perustietoa EU:sta, EU:n parlamentista ja Satun teesit »
 |
  |
|
|
Joulukuu 2005Keskiviikko
14.12.05 Itse olen huolissani muun muassa siitä, että Blairin budjettiehdotus viis veisaa Lissabon-tavoitteista Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi, se nimittäin leikkaisi rajusti EU:n tutkimusohjelmia. Istunnossa äänestettiin aika laajaa huomiota herättäneestä ehdotuksesta, joka koski teletietojen keräämistä ja tallettamista "terrorismin vastaisen taistelun" nimissä. Esimerkiksi Erasmus-tutkimuksen mukaan "on mahdotonta sanoa, olisiko tällä tavoin kerätty tieto olennaista todistusaineistoa rikostapauksissa". Se tiedetään, että kansalaisten yksityisyyden suojaa teletietojen tallentaminen loukkaa pahasti. Kansalaisoikeusvaliokunta esitti tiukkoja rajoituksia. Mutta suurimmat ryhmät, konservatiivit ja sosialistit, olivat keskenään sopineet mallin, joka huononsi valiokunnan esitystä dramaattisesti. Asian raportööri Alvaro veti lopputuloksesta nimensä pois. Se hyväksyttiin äänin 387-204-24. Vihreä ryhmä äänesti vastaan. Vihreiden mielestä olennaisimpia heikkouksia hyväksytyssä mallissa on se, että yhteisiä kriteereitä EU-kansalaisten oikeusturvan puolustamiseksi ei hyväksytty, esimerkiksi ei säädetty siitä, kuka saa käyttää näin kerättyjä tietoja. Lisää tietoja kyseisestä asiasta saa
vaikkapa Jyrki Kasvin nettisivuilta. Tiistai 13.12.05 Perustuslakivaliokunta AFET asettui eilen tukemaan Euroopan neuvoston vaatimaa selvitystä CIA:n salaisista vankiloista Euroopassa ja erityisvaliokunnan asettamisesta tätä tekemään. Täysistunto äänesti akkuja ja pattereita koskevasta lainsäädännöstä. Äänestys ei mennyt kovin hyvin, useimmat ympäristövaliokunnan tukemat muutokset eivät menneet läpi täysistunnosta. Esimerkiksi lyijyn ja kadmiumin käytön kieltäminen johdottomissa laitteissa ei mennyt läpi. Raskasmetalli kadmiumista noin 75% käytetään akuissa ja pattereissa. Jotkut valmistajat ovat itse siirtyneet vähemmän myrkyllisten aineiden käyttöön laitteittensa akuissa, esimerkiksi Bosch. Läpi ei mennyt edes kielto 4 vuoden siirtymäajan jälkeen, ei myöskään akkujen ja patterien keräystavoitteiden tiukentaminen. Näitä asioita vastaan äänestivät pääasiassa konservatiivi- ja liberaaliryhmät. Myöskään akku- ja patterijätteen polttoa koskeva kielto ei mennyt läpi. Tiedotusvälineissä huhutaan General Motorsin konkurssista. GM kiistää. Hmm, GM on viime vuosina keskittynyt tuottamaan bensasyöppöjä kaupunkimaastureita. Ilmastoystävällisempi linja olisi ollut taloudellisesti viisaampi. Tapasin ryhmän Amazonasin alueen alkuperäisasukkaita. He edustivat ihmisiä, joiden asuma-alue on jäämässä kahden vesivoimalan ja tekoaltaan väliin. He kertoivat myös sademetsien hakkuista. Brasilia on ratifioinut ILO:n sopimuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (toisin kuin Suomi, muuten). Sopimuksen mukaan alkuperäisasukkaiden kanssa pitäisi aina neuvotella, kun suunnitellaan hakkuita tai mitä tahansa hankkeita, jotka vaikuttavat heidän asuinalueisiinsa. Mutta tosiasiassa hakkuu- ja vesivoimayhtiöt neuvottelevat vain paikallishallitusten kanssa. Kysyin tältä porukalta, mitä he ajattelevat siitä, että metsien muodostamat hiilidioksidinielut otettaisiin mukaan Kioton päästölaskentaan. He kannattivat tätä lämpimästi, edellyttäen että metsityshankkeiden suunnitteluun otetaan mukaan alkuperäisasukkaat. Ministerineuvosto hyväksyi omalta osaltaan REACH-kemikaaliasetuksen. Suurin piirtein päätös tarkoittaa sitä, että neuvosto siunasi parlamentin tekemät huononnukset (komission alkuperäiseen esitykseen verrattuna), mutta ei parlamentin tekemiä parannuksia. Parlamentti vaati sitä, että pahimpaan vaarallisuusluokkaan kuuluvat kemikaalit pitää aina korvata toisilla aineilla, jos turvallisempi vaihtoehto on olemassa. Neuvosto tuki tätä vain pysyvien ja elimistöön kertyvien aineiden osalta, ei syöpää, geenimuutoksia ja hedelmättömyyttä aiheuttavien aineiden kohdalla. Seuraavaksi asia palaa