modernilla tekniikalla se saadaan kuriin

* Satu Hassi YK:n ilmastokokouksessa Balilla, lue lisää »

* Ilmastonmuutoksen vaikutuksista lisää täällä »

* Lue uusi Vihreä ilmasto- ja energiaohjelma »

* Katso EEAn sivuilta kuinka paljon merenpinta tulee nousemaan Euroopassa »

Afrikan Kilimandjaron tarunhohtoisen lumihuipun ennustetaan sulavan muutamassa kymmenessä vuodessa. Linnut munivat aikaisemmin keväällä, kasvien ja eläinten levinneisyysalueet ovat liukumassa kohti napoja ja vuorenrinteitä ylöspäin. Vuonna 2002 kokonainen kansa, Tuvalu-saaren asukkaat, pyysi turvapaikkaa muualta. Heidän kotisaarensa ovat hukkumassa, koska ilmastonmuutos nostaa merenpintaa. Kohta ovat vitsit vähissä myös Nauru-saarella.

Ilmastonmuutoksen tieteellinen asiantuntijaelin on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change). Vuonna 2001 julkaistussa raportissaan se arvioi maapallon lämmenneen jo noin puoli astetta ja lämpenevän tällä vuosisadalla lisää 1,4-5,8 astetta. Useimmilla mantereilla lämpeneminen olisi keskiarvoa voimakkaampaa. Kaikkialla ei välttämättä lämpene.

Jos ilmastonmuutos saa Golf-virran kääntymään, Suomi ja Pohjoismaat viilenevät. Ilmastonmuutos johtuu todennäköisesti osaksi syistä, joihin ihminen ei voi vaikuttaa, kuten auringon aktiivisuuden muutoksista, osaksi siitä, että ihmiskunta lisää niin sanottujen kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Ne päästävät lävitseen auringosta tulevan säteilyn, mutta pidättävät osan siitä lämpösäteilystä, jota auringon lämmittämä maanpinta lähettää takaisin ylös.

Tärkein kasvihuonekaasu on hiilidioksidi CO2, seuraavaksi tärkeimmät ovat metaani CH4 ja typpioksiduuli N2O, loput ovat halogeeniyhdisteitä.

Hiilidioksidia ilmaan tulee ennen muuta fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen, öljyn, turpeen ja maakaasun poltosta. Hiilidioksidipäästöjen kannalta pahimmat ovat kivihiili ja turve. Ilmastonmuutosta ei voida täydellisesti pysäyttää ainakaan lähivuosikymmeninä. Käytännössä kyse on siitä, pystymmekö jarruttamaan muutoksen jotenkuten siedettävälle tasolle.

Jos haluamme rajoittaa maapallon lämpenemisen kahteen celsiusasteeseen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei nykytiedon valossa saisi nousta ainakaan ylemmäs kuin 450 ppm (parts per million, miljoonasosa), mikä on noin puolitoistakertainen taso verrattuna siihen, joka vallitsi ennen teollistumisen alkua.

Jotta tämä onnistuisi, kasvihuonekaasujen päästöt maailmassa tulisi vuoteen 2100 mennessä leikata noin kolmannekseen nykytasosta. Ilmastonmuutos pienentää lämpimillä seuduilla viljasatoja ja pahentaa pulaa makeasta vedestä sekä vahingoittaa metsiä, kalavesiä ja koralliriuttoja. Monet trooppiset taudit, kuten malaria, leviävät uusille alueille. Rajuilmat, tulvat ja kuivuuskaudet yleistyvät.

Pahiten ilmastonmuutoksen seurauksien ennustetaan osuvan ainakin alkuvaiheessa Afrikkaan, joka on ennestään maanosista köyhin. Afrikka tuottaa ilmastonmuutosta aiheuttavista päästöistä vain 2 %.

Lämpenemisen ennustetaan vähentävän viljasatoja erityisesti trooppisilla ja subtrooppisilla leveysasteilla, joilla on monia väkirikkaita maita. Väestö kasvaa ja siksi maapallon ruoan kysynnän arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavien 30-40 vuoden aikana.

Toisaalta Afrikan ja Latinalaisen Amerikan viljasatojen arvioidaan heikkenevän tällä vuosisadalla ilmastonmuutoksen vuoksi 30 %. Myös janoisten määrä kasvaa. Nyt noin viidennes ihmiskunnasta eli 1,3 miljardia elää vailla puhdasta juomavettä.

Vuoteen 2025 mennessä vesipulan vaivaamien maiden määrän ennustetaan tuplaantuvan pelkän väestönkasvun ja talouskasvun vuoksi. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta. Jopa 2 miljardia ihmistä saattaa joutua kärsimään vesipulasta.

Nälkä, jano ja sääkatastrofit voivat ajaa sadat miljoonat ihmiset ympäristöpakolaisiksi. Malarian ennustetaan leviävän Afrikan ylängöille ja Euroopan sekä Yhdysvaltojen eteläosiin. Nykyisin ihmiskunnan enemmistö asuu alueilla, joilla malarialoinen ei menesty. Ilmastonmuutos voi muuttaa tilanteen.

Myös denguekuumeen ja bilhartsian ennustetaan leviävän uusille alueille. Meren pintaa nostaa sekä meren lämpölaajeneminen että mannerjäätiköiden sulaminen. Haavoittuviin alueisiin kuuluu muun muassa Florida. IPCC ennustaa meren pinnan nousevan tällä vuosisadalla 8-88 cm.

Nykyisestä ihmiskunnasta kolme neljäsosaa asuu alle 60 kilometrin päässä merestä. Pääosa suurkaupungeista sijaitsee merenrannoilla. Kolmannes pelloista on alle 5 metrin korkeudella merestä. Metrinkin nousu aiheuttaisi dramaattisia seurauksia muun muassa pohjavesien suolaantumisen vuoksi.

Merenpinnan nousu puolella metrillä ajaisi evakkoon kuudenneksen Egyptin väestöstä ja altistaisi eri puolilla maailmaa 92 miljoonaa ihmistä hirmumyrskyjen aiheuttamille tulville. Jos meren-pinta nousee metrin, kuudesosa Bangladeshista hukkuu ja Marshall-saarista peräti neljä viidesosaa.

Jos maapallo lämpenee joitakin satoja vuosia, meren lämpölaajeneminen voi jatkua tuhat vuotta ja jäätiköiden sulaminen vielä tätäkin pidempään.

Jos Grönlannin jäätikkö sulaisi, merenpinta nousisi noin 7 metriä. Saman verran merenpinta voi pitkällä aikavälillä nousta, jos maapallo lämpenee 1,5 astetta. Myös myrskyjen ja rajuilmojen ennustetaan yleistyvän, sillä trooppinen hirmumyrsky voi muodostua vain, jos meren pinta on vähintään 26-asteinen.

Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että ilmastonmuutos tappaa jo nyt 160 000 ihmistä vuodessa. Lämpeneminen tietenkin lisää ja pidentää lämpimissä maissa sietämättömän kuumia lämpöaaltoja. Tukahduttava kuumuus riittää tappamaan ja sairastuttamaan ihmisiä, joilla ei ole varaa ilmastoituihin koteihin ja työpaikkoihin.

Kun säät lämpenevät, monet vedessä elävät taudinaiheuttajat kuten kolera viihtyvät entistä paremmin. Viljavuuden heikkeneminen tiheään asutuissa maissa tulee lisäämään nälkää ja aliravitsemuksesta johtuvia sairauksia. Monet suuret joet saavat alkunsa vuoristojäätiköiltä.

Indus, Ganges, Me-kong, Jangtse ja Keltainen joki alkavat Himalajalta, jonka jäätiköiden ennustetaan voivan sulaa 100 vuoden kuluessa. Jos näin käy, mainitut joet kuivuvat osaksi vuotta, mikä vaikuttaisi dramaattisesti Intian, Kiinan ja koko Etelä-Aasian maanviljelykseen.

Ilmastonmuutos vähentää myös luonnon monimuotoisuutta. Kun erilaisille otuksille paras ilmasto siirtyy muualle, myös niiden pitäisi kyetä muuttamaan. Mutta kaikki lajit eivät pysty vaihtamaan paikkaa kyllin rivakasti, eivätkä varsinkaan ekosysteemit. Ei aarniometsä voi noin vain pakata kamppeitaan ja muuttaa parisataa kilometriä pohjoisemmaksi.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ei välttämättä heti huomaa, koska monet kasvit ovat pitkäikäisiä. Ilmastonmuutos saattaa vuoteen 2050 mennessä tappaa jopa neljänneksen maaeliölajeista.

Monet koralliriutat vaalenevat, mikä kielii niiden vahingoittuneen. Koralli-riutat ovat "merten sademetsiä", erittäin monimuotoisia ekosysteemeitä. Sekä sademetsien että koralliriuttojen hävitessä voi kadota lääkeaineita ja muita korvaamattoman arvokkaita asioita ennen kuin ne on edes löydetty. Esimerkiksi tällä hetkellä yleisesti HIV-potilaiden hoidossa käytetty lääke on peräisin Karibian koralliriutoilta. Se, miten paljon ilmasto lämpenee, riippuu tietysti siitä, mihin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu onnistutaan pysäyttämään.

Pahinta on, jos ilmastonmuutos riistäytyy käsistä ja alkaa itse kiihdyttää itseään. Jos lämpeneminen kuivattaa Amazonin sademetsiä ja ne alkavat kuolla muuttuen ruohikoiksi tai autiomaiksi, niistä vapautuu ilmaan valtavia määriä hiilidioksidia.

Lämpeneminen saattaa myös purkaa meriin varastoitunutta hiilidioksidia tai ikiroudan alla piileviä valtaisia metaanivarastoja.

Kioton sopimus on vasta alkua

Ensimmäinen sopimus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi solmittiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa. Se todettiin kuitenkin pian liian löysäksi. Vuonna 1997 Japanin Kiotossa solmittiin sopimus, joka asettaa katot teollisuusmaiden päästöille vuosina 2008-2012.

Kioton sopimus tulee voimaan, kun sen on ratifioinut vähintään 55 maata, jotka edustavat vähintään 55 % teollisuusmaiden vuonna 1990 aiheuttamista päästöistä. Ratifioineita maita oli helmikuussa 2004 jo 120. Mutta voimaantulon päästöraja saavutetaan vasta, kun sopimukseen liittyy joko USA tai Venäjä.

Suomen eduskunta ratifioi Kioton sopimuksen yksimielisesti keväällä 2002. Jo Riossa sovittiin, että teollisuusmaat aloittavat päästövähennykset, koska ne ovat pääosin aiheuttaneet tähänastisen ilmastonmuutoksen. Vuosituhannen vaihteessa kasvihuonekaasujen päästöistä noin kaksi kolmasosaa tuli teollisuusmaista, vaikka niissä asuu vain neljännes maailman väestöstä. Tarvitaan keskimäärin 5 kiinalaista tai 10 intialaista aiheuttamaan samat päästöt kuin keskivertoeurooppalainen.

Suomen päästöt henkeä kohden, 14 hiilidioksiditonnia vuodessa, ovat jonkin verran yli EU:n keskiarvon. Kioton sopimuksen toteuttamisen vaikeutta valitellaan kovasti, mutta sopimus vähentää teollisuusmaiden päästöjä vain vain 5,2 % jos se toteutuu kokonaan. Tällä ilmastonmuutosta ei vielä saada kuriin.

Kioto on päästöjen rajoittamisessa vaatimaton mutta välttämätön ensi askel. Mitä nopeammin vähennämme päästöjä, sitä enemmän valinnan vaihtoehtoja jätämme tuleville vuosikymmenille ja tuleville sukupolville.

Ennen pitkää kehitysmaidenkin on hyväksyttävä itselleen päästökatot. Nykymenolla kuluu 10-20 vuotta siihen, kun kehitysmaaryhmän päästöt ylittävät teollisuusmaaryhmän päästöt.

Ilmastonmuutosta ei siis kovinkaan pitkään edes teoriassa voida hillitä pelkästään nykyisten teollisuusmaiden toimin. Mutta jotta kehitysmaat saataisiin hyväksymään itselleen päästökatot, teollisuusmaiden tulee pitää lupauksensa, eli toteuttaa mitä Kiotossa luvattiin.

Paljolti teollisuusmaiden vastuulla on myös kehittää uutta energiatekniikkaa siten, että päästörajoitukset tulevat teknisesti ja taloudellisesti mahdollisiksi myös kehitysmaissa.

Ilmastoneuvottelujen seuraavilla kierroksilla tullaan väistämättä keskustelemaan siitä, voidaanko sopia yhteisestä periaatteesta, jonka mukaan päästöoikeudet jaetaan maailman maille.

Yksinkertainen ja järkeenkäypä malli olisi sopia maapallon kestokyvyn perusteella käyrä, jota myöten päästöjä maailmassa alennetaan, ja jakaa valtioille yhtäläinen päästöoikeus väkiluvun suhteessa. Tätä ajatusta "ilmasto-oikeudenmukaisuudesta" (climate equity) on kehitelty joissakin kehitysmaissa, erityisesti Intiassa. Eri asia on, päästäänkö tällaisesta mallista koskaan sopimukseen.

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja lähentäminen maailmassa (klikkaa kuva isommaksi) GCI

Uuden tekniikan kehitys ratkaisee

Fossiilisia polttoaineita, kuten kivihiiltä ja öljyä, poltetaan edelleen, koska useissa tapauksissa se tulee halvimmaksi. Sinä päivänä, kun sähköä saadaan halvemmalla energiamuodoista, jotka eivät aiheuta hiilidioksidipäästöjä, iso osa ongelmasta on ratkaistu.

Tässä vaiheessa tietysti herää kysymys: miksei ydinvoima sitten kelpaa? Sehän ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä.

No ensinnäkin uraanivarat eivät lähestulkoonkaan riitä. Jos nykyinen fossiilisten polttoaineiden käyttö korvattaisiin ydinvoimalla, tunnetut uraanivarat riittäisivät vain 3,5 vuodeksi. Ja emme kai vakavissamme ajattele, että ydinvoimaa käytettäisiin laajasti kehitysmaissa? Ydinvoimalaonnettomuuksia on sattunut Neuvostoliiton lisäksi Yhdysvalloissa ja Japanissa. Miten ydinvoima voisi olla turvallista kehitysmaissa?

Ydinvoimahankkeet Suomessa ja muissa "luotettavissa" teollisuusmaissa todennäköisesti kannustavat Pakistanin kaltaisia maita lisäämään ydinvoimaa, mikä voi lisätä ydinaseiden leviämisen uhkaa.

Venäjällä Suomen ydinvoimapäätöksellä on jo ehditty perustella uusien ydinvoimaloiden rakentamista sinnekin. Tällä hetkellä ainoalta realistiselta ratkaisulta, jolla ilmastonmuutos voidaan saada aisoihin ja jota voidaan turvallisesti käyttää myös kehitysmaissa, vaikuttaa uusiutuvan energian käyttö.

Uusiutuvaa energiaa saadaan auringosta, tuulesta, puuhakkeesta ja muusta biomassasta, vuorovedestä ja aalloista. Geotermistä energiaa saadaan vulkaanisista kuumista maakerroksista. Auringon energiaa virtaa maapallolle yli 10 000-kertainen määrä verrattuna ihmiskunnan tekniseen energiankulutukseen.

Pulma on siinä, mitä maksavat ne härvelit, joilla puhdasta energiaa muutetaan ihmiselle käyttökelpoiseen muotoon. Puuhakkeen ja muun biomassan käyttö on monissa tapauksissa kilpailukykyistä jo nyt. Suomen energianlähteistä tärkein on öljy, josta valtaosa kuluu liikenteessä.

Puu on toiseksi tärkein. Tämä johtuu siitä, että metsäteollisuudessa käytetään energianlähteenä paljon jätepuuta ja puuperäisiä prosessijätteitä. Ydinvoima on Suomessa vasta kolmanneksi suurin energianlähde. Sähköntuotannon energianlähteistä se on suurin. Tuulienergia-asiantuntijat ennustavat, että noin 10 vuoden kuluttua tuulimyllyt jauhavat sähköä halvemmalla kuin uudet kivihiililauhdevoimalat tai ydinvoimalat.

Suomella on paljon tuulivoimarakentamiseen sopivia alueita erityisesti meren matalikoilla niin että luonnon asettamat rajat eivät meillä aivan heti tule vastaan. Valitettavasti Suomi on tuulivoimassa EU:n hännänhuippu, ellei Luxemburgia lasketa. Vuoden 2003 lopulla Suomessa oli tuulivoimaa vain 51 megawatin edestä.

Se, minä päivänä uusiutuva energia on halvin vaihtoehto, riippuu tekniikan kehitysvauhdista. EU:ssa päästövähennysten keskeinen keino on hiilidioksidin päästökauppa.

Eniten hiilidioksidia tupruttavat tehtaat ja voimalaitokset saavat päästökiintiön, jonka ne saavat ylittää vain ostamalla kiintiötä lisää. Tämä tulee luomaan päästöille markkinahinnan, mikä kannustaa investoimaan energian säästöön ja muuhun päästöjen vähentämiseen.

EU:n tavoitteena on tällä tavoin jouduttaa uuden puhtaan energiatekniikan kehitysvauhtia. Olemme nähneet ennenkin vastaavia uuden tekniikan läpimurtoja, esimerkiksi tietotekniikassa ja matkapuhelimissa. Jos kuvittelemme maailmaa edes 20-30 vuotta eteenpäin nyt vallitsevan tekniikan mukaan, ennustamme todennäköisesti pieleen.

Avaruudesta katsottuna Maa on pieni ja hauras pallo, jonka maisemaa hallitsee luonto; pilvet, valtameret, metsät ja maa. Maapallon halkaisija on noin 12 700 km. Ilman tiheys on jo 50 km:n korkeudella vain tuhannesosa siitä mitä se on maanpinnalla. Ilmakehään ei mahdu ihmisen jätteitä kovin paljon. Elämme avaruusaluksella ja meidän tulisi toimia sen mukaisesti.

Lähteitä:

Protecting Our Planet. Securing Our Future. United Nations Environment Pro-gramme, U.S. National Aeronautics and Space Administration, The World Bank 1998

UNEP Annual Report 2001, United Nations Environment Programme

Harri Lammi & Oras Tynkkynen: The Whole Climate. Climate equity and its implica-tions for the North. Friends of the Earth Finland 2001.

Robert T. Watson: Climate Change 2001, presentation at COP-6bis July 19, 2001

For Contraction and Convergence [C&C], see  www.gci.org.uk/briefings/ICE.pdf