perustietoa EU:sta, EU:n parlamentista ja Satun teesit »
 |
  |
|
|
Joulukuu 2008IlotulitusjäniksenäOli kiva herätä kun ruokailutilakin on valmis, kun sain lattiaan eilen toisen maalikerroksen. Illaksi uskalsimme jo kantaa ruokapöydän takaisin paikoilleen. En ole ikinä elämässäni ostanut ilotulitteita, mutta Pispalassa näkee ikkunasta uuden vuoden ilotulitusta ilmankin ihan kyllikseen. Saimme siis ilotulitusta toisten siivellä, tai olimme ilotulitusjäniksiä. Ampuminen alkoi sangen aikaisin. Joskus iltaseitsemän hujakoilla kävimme kävelyllä, ja raketteja nousi joka puolelta vaikka kuinka. Jukka oli vähän varuillaan päänsä puolesta, jota peitti pelkkä pipo, minulla oli vanhanaikainen karvalakki. Sanoin Jukalle, että keskiyön lähestyessä tiivistyy, ja niin kävi. Kotimme ikkunasta näimme koko Ala-Pispalan ja Tahmelan alueen ilotulitukset, ja Pyhäjärven yli Pirkkalan, ja vähän Nokian suuntaakin. Onneksi ammunta hiljeni aika pian puolenyön jälkeen. Työmaan paluu Joulun aika on edelleen mennyt suurelta osin remontin ja siivouksen merkeissä. Lisäksi on ollut tosi kiva tavata perheenjäseniä ja ystäviä. Tyttärenpoikakin kävi meillä vanhempineen. Boheemi kuusemme on saanut suuren suosion. Mukavaa, että jouluksi tuli lunta ja pakkasta, loppui siihen asti kestänyt ankea hämäryys. Pyhäjärvikin jäätyi osittain, ja sitten suli taas. Oli myös ihanaa, että saimme viettää monta päivää peräkkäin ilman sahanpurutuotantoa, siivous ei mennyt aivan saman tien hukkaan. Tänään työmaa palasi meille. Keittiön katto tehtiin valmiiksi, samoin yläkertaan vievä putkikotelo. Nyt viimein loppuu purusade vintiltä keittiöön. Saimme keittiöön ja eteiseen kattovalot. Vintille vievään aukkoon pantiin kanneksi tiivis polyuretaanilevy. Nyt ei lämpö enää pääse vuotamaan vintille. Purua ja pölyä tuli taas hullun lailla. Illalla tyhjensimme ruokailutilan, rapsutin, hioin ja soodapesin lattian, ja sitten maalasin. Huomenillalla maalaan sen toiseen kertaan, niin saamme lattian valmiiksi uudeksi vuodeksi. Joulukuusi roskalavalta Strasbourgista kotiin päästyä aika on mennyt remontin ja siivouksen merkeissä. Viime viikolla saimme keittiöön koneet ja kaapit, joskin viimemainitut ilman ovia. Vielä aatonaattona keittiössä hääri kaksi rakennusmiestä ja sähköasentaja. Saimme yhden pistorasian, kattolampun virkaa toimittaa edelleen roikkalamppu ja lisävaloa saa liesituulettimesta. Keittiön pistorasioista on paikallaan vasta yksi. Se on huomattavasti enemmän kuin ei yhtään. On tosi mukavaa, että saamme astiat ja muut keittiökamat vihdoin viimein pysyville paikoilleen. Tuntuu siltä kuin olisimme päässeet palaamaan evakosta. Evakko, eli remontin keskellä asuminen onkin kestänyt jo melkein vuoden, muutimme tänne vähän ennen tammikuun puoltaväliä. Aatonaattona käytin uutta liettä ensimmäistä kertaa, paistoin uunissa joulutortut ja keitin kahvit paikalla oleville. Työmiesten lähdettyä lakaisin keittiöstä ja muualta sahanpuruja ja muuta roskaa, sitten imuroin työmaaimurilla. Ja astianpesukone kävi kierroksen toisensa jälkeen pesten astioista niihin kertynyttä pölyä. Kun aatonaattona olimme syöneet illallisen, huomasin että kello oli 1. Eipä ihme, että jo jonkin verran väsytti. Olimme ajatelleen hakea kuusen mökiltä Kuhmoisista, mutta emme ehtineet sinne. Emme ehtineet edes torille aatonaattoon mennessä, ajattelimme että aattoaamupäivällä ehtii vielä. Mutta nousimme sen verran myöhään, että myöhästyimme. Kun pääsimme Pyynikintorille, kuusenmyyjiä ei enää näkynyt, eikä Laukontorillakaan. Paluumatkalla huomasin Pyynikintorilla roskalavan, ajattelin että siitä saisi ainakin pari kuusenoksaa. Osoittautui, että lavalla olisi ollut kokonaisia kuusiakin, mutta sellaista en kehdannut omin luvin ottaa. Tyydyin noin puolen metrin korkuiseen kuusentyveen, josta oli latvaosa leikattu pois. Sai siitäkin kuusen tuoksun. Viime vuonna ostamiani kuusen led-valoja ei myöskään löytynyt, sen sijaan löysin vintin pahvilaatikoista Jukan kauan sitten ostamat DDR-läiset kuusenkynttilät. Ne osoittautuivat toimiviksi ja pääsivät kuuseemme. Ripustin vanhoja pöytäliinoja peittämään ovettomia keittiön kaappeja, se sai keittiön näyttämään ihan siedettävältä. Jatkoimme siivoamista, noin kello 20 Jukka alkoi lämmittää saunaa. Pääsimme jouluaaton aterialle kello 23.25. Alkupalat ehdimme syödä aaton puolella. Leluturvallisuutta parannetaan Lasken enää tunteja siihen, kun pääsen lähtemään kohti kotia. Samaa sanoo moni muu. Halailen ja kättelen monia, toivottelemme hyvää joulua ja uutta vuotta. Yksi Ranskan ilmastopakettineuvottelijoista tulee onnittelemaan ja kehumaan rohkeuttani neuvotteluissa. No jaa. Istunnossa hyväksytään leluturvallisuusdirektiivistä neuvoteltu kompromissi. Tämä on siis lopullinen päätös asiasta, koska myös ministerineuvosto on hyväksynyt tämän paketin. Ennen äänestystä käydään kuitenkin melkoinen älämölö kahdesta asiasta. EPP-ryhmän oikeistosiiven edustaja kysyy, miksi leluturvallisuusdirektiivissä sallitaan erillisäänestykset parlamentin ja ministerineuvoston neuvottelutuloksesta, kun eilen sitä ei sallittu ilmastopaketista. Hyvä kysymys. Toinen älämölö nousee siitä, että komissio ei ennen leluäänestystä olekaan antanut lupaamaansa julistusta siitä, että se valmistelee rajat myös lelujen melurajoille. Komission edustajan olisi ennen äänestyksen alkua pitänyt lukea tuo julistus, koska se on osa asiasta tehtyä kompromissisopimusta. Puhemies toteaa, että komission julistuksen puuttuessa loppuäänestys lykätään tuonnemmaksi. Mutta kun yksityiskohdat oli äänestetty, oikeistosta joku nousi vaatimaan että loppuäänestyskin tehdään nyt. Sitten äänestettiin siitä, äänestetäänkö. Enemmistö halusi äänestää. Ja sitten äänestettiin se loppuäänestys. Suomalaisen pää menee pyörälle. Matkalla Stuttgartin lentokentälle luen tavalliseen tapaani Guardiania. Siinä Larry Elliott kommentoi talouskriisiä ja siteeraa Schopenhauerin toteamusta, että totuuden tunnustamisessa on kolme vaihetta. Ensiksi se asetetaan naurunalaiseksi ja toisessa vaiheessa kiistetään kiivaasti. Kolmannessa vaiheessa sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Hän toteaa, että talouskriisin suhteen olemme edenneet vaiheeseen kolme. Minä lisään, että samojen vaiheiden kautta on edennyt ilmastonmuutoksen tunnustaminen tosiasiaksi, tosin emme ole vielä aivan täysin siirtyneet vaiheeseen kolme, epäilijöitä on vielä. Täysistunto siunasi ilmastopaketin ja vaati tiukkaa työaikadirektiiviä Aamulla ennen hotellista lähtöä istahdan huoneeni ulkopuolella käytävällä olevalle penkille kirjoittamaan tekstiviestejä ja sähköposteja, jotka liittyvät ilmastopakettikeskusteluun vihreässä ryhmässä. Paikalle tupsahtaa aamuvuoron työtekijä, joka kysyy, että teidänkö pesupussinne on kateissa. Hän vie minut liinavaatevarastolle, josta iltavirkailijakin jo on etsinyt pussia. Tänne minä sen panin, hän sanoo, ja alkaa penkoa hyllyjä. Seison käytävällä ja ajattelen, että lauantaina olin viimeisissä ilmastopaketin neuvotteluissa, pääsin kotiin vasta sunnuntaina pikkutunneilla, sunnuntain maalasin ja raivasin kotona, ja vielä maanantaiaamunakin maalasin taksin tuloon asti. Nyt hoidan Strasbourgista käsin ilmastopaketin päätöksenteon viimeisiä kierroksia ja etänä keittiöni rakentamisen loppumetrejä. Ja nyt seison vähän aamuseitsemän jälkeen hotellin käytävällä katsomassa, kun hotellin työntekijä etsii pesupussiani, siirtelee hyllyillä tyyny-, lakana- ja pyyhevuoria, ja kiskoo hyllyjen edessä olevia rullakoita että pääsisi penkomaan yhä uusia hyllyjä. Olisiko tässä jotain vähän ylimääräistä? Vihreä ryhmä kokoontui uudestaan aamupäivällä, kuten Caroline ja minä olimme vaatineet. Enemmistö oli sitä mieltä, että äänestämme päästökaupan puolesta mutta velvoitejakoa vastaan. Sanon että en koe sitä henkilökohtaiseksi epäluottamuslauseeksi, viime lauantain trilogissahan ilmoitin että allekirjoitan neuvottelutuloksen vain parlamentin raportöörinä, mutta en ryhmäni puolesta. Mutta silti päätös tietenkin harmittaa. Inhoan Europarlamentin vihreälle ryhmälle ominaista tapaa äänestää erilaisia sinänsä myönteisiä uudistuksia vastaan silloin kun uudistus ei mielestämme ole tarpeeksi hyvä. Olen sanonut sen ryhmässä kymmeniä kertoja eri asioiden yhteydessä. Tässä on kyse erilaisista poliittisista kulttuureista. Suomen eduskunnassa ei ikinä kenenkään mieleen tule vastustaa jotain siksi että laki tai päätös on "oikean suuntainen mutta riittämätön". Kuulen käytävillä, että monet demarit, erityisesti pohjoismaista, aikovat myös äänestää velvoitejakoa vastaan juuri siitä syystä että neuvoteltu päätös antaa EU-maille liian väljät valtuudet ulkoistaa päästövähennykset muihin maihin. Tämä tuntuu tosi tekopyhältä, koska neuvotteluissa demarien edustajat vetivät ihan päinvastaiseen suuntaan, heitä teollisuusvaliokunnan eli ITRE:n lausunnon esittelijä Goebbels sekä varjoraportööri Edit Estrela pikemminkin ajoivat sallitun CDM-kiintiön suurentamista. Menen täysistuntoon huolestuneena. Mietin, haluavatko ympäristöjärjestöt ihan oikeasti että velvoitejakopäätös kaatuisi. Jos niin kävisi, se tarkoittaisi että toisella puolikkaalla EU-alueen kasvihuonekaasupäästöjä ei olisi ylärajaa lainkaan, raja olisi vain energiavaltaisen teollisuuden ja voimalaitosten päästöillä. Tämä johtaisi takuuvarmasti myös siihen, että ministerineuvosto ei hyväksyisi päästökauppadirektiiviäkään, ja se tarkoittaisi että EU:n koko maailmalle mainostama 20 %:n päästövähennys vuoteen 2020 mennessä kaatuisi kokonaan. Ilmastopaketin vesittyminen matkan varrella ei tietenkään ole hyvä signaali maailmalle. Mutta koko paketin kaatuminen olisi vielä pahempi. Ilmastopaketin eri osat hyväksytään murskaenemmistöllä, päästökauppa äänin 610 puolesta, 60 vastaan ja 29 tyhjää, velvoitejako 555 puolesta, 93 vastaan, 60 tyhjää. Olen helpottunut. Äänestysmenettely oli kyllä outo. Luovat päätöksentekojärjestykset täällä ovat myös asia, joka ei oikein mahdu suomalaisen kaaliin. Normaalisti niillä poliittisilla ryhmillä, jotka eivät ole allekirjoittaneet parlamentin ja ministerineuvoston välistä sopimusta, on oikeus vaatia erillisäänestystä sopimuksen joistakin kohdista, ja lisäksi jättää muutosehdotuksia. Nyt parlamentin puhemies on päättänyt, että tätä ei sallita, äänestys koskee vain kutakin paketin lakiehdotuksista kokonaisuutena. Vihreät ja vasemmistoryhmä GUE haluaisivat äänestyttää velvoitejaon ylisuuresta CDM-kiintiöstä. Puhemiehen päätös tekee tämän mahdottomaksi. Vihreiden puheenjohtaja Monica Frassoni protestoi tätä vastaan. Puhemiehen valitseman menettelytavan taustalla on halu suitsia konservatiiviryhmä EPP:n sisäisen opposition kädet. Tuo oppositio on jättänyt päästökauppaehdotukseen joukon muutosehdotuksia ja erillisäänestysvaatimuksia. Saman pesuveden mukana menee viemäriin vihreän ryhmän mahdollisuus äänestää ylisuurta CDM-kiintiötä vastaan. Samassa istunnossa äänestetään toinenkin kauan kiistelty asia, työaikadirektiivi. Sen tärkeimmät kiistakysymykset ovat niin sanottu "opt out" ja päivystysaika. Opt out tarkoittaa sitä, että jäsenmaalla on oikeus kansallisella lailla sallia, että työntekijä saa vapaaehtoisesti ylittää viikkotyöajan 48 tunnin ylärajan. Ensimmäisessä käsittelyssä parlamentti halusi kieltää opt outin. Ministerineuvosto ei tätä hyväksynyt, vastaan haraa ennen kaikkea Britannia. Päivystyksessä taas on kyse siitä, lasketaanko työajaksi myös niin sanottu passiivinen päivystys, jonka aikana työntekijän on oltava työnantajan tiloissa valmiina töihin, vaikka mitään hälytystä tms ei tulisikaan, vai onko työaikaa vain se aika, jolloin päivystävän työntekijän työpanosta oikeasti tarvitaan eli esimerkiksi kun lääkäri yöllä hoitaa kiireellisiä potilaita tai palomies lähtee tulta sammuttamaan. Parlamentti haluaa että myös passiivinen päivystys lasketaan työajaksi, tosin eri kriteerein kuin normaali työaika. Tätä vastustaa muun muassa Suomen hallitus. Parlamentti pitää voimassa oman ensimmäisen käsittelynsä kannat ja vieläpä murskaenemmistöllä, yli 500 äänellä. Tämä tarkoittaa että asiasta tulee vaikeat sovitteluneuvottelut parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Lopuksi raportööri Alejandro Cercas saa raikuvat aplodit. Äänestysten päätyttyä poistun tosi helpottuneena salista, ja liberaaliryhmän varjoesittelijä, tanskalainen Johannes Lebech tulee halaamaan. Iltapäivän lehdistötilaisuudessa ympäristökomissaari Dimas sanoo, että ilmastopaketin ympäristötavoitetason puolustaminen oli lainsäädäntöprosessissa kokonaan Euroopan parlamentin ja sen raportöörien varassa. Kiitoksia tunnustuksesta! Obama on valinnut energiaministerikseen fysiikan Nobel-palkinnon saaneen Steve Chun, joka tunnetaan innokkaana uusiutuvan energian puolestapuhujana. Uuteen "ilmastotsaarittaren" virkaan Obama on valinnut Carol Brownerin, joka oli ympäristöministeri Clintonin aikaan. Onpa hauskaa! Olen tavannut Carol Brownerin Helsingissä keväällä 2002, kun silloisena ympäristöministerinä kutsuin koolle maailman naisympäristöministerien ja muiden ympäristöalan naishuippujohtajien kokouksen. Carol Browner oli todella fiksun tuntuinen ihminen, ja muun muassa veti tuon kokouksen päätöslauselmaneuvotteluja. Kyseinen päätöslauselma vaikutti sangen paljon myöhemmin samana vuonna Johannesburgissa pidetyn kestävän kehityksen YK-huippukokouksen päätöksiin. Uutiset kertovat myös, että parlamentti on saanut läpi suurimman osan vaatimuksistaan uuteen leluturvallisuusdirektiiviin. Siitä saatiin viime viikolla aikaan kompromissi parlamentin ja ministerineuvoston välillä. Lelujen kemikaaliturvallisuutta tiukennetaan siten, että syöpää ja geenimuutoksia aiheuttavat sekä lisääntymiskykyä haittaavat aineet kielletään leluissa. Jo on aikakin, sanon minä. Lisäksi kielletään 55 allergiaa aiheuttavaa hajustetta, kun komissio oli ehdottanut kiellettäväksi vain 20. Raskasmetalleista sallitaan vain pienet, tuotantoteknisesti väistämättömät jäämät. Mummu on mielissään, että pieniäkin ajatellaan, vaikka mummu itse on viime aikoina ajatellut pääasiassa maapalloa, ja muutamissa rakosissa myös oman kotinsa remonttia. Tulee toinenkin hyvä EU-uutinen. Komissio on hyväksynyt niin sanotussa komitologiamenettelyssä ylärajan elektroniikkalaitteiden valmiustilan sähkönkulutukselle. Raja on vuodesta 2010 alkaen yksi watti, ja vuodesta 2013 alkaen laskee puoleen wattiin. Hyvä! Tämä tulee säästämään sähkönkulutusta todella paljon, ja nimenomaan tuiki turhaa sellaista. Huonojen uutisten puolella on yhdysvaltalainen arvio merenpinnan noususta tällä vuosisadalla. USA:ssa on tehty yhteenvetoja kaikesta maassa tehdystä ilmastontutkimuksesta. Osana näiden yhteenvetojen sarjaa on eilen illalla San Franciscossa maan geofyysikkojen kokouksessa julkaistu raportti, joka ennustaa että merenpinta voi tällä vuosisadalla nousta 150 cm. Tämä on huomattavasti enemmän kuin IPCC ennustaa. Tosin IPCC sanoo, että sen esittämät lukemat ovat oikeastaan merenpinnan nousun alaraja, koska luvuissa ei ole mukana mannerjäätiköiden sulamisen vaikutusta. USA:laisen raportin mukaan vielä 150 cm:n nousuarviota voidaan joutua tarkistamaan ylöspäin, koska jäätikköjen mereen liukumista ei pystytä vielä riittävästi mallintamaan. Saman raportin mukaan riski siitä, että Golf-virta ehtyisi kokonaan, on pieni, virtaus voi heiketä heikkenee 25-30 %. Sama raportti pitää pienenä myös riskiä siitä, että ikiroudan alta alkaisi tupruta ilmakehään katastrofaalisen suuria määriä metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Vihreät kiistelivät ilmastopaketin loppuäänestyksestä Hotellin aamutyöntekijäkään ei tiedä pesupussistani. Hän arvelee, että huomenaamulla töihin tuleva saattaisi tietää. Kun pimeässä aamussa pyöräilen hotellilta parlamentille, totean että St Paulin katedraalin ovisyvennyksessä vuosia majaillutta koditonta ei enää näy siinä makuupusseineen. Luullakseni en ole nähnyt häntä siinä kertaakaan viime kesän jälkeen. En päässyt parlamentille sitä oikotietä, jota normaalisti pyöräilen, poliisit estivät. Kyse on tietenkin siitä, että presidentti Sarkozy on tulossa puhumaan täysistunnolle. Mutta aina aikaisemmin tätä pyörätietä on päässyt kulkemaan näyttämällä meppikorttia. Nyt se ei onnistu. Kysyn poliiseilta, eivätkö parlamentissa oikeastaan päähenkilöitä ole parlamentin jäsenet. Tämä argumentti ei kiinnosta poliiseja yhtään. Sapettaa, ja lähden kulkemaan kiertotietä. Istunnossa Daniel Cohn-Bendit onnistuu suututtamaan Sarkozyn, mikä on tietenkin Danyn tarkoituskin. Dany viittaa Sarkozyn kolmeen esiintymiseen Euroopan parlamentissa Ranskan EU-puheenjohtajakaudella ja sanoo, että "Nikolas ensimmäinen" sanoi yksimielisyyden tappavan päätöksenteon. Nyt "Nikolas kolmas" ylpeilee sillä, että ilmastopaketista hierottiin yksimielinen huippukokouspäätös. Dany jatkaa, että tällä tapaa Sarkozy alensi parlamentin jonkinlaiseksi hallitusten Viagraksi. Sarkozy syyttää, että Dany, joka on yleensä esiintynyt eurooppalaisena, ei tässä puheessa ollut lainkaan eurooppalainen. Istunto hyväksyy parlamentin puolesta säädöksen parlamentin avustajien asemasta. Jos ministerineuvosto siunaa sen myös, meppien avustajien työsuhteiden ehdot yhtenäistetään ja palkan maksaa parlamentti suoraan. Nykyisin systeemi on sekava. Kunkin mepin avustajien palkanmaksu ja työsuhteen ehdot ovat mepin itsensä vastuulla. Systeemi on altis väärinkäytöksille, joitakin meppejä on esimerkiksi jäänyt kiinni rahojen kanavoimisesta bulvaanien kautta perheenjäsenilleen. Ja lisäksi meppien avustajien työsuhdeturva ynnä muut työehdot ovat täysin kirjavat. Toivottavasti tämä uudistus hyväksytään lopullisesti ennen seuraavia vaaleja, että vaaleista alkaen päästään järkevään ja yhtenäiseen järjestelmään. Parlamentti hyväksyi asian murskanenemmistöllä, 598 puolesta, 19 vastaan. Iltapäivän istunnon pääasia on ilmastopaketti. Ensin keskustellaan uusiutuvan energian direktiivistä, sitten päästökaupasta, kolmanneksi velvoitejaosta eli "minun raportistani", joka siis määrää jäsenmaille päästökiintiöt päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, kuten liikenteessä, lämmityksessä ja maataloudessa. Pitkin syksyä päästökauppa on kuumentanut tunteita eniten. Mutta kun viime viikon EU-huippukokous päätti antaa teollisuudelle - paitsi sähköntuotannolle - ilmaiset päästöoikeudet sangen väljällä pensselillä maalatuin kriteerein, keskustelun sävy on rauhoittunut merkittävästi. Kunkin asian keskustelun aloittaa esittelijä, eli velvoitejakokeskustelun aloitan minä. Puheenvuorossani totean, että Ranska otti riskin luvatessaan pääministereille, että ilmastopaketin sisältö lyödään lukkoon joulukuun huippukokouksessa. Suunnilleen jokainen pääministeri lähti viime viikon huippukokoukseen kansallisena tehtävänään saada jokin heikennys ilmastopakettiin. Vanhasen päätavoitehan oli saada ilmaiset päästöoikeudet paperiteollisuudelle, Merkel halusi niitä kaikelle sähköntuotannon ulkopuoliselle teollisuudelle, Puolan pääministeri Tusk meni vaatimaan poikkeuksia maansa kivihiilivoimaloille. Ruotsin, Luxemburgin, Italian ja Espanjan pääministerit menivät vaatimaan väljempiä oikeuksia ulkoistaa maansa päästövähennysvelvoitetta kehitysmaihin, janiinedelleen. Illalla, kuten aina täysistuntoviikkoina, kokoontuu vihreä ryhmä. Siellä käydään ilmastopaketista kipakka keskustelu. Ympäristöjärjestöt käyvät kampanjaa velvoitejakopäätöksen hylkäämiseksi. Tästä moni vihreä meppi on saanut käsityksen, että koko paketti on suunnilleen askel taaksepäin. Sitä se nyt sentään ei ole, vaikka vesittyikin matkan varrella verrattuna komission esitykseen. Mutta komission ehdotus on vasta ehdotus. Päästökauppadirektiivin uudistus tarkoittaa, että vanhoissa jäsenmaissa sähköyhtiöt joutuvat maksamaan kaikista päästöistään heti vuonna 2013, ja poikkeusluvan saaneissa uusissa jäsenmaissakin sähköyhtiöiden ilmaiset päästöoikeudet vähenevät asteittain ja loppuvat vuonna 2020. Nykyisen lain mukaanhan kaikki päästökaupan alaiset firmat saavat päästöoikeutensa valtaosin ilmaiseksi. Lisäksi uudistus tarkoittaa, että vuodesta 2013 alkaen siirrytään päästöoikeuksien keskitettyyn jakoon koko EU-alueelle, ja vuosittain aleneva päästökatto koskee kaikkia päästökauppa-aloja. Nykyisen direktiivin mukaan kukin jäsenmaa jakaa päästöoikeudet oman maansa firmoille ja tämä on johtanut liian avokätisten tuprutusvaltakirjojen jakoon. Uudistuksen jälkeen tämä tulee mahdottomaksi. Mitä taas tulee päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin, jos ehdotus velvoitejakopäätöksestä hylätään, niin silloin ei ole mitään rajoja tuprutukselle päästökaupan ulkopuolisilla aloilla, kuten liikenteessä ja lämmityksessä. Minua kismittää aivan yhtä paljon kuin ympäristöjärjestöjäkin se, että nyt sovittu kompromissi sallii EU-maiden ulkoistaa 80 % päästökaupan ulkopuolisten alojen päästövähennyksistä kehitysmaihin ostamalla niin sanottuja CDM-päästöhyvityksiä. Mutta olisiko parempi, jos ei olisi lainkaan päästörajoja vuoden 2012 jälkeen? Näinhän kävisi, jos velvoitejakopäätös hylättäisiin, kuten ympäristöjärjestöt ajavat. Sitä paitsi mikään ei pakota EU-maita ulkoistamaan päästövähennyksiään muualle. Tämä asia jää jokaisen maan itse päätettäväksi ja siitä pitää näin ollen vääntää kättä jokaisen maan sisällä. Päästökaupan varjoraportööri, eli vihreiden neuvottelijana tässä asiassa toiminut Caroline Lucas ja minä selitämme näitä asioita ryhmälle, mutta enemmistö näyttää olevan vakuuttunut siitä, että koko paketti on liian huono ja haluaa siksi äänestää vastaan tai ainakin tyhjää. Caroline, minä ja muutama muu jäämme vielä juttelemaan ryhmäkokouksen päätyttyä, koska olemme tyrmistyneitä ryhmän päätöksestä. Päätämme ehdottaa vielä ylimääräistä pikakokousta huomenna aamupäivällä. Europarlamentin vihreässä ryhmässä yleinen ongelma on, että ryhmäkokousten ajasta käytetään liian suuri osa keskusteluun erilaisista kansainvälisten asioiden päätöslauselmista. Ympäristöasioista keskustelu jää usein liian vähälle, koska ryhmässä ei juurikaan ole linjaerimielisyyksiä niissä. Siksi juuri ennen täysistuntoäänestyksiä käytävissä keskusteluissa tulee joskus yllätyksiä, kuten nyt. Hotellin vastaanoton iltavirkailija on sama kuin eilen. Annan hänelle paperitulosteen sähköpostista, jolla hotelli ilmoitti pesupussin löytyneen. Hän arvelee huomisaamun työtekijän tietävän asiasta. Pyydän kirjoittamaan tälle lapun, että toisi pesupussin huoneeseeni. Vuoden viimeiseen täysistuntoon Aamulla ennen lähtöä lentokentälle maalasin vielä neljä ikkunaa. Yksi niistä tulee keittiön tuulikaapin oven yläpuolelle, kolme muuta ovat porrashuoneen sisäikkunan kolme osaa, yhteensä 10 ruutua. Kaksi näistä olin ehtinyt kitata jo edellisenä viikonloppuna, kaksi muuta eilisillalla, sen jälkeen kun olin ensin maalannut keittiön seiniin ja lattiaan toiset maalikerrokset. Kunhan nämä ikkunat kuivuvat ollessani Strasbourgissa, voimme panna ne paikalleenviikon lopulla. Noin 5 min ennen kuin taksin oli määrä tulla hakemaan, pääsin putsaamaan maalit käsistäni ja vaihtamaan vaatteet. Matkalla luin ammattiliittoni TEK:n lehdestä Pricewatershouse Coopersin selvityksestä, joka koskee ilmastonmuutoksen vaikutuksia yritysten investointipäätöksiin. 44 % vastaajista arvioi ilmastonmuutoksen vaikuttavan investointipäätöksiin erittäin tai melko myönteisesti. Kielteisiä vaikutuksia odottaa alle 10 % yrityksistä. 71 % arvioi että ilmastonmuutos on jo nyt vaikuttanut firman tuotekehitykseen, suoraan tai välillisesti. Toisaalta sangen iso joukko yrityksiä oli jättänyt vastaamatta, ja ne pääosin olettavat ettei ilmastonmuutos vaikuta niihin sitä eikä tätä. Juttu ei kertonut, miten oli saatu selville, mitä ajatellaan yrityksissä, jotka eivät vastanneet. Mutta on mielenkiintoista, että valtaosa niistä yrityksistä, jotka ajattelevat ilmastonmuutosta, näkevät tilaisuuden uuteen liiketoimintaan. Oletan, että bisnestilaisuus nähdään nimenomaan ilmastonsuojelussa, ehkä myös kaikessa siinä mitä tarvitaan ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Lennon laskeutuessa Stuttgartiin näin, että siellä on vähintään yhtä paljon lunta kuin Tampereella. Tällä viikolla parlamentin täysistunnon on määrä hyväksyä ilmastopaketti. Kun sen jälkeen vielä ministerineuvosto kopauttaa nuijan pöytään, virallinen lainsäädäntöpäätös ilmastopakettiin kuuluvista direktiiveistä on tehty. Syksyn kiireiden ja neuvottelujen, jälkeen, mukaan lukien viime lauantaina ollut viimeinen trilogi, suunnilleen vain lasken tunteja ja minuutteja siihen, milloin pääsen lähtemään jouluksi kotiin. Näyttää siltä, että saamme jouluksi keittiön. Keittiön kalusteiden on määrä saapua huomenna, tosin ilman ovia, ja koneiden keskiviikkona tai torstaina. Strasbourgiin saavuttuani maksan tietokoneella joukon laskuja ja lähettelen vielä sähköposteja varmistaakseni, että kaikki keittiössämme tulee oikein. Viime täysistuntoviikolla Strasbourgissa olin unohtanut hotelliin pesutarvikepussini. Hotelli oli sähköpostilla varmistanut pussin löytyneen. Mutta nyt vastaanotossa oleva nainen ei tiedä siitä mitään, hän arvelee että aamuseitsemältä työvuoroon tuleva nainen tietää asian. Onneksi repussani on joskus pitkältä lentomatkalta mukaan ottamani varahammasharja ja pikkuinen hammastahnatuubi. Sopimus EU-maiden päästövähennyksistä syntyi trilogissa Tänään on Lucian päivä. Talvihämärässä Brysselissä siitä ei tiedetä mitään, kun aamukahdeksalta kokoonnumme viimeisiin ilmastoneuvotteluihin. Puoli kolmen maissa iltapäivällä tuli huojentunut ja melkein hervoton olo, kun trilogien eli europarlamentin, EU:n ministerineuvoston ja komission välisten neuvottelujen putki ilmastopaketin lakiehdotuksista päättyi. Päivän viimeisessä trilogissa olin parlamentin neuvottelija, koska aiheena oli asia, jonka raportööri parlamentissa olen. Kyse on siitä, miten EU-maat jakavat keskenään päästökiintiöt niillä aloilla, jotka eivät kuulu päästökauppaan. EU-huippukokouksessa ilmastopaketista eilen saavutettu sopu ei nimittäin vielä tarkoita, että paketti olisi sovittu viimeistä piirtoa myöten. Huippukokous sorvasi EU:n jäsenmaiden välisen sopimuksen. Mutta laki syntyy vasta, kun sen hyväksyy myös Euroopan parlamentti, ja siksi viimeinen vääntö käydään nyt täällä parlamentin ja ministerineuvoston välillä, melkein tyhjän parlamenttirakennuksen neuvotteluhuoneessa. Aamun ensimmäisen trilogin aihe oli päästökauppa. Sitä koskeva parlamentin poliittisten ryhmien palaveri alkoi aamukahdeksalta, ja niinpä oli noustava ennen seitsemää, koska olen luvannut sijaistaa vihreiden neuvottelijaa eli "varjoraportööriä" Caroline Lucasia, joka ei päässyt paikalle. Viimeisten trilogien ajankohdat ilmoitettiin nimittäin vasta pari päivää sitten ja Caroline oli jo sopinut jonkin tärkeän tilaisuuden kotimaassaan. On ollut todella mielenkiintoista, joskin myös työlästä, kun olen saanut olla mukana ilmastopaketin melkein kaikkien lakiehdotusten viimeisissä väännöissä parlamentin, ministerineuvoston ja komission välillä. "Oman raporttini" trilogeissa olen parlamentin neuvottelija. Autopäästöjä, hiilidioksidin talteenottoa ja päästökauppaa koskevissa trilogeissa olen ollut paikalla puheenjohtajana, ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Ouzkyä sijaistamassa, ja nyt siis vihreän varjoraportöörin sijaisena. Ennen kuin varsinainen päästökauppatrilogi alkoi, kysyin vielä komission asiantuntijalta selvennystä kohtaan, joka on huippukokouksen päätöksissä muotoiltu epäselvästi. Kyse on niistä teollisuudenaloista, jotka luokitellaan "hiilivuotouhan" alaisiksi ja sen nojalla saavat päästökiintiönsä ilmaiseksi. Kysyn, koskeeko vuosi vuodelta pienenevä päästökatto myös niitä. Koskee, vastaa komission asiantuntija. Hän näyttää, missä artiklassa tämän asian "palomuuri" on ja kertoo samalla, että rouva Korhola yritti kyllä saada sen pyyhittyä pois lakitekstistä, mutta ei onnistunut. Tämäpä mielenkiintoista. Mainittu rouva kun alinomaa muistaa mainita, että hän ei kyseenalaista päästökaupan varsinaista ympäristötavoitetta, eli pieneneviä päästökiintiöitä, vaikka ajaakin teollisuudelle ilmaisia päästökiintiöitä. Tosiasiassa hän on siis kuitenkin yrittänyt kumota päästöjen pientämisvelvoitteen. Tosin mistä minä tiedän, voihan kyse olla siitäkin, että hänen niminsä ottamansa muutosehdotuksen varsinainen kirjoittaja on huijannut häntä. Päästökauppatrilogissa oli esillä enää pienehköjä yksityiskohtia, isommat asiat on ratkaistu huippukokouksessa tai jo sitä ennen. Neuvottelu kesti kuitenkin niin pitkään, että minun oli hieman ennen sen päättymistä siirryttävä toiseen neuvotteluhuoneeseen, jossa pidimme parlamentin poliittisten ryhmien taktiikkapalaverin ennen "meidän trilogimme" alkamista. "Meidän trilogimme" ja päästökaupan trilogien välissä käsiteltiin hiilidioksidin talteenottoa. Sen asian isoin kiistakysymys ratkaistiin huippukokouksessa, kun pääministerit sopivat keskenään, millä tavalla ensimmäisiä hiilidioksidin talteenottolaitoksia rahoitetaan. Sama tuki on tarjolla innovatiivisten, vielä kaupallistamatta olevien uusiutuvaa energiaa hyödyntävien tekniikoiden koelaitoksille. Odottaessa mutustelimme neuvotteluhuoneen oven taakse tuotuja voileipiä. "Meidän trilogissamme" auki on vielä isoja asioita, eli se missä määrin EU-maat saavat ulkoistaa päästövähennyksiään, ja mitä seuraa niille maille jotka tupruttavat yli sallitun kiintiönsä. EU-huippukokous sopi mielestäni aivan liian väljät mahdollisuudet ostaa päästöhyvityksiä kehitysmailta. Siis sen sijaan, että EU-maat investoisivat parempaan joukkoliikenteeseen ja tavarakuljetusten siirtämiseen maanteiltä rautateille, tai rakennusten energiaremontteihin ja vähentäisivät päästöjään muilla tavoin, ne voivat ostaa "CDM" (clean development mechanism) -päästöhyvityksiä rahoittamalla esimerkiksi aurinko- ja tuulivoimaprojekteja kehitysmaihin. Tiettyyn rajaan asti tämä on aivan ok, mutta huippukokouksen päätös tarkoittaa, että jopa 80 % EU-maiden päästövähennysvelvoitteesta voidaan kuitata projekteilla muissa maissa. Tämä tarkoittaa, että pahimmassa tapauksessa EU-alueen omat päästöt eivät alenisi melkein lainkaan, ostaisimme vain päästöhyvityksiä muualta. Yritän saada läpi erilaisia muotoiluja, jotka käytännössä rajoittaisivat tätä, mutta se ei onnistu sitten millään. Sen sijaan saamme ministerineuvoston suostumaan tiettyihin rapsuihin niille jäsenmaille, jotka tupruttavat yli sallitun rajan. Kun olimme käyneet läpi kaikki auki olevat asiat, pidimme poliittisten ryhmien pikapalaverin. Enemmistö ryhmistä on valmis hyväksymään sovun siinä muodossa kuin se nyt on saatavissa. Palaamme neuvotteluhuoneeseen ja kerron, että parlamentin enemmistöä edustavat ryhmät ovat valmiit sovun hyväksymään. Myös minä voin allekirjoittaa sen parlamentin raportöörinä, mutta en oman poliittisen ryhmäni puolesta, koska CDM-kiintiö on aivan liian suuri. "Kiitän teitä - raportöörinä", sanoo ministerineuvostoa edustava Ranskan suurlähettiläs. Minua naurattaa tämä tarkennus. Tilaisuus päättyi kiittelyihin. Suurlähettiläs, siro, suurisilmäinen ja kiharatukkainen nuorehko mies, kiittää minua periaatteellisuudesta, peräänantamattomuudesta ja poliittisesta rohkeudesta. Hymyilyttää, olen kuullut saman surlähettilään haukkuvan minua kollegoilleen, mutta sekin on osa tätä neuvottelupeliä. Komissio kiittelee kaikkia. Minäkin kiittelen suurlähettilästä isosta urakasta (se on oikeasti ollut tosi iso) ja onnittelen puheenjohtajamaa Ranskaa siitä, että se on vetänyt tuloksellisesti läpi historiallisen ilmastopaketin kaikkien osien neuvottelut, ja komissiota rohkeasta ehdotuksesta, ja monenmoisesta avusta prosessin eri vaiheissa, ja muitakin neuvotteluja avustaneita tahoja. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Ouzky toivottaa kaikille hyvää joulua, ja sanoo että tämä oli viimeinen trilogi ennen joulua - toivottavasti. Nauramme. Ranskan suurlähettiläs sanoo, että hänellä on ensi viikolla vielä trilogeja, mutta muista kuin ympäristöasioista. Kauhistus! EU-puheenjohtajuus on sekä ministereille että keskeisille virkamiehille aivan posketon urakka, myös fyysisesti, tiedän sen ennestään, mutta silti on pakko tuntea myötätuntoa tuossa rääkissä rehkivää suurlähettiästä kohtaan. Kaikki näyttävät helpottuneilta. Minäkin olen tosi huojentunut, vaikka en olekaan täysin tyytyväinen tulokseen. Mutta sellaisia ne poliittiset väännöt ovat. Käteltyäni koko joukon ihmisiä ryntään työhuoneeseeni pakkaamaan matkalaukun. Sen jälkeen on vielä puoli tuntia ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. Palaan neuvotteluhuoneen eteen kutsumaan Terhiä ja Ulriikkaa shamppanjalasille Luxemburgin aukiolle. Ulriikka jää toimistolle hoitamaan viime hetken juttuja, mutta Terhin kanssa menemme yhteen aukion ravintoloista. Samaan paikkaan osuu Edwin, joka valiokunnan sihteeristön puolesta hoiti "meidän trilogiamme". Kilistämme laseja. Minun on juostava taksiin ennen kuin Ulriikka ehtii paikalle, mikä tuntuu vähän höhlältä. Olo on aika uupunut ja raukea. Lentokentältä ostan päivän Hesarin näköispainoksen. Luen sitä kentän Starbucks-kahvilassa. Minua naurattavat pääuutissivun neljä sitaattia EU-huippukokouksen ilmastosovusta. Matti Vanhanen: "Parempi näin kuin antaa ilmaston lämmetä." Helena Vänskä, Elinkeinoelämän keskusliitto: "Pakko sanoa että olemme tyytyväisiä." Lauri Myllyvirta, Greenpeace: "Muistuttaa tukipakettia saastuttavalle teollisuudelle." Satu Hassi: "Maailmalle esimerkki miten sisu menee kaulaan." Kansainvälisen lehdistön uutisissa huippukokouksen ilmastopäätöksistä korostuvat saastuttavalle teollisuudelle annetut helpotukset. International Herald Tribunen kolmas pääkirjoitus kommentoi merien happamoitumista. Se johtuu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvusta. Noin kolmasosa ilmaan tuprutetusta hiilidioksidista liukenee meriin ja muodostaa siellä hiilihappoa, eli happamoittaa merta. Lehti sanoo, että nykymenolla valtameret voivat jo 30 vuoden päästä olla jo niin happamia, että korallien ja äyriäisten kuoret alkavat liueta. Al Gore: Yes we can Eilen illalla, kun olimme lähdössä illalliselta, ravintolasalin seinällä olevasta televisiosta näkyi kuvaa EU-huippukokouksesta ja teksti ruudulla kertoi: "succes ws klimatiku" (tai jotain sinne päin). Emme ymmärtäneet, oliko kyse siitä, että Puola on saanut läpi kivihiiltä koskevat vaatimuksensa, vai onko huippukokous jo sopinut ilmastopaketista. Televisio näytti myös animaatiokuvan siitä, miten Puolan presidentti Kaszynski lensi torstaiaamuna ensin Varsovasta Poznaniin, sitten takaisin Varsovaan, sitten vielä takaisin Poznaniin puhumaan ilmastokonferenssin avajaisiin, ja sen jälkeen iltapäivällä Brysseliin. Kerroin Kaszynskin siksaklennoista aamiaispöydässä, ja puhekumppani kommentoi että eipä ollut kovin ilmastoystävällistä, varsinkaan kun Puolan pääministeri Tusk ja presidentti Kaszynski eivät suostu lentämään samassa koneessa. Sanailimme myös siitä, että USA:n senaatissa on kaadettu 14 mrd dollarin tukipaketti autoteollisuudelle. Tokaisin, että USA:n autoteollisuus on luottanut liikaa lobbausvoimaansa, eikä siksi ole tajunnut maailman muuttuneen ympärillään. Se kostautuu nyt. Yllättäen Roger Helmer, europarlamentin äänekkäin ilmastoskeptikko, on vähän samaa mieltä. Hän sanoo olleensa vuosia yritysmaailmassa ja pitävänsä mielenkiintoisimpana haasteena juuri sitä, että pystyy tarjoamaan asiakkaille mitä nämä haluavat. Mietin, että samoin voi käydä myös niille teollisuudenaloille, jotka nyt lobbaavat itselleen ilmaisia saastutusoikeuksia, ja arvelen että tätä mielipidettä Helmer ei ehkä jaa. Kun menimme konferenssialueelle, tietä reunustivat jälleen kerran kansalaisjärjestöaktiivit, jotka osoittivat mieltä EU:n ilmastopaketin vesittymistä vastaan. Kansalaisjärjestöjen Eco-newsletter kertoi, että kanadalainen nuorisoryhmä oli ripustanut konferenssialueelle esille valokuvia Abertan öljyhiekkakaivosten kaameannäköisestä maisemasta, mutta heidät pakotettiin ottamaan kuvat pois. Sellaista sananvapautta. Kun menin konferenssialueen EU-paviljonkiin, huomasin että puheenjohtajamaa Ranskan teettämästä ”tervetuloa” kyltistä, jolla tämä sana on erilaisilla EU-kielillä, puuttuu suomen kieli. Vironkielinen ”Tere tulemast” kyllä on, ja suuri joukko muita kieliä, mutta ”tervetuloa” puuttuu. Kaikki mepit odottavat malttamattomina tuloksia Brysselin EU-huippukokouksesta ja ilmastopaketista. Eilispäivänä tihkui tietoja ilmastopaketin dramaattisesta huononemisesta. Mietin, että toisaalta on edistystä, kun pääministerit keskustelevat ilmastosta. Vielä pari vuotta sitten ilmastoa pidettiin ö-luokan asiana. Toisaalta vaikuttaa siltä, että pääministerit pelkäävät päästövähennyksiä enemmän kuin itse ilmastonmuutosta, eli he eivät vielä ole kunnolla ymmärtäneet asiaa, eivät edes sitä että viivyttely tulee kaikkein kalleimmaksi. Komission virkamies selosti meppidelegaatiolle ilmastoneuvottelujen etenemistä. Kiistakysymyksiä ovat muun muassa adaptaatiorahaston laillinen asema sekä hiilidioksidin talteenoton asema CDM:ssä (puhtaan kehityksen mekanismi, joka on tapa kompensoida päästöjä teollisuusmaissa rahoittamalla päästöjä vähentäviä projekteja kehitysmaissa). Kun ympäristökomissaari Dimas saapui paikalle, hän alkoi raportoida Brysselin huippukokouksesta. Seuraavaksi tapasimme Hollannin ympäristöministerin ja joukon hollantilaisia kansanedustajia. Myös siellä keskustelu koski enimmäkseen EU:n omaa ilmastopakettia. Hollannin ministeri kuitenkin totesi, että Poznanissa suunnilleen kaikkien maiden edustajat korostivat tarvetta siirtyä rivakasti ”vähähiiliseen talouteen”. Näin ei ollut vielä vuosi sitten Balilla. Tapasimme Maailmanpankin edustajan, joka selosti pankin äskettäin perustamaa kehitys- ja ilmastorahastoa. Sen jälkeen joku tiesi, että Al Gore puhuu täysistuntosalissa. Kiiruhdin paikalle, mutta sali oli melkein tyhjä. Tajusin että Gore on toisessa suuressa salissa. Se onkin tupaten täynnä, mutta mahduin sentään seisomaan. Al Gore sanoi, että Aasian historian kaksi kovinta taifuunia ovat olleet viimeisten kahden vuoden aikana. Kaikkien aikojen 21 kuumimmasta vuodesta 20 on ollut 25 viime vuoden aikana. Vaikka bisneslobbarit tekevätkin parhaansa jarruttaakseen ilmastonsuojelua, toivoa on. Kiina päätti juuri 600 mrd dollarin vihreästä elvytysohjelmasta, johon sisältyy muun muassa maailman suurin metsänistutusohjelma. YK:n pääsihteeri ajaa vihreää ”new deal”-ia. USA:ssa 884 kaupunkia on sitoutunut vähentämään päästöjään. Kymmeniä hiilivoimalahankkeita on peruutettu kansalaisten vastarinnan takia. Kovimmat aplodit Al Gore sai sanoessaan, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus pitää rajoittaa 350 ppm:ään (miljoonasosaa) eli alle nykytason. Lopuksi hän totesi, ettei puhu USA:n virallisena edustajana, mutta kuulee maansa kansalaisilta viestin, jonka nyt välittää täällä: ”Yes, we can!” Al Goren puheen aikana saan tekstiviestin, joka kertoo EU-huippukokouksen päässeen sopuun ilmastopaketista. Joku tietää, että tietyssä kokoushuoneessa näkyy suorana EU:n tiedotustilaisuus. Ryntäsimme sinne. Paljon muuta en sitten ehtinytkään ennen kuin piti lähteä lentokentälle, koska huomenna lauantaina on Brysselissä ilmastopaketin viimeiset trilogit, eli neuvottelut europarlamentin, EU:n ministerineuvoston ja komission välillä. EU:n lepsuilu varjostaa ilmastokonferenssia Poznanissa Seison ilmastokonferenssin ministeriosuuden avajaisistunnossa. Mepeille on ehkä jossain istumapaikkojakin, mutta en tiedä, missä. Guyanan presidentti puhuu juuri ja kertoo että aikoinaan kun Kioto hyväksyttiin, hän oli maansa valtiovaraiministeri eikä kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Hän on tajunnut sen virheeki, eikä hän aio toistaa tätä virhettä, koska on kyse yhteiskuntien olemassaolosta. Itse tässä konferenssissa ei ole vielä tapahtunut isoja asioita. Minun on vaikea keskittyä konferenssiin, jossa olen ollut paikalla tiistai-iltapäivästä asti, koska viime hetken väännöt EUn ilmastopaketista ovat vielä auki. Tänään kokoontuu EU-huippukokous, joka sattaa entisestään huonontaa niitä kohtia, joista ei ole saatu aikaan sopua europarlamentin ja ministerineuvoston välillä. Havahdun kun Guyanan presidentti sanoo, että jos EU lähettää signaalin, että ilmastonsuojelu on mahdollista vain kun olemme hyvissä varoissa, mitä Intia ja muut kehitysmaat tästä päättelevät? Hän saa aplodit. Korokkeella istuu myös Ruotsin pääministeri Reinfeld. Ruotsi on yksi ongelmamaista EU:n ilmastopakettineuvotteluissa. Miksi Ruotsi on ongelma? Maa haluaa nostaa niin sanotun CDMn osuutta EU-maiden päästövähennyksistä. Mitä CDM on? Se tarkoittaa, että oman maan päästövähennykset voi korvata rahoittamalla investointeja kehitysmaissa. Sen sijaan että esimerkiksi investoi joukkoliikenteen ja raideliikenteen kehittämiseen ja luo edistää porkkanoilla talojen energiaremontteja omassa maassa, avustaa vaikkapa aurinkopaneelien asetamista johonkin kehitysmaahan. Tiettyyn rajaan asti tämä on ok, jos se vain täydentää päästövähennyksiä omassa maassa. Mutta jos maa kuittaa valtaosan päästövähennyksistään muilta mailta ostetuila päästövähennystodistuksilta, se ei ole oikein. Tiistaina kun matkustin Poznaniin, luin päivän Guardianista brittien johtaviin ilmastotutkijoihin kuuluvan professori Kevin Anderssonin tutkimuksista. Esitellessään niitä äskettäin tieteellisessä konferenssissa Andersson oli sanunut, että tutkijana hän toivoo kaikkien sanovan että onpa hyvin tehty tutkimus. Mutta ihmisenä hän toivoo, että joku löytää tutkimuksesta virheen. Miksi Andersson toivoo että hänen tutkimuksestaan löytyy virhe? Siksi, että hän on vetänyt yhteen useiden tutkijoiden viimeaikaisia tuloksia eri aloilta ja päätynyt siihen, että olemme tiellä, joka melkein väistämättä johtaa maapallon lämpenemiseen 4 asteella. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vuoden 2000 jälkeen noussut IPCC:n pessimistisimpiäkin ennusteita enemmän, samoin globaalit päästöt. Edes 4 asteen lämpenemisrajan pitäminen edellyttäisi hyvin reippaita päästövähennyksiä. 