parlamentin toiseen käsittelyyn. Parlamentin vihreän ryhmän tiedote oli otsikoitu: "Iloista joulua kemianteollisuudelle." Tämänpäiväisissä lehdissä muuten kerrotaan juuri julkaistusta tutkimusraportista, joka koskee lasten terveyttä. Kaikkiaan eurooppalaiset lapset ovat terveempiä kuin aiemmissa sukupolvissa. Asiantuntijoiden suurin lasten terveyteen liittyvä huoli koskee kemikaalialtistusta. Kuten tunnettua, monien käytössä olevien ja kulutustavaroissakin käytettyjen vaikutuksia terveyteen ei tiedetä. Helsingissä pidetyssä konferenssissa lastenlääkäri Roberto Bertollini, WHOn Euroopan toimiston johtaja, sanoi: "Kun muutaman tuhannen kemikaalin terveysvaikutuksia on tutkittu, on huomattu että yli 100 on myrkyllisiä aikuisten aivoille. 'Olisi outoa ajatella, ettei näistä aineista olisi vaaraa lasten aivoille'. Vihreän ryhmän kokouksessa kuulimme Saharov-sananvapauspalkinnon saajia. He ovat käyneet muissakin poliittisissa ryhmissä. Kuuban "naiset valkoisissa", järjestön edustaja kertoi omista kokemuksistaan, siitä miten hänen miehensä pidätettiin kun tämä alkoi tiedottaa Kuuban tilanteesta ulkomaisille toimittajille. Vastaavien tapausten vaimot alkoivat tavata ja toimia. Toinen palkinnon saaja on "Toimittajat ilman rajoja -järjestö ja kolmas on nigerialainen ihmisoikeusjuristi Hauwa Ibrahim. Hän on puolustanut muun muassa Amina Lavalia, jonka vain kansainvälinen solidaarisuuskampanja pelasti kivityskuolemalta. Hauwa oli pukeutunut kirkkaanvaaleanpunaiseen afrikkalaisnaisen asuun ja oli tosi viehättävä ja eloisa ihminen. Vihreä ryhmä protestoi sitä vastaan, että ministerineuvosto päätti olla aloittamatta jäsenneuvotteluja Makedonian kanssa. George Montbiot lohkaisee Guardianissa: "Never underestimate the self-pity of the ruling classes." (Älä koskaan aliarvioi hallitsevien luokkien itsesääliä.) Artikkelissaan hän käsittelee tukiaisia, jotka tosiasiassa valuvat suurfirmoille. Muun muassa EU:n maataloustuesta yllättävän suuret rahat menevät suurfirmoille. Hänen mukaansa valtiot maksavat yhtiöille vuodessa 25 miljardia dollaria maailman kalakantojen tuhoamisesta ja 14 miljardia metsien hävittämisestä. Niinpä niin, ilmastonsuojeluakin pystyisi edistämään aika lailla pelkästään poistamalla ympäristön kannalta vahingolliset tukiaiset. WWF protestoi sitä vastaan että Suomen hallitus päätti perua päätöksensä hankkia Itämeren öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjuntaan monitoimimurtajan, joka toimimaan myös vaativissa jää- ja avomerioloissa. Mielenkiintoista. Tämä asia sovittiin hallitusneuvotteluissa ja sitä kehuttiin kovasti, kun Jäätteenmäen-Vanhasen hallitus oli muodostettu. Juuri tämän päätöksen perusteella Jan-Erik Enestam kehui että RKP on tehnyt Itämeren suojelemiseksi enemmän kuin vihreät. Illallisella kuulin Financial Timesin artikkelista, jossa oli analysoitu USA:n republikaani- ja demokraattipuolueiden kannatuspohjaa. Demokraatteja kannatetaan enemmän rannikolla, republikaaneja sisämaassa. Ilmastonmuutos on rannikolla välittömämpi uhka, sisämaassa taas on enemmän sellaista teollisuutta, joka pelkää asemiaan, jos hiilidioksidipäästöjä ruvetaan rajoittamaan. Kun kävelin illalla hotellille, St
Paulin katedraalin ovensuussa yöpyvä koditon oli
taas paikallaan. WWF:n tiedote kertoo, että arktisten alueiden nisäkkäistä miekkavalaissa on kaikkein eniten teollisia kemikaaleja, kuten PCB:tä, torjunta-aineita ja palonestokemikaaleja. Tietolähde on Norwegian Polar Institute. Taas meni koko valoisa päivä matkustaessa. Päivänvaloa näki vain siirtyessä vekottimesta toiseen. Kun tulin Strasbourgiin, oli jo hämärtymässä. Euroopan parlamentissa puuhataan päätöstä erityisen tutkimusvaliokunnan asettamisesta tutkimaan CIA:n toimia Euroopassa. Oikein! Asia on tänään oikeus- ja sisäasiainvaliokunnan ylimääräisessä istunnossa. Viime viikolla parlamentin vihreän
ryhmän toinen puheenjohtaja Daniel Cohn-Bendit on
haukkunut Blairin tekemää ehdotusta EU:n budjetiksi.
Danny totesi - aivan oikein - että Blair ehdottaa
leikkaamista sinne missä ei pitäisi, eli uusien
jäsenmaiden rakennetukiin ja maaseudun
kehittämisvaroihin. Mutta Blair ei uskalla leikata
sitä mitä pitäisi, eli suoria maataloustukia ja
vientitukia. Hesarin pääkirjoitussivun yliössä
Antti Blåfield kertoo Peter Yorkin kirjasta, joka
käsittelee diktaattorien makua. Financial Times
tiivistää kirjan sanoman: "Jos täydellinen valta
korruptoi täydellisesti, se turmelee myös
tyylitajun." Se on totisesti totta! Täytyypä hankkia
tuo kirja. Päätös syntyi varhain aamulla, "Kioto on elossa ja juoksee" Eilen lähtiessäni Montrealista ilmastokokous ei vielä ollut saanut aikaan päätöstä tärkeimmistä asioista eli Kioton jatkoa koskevista neuvotteluista. Ennen kuin kone nousi ilmaan Montrealissa, sain tiedon, että kokouksen täysistuntoa siirretään. Kun laskeuduimme Frankfurtiin kello 8 Saksan aikaa ja kello 2 Kanadan aikaa, tekstiviesti kertoi, että sovun hierontaa jatketaan, täysistunnon alkua on siirretty useita kertoja. Ja kun kone laskeutui Helsinkiin, tekstari kertoi, että päätös syntyi vihdoin, ja kaikista kolmesta asiasta, noin kello 6 aamulla Kanadan aikaa. Eli selkokielellä neuvottelut alkavat sekä teollisuusmaiden seuraavista päästövähennyksistä, kehitysmaiden päästörajoituksista ja myös USA on neuvotteluissa mukana. Jippii! Europarlamentin vihreän ryhmän ilmastoasiantuntija Terhi Lehtonen kommentoi: "Kioto on elossa ja juoksee." Tampereella ehdin kotona käydä vain
suihkussa ja sitten lähdin Tampereen vihreän
valtuustoryhmän 20-vuotisjuhliin. Olin tietysti aika
poikki, mutta aika iloinen myös. Ja pippaloihin oli
tehty sangen hauska historiikki. Perjantai 9.12.05 Clintonin yllätysvierailu ilmastokokoukseen Ennen kuin joudun lähtemään lentokentälle, ei vielä ole selvää, kykenevätkö hallitusten neuvottelijat tekemään päätökset, jotka tarkoittavat neuvottelujen aloittamista Kioton jälkeisistä eli vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennyksistä. Asia on jaettu kolmeen päätösehdotukseen, kaksi niistä on muodollisesti “Kioton sopimuksen alla.” Siinä USA ei ole osapuoli, koska se ei ole ratifioinut Kiotoa. USA ei siis voi estää tätä päätöstä. Mutta monet muut maat haluavat myös päätöksen niin sanotusti “ilmastopuitesopimuksen alla”. Sen sopimuksen USA on ratifioinut. Ja juuri siksi muut maat haluavat myös tämän päätöksen, jotta USA olisi mukana seuraavan askeleen valmistelussa. Päätösehdotus on todella laimea, mutta vielä ei tiedetä, tuleeko USA estämään senkin päätöksen täysistunnossa. Tapaamani virkamiesneuvottelijat kertovat, että kokouksen loppuvaiheissa USA ei ylipäänsä ole osallistunut keskusteluihin. Heidän neuvottelutaktiikkansa on siis suurin piirtein autistinen. Jos USA blokeeraa tämän päätöksen, voi olla että jotkut toiset maat blokeeraavat ne päätökset, joita on tarkoitus tehdä “Kioton alla”. USA:n käytös tuntuu tosi käsittämättömältä. Voiko olla niin, että Bushin hallinto ei tajua, että myös USA on haavoittuvainen? He eivät näytä ymmärtävän että aikaa ei ole rajattomasti, ilmastonmuutos etenee joka päivä. Juuri nyt näyttää pahasti siltä, että ilmastonmuutos voi edetä nopeammin kuin ilmastonsuojelu. Tämän päivän kohutapaus oli se, että USA:n entinen presidentti Bill Clinton saapui konferenssiin ja piti puheen. Hän ei tietenkään ole maansa hallituksen virallinen edustaja, siksi piti keksiä joku muodollinen tekosyy puheenvuoron antamiseksi hänelle. Se oli tietysti silkkaa pottuilua Bushin hallintoa kohtaan. Mutta se he ovat ansainneet. Olin itse aamupäivän vierailulla yhdessä jätehuoltoon liittyvässä ympäristöprojektissa, josta Montrealin kaupunki ja Quebecin provinssi tuntuvat olevan hyvin ylpeitä. Saimme tiedon Clintonin tulosta sinne. Mutta tieto tuli liian myöhään jotta olisin ehtinyt paikan päälle kuuntelemaan. Clinton oli puhunut muun muassa siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on korkeammalla kuin koskaan viimeiseen 650 000 vuoteen, että Himalajan jäätikkö on sulamassa, Golf-virta on heikentymässä. Hän myös sanoi, että on täysin väärinkäsitys, että ilmastonsuojelu vahingoittaisi USA:n taloutta. Kaiken kaikkiaan tässä konferenssissa on ollut sangen näkyvästi esillä se, että Bushin hallinnon linja ei edusta koko USA:aa, vaan USA:ssa on käynnissä paljon kaupunkien, osavaltioiden ja yritysten ilmastonsuojeluhankkeita. Clintonin esiintyminen tietenkin alleviivasi tätä asiaa.
Torstai 8.12.05 Monet yritykset haluavat pitkän aikavälin päästörajoitukset Me mepit tapasimme Massachusettsin osavaltiokongressin demokraattiedustajan herra Marcellin. Hän kertoi USA:n 9 koillisen osavaltion päätöksestä aloittaa yhteinen energia-alan hiilidioksidin päästökauppa. 7:ssä näistä osavaltioista on republikaaninen kuvernööri ja päästökauppaa koskevaa päätöstä ovat olleet tekemässä molempien puolueiden edustajat. Jos nämä osavaltiot olivat yksi valtio, se olisi maailman 10:nneksi suurin hiilidioksidipäästäjä. Myös jotkut muut osavaltiot ovat päättäneet toimista. Näiden joukossa on Kalifornia, joka olisi maailman 8:nneksi suurin päästäjä, jos olisi itsenäinen valtio. Marcelli sanoi monien maansa kansalaisten kauhistuvan sitä ajatusta, että USA tekisi tyhjäksi muun maailman tekemät päästövähennykset. Hän sanoi, etteivät Kiinan ja Intian hallitukset ikinä pysty perustelemaan kansalaisilleen päästörajoitusten hyväksymistä, jos USA toimii noin. Yhä useammat ymmärtävät, että ilmastonsuojelu on myös mahdollisuus, ei pelkkä kulunki. Seuraavissa vaaleissa ilmastonsuojelun vastustajien paikat voivat hyvinkin heilua. Koilliset osavaltiot liittyisivät mielellään mukaan EU:n päästökauppaan. Meppien ja yritysten edustajien tapaaminen vahvisti tunnettani siitä, että ääni bisnesväen kellossa on muuttunut. Paikalla oli paljon enemmän bisnesväkeä kuin viime vuonna. Yksikään bisneksen edustaja ei hyökännyt ilmastonsuojelua vastaan, toisin kuin vielä viime vuonna. Rivien välissä urputusta kyllä oli. Selkokielisemmin puhuivat ne, jotka vaativat asettamaan pitkän aikavälin päästövähennystavoitteet, jotta yritykset voivat suunnitella investointejaan. Muuan nainen totesi, että teollisuus on yhä enemmän osa ratkaisua eikä osa ongelmaa. Päivän mielenkiintoisimman esityksen piti Ned Helme (Center for Clean Air Policy). Hän puhui niin sanotusta sektorimallista, joka voisi olla yksi mahdollinen tapa muotoilla kehitysmaille päästörajoitukset vuoden 2012 jälkeen. Perusidea on se, että maakohtaisen päästörajan sijasta kehitysmaat ottaisivat sektorikohtaisen rajoituksen kunkin sektorin ominaispäästöille, siis esimerkiksi sille, paljonko kasvihuonekaasupäästöjä aiheutetaan esimerkiksi tuotettua teräs-, paperi-, alumiini- tai sementtitonnia kohden. Jos maa onnistuisi alittamaan tämän rajan, se voisi myydä "ylimääräisen" osuuden. Mutta siitä ei rangaistaisi, jos maa ei onnistu tässä. Tämä olisi "no lose"-kannuste päästöjen vähentämiseen. Helmen mukaan kehitysmaat ovat kulissientakaisissa keskusteluissa hyvin kiinnostuneita tästä. Hän sanoi, että ensi vaiheessa riittäisi aivan mainiosti saada mukaan 10 merkittävintä kehitysmaata, ne aiheuttavat 90 % teollisista päästöistä kehitysmaissa. Helme muuten totesi sen myytiksi, että kaikki teollisuuslaitokset kehitysmaissa olisivat tehottomimpia. Joillakin aloilla maailman tehottomimmat laitokset ovat USA:ssa. Itse neuvottelut junnaavat paikallaan. Illalla Euroopan parlamentin delegaatio söi illallista yhdessä USA:n kongressin ja senaatin työntekijöiden kanssa. Useimmat USA:laiset olivat senaattorien tai kongressiedustajien neuvonantajia. Omassa pöydässäni istui
Globe-seminaarin illallisella puhuneen Jeff
Bingamanin ilmastoneuvonantaja ja ilmeisesti jonkin
republikaanisenaattorin vastaavansorttinen avustaja.
He eivät sanoneet sitä suoraan, mutta ymmärsin
heidän pomojensa olevan eri linjoilla
ilmastoasioissa. Utelin, millaisia
ilmastositoumuksia USA voisi ottaa. "Jotain aika
varovaista", sanoivat molemmat. Nämä nuoret miehet
olivat hyvin sympaattisia molemmat, mutta
kummallakaan ei vaikuttanut olevan mitään käsitystä
siitä, että ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on
kiire. Molemmat puhuivat siihen sävyyn kuin USA:lla
olisi rajattomasti aikaa vitkutella ja jahkailla.
Mieleeni tuli amerikkalaisprofessori Jeremy Rifkinin
havainto, jonka mukaan eurooppalaiset ovat
tietoisempia yhteiskuntiensa haavoittuvuudesta kuin
jenkit. Ei muuten ollut eka kerta, kun tämä asia
tuli mieleeni tässä kokouksessa. Keskiviikko
7.12.05 Aamulla mepit tapasivat EU:n Kanadan suurlähettilään Eric Hayesin. Tunnen miehen siltä ajalta, kun hän oli EU:n suurlähettiläs Suomessa käytäessä neuvotteluja Suomen EU-jäsenyydestä. Hän kertoi, että Kanadan sisäpolitiikassa eletään jännittävää aikaa, hallitus hävisi muutama päivä sitten luottamusäänestyksen parlamentissa. Uudet vaalit ovat tulossa. Kanada on aloittamassa hiilidioksidin päästökaupan. Ministerikokous avattiin tänään. Kanadan pääministeri Paul Martin piti avajaisissa erinomaisen puheen. Hän totesi, että se aika on ohi, jolloin väiteltiin siitä, onko ilmastonmuutos totta. Jokainen huomaa ilmastonmuutoksen seurauksia kotiseudullaan. Jotkut paljoksuvat päästövähennysten kustannuksia. Mutta viivyttely maksaa paljon enemmän. Kehitysmaat kärsivät eniten. Teollisuusmaat eivät voi paeta vastuutaan. Martin arvosteli tiukkaan sävyyn maita, jotka sanovat, ettei ilmastonmuutos ole meidän asiamme eikä ratkaisun löytäminen siihen ole meidän vastuullamme. Ei maininnut nimeä, mutta osoite oli aika selvä. "Jos me epäonnistumme, mitä tulevat sukupolvet tulevat sanomaan meistä?", kysyi Martin. Avajaisissa oli myös oikein sykähdyttävä kulttuuriohjelma, musiikkia ja ilmeisesti alkuperäiskansojen edustajien tanssia upeiden arktisten luotokuvien edessä. Kuvat olivat ilmeisesti saman Bertrandin, jonka kuvia oli viime kesänä esillä Helsingin Lasipalatsin ympärillä. Konferenssissa on jaossa tuhottomasti aineistoa. Käteeni osui Business Week -lehti, jossa on erinomainen artikkeli siitä miten bisneksen asenne ilmastopolitiikkaan on muuttumassa. Lehti kertoo muun muassa marraskuussa pidetystä kolmenkymmenen USA:laisen voimalaitosyrityksen toimitusjohtajan kokouksesta. Yksi osanottajista kysyi, kuinka moni kollega uskoo, että presidentti Bushin jälkeen USA ottaa käyttöön sitovat hiilidioksidin päästörajoitukset. Neljä viidesosaa nosti kätensä. Yksi sanoi: "Jonain päivänä rajoitukset tulevat. Ja jos emme ole silloin valmiita, olemme pulassa." Business Week arvelee, että tähän ajattelutavan muutokseen on vaikuttanut myös se, että ilmastoasiat ovat kääntymässä bisneksen kielelle. Päästöjen vähentämistä ei enää kuvata pelkästään ympäristötermein, vaan on alettu puhua "energia- ja materiaalitehokkuuden parantamisesta". Myös useat isot eläkeyhtiöt ja muut suuret sijoittajat ovat alkaneet selvittää sijoitusten ilmastoriskiä. Mitkä tuotantolaitokset ovat vaarassa esimerkiksi merenpinnan noustessa tai hirmumyrskyjen voimistuessa? Ja mitkä sijoitukset muuttuvat kannattamattomiksi, jos asiakkaat alkavat kysellä firman päästöistä tai kun päästöille tulee hinta? Kun suuret sijoittajat alkavat kysellä tällaisia, vastahankaisimmankin toimitusjohtajan on otettava asia vakavasti. Sillä välinpitämättömyys kostautuu osakekurssien kautta. Käteeni osui myös esite "Carbon Down, Profits Up" eli hiilidioksidipäästöt alas, voitot ylös. Siinä oli listattu 75 suuryritystä, jotka ovat onnistuneet vähentämään energiankulutustaan ja/tai päästöjään ja samaan aikaan lisäämään tuotantoaan ja/tai alentamaan tuotantokustannuksiaan. DuPont-yritys leikkasi päästöjään 72 % vuoteen 1990 verrattuna, säästi kuluissaan 2 miljardia dollaria ja pudotti energiankulutustaan 7 % vaikka tuotanto kasvoi 30 %. Öljy-yhtiö BP saavutti vuodelle 2010 asettamansa päästövähennystavoitteen jo vuonna 2001 ja leikkasi samalla kustannuksiaan 650 miljoonalla dollarilla. British Telecom leikkasi päästöjään peräti 71 % ja säästi kustannuksissa 1,15 miljardia dollaria. Aivan kuten pääministeri Paul Martin sanoi, tuntuu todella siltä, että kukaan ei enää kysele, onko ilmastonmuutos totta. Ehkä viime tapaninpäivän tsunami ja tämän syksyn hirmumyrskyt ovat osoittaneet haavoittuvuutemme, kun luonto alkaa käyttäytyä yllättävästi, vaikka vajaan vuoden takaisella tsunamilla ei sinänsä ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Kansalaisjärjestöt arvostelivat EU:n roolia passiiviseksi. Erityisesti Suomea ja Italiaa moitittiin siitä, että maat ajavat linjaa, jossa USA:lle annetaan veto-oikeus siitä, tehdäänkö Kioton jälkeen mitään vai ei. No, minä olen kyllä sitä mieltä, että kaikki voitava pitää tehdä USA:n painostamiseksi mukaan. Toisaalta ympäristöjärjestöt ovat oikeassa korostaessaan sitä, että ilmastonsuojeluun ei saa tulla katkoa vuoden 2012 jälkeen. Kioton sopimushan ei sano mitään vuoden 2012 jälkeisestä ajasta. 24 USA:n senaattoria on eilen julkaissut kirjeen, jossa he arvostelevat USA:n hallitusta siitä, että maa ei pidä niitä lupauksia, jotka se on antanut ratifioidessaan Riossa solmitun YK:n ilmastopuitesopimuksen. Kioton sopimushan on tuon puitesopimuksen alainen ja sitä tarkentava pöytäkirja. Mutta jo puitesopimuksen ratifioineet maat ovat sitoutuneet estämään "ihmisen aiheuttaman vaarallisen ilmastonmuutoksen". Kuulimme myös, että Kiinassa kuolee vuosittain 400 000 ihmistä ilman saasteiden takia. Tapasimme myös Venäjän duuman ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajan Alexander Kosarikovin. Hän oli yllättävän hyvä, hän on jopa julkaissut kirjan siitä, mitä hyötyä voi saada ilmastonsuojelusta. Hän korosti sitäkin, että on tärkeää parantaa riippumattomuutta fossiilisista polttoaineista. Seuraavaksi tapasimme UNEP:in eli YK:n ympäristöohjelman pääjohtajan Klaus Töpferin. Hänkin on vanha tuttu. Hän kehui Euroopan parlamentin päätöslauselmaa siitä, mitä Kioton jälkeen tulisi tehdä. Afrikan maissa on tällä hetkellä kova huoli siitä, miten maat voivat suojella itseään ilmastonmuutoksen seurauksilta. Töpfer arvosteli sitä, että metsien muodostamat hiilidioksidinielut on suljettu kehitysmaiden ilmastonsuojelun edistämiseen tarkoitetun CDM-mekanismin ulkopuolelle. Öljyn hinnan nousu on saanut Afrikan maat kiinnostumaan uusiutuvasta energiasta. Virallisissa neuvotteluissa on esillä kolme kuumaa perunaa. "Kioton alla" on artikla 3.9., joka tarkoittaa vuoden 2012 jälkeisten päästövähennysten valmistelua teollisuusmaille. "Kioton alla" on myös artikla 9.2., joka tarkoittaa sopimuksen uudistamista eli käytännössä sitä, että kehitysmaillekin tulisi jonkin muotoisia päästörajoituksia. Lisäksi on "puitesopimuksen alaiset asiat", jonka clou on se, että näin myös USA sidotaan mukaan tulevia päästösitoumuksia koskeviin neuvotteluihin, koska USA on mukana puitesopimuksessa vaikka ei olekaan Kiotossa. Toistaiseksi USA on ilmoittanut, ettei se hyväksy päätösehdotusta. USA näyttää olevan aika yksin. Australia on Kioton ulkopuolella kuten USA:kin, mutta Australia on kuitenkin mukana tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa. Sitä paitsi Australia on ilmoittanut toteuttavansa Kioton tavoitteen omalta osaltaan. Illallisella juttelin tosi
mielenkiintoisen bisnesmiehen kanssa. Aluksi hän
harmitteli sitä, että Kiinalla ja Intialla ei ole
päästörajoituksia, eikä päästöillä ole hintaa näissä
maissa. Sanoin, että Euroopan on kyllä pidettävä se,
mitä Kiotossa lupasimme, muuten meidän on ihan turha
kuvitella, että Kiina ja Intia ottaisivat itselleen
päästörajoituksia vuoden 2012 jälkeen. No tottakai
meidän pitää toteuttaa se mitä Kiotossa lupasimme,
vastasi mies. Sitten hän alkoi selittää, että
sähköfirmoille ei pidä antaa päästöoikeuksia
ilmaiseksi. Ne nostavat joka tapauksessa sähkön
hintaa sillä määrällä, jolla päästökauppa vaikuttaa
pörssisähkön hintaan, aivan riippumatta siitä,
ovatko itse maksaneet päästöoikeuksistaan vai eivät.
Siispä ilmaisten päästöoikeuksien jakaminen
sähköyhtiöille on silkkaa tulonsiirtoa niiden
omistajille. Sanoin hänelle, että hän puhuu aivan
kuin Osmo Soininvaara, Suomen vihreiden entinen
puheenjohtaja. Hän hämmentyi tästä, mutta vielä
hyvästellessämme hän sanoi: "Muista, ei ilmaisia
päästöoikeuksia sähköyhtiöille." Tiistai 6.12.05 Itsenäisyyspäivä ilmastokokouksessa Ekaa kertaa jätän Linnan bileet väliin itsenäisyyspäivänä kerta sen jälkeen kun minut vuonna 1991 valittiin eduskuntaan. Syy on hyvä. Montrealissa on meneillään ilmastokokous. Sen pääasia on neuvottelujen aloittaminen siitä, miten päästöjä vähennetään Kioton jälkeen eli vuoden 2012 jälkeen. Lähdin aamulle liikkeelle Brysselistä ennen kukonlaulua, puoli kuuden aikoihin aamulla. Kun saavuin Montrealiin, kello oli siellä noin 12 päivällä ja Brysselissä jo noin 18. Matkaan meni siis noin 12 tuntia. Montrealissa oli kirkas auringonpaiste ja pikku pakkanen. Heti, kun olin saanut tavarat hotelliin, menin Globe-parlamentaarikkoverkoston seminaariin, jossa oli kansanedustajia Euroopan maiden lisäksi muun muassa Intiasta, Bangladeshista ja Japanista. Samaan aikaan olisi ollut Kanadan järjestämä seminaari ilmastonmuutoksesta arktisella alueella. Sekin olisi ollut kiinnostava. Kun tulin paikalle Globe-seminaariin, isäntämaa Kanadan edustaja puhui siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa Kanadaan. Esimerkiksi teiden, siltojen ja rakennusten suunnittelunormien säänkestovaatimukset perustuvat suunnilleen 50 viime vuoden säätilastoihin. Se on nykyisin vanhentunutta tietoa, kun muun muassa merenpinta nousee, ikirouta sulaa ja tulvat pahenevat. Maailmanpankin Ken Newcombe puhui siitä, miten köyhimpiä kehitysmaita koettelevat sääkatastrofit ovat kasvamassa nopeasti. 1990-luvulla noin 2 miljardia ihmistä vuodessa kärsi äärimmäisistä sääilmiöistä, tämän vuosikymmenen ennuste on 4 miljardia. Kategorian 4-5 hurrikaanien (eli voimakkaimpien) osuus kaikista hurrikaaneista on noussut 90-luvun alun 20-30 %:sta 40-40 %:iin 2000-luvun alussa. Nyt kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten työssä yksi tärkeimpiä asioita on auttaa kehitysmaita sopeutumaan ja varautumaan muuttuvaan ilmastoon. Newcombe arvosteli sitä, että metsänistutukset on suljettu niin sanottujen CDM-projektien ulkopuolelle. Hän piti sitä markkinarajoituksena, joka suuntautuu köyhempiä kehitysmaita vastaan. Mielenkiintoisimman puheenvuoron piti Travis Engen Alcan-alumiiniyhtiöstä. Hän puhui siitä, että bisnes tarvitsee poliitikoilta pitkän aikavälin päästövähennystavoitteet. Jotta firmat voisivat investoida päästöjä vähentäviin ratkaisuihin – jotka ovat tietysti investointeina kalliimpia kuin perinteistä tekniikkaa soveltavat – firmojen täytyy pystyä arvioimaan näiden investointien arvo tulevina vuosina. Australialainen senaattori Christine Milne arvosteli ajatustapaa, että kaikkiin ilmastonmuutoksen seurauksiin voisi sopeutua teknisten ratkaisujen avulla. Mikään raha ei kuitenkaan korvaa ekosysteemien muutoksia. Kuulin, että aamupäivällä Kanadan ympäristöministeri Stephane Dionilta oli kysytty kommenttia USA:n ja eräiden Aasian maiden tekemästä yhteistyösopimuksesta ilmastoystävällisen tekniikan kehittämiseksi. Dion oli vastannut, että Kanada voi harkita liittymistä mukaan, jos sopimukseen tulee jotain konkretiaa, tavoitteita, aikatauluja, tai edes seuraavan kokouksen päivämäärää. Britannian Shellin hiljan eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja lordi Oxburgh kommentoi, että tekniikan kehittämistyö on toki tärkeää. Mutta keskimäärin kestää 20-25 vuotta keksinnön tekemisestä sen kaupalliseen hyödyntämiseen. Käyttökelpoista ilmastoystävällistä teknologiaa on olemassa jo. Pitää investoida siihen ja poliitikkojen pitää tehdä päätöksiä jotka kannustavat yrityksiä tekemään sen. Globe-parlamentaarikkotapahtuman illallisella istuin kanadalais-jenkkiläisessä seurassa. Illallispöydässäkin yksi amerikkalainen liikemies sanoi edustavansa “kapitalistista näkökulmaa” ja hänen mielestään se tarkoittaa sitä, että investoidakseen ilmastoystävällisiin ratkaisuihin yritysten tarvitsee saada poliittisilta päättäjiltä pitkän aikavälin tavoitteen ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämiseksi. Kanadan ympäristöministeriön virkamies kertoi Kanadassa päätetystä hiilidioksidin päästökauppajärjestelmästä. Hän sanoi, että kanadalaiset firmat eivät taputa sille käsiään mutta ne ymmärtävät kuitenkin, että päästöjä on vähennettävä ja että tämä on bisneksen kannalta vähiten haitallinen tapa tehdä se.
Clintonin yllätysvierailu ilmastokokoukseen Ennen kuin joudun lähtemään lentokentälle, ei vielä ole selvää, kykenevätkö hallitusten neuvottelijat tekemään päätökset, jotka tarkoittavat neuvottelujen aloittamista Kioton jälkeisistä eli vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennyksistä. Asia on jaettu kolmeen päätösehdotukseen, kaksi niistä on muodollisesti “Kioton sopimuksen alla.” Siinä USA ei ole osapuoli, koska se ei ole ratifioinut Kiotoa. USA ei siis voi estää tätä päätöstä. Mutta monet muut maat haluavat myös päätöksen niin sanotusti “ilmastopuitesopimuksen alla”. Sen sopimuksen USA on ratifioinut. Ja juuri siksi muut maat haluavat myös tämän päätöksen, jotta USA olisi mukana seuraavan askeleen valmistelussa. Päätösehdotus on todella laimea, mutta vielä ei tiedetä, tuleeko USA estämään senkin päätöksen täysistunnossa. Tapaamani virkamiesneuvottelijat kertovat, että kokouksen loppuvaiheissa USA ei ylipäänsä ole osallistunut keskusteluihin. Heidän neuvottelutaktiikkansa on siis suurin piirtein autistinen. Jos USA blokeeraa tämän päätöksen, voi olla että jotkut toiset maat blokeeraavat ne päätökset, joita on tarkoitus tehdä “Kioton alla”. USA:n käytös tuntuu tosi käsittämättömältä. Voiko olla niin, että Bushin hallinto ei tajua, että myös USA on haavoittuvainen. He eivät näytä ymmärtävän että aikaa ei ole rajattomasti, ilmastonmuutos etenee joka päivä. Juuri nyt näyttää pahasti siltä, että ilmastonmuutos voi edetä nopeammin kuin ilmastonsuojelu. Tämän päivän kohutapaus oli se, että USA:n entinen presidentti Bill Clinton saapui konferenssiin ja piti puheen. Hän ei tietenkään ole maansa hallituksen virallinen edustaja, siksi piti keksiä joku muodollinen tekosyy puheenvuoron antamiseksi hänelle. Se oli tietysti silkkaa pottuilua Bushin hallintoa kohtaan. Mutta se he ovat ansainneet. Olin itse aamupäivän vierailulla yhdessä jätehuoltoon liittyvässä ympäristöprojektissa, josta Montrealin kaupunki ja Quebecin provinssi tuntuvat olevan hyvin ylpeitä. Saimme tiedon Clintonin tulosta sinne. Mutta tieto tuli liian myöhään jotta olisin ehtinyt paikan päälle kuuntelemaan. Clinton oli puhunut muun muassa siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on korkeammalla kuin koskaan viimeiseen 650 000 vuoteen, että Himalajan jäätikkö on sulamassa, Golf-virta on heikentymässä. Hän myös sanoi, että on täysin väärinkäsitys, että ilmastonsuojelu vahingoittaisi USA:n taloutta. Kaiken kaikkiaan tässä konferenssissa on ollut sangen näkyvästi esillä se, että Bushin hallinnon linja ei edusta koko USA:aa, vaan USA:ssa on käynnissä paljon kaupunkien, osavaltioiden ja yritysten ilmastonsuojeluhankkeita. Clintonin esiintyminen tietenkin alleviivasi tätä asiaa.
Lauantai 3.12.05 Pari päivää sitten katselin Brysselin katuvarsille pysäköityjä autoja ja totesin, että ne ovat järjestään harmaita, hopeanvärisiä, mustia tai vihertäviä. Katukuvassa ne eivät pahasti pistä silmään. Toista oli 70- ja 80-luvuilla, kun teillä liikkui runsaasti punaisia, oransseja ja keltaisia autoja. Ajattelin, että vaatetukseen on tullut takaisin aika paljon 70- ja 80-lukujen juttuja, ja mietin tulevatko kirkkaanväriset autotkin takaisin. Eipä tarvinnut kauaa odottaa. Tämänpäiväisen Aamulehden raportissa automessuilta on järjestään punaisia, keltaisia ja oransseja autoja. Huokaus!
Perjantai
2.12.05 Tekniikka ja talous kertoo, että Olkiluodon rakennustyömaa on ollut suuri pettymys suomalaisille rakentajille. Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas kertoo, että työmaalla on töissä suomalaisrakentajia viitisenkymmentä, ulkomaalaisia monta sataa, heistä aika iso osa puolalaisia. Hänen mukaansa Olkiluoto on suomalaisille rakentajille "totaalinen pettymys". No, kyllä meitä keväällä 2002 oli eduskunnassa aika monta, jotka ihmettelimme, mihin perustui väite, että ydinvoimatyömaa toisi työtä nimenomaan suomalaisille rakentajille. Ihmettelimme myös sitä, eivätkö suomalaiset ammattiliitot arvosta niitä työpaikkoja, joita syntyy vaikkapa puuhakevoimalaitosten rakentamisessa. Nyt Suokas sanoo Tekniikka ja talous-lehden mukaan: "Tämä on sikälikin harmillista, että Rakennusliitto ja ay-väki yleensäkin teki hartiavoimin töitä ydinvoimapäätöksen saamiseksi. Merkittävät työllisyysvaikutukset ja työpaikat ovat osoittautuneet täydeksi palturiksi." Lehden mukaan Suokas on sanonut Olkiluodon kokemusten hillitsevän Rakennusliiton intoa kuudenteen ydinvoimalaan, sen sijaan kotimaisin voimin rakennetut pienvoimalat saavat runsaasti lisäkannatusta Rakennusliitossa. Tänään Golf-virran heikentyminen on
sentään uutinen suomalaisissakin lehdissä. Torstai 1.12.05 Tänään on AIDS-solidaarisuuspäivä. Parlamentissa on jaossa punaisia solidaarisuusrusetteja. Taisin saada viimeisen kappaleen. Tuntui kivalta kun useimmilla kuppilan myyjilläkin oli sellaiset. Sain eräältä suomalaiselta professorilta viestin, jossa kerrottiin ilman laadun ja terveyden asiantuntijoiden tyrmistyneen komission ilmanlaatustrategiasta. Sen tavoitetaso hengitysilman pienhiukkasten osalta on asetettu aivan liian korkealle. Niin sanotut PM 2,5 pienhiukkaset ovat terveydelle vaarallisia, niiden määrä hengitysilmassa korreloi muun muassa sydäntautien määrään. Komission ehdotuksessa EU:n ilmanlaatustrategiaksi PM 2,5 –hiukkasten tavoitetasoksi esitetään 25 mikrogrammaa kuutiometrissä. Asiantuntija kertoo, että tämä on aivan liian löysä tavoitetaso. Siihe tyytyminen merkitsisi satojatuhansia ennenaikaisia kuolemia vuosittain. Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa on valmisteilla suositus, jonka mukaan tavoitetaso olisi 10 mikrogrammaa kuutiometrissä. Guardian ja New Scientist kertovat, että Golf-virta on heikentynyt 30 % sitten viime mittauksen, joka on tehty 12 vuotta aikaisemmin. Golf-virtahan pitää pohjoista Eurooppaa 5-10 astetta lämpimämpänä kuin se muuten olisi. Golf-virta haaraantuu noin Portugalin korkeudella osaan, joka kiertää takaisin etelään, ja osaan, joka jatkaa kohti pohjoista. Tämä pohjoiseen suuntautuva haara oli siis vuoden 2004 mittauksessa 30 % heikompi kuin vuonna 1992. Golf-virta tarvitsee toimiakseen vastavirta. Se muodostuu siten, että Grönlannin molemmin puolin kylmää suolaista pintavettä vajoaa alaspäin ja alkaa virrata kohti etelää. On tiedetty jo kauan, että Grönlannin jään sulamisesta ja sulamiesvesien runsastuttamista Siperian joista tuleva makea vesi "keventää" pohjoista pintavettä. Siksi jo kauan on pidetty Golf-virran heikentymistä tai ehtymistä yhtenä ilmastonmuutoksen uhkakuvana. Vuoden 2004 mittauksessa Grönlannin ja Kanadan välinen vastavirta oli pysynyt ennallaan, sen sijaan Euroopan puoleinen nielu oli pienentynyt puoleen entisestä. Ei vielä tiedetä, onko kyse tilapäisestä vai pysyvämmästä muutoksesta. Ainakaan pohjoisen Euroopan lämpötiloissa ei ole havaittu sellaista kylmenemistä, joka Golf-virran näin suuresta heikkenemisestä pitäisi seurata. Nyt ollaan rakentamassa parempaa laitteistoa Golf-virran jatkuvaan seuraamiseen. Golf-virran heikkenemistä ei muuten kerrottu Yleisradion tekstiviestiuutisissa, eikä muutenkaan tämänpäiväisissä suomalaislehdissä, vaikka juuri suomalaisten kannalta on kyseessä tosi iso asia. USA protestoi EU:n suunnitelmia vastaan sisällyttää lentoliikenne hiilidioksidin päästökauppaan, siis myös Eurooppaan saapuvat ja täältä lähtevät lennot, myös amerikkalaisten lentoyhtiöiden. Joopa joo. Gogolin Reviisori-näytelmä on Venäjällä edelleen kovaa kamaa. Mitä harvainvaltaisempi maa, sitä enemmän vallanpitäjät pelkäävät taidetta. Parlamentin "minitäysistunto" äänesti muun muassa
työvaltaisten palvelujen arvonlisäverotuksen
alentamiskokeilun jatkamisesta. Tulos oli hyvä,
parlamentti haluaa jatkaa kokeilua.
|
|
|