemassa lobbausjärjestö Foratomin papereita.

Puhemies Lipponen on reagoinut ärtyneesti. Syystäkin, sillä hänen johdollaan valittu energialinja kolisee parhaillaan päin mäntyä. Olkiluodon ydinvoimatyömaalla on pettänyt laatu ja aikataulu.

Lipposen johdolla edellinen eduskunta saatiin uskomaan, että ydinvoiman avulla Suomi toteuttaa Kioton velvoitteet varmimmin ja halvimmalla.

Koska Olkiluodon kolmas reaktori sai luvan Kioton varjolla, sille laadittiin utopistinen aikataulu, joka olisi tarkoittanut maailman suurimman ydinreaktorin rakentamista maailmanennätysajassa. Aikataulu petti eikä laitos ehdi vaikuttaa Kioto-päästöihin, jotka lasketaan vuosien 2008 - 2012 keskiarvona.

Edullisuuskin on osoittautunut pilvilinnaksi. Hankkeen myöhästymisen takia on vähennettävä päästöjä toisin keinoin. Kuluttajat maksavat viulut.

Julkisuudessa esitetyt arviot siitä, paljonko Olkiluodossa tulee takkiin rakentajayhtiö Arevalle, vaihtelevat 400 ja 1000 miljoonan euron välillä. Areva ja tilaajayhtiö TVO riitelevät rahasta jo avoimesti. En hämmästy yhtään, jos tappiot lopulta yritetään kaataa ranskalaisten ja suomalaisten veronmaksajien piikkiin.

Lipponen on perustellut Foratom-sitaattejaan sillä, että kyseessä olisi asiantuntijajärjestö. Omituinen väite. Järjestö määrittelee päätehtäväkseen "edistää ydinvoiman käyttöä Euroopassa". Se on siis lobbausjärjestö.

Joskus lobbausjärjestöt puhuvat silkkaa soopaa. Euroopan parlamentissa olen kuullut esimerkiksi makeisteollisuuden lobbareilta, ettei sokerin syönti vaikuta lasten lihavuuteen sitä eikä tätä.

Vaikka lobbausjärjestö välttäisi selviä valeita, se voi vaieta tarkoitushakuisesti. Seuraavassa muutama asia, joista ydinvoimalobbarit vaikenevat.

Ydinvoimalla ja ydinaseilla on kiinteä yhteys. Kaikki maat, jotka ovat hankkineet ydinaseen ydinsulkusopimuksen vastaisesti, ovat tehneet sen "rauhanomaisen ydinenergiaohjelman" varjolla, Intia, Pakistan, Israel, viimeksi Pohjois-Korea. Iran pyrkii samaan klubiin.

Uraanin varassa ei pitkälle pötkitä. Ydinvoima tuottaa maailman energiasta noin 6 %. Kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n mukaan uraani riittää nykykäytöllä vain noin 50 vuodeksi.

Ydinvoiman määrä maailmassa kääntyy kohtapuoleen laskuun. Euroopassa suljettiin tämän vuoden alussa 7 vanhaa reaktoria, joiden tehoa Olkiluoto kolmonen ei korvaa.

Ydinvoimasta ei ole ilmastonmuutoksen selättäjäksi. Laskelmia siitä, miten maailman hiilidioksidipäästöt painetaan tarpeeksi alas, on monta. Kaikissa näissä skenaarioissa ylivoimaisesti tärkein keino on energiatehokkuuden parantaminen eli "energiapihi" tekniikka. Sen jälkeen tulevat uusiutuva energia sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi. Sen sijaan massiivinenkaan ydinvoimarakentaminen ei juuri hetkauttaisi päästöjä.

Jos ydinvoimaa lisättäisiin merkittävästi, se nostaisi riskit uudelle tasolle. Olisi pakko turvautua niin sanottuihin hyötöreaktoreihin, jotka moninkertaistavat uraanista saatavan energian. Mutta niiden polttoaineeksi käy vain hyvin pitkälle rikastettu uraani, joka soveltuu sellaisenaan ydinpommiin, joskin kömpelöön sellaiseen. Haluammeko maailman, jossa ydinvoimaa rakentamalla saa automaattisesti myös ydinpommin raaka-ainetta?

Vihreiden ensimmäisessä puolueohjelmassa vuonna 1990 puhuttiin ilmastonmuutoksesta painokkaasti. Nyt ilmastonmuutos on kaikkien huulilla, vihdoinkin.

Olisiko aika myös keinojen suhteen ryhtyä kuuntelemaan vihreitä? Jos vuonna 2002 ydinvoiman sijasta olisi valittu energian säästö ja kotimainen uusiutuva energia, Suomi täyttäisi Kioton velvoitteet edullisemmin, luotettavammin ja kotimaisemmin.

Sähköä säästyisi ison ydinvoimalan tuotannon verran pelkästään sillä, jos puolet sähkölämmitetyistä omakotitaloista vaihtaisi maalämpöpumppuun tai pelletteihin. Jos vihreitä olisi kuunneltu, valtio tarjoaisi omakotitalojen rakentajille ja remontoijille porkkanoita tähän.

Edistyksellisimmät liike-elämän edustajat ovat alkaneet puhua ilmastosta ja energiasta kuin vihreät, näin esimerkiksi Jorma Ollila Helsingin Sanomissa 29.1. Myös Yhdysvaltojen suurteollisuus näyttää olevan havahtumassa siihen, että ilmastonsuojelu on välttämätöntä ja että uudella energiatekniikalla voi tehdä isoa bisnestä.

Uusiutuvan energian kasvuprosentit ovat jo kauan olleet huimia ja nyt myös megawattilukemat alkavat olla isoja. Vuoden 2000 jälkeen tuulivoimamegawattien määrä maailmassa on kasvanut kaksi kertaa enemmän kuin ydinvoimamegawattien.