perustietoa EU:sta, EU:n parlamentista ja Satun teesit »
 |
  |
|
|
Elokuu 2008Ilmasto-oikeudenmukaisuus maksaa Aamupäivällä oli paneeli oikeudenmukaisuudesta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, pääalustajana oli Sivan Kharta Tukholman ympäristöinstituutista. Hän esitteli malliaan, jota olen aiemminkin referoinut, ja jonka mukaan globaalit päästövähennykset siinä vauhdissa kuin tarvitaan maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi alle 2 asteen, edellyttävät kehitysmailta tosi jyrkkää käännettä, sittenkin vaikka teollisuusmaat vähentäisivät päästöjään reippainta mahdollista. Tämä tarkoittaa, että teollisuusmaiden tulee antaa huomattavaa taloudellista apua kehitysmaille tämän toteuttamiseksi. Hänen mallinsa laski nämä ”ulkoisten päästövähennysten” rahoitusvelvollisuudet eri maille tietyn laskentamallin mukaan, jossa otettiin huomioon kunkin maan ”syntitaakka” ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa vuoden 1990 jälkeen ja toisaalta se, kuinka iso maksukykyinen väestö kussakin maassa on. Hän siis ottaa huomioon senkin, että Kiinassa ja Intiassakin on jo aika iso vauras väestö. Silti kehitysmaiden avustusvelvollisuutta jää sangen paljon rikkaille maille, myös EU:lle. Claude Turmes kertoi, että Europarlamentissa on nykyisin kohtalaisen helppoa saada enemmistöjä uusiutuvan energian puolelle. Tämä johtuu siitä, että kun ala onnistuttiin potkaisemaan liikkeelle 20 vuotta sitten, se on jo niin iso bisnes ja työllistää jo niin ison joukon ihmisiä, että se vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Saksassa sähköjätti EDF yritti hyökätä uusiutuvan energian syöttötariffeja vastaan. Tämä operaatio ei onnistunut, koska Saksan konservatiivit pistivät hanttiin. Pohjanmeren voisi muuttaa nykypäivän öljynporauskentästä Euroopan sähkövoimalaksi. Tanska on ehdottanut, että sähköautojen määrä kasvatettaisiin 3 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä, se vaikuttaisi jo liikenteen uusiutuvan energian tavoitteisiin, toisin sanoen liikenteen uusiutuva energia voisi huomattavalta osin tulla muustakin kuin biopolttoaineista. Myös perinteiset sähköyhtiöt ovat tulossa mukaan uusiutuvan energian bisnekseen, esimerkiksi tämän seudun ohutkalvoaurinkopaneelifirma teki äskettäin sopimuksen samaisen EDF:n kanssa. Myös Oras oli paneelissa. Hän selosti näkemyksiään siitä, millaisella strategialla EU parhaiten edistää sitä, että uusi kansainvälinen ilmastosopimus syntyy. Myöhemmin johdin vielä puhetta työryhmässä, jossa käsiteltiin raaka-aineiden käytön ekotehokkuutta. Sitten läksin kohti kotia. Oderin rannalla Frankfurt an der Oder on, kuten nimikin kertoo, Oder-joen rannalla, eli Saksan ja Puolan rajalla. Vihreiden ”kesäyliopisto” on oikean yliopiston tiloissa. Tässä kaupungissa on saksalais-puolalaiseen yhteistyöhön perustuva yliopisto, jonka pääteema on yhteistyö entisen rautaesiripun molemmin puolin. Yliopiston kampukselta näkee joen yli Puolaan. Olen näköjään tuonut huonot ilmat Suomesta tullessani. Täälläkin satoi aamulla, on yhtä kylmää kuin Suomessa oli lähtiessä. Aamu oli kuitenkin siinä mielessä aurinkoinen, että tapasimme paikallisen aurinkoenergiayrityksen edustajan. Vielä aamulla luulin, että olemme lähdössä ekskursiolle yritykseen ja tehtaalle, mutta bussin lähtöpaikalla ilmoitettiin että ilmoittautuneiden suuren määrän vuoksi firma päätti että heidän edustajansa tulee yliopistolle. Tehdasvierailun sijasta saimme siis powerpoint-esityksen, mikä oli vähän tylsää. Sisältö oli kuitenkin mielenkiintoinen, muutamia poimintoja: Maapallolle tuleva auringon säteilyenergia on noin 3700 kertaa isompi kuin ihmiskunnan nykyinen tekninen energiankulutus. Saksassa aurinkosähköpaneeleita asennettiin viime vuonna 1554 miljoonan euron edestä. Vuonna 2002 luku oli 96 milj. euroa, vuosi kasvu on ollut luokkaa 20-100 %. 