4 asteen lämpeneminen tarkoittaisi muun muassa vesipulaa yli 3 miljardille ihmiselle, eli toisin sanoen valtavien pakolaisvirtojen hullunmyllyä. Se johtaisi myös väistämättä Grönlannin sulamiseen ja merenpinnan nousuun 7 metrillä, ja melko varmasti myös Länsi-Antarktiksen jäähyllyn sulamiseen, mistä tulisi vielä 5 metriä lisää. Kun tutkijilta tulevat viestit muuttuvat yhä hälyttävimmiksi, tuntuu aivan surrealistiselta, että maailman rikkaimpiin alueisiin kuuluva EU haluaa ulkoistaa yli puolet päästövähennyksistään muihin maihin. Tuntuu aivan absurdilta, että hallitusten halu ilmastonsuojeluun rapisee finanssikriisin myötä. Finanssikriisit tulevat ja menevät. Mutta ilmastonmuutos ei mene ohi, se pahenee. Jossain vaiheessa se voi panna yhteiskunnat niin sekaisin, että pankit, osakkeet, firmat ja raha lakkaavat olemasta. Reinfeld puhuu juuri siitä, että ilmastonmuutos etenee ennusteita nopeammin, sitä pitää vastustaa älykkäällä tavalla. Joopa joo. Eilen meppidelegaatio tapasi muun muassa IEAn eli kansainvälisen energiajärjestön johtajan, herra Tanakan. IEA julkaisi kesäkuussa "sinisen skenaarion" siitä, millaisilla keinoilla ilmastonmuutos saadaan pysymään alle 2 asteen alalpuolella. IEAn mukaan tähän tarvittaisiin noin biljoonan (miljoona miljoonaa, eli tuhat miljardia) edestä investointeja maailmassa joka vuosi vuoteen 2050 asti. Näin globaalit hiilidioksidipäästöt voitaisiin puolittaa vuoteen 2050. Kysyin Tanakalta, pitääkö hän mahdollisena "sinisen skenaarion" toteuttamista. Hän sanoi, että nuo biljoonan investoinnit tarkoittavat suurelta osalta pääasiassa investointien uudelleensuuntaamista. Se on mahdollista, mutta se edellyttää "hyvin voimakasta poliittista johtajuutta". Juuri tuo johtajuus näyttää nyt olevan hakusessa. Käytin hyväkseni sitä tilaisuutta että paikalla on paljon ministereitä ja kävin puhumassa heille "oman raporttini" eli päästökaupan ulkopuolisten päästövähennysten auki olevista asioista. Poistuttuani täysistuntosalista, tapasin käytävällä entisen kansalaisjärjestöaktiivin, joka nyt työskentelee eräässä edistyksellisten firmojen perustamassa säätiössä. Hän oli juuri tavannut senaattori John Kerryn ja oli innoissaan tämän kertomasta. Kerryn mukaan Obaman ilmastonsuojelusuunnitelmat ovat vielä kunnianhimoisempia kuin se mitä Obama etukäteen lupasi. Toivottavasti se on totta! Ja toivottavasti se puhaltaa ryhtiä myös EU:hun. Iltapäivällä Suomen Yleisradiolta tuli tekstiviestiuutinen: Tuuliturbiinien kokoonpanotehdas tuo Haminaan satoja uusia työpaikkoja. Winwind-yhtiö työllistää aluksi 240 ja vuoteen 2011 mennessä jopa 400 työntekijää. Tämä on ensimmäinen myönteinen työllisyysuutinen kuukausiin. Paperitehtaat, Nokia, ja vaikka ketkä ovat ilmoittaneet tehtaiden sulkemisesta ja työntekijöiden vähentämisestä. Mutta tuulivoimatekniikan markkinat vetävät ja vienti kasvaa .... Turistina Helsingissä Itsenäisyyspäivänä ehdimme Jukan kanssa juuri ja juuri haalia juhlatamineet kassiin ennen kuin piti lähteä junaan. Olimme ensi kertaa elämässämme varanneet hotellihuoneen Helsingistä, hotelli Tornista. Huone oli tosi tyylikäs ja muutenkin hotelli Torni oli kiva kokemus. Itse Linnan juhlissa ei tapahtunut mitään erityisen mieleenpainuvaa. Paluumatkalla osuimme samaan junaan professorien Jorma Sipilän ja Anneli Anttosen kanssa. Keskustelimme siitä, että Suomessa ei ole vieläkään kehittynyt aktiivista kansalaisuutta, meillä ei ole totuttu siihen, että kansalaiset ottavat kantaa eikä hallinto osaa ottaa kansalaisten näkemyksiä huomioon. Nettiuutiset kertovat EU:n ilmastopakettiin liittyvistä köydenvedoista. Puola vaatii ilmaisia päästöoikeuksia kivihiilivoimalaitoksilleen, mutta samalla Puola on huolissaan siitä, että huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä on teollisuuslobbauksen ansiosta vähenemässä, koska tämä samalla pienentää tuloja ”solidaarisuusrahastoon”, jota Puola ja muut uudet jäsenmaat haluavat. Siksi Puola vastustaa Saksan linjaa, että sähköntuotannon ulkopuolinen teollisuus saisi päästöoikeutensa ilmaiseksi. Turhaan Brysselissä Annoin muutaman haastattelun tiedotusvälineille ja tapasin epävirallisesti Ranskan edustajia. Kun kalenteriini oli tullut yllättävää luppoaikaa, kuvittelin tekeväni yhtä ja toista. Mutta oikeasti en saanut aikaan paljon mitään. Parlamentin käytävillä leijui voimakas homeen haju, ihmettelimme, mistä se tuli. WWF tiedottaa, että Poznanissa huippuhiihtäjät ja –laskettelijat vaativat tiukkoja ilmastotoimia. Julkilausumassa on mukana muun muassa koko Suomen mäkihyppymaajoukkue, ja esimerkiksi lumilautailijat Aleksi Litovaara, Eero Ettala ja Heikki Sorsa, suurpujottelun olympiavoittaja Julia Mancuso ja alppiyhdistetyn olympiavoittaja Ted Ligety. ”Alpeilta Himalajalle ja Kalliovuorilta Andeilla ilmaston lämpeneminen merkitsee leudompia talvia ja vähemmän lunta. … Jää ja lumi ovat erityisen alttiita ilmaston lämpenemiselle, ja hiihtäjinä ja laskettelijoina näemme rakkaan lajimme olevan vaarassa.” Olin iloinen siitä, että olin ”jo” viime sunnuntaina kaivanut esiin sen pahvilaatikon, jossa on Linnan pippaloissa viime vuonna pitämäni asu, eli että en ollut jättänyt sitä tälle päivälle. Dalai Lama täysistunnossa Tällä viikolla on Brysselissä pidettävä ”mini-istunto”. Siinä piti keskustella puheenjohtajamaa Ranskan kanssa EU:n ilmastopolitiikasta, mutta Ranskan ympäristöministeri myöhästyi. Niinpä istunto keskeytettiin siksi ajaksi joka kului ennen kuin hän saapui. EU:n energiakomissaari Piebalgs sanoi, että ilmastonsuojelulla parannamme energian huoltovarmuutta paitsi Euroopassa, myös muualla maailmassa. Vihreä kollega Claude Turmes sanoi, että uusiutuvan energian direktiivi on muuten lähestulkoon valmiiksi neuvoteltu, mutta Italia vaatii vuodelle 2014 uudelleentarkasteluklausuulia, joka veisi pohjan uusiutuvan energian investointivarmuudelta. Claude sanoi, että tämä on surkuhupaisaa, kun Italia on itse aika hyvä aurinkoteknologiassa, esimerkiksi italialainen firma toimitti aurinkosähkölaitteet Pekingin olympialaisiin. Omassa puheenvuorossani keskityin siihen, että EU:n päästövähennyksistä ainakin puolet pitää tehdä EU-maissa, arvostelin komission ja ministerineuvoston linjaa jonka mukaan valtaosa päästövähennyksistä voidaan ulkoistaa kehitysmaissa tehtävien CDM -investointien kautta. Puheenvuorostani tuli alle aikayksikön referaatti Point Carbon -nettiuutisiin, lisäksi Reuters ja Financial Times Deutschland lähettivät haastattelupyynnön. Brysselissä vieraileva Dalai Lama puhui täysistunnolle. Hän aloitti vitsailemalla ja totesi muun muassa, että sen jälkeen kun oli viimeksi täällä, hän on ollut leikkauksessa. Hän on sama ihminen, vaikka yksi elin puuttuu. Hän sanoi muun muassa, että kaikkien maailman uskontojen ydinsanoma on sama. Hän kehui naisia siitä, että nämä ovat ottaneet enemmän vapautta tunneherkkyyteen. Istuntosalin ulkopuolella oli joulukuusi, jossa oli Tiibetin lippu. Istunnon äänestyksissä hyväksyttiin päätöslauselma, joka vaati EU-maiden aseviennille sitovia sääntöjä. Jäin illaksi ja yöksi Brysseliin, koska olimme sopineet ylimääräisen trilogin perjantaiaamuksi. Iltapäivällä ehdin kerrankin siivota työpöytää. Oli aika kamala nälkä, koska olin edellisillasta lähtien osallistunut 24 tunnin paastoon Dalai Laman tukemiseksi. Mutta koska Dalai Lama sanoi istunnossa, että aloittaa aina paaston aamiaisen jälkeen ja lopettaa sen ennen seuraavaa aamiaista, päätin että koska oma paastoni alkoi eilen illallisen jälkeen, se päättyy ennen tämäniltaista illallista, varsinkin kun aamulla on edessä tiukka neuvottelu. Kello 22.13 sain viestin, että Ranska on peruuttanut huomisaamun neuvottelun. Heti alkoi tekstiviestitse villi spekulointi siitä, mitä tämä tarkoittaa. Onko Ranska päättänyt lopettaa neuvottelut minun kanssani, koska olen puolustanut parlamentin kantaa CDM-asiassa? Vai ovatko he laskeneet, että huomisaamuna muut poliittiset ryhmät jyräävät tässä asiassa raportöörin ja peruvat neuvottelun kun ovat huomanneet, että minulla onkin muiden poliittisten ryhmien tuki? Vähän ennen puoltayötä yksi Ranskan EU-lähetystön virkamiehistä soitti Ulriikalle ja sanoi, että Ranska haluaisikin pitää aamukahdeksalta neuvottelun, johon pääsisivät vain mepit. Vastasin, että ensinnäkin juuri peruttua aamuneuvottelua ei kyllä aleta puolen yön aikaan kutsumaan uudelleen koolle ja toiseksi minulla ei ole valtuuksia muuttaa perinpohjaisten neuvottelujen tuloksena päätettyä parlamentin neuvotteluvaltuuskunnan kokoonpanoa. Neuvottelut jumissa Aamulla oli taas ”minun raporttiani” koskeva varjokokous eli poliittisten ryhmien neuvottelu. Tekes ja Suomen akatemia tarjosivat mepeille perinteisen joululounaan. Isännät kertoivat muun muassa, että teknisiä innovaatioita tehneistä firmoista parhaiten liikevaihtoaan ovat kasvattaneet ne, jotka ovat tehneet myös "pehmeitä" innovaatioita. Viimeksi mainitut voivat koskea esimerkiksi liiketoimintamallia, muotoilua, toimintakonseptia. Nämä ovat kasvattaneet liikevaihtoaan peräti kaksinkertaisesti verrattuna firmoihin, jotka ovat keskittyneet pelkkiin teknisiin innovaatioihin. Niinpä, ei auta jos keksii nerokkaan hilavitkuttimen, se pitää osata myös saada ihmisten ulottuville. Illalla oli ”minun raporttiani” koskeva trilogi. Ministerineuvosto ei liikahtanut parlamentin suuntaan juuri missään asiassa. Kinkkisin kanto kaskessa on, kuinka suuren osan päästövähennyksistään EU:n jäsenmaat saavat ulkoistaa kehitysmaihin. Komission ehdotus, jota Ranska kannattaa, tarkoittaa että valtiot voisivat kuitata noin 70 % päästövähennyksistään kehitysmaissa rahoitettavilla investoinneilla, jos siis kyseinen kiintiö käytettäisiin kokonaan. Ranskan EU-suurlähettiläs, joka edusti ministerineuvostoa, piti pitkiä puheita puolustaessaan ministerineuvoston kantaa. Minusta alkoi tuntua, että hän tappoi lähinnä aikaa pitkillä puheillaan. Vastasin samalla mitalla, eli puhuin siitä, miten EU:n tähänastisen ilmastopolitiikan kulmakiviä on ollut se, että kaikkien maiden pitää toteuttaa päästövähennyksistään kotimaassa vähintään puolet ja että tässä asiassa EU esiintyi hyvin korkealla profiililla Kioto-neuvotteluissa. Neuvotteluajan loputtua totesimme, että tarvitaan vielä ainakin yksi uusi trilogi. Neuvottelun päätyttyä aika moni oli ihmeissään Ranskan suurlähettilään toimintalinjasta, ja useampi virkamies sekä parlamentista että komissiosta tuli kannustamaan pitämään tiukkaa linjaa. Tänään on ilmestynyt raportti päästökaupan vaikutuksista kemianteollisuuteen. Cefic, Euroopan kemianteollisuuden järjestöhän on yhtenä aggressiivisimmista lobbareista vaatimassa teollisuudelle ilmaisia päästöoikeuksia päästökaupassa, vedoten ”hiilivuodon” uhkaan. Uuden tutkimuksen mukaan vain muutaman kemikaalin valmistajia oikeasti voisi uhata tilanne, jossa hiilidioksidipäästöjen maksullisuus EU:ssa asettaisi ne epäreiluun asemaan muunmaalaisiin kilpailijoihin nähden. Tutkimuksen johtopäätös on se, että komission pitäisi pysyä tiukkana vaatimuksessaan, että ”hiilivuodon” uhka pitää katsoa tuote- ja alakohtaisesti. Jos ilmaisia päästöoikeuksia jaetaan liian avokätisesti, seurauksena on firmoille ansiottomia eli niin sanottuja ”windfall”-voittoja. Europarlamentin ympäristövaliokunta vaatii merkitsemään geenimuunnellulla rehulla ruokittujen eläinten lihan - pitävätkö Vanhanen ja Anttila sanansa? Ympäristövaliokunnassa oli pitkä rimpsu äänestyksiä. Kosmetiikkadirektiivin uudistuksen raportööri, saksalainen demari Dagmar Roth-Behrend käytti kipakan puheenvuoron siitä, että konservatiivien ja liberaalien varjoneuvottelijat muuttivat moneen kertaan mielensä siitä, mitä direktiivissä sanotaan nanomateriaaleista. Nanomateriaalithan tekevät kosmetiikkaan tuloaan kovaa vauhtia ja monet asiantuntijat ovat terveysvaikutuksista huolissaan, koska pienen pienet nanohiukkaset saattavat ihon pinnalta tunkeutua suoraan soluihin ja verenkiertoon. Valiokunnan enemmistö äänesti sen puolesta, että nanomateriaalit pitää erikseen mainita kosmetiikkapakkauksen ainesluettelossa. Mutta riskinarvio nanoaineista meni läpi vain niukalla enemmistöllä. Uuselintarvikkeita koskevan asetuksen äänestyksessä meni läpi, että kloonattujen eläinten lihaa ei saa käyttää ruokana. Tästä vihreät olivat iloisia, kloonaus on nimittäin eläimille usein sangen tuskallista. Läpi meni sekin, että eläintuotteisiin on merkittävä, jos eläintä on ruokittu GM-rehulla. Tästä minä olen oikein iloinen. Ilmastovaliokunnan kokouksessa EU:n ympäristökomissaari Dimas totesi, että talouskriisin aikana ilmastoinvestointien tahtia pitää tiivistää eikä päinvastoin. Esimerkiksi rakennusten energiaremontit sekä työllistävät että vähentävät päästöjä. Kuulemma YK:n ilmastotutkijapaneelin johtaja Pachauri on Poznanissa sanonut, että vesipulasta kärsivien ihmisten määrä, joka vuonna 1995 oli 1,1 miljardia, voi vuoteen 2050 mennessä nousta peräti 4,3 miljardiin. Europarlamentin vihreät ovat tänään julkaisseet tutkimuksen, jonka mukaan ydinvoimamaa Ranska ei ole yhtään vähemmän riippuvainen öljystä kuin naapurinsa, joissa ydinvoiman osuus on pienempi. Sitä paitsi Ranskan hiilidioksidipäästöt ovat nousseet 1980-luvulta alkaen. Électricité de Francella on vastuullaan 12 000 tonnia plutoniumia, eikä sen käsittelyyn ole kapasiteettia. Britanniaan sähköautokiintiö? Vielä aamulla ennen lähtöä pohjamaalasin ne neljä eilen rapsuttamaani ikkunaa. Sain maalauksen valmiiksi 5 minuuttia ennen kuin 9.45:ksi tilattu taksi tuli, eli ehdin juuri ja juuri putsata kädet maalista ja vaihtaa vaatteet. Sain tyttäreltä videonpätkän vauvan ”rollaattorijuoksusta”, ja tietenkin esitin sitä ylpeänä vaikka kenelle. Eco Newsletterin mukaan ne vesitykset, jotka ovat ehdolla EU:n ilmastolakipakettiin, vastaavat päästöuraa, joka johtaisi planeetan lämpenemistä ainakin yli 3 asteella, ehkä jopa 4 asteella. EU:n virallinen tavoitehan on rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 2 asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Britannian ilmastokomitea ehdottaa tiukkoja toimia, muun muassa sitä että vuoteen 2020 mennessä joka kymmenennen auton tulisi olla sähköauto. Sähköstä 30 % pitäisi tulla uusiutuvista energianlähteistä. Komitea on laskenut toimien hinnaksi 1 % vuoden 2020 kansantuotteesta. |