2010 ennuste on noin 2600 milj. euroa. EU:ssa tämä ala työllistää nyt yhteensä noin 75 000 henkeä, joista Saksassa 40 000 ja Espanjassa 23 000. Italian luku on 1 700 ja Ranskan 2 100. Tämän firman, nimeltään Odersun, tuotteiden pointti on se, että kyse ei ole lasille tehdyistä aurinkokennoista, vaan valosähköinen materiaali pannaan kuparinauhan pintaan. Tehtaan tuote ovat valosähköisellä materiaalilla päällystetyt kuparinauhakelat, jotka ovat itse asiassa pitkiä yhtenäisiä aurinkokennoja. Firma kehittää teknologiaansa täällä Frankfurt an der Oderissa. Firman rahoittajat ovat kaikki muista maista, Britanniasta, Ranskasta, USA:sta, Kiinasta. Kuparinauhan avulla paneeleista saa räätälöityjä virityksiä, vaikka kasseja, joiden pinnassa on pienet kännykkälaturit. Kuparinauhalla voi päällystää seiniä, kattoja ja sen sellaista, ja aurinkopaneelipinnat voivat olla ihan halutun muotoisia. Paneelien mitat eivät siis sanele arkkitehtuuria, vaan paneelit voivat sopeutua arkkitehtuuriin. Firman tavoite on se, että aurinkopaneeleista ajan mittaan tulee normaali osa rakennusten kattoa ja julkisivua. Tähän mennessä näkyvin projekti on ollut Pekingin olympiapuiston parkkitalot, joissa oli tällaiset katot. Olin mukana myös ”Global financial (dis)order” seminaarissa. Muutamia pointteja puhujien esityksistä: Ennen vanhaan pankit rahoittivat pitkän aikavälin investointeja, mutta nyt eletään ”osakkeenomistajakapitalismin” aikaa (jolloin siis osakkeiden lyhyen aikavälin arvonnousu on pääasia). Toisaalta kuplat ja syklit ovat aina olleet osa kapitalismia. Kun nousukaudella omistusten arvo kasvaa, lainaa saa enemmän ja helpommalla, ja omaisuudesta pystyy maksamaan korkeampia hintoja. Kyseessä on kollektiivinen epäonnistuminen. Nykyiseen rahoituskriisiin ovat vaikuttaneet erinäiset finanssijärjestelmään rakennetut porsaanreiät. Esimerkiksi Saksassa on "varjopankkien" järjestelmä, osa pankkitoiminnasta on ulkoistettu esimerkiksi Dubliniin. Nämä varjopankit ovat harjoittaneet sellaista liiketoimintaa, jotka oman maan pankkilainsäädäntö kieltää. Tämä toiminta kuitenkin vaikutti myös kotimarkkinoihin. Oli kuin olisi rakennettu aitoja suojaamaan kulkijaa vihaiselta koiralta, mutta jätetty portti auki. Sitä tarkoittivat varjopankit Irlannissa. Luottoluokituslaitokset (jotka ovat kaikki amerikkalaisia) epäonnistuivat täydellisesti varoittamisessa ja kriisin ennakoinnissa. Usein valvontaelimet ovat viimeiset, jotka tajuavat mitä oikein on tapahtumassa. Pitäisi analysoida, missä määrin oli kyse siitä että valvojat eivät havainneet tai eivät halunneet havaita. Sveitsin raportointilaitos analysoi tapahtumat. Kaikki työkalut olivat olemassa. He esittivät suosituksia, mutta pankkien johto vähätteli neuvoja, koska näytti taloudellisesti kannattavalta toimia juuri päinvastoin. Poliittisesti on aina hyvin vaikeaa päättää, milloin on se hetki jolloin lain mahdollistamien varotoimien pitää laueta. Puhujat vaativat, että ”varjopankkien” operaatiot pitää tehdä mahdottomiksi ja että luottojohdannaisia pitäisi saada voida myydä vain virallisilla futuurimarkkinoilla, ei tiskin alta. Kansainvälisesti pitäisi kehittää Saksan luottorekisterin kaltainen järjestelmä, josta pystyy suoraan näkemään, missä lainanannon riskipesäkkeet ovat. Riskiluokituslaitoksilta pitäisi vaatia julkista toimilupaa, jollaisen voisi myöntää vaikka keskuspankki. Keskustelussa joku toi esille, että viimeisten 25 vuoden aikana Euroopassa on vain dereguloitu finanssimarkkinoita, eli siis purettu säätelyä. Siitä on seurannut liiallista likviditeettiä, mikä on johtanut hintakupliin. Toinen totesi että lainsäädännön porsaanreikiä ei tehty vahingossa. Yksi Europarlamentin vihreän ryhmän työntekijöistä totesi sen meille parlamenttia sisältä käsin tunteville päivänselvän asian, että parlamenttiin kohdistuu hyvin voimakas lobbauspaine, ja se koskee myös pankkisektoria. Yksi kommentoijista tokaisi, että nykyinen lyhyen jänteen voittojen tavoittelu voi lopulta tuhota koko kapitalismin. Kuplat kehittyvät yleensä siten, että niiden alkuvaiheessa on skeptikkoja, jotka sanovat ettei tämä voi olla todellista. He tienaavat vähemmän kuin ne jotka ottavat riskejä, minkä seurauksena firmoissa vaihdetaan varovaiset sijoittajat ja muun riskinottajiin. Iltapäivällä kävin kävelyllä Oderin saaressa, joka on joessa yliopiston kohdalla. Siellä oli upeita isoja tammia ja pyökkejä. Illalla oli paneelikeskustelu Euroopan tulevaisuudesta. Parhaiten siitä jäi mieleeni ranskalaisen Sylvie Goulardin toteamus, että Ranskassa suurin osa ihmisistä ei ole koskaan tavannut ketään uusista jäsenmaista, mikä on eri tilanne kuin useimmissa EU:n vanhoissa jäsenmaissa. Berliinistä on junalla tunnin matka Puolaan. Italiasta pääsee yhtä nopeasti Sloveniaan ja Itävallasta Tshekkiin ja Slovakiaan. Euroopassa tarvitaan enemmän ihmiskontakteja. Vaikka kuinka kauan on puhuttu kansalaisten Euroopasta, silti oikeasti EU:ssa harjoitetaan pääasiassa diplomatiaa. Saksalainen toimittaja Claus Leggewie totesi, että Euroopassa on kolme ryhmää, joihin suhtaudutaan "vieraina" tai ”toisina”, muslimit, ukrainalaiset, amerikkalaiset. Euroopan pitäisi luoda järkevä suhde USA:an, eihän EU:ta ole perustettu USA:a vastaan. Elämme aikaa, jolloin tunnemme Venäjän neoimperialistisen paineen. Turkin jäsenyyden ratkaisee loppujen lopuksi Turkki itse. Eurooppalainen yhteiskunta olisi voinut tehdä paljon enemmän integroidakseen maltilliset muslimit. Leggewie puhui myös ilmastopolitiikasta ja totesi, että sen onnistumisen ratkaisee loppujen lopuksi käsitys hyvästä elämästä. Frankfurt an der Oderin yliopiston rehtori Gesine Schwan totesi, että EU tarvitsee visioita, mutta yleensä teknokraateilla ei ole taipumusta visioiden luomiseen. Minusta tämä oli hyvä pointti. Varsinkin Suomessa virkamiehillä on ihan liikaa valtaa, ja politiikka on tosi visiotonta. Puolalainen Adam Krzeminski totesi, että ei ole olemassa eurooppalaista julkisuutta, media on edelleen kaikki kansallista. Silti on debatteja jotka saavuttavat kaikki EU-maat, kuten kalastus, energia, venäjä. Syksyllä eri EU-maiden valtionpäämiehet väänsivät oikeasti Venäjän suhteen samaan suuntaan. Puolan Kaszynski-veljekset vastustivat vielä 2005 EU:n yhteistä energiapolitiikkaa. Nyt he kannattavat sitä, koska ovat tajunneet, että EU tarvitsee yhteisen energiapolitiikan, jotta sillä voi olla yhteinen Venäjä-politiikka. Puolan Solidaarisuus-liike 80-luvulla oli siksi tärkeä, että se ei jatkanut eurooppalaista kapinoinnin perinnettä, vaan perustui väkivallattomaan vastarintaan. Leggewie totesi, että eri EU-maissa puhutaan usein samoista asioista, mutta kukin omalla kielellään. Sylvie Goulard totesi, että europuheessa paljon sanoja, jotka eivät tarkoita mitään. Esimerkiksi sana ”yhteinen” käsitteessä ”yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka” ei tarkoita yhtään mitään, toisin kuin esimerkiksi puhuttaessa yhteisestä maatalouspolitiikasta. Presidentti noudattaa perustuslakia, kamalaa! Taas lentoon, tällä kertaa Berliiniin, koska Euroopan vihreällä puolueella ja Europarlamentin vihreällä ryhmällä on ”Vihreä kesäyliopisto” Saksassa, Frankfurt an der Oderin kaupungissa. Matkalla tietysti luin lehtiä. Kolmessa lehdessä (Hesari, Ilta-Sanomat, Iltalehti) otsikoidaan ihan samoin sanoin että ”Halonen vie Stubbin paikan”. Jos ulkoministeri jollain konstilla poistaisi huippukokouksesta presidentin, silloin voitaisiin sanoa että ulkoministeri vie presidentin paikan. Mutta niin kauan kuin eletään nykyisen perustuslain mukaan, presidentillä on huippukokouksessa paikka, vaikka lehdistö tykkääkin enemmän ulkoministerin NATO-linjasta kuin presidentin. Silloin, kun Martti Ahtisaari oli presidentti ja Tarja Halonen ulkoministeri, mahtoiko yksikään lehti otsikoida, kun Ahtisaari meni EU-huippukokoukseen: ”Ahtisaari vie Halosen paikan.” Berliinissä on lämpimämpää kuin Suomessa, mutta ei täälläkään varsinaisesti lämmintä. Tarkenee kuitenkin ilman takkia. Viimeinen lomapäivä Helsingissä Sinikka Sokka asettuu vihreiden kunnallisvaaliehdokkaaksi – onpa hauskaa! Hesarin mukaan Medvedev on eilen sanonut: "Elokuun 8nnen päivän yönä Tbilisi teki valintansa. Saakašvili valitsi kansanmurhan ratkaisuksi poliittisiin ongelmiinsa. Siten hän tappoi omin käsin kaiken toivon osseettien, abhaasien ja georgialaisten rauhanomaisesta yhteiselosta yhdessä valtiossa." – No, tämä perustelee myös Tšetšenian itsenäisyyden, sanon minä. Georgian tilanne osoittaa myös, että aina kun "meidän puoli" (länsi) katsoo sormien läpi kansainvälisiä sääntöjä, "nuo toiset" (kuten Venäjä, Iran tai muut vastaavat) käyttävät sitä hyväkseen. Venäjä perustelee Etelä-Ossetian ja Abhaasian itsenäisyyden tunnustamista sillä, että länsi tunnusti Kosovon itsenäisyyden ohittaen normaalit kansainväliset säännöt. Se on totta, YK:n turvaneuvostohan ei Kosovon itsenäisyyttä hyväksynyt, koska Venäjä esti päätöksen. Tällä argumentoinnillaan Venäjän johto kyllä perustelee erinäisten omien alueidensa itsenäisyyden. Saa nähdä, milloin Pohjois-Ossetia haluaa irtautua Venäjästä ja lyödä hynttyyt yhteen Etelä-Ossetian kanssa. Talossamme on taas pölyräjähdys, kun uusiin porraskuilun seiniin tehtiin uria sähköjohtoja yms varten. Tänään on viimeinen kesälomapäiväni. Itse asiassa Brysselissä olisi ollut kokouksia jo eilen ja tänään, mutta pinnasin niistä, koska tulen olemaan myös perjantain ja lauantain Euroopan ja Europarlamentin vihreiden ”kesäyliopistossa” Saksassa. Tänään vedin kunnostusurakan kohteena olevista ikkunoista viimeisiin pintamaalin. Melkein joka päivä olen jatkanut ikkunahommia vähintään yhdeksään kymmeneen illalla. Tänään lopetin jo suunnilleen iltakuuden maissa. Tuntui siltä, että on pakko saada jokin kulttuurielämys ja niinpä lähdin Vapriikki-museon Tiibet-näyttelyyn. Tiibet-näyttely oli kaiken muun lisäksi hieno esteettinen elämys. Minusta tiibetiläinen värimaailma on aivan ihana. Näyttelytekstit kertoivat, että perinteisesti siellä käytettiin viittä väriainetta, indigosta saatiin sinistä, värimatarasta ja lakkahyönteisestä punaista, raparperin lehdistä keltaista, saksanpähkinän kuorista ruskeaa. Lakonuhka Olkiluodossa Olkiluodon työmaalla on lakonuhka. Aliurakoitsija on pidättänyt työntekijöidensä palkoista kolmanneksen veroja varten mutta ei ole suostunut kertomaan, mihin maahan veroja maksetaan. Yhä mielenkiintoisempaa. TVO:n edustajathan kertoivat alkukesästä, kun tapasivat Brysselissä suomalaismeppejä, että Olkiluodon rakennustyömaalla puolalaiset ovat suurin kansallisuusryhmä. Porraskuilun uusista seinistä toinenkin valmistui eilen. Huomenna on kaksi viikkoa siitä kun sovimme, että seinät ovat kahden viikon kuluttua valmiit. Tasoitukseen, sähköjohtourien tekemiseen, maalaukseen ja sen sellaiseen tulee kulumaan vielä jonkin aikaa. Ei siis ole valmista sovitussa ajassa. No, eipä juuri mikään muukaan mistä herra Uun kanssa on sovittu aikataulu, ole valmistunut sovitussa ajassa. Loman aikana olen kunnostanut eli rapsutellut, kitannut ja maalannut talomme keskikerroksen harjunpuoleisia ulkoikkunoita. Pihanpuoleisista suurimman osan kunnostin jo viime kesänä. Jukka on tarvittaessa korjannut helat. Nyt kolme kolmiosaista ulkoikkunaa (joissa on yhteensä 21 ruutua) on melkein valmiit. Haimme Jukan kanssa kalkkimaalia talomme kivijalan maalausta varten. Loman kuluessa olen kokeillut kivijalkaan runsaat 30 erilaista värisävyä, nyt olen viimein löytänyt yhden joka kelpasi. Kalkkimaaliahan ei saa valmiina, joten värisävyä ei voi valita värikartasta, maali ja pigmentit pitää itse sekoittaa. Aikaa viepää, mutta aika hauskaa. Vauva saaressa Vanhempi tyttäreni on ollut saaressa vauvansa ja miehensä kanssa. Pieni poika oli ihmeen rauhallinen, ainakin minusta tuntui että äitinsä oli samassa iässä paljon levottomampi. Poika pyrkii kovasti liikkeelle. Keksin hiukan avittaa häntä käsistä kyykkyyn-ylös jumpassa ja vauva tuntui kovasti tykkäävän tästä leikistä, ponnisti ylös hyvin ravakkaan tahtiin. Lauantaina sääkin oli harvinaisen hyvä tämän kesän sääksi. STUK:n johtaja asettuu kiireen puolelle Kauppalehti on tänään julkaissut Säteilyturvakeskuksen johtajan Jukka Laaksosen kirjeen ydinvoimayhtiö Arevan toimitusjohtajalle Anne Lauvergeonille. Kirjeen sisältö on ihan uskomaton. Laaksonen sanoo Kauppalehden mukaan muun muassa: ”Teemme parhaamme välttääksemme tarpeettomat myöhästymiset Olkiluodossa.” ”Minulla ei ole epäilystäkään lopullisen tuloksen hyväksyttävyydestä.” ”Voitte olla varma, että epäystävälliset lehtikirjoitukset eivät ole vaikuttaneet minuun enkä anna niiden vaikuttaa hyvään yhteistyöhön organisaationne asiantuntijoiden ja johdon kanssa.” ”Tunnustan täysin Arevan arvon läntisen Euroopan ydinvoimarakentamisen resurssien uudelleen vakiinnuttajana, enkä usko, että mikään muu yhtiö olisi voinut tehdä sitä vallitsevissa olosuhteissa paremmin.” Kirje on kirjoitettu viime keväänä. Laaksonen puhuu siinä kuin ydinvoimalobbari, ei kuten säteilyturvallisuuden vahtikoira. Vielä sen jälkeen, kun vuodetut dokumentit ja työntekijöiden haastattelut osoittivat, että työntekijöitä on peloteltu olemaan paljastamatta laatuongelmia ulkopuolisille ja jopa työmaan omille laadunvalvojille, Laaksonen sanoi MTV3:lle: ”… heillä [Arevalla] on maailman paras ja turvallisin tuote eikä meillä ole mitään syytä epäillä sitä eikä meillä ole myöskään syytä epäillä heidän vilpittömyyttään.” Minun tukkani nousee pystyyn. On todella aihetta panna myös STUK:n oma toiminta syyniin. Suomessa elätellään mielikuvaa, että STUK on maailman tiukin ydinturvallisuuden vahtikoira. Olen tavannut ulkomaalaisia asiantuntijoita, jotka ovat ihan eri mieltä. Ainakin sienten valvonnan osalta tiedän STUK:n tosi lepsuksi. Saksan viranomaiset seuraavat tarkasti, ettei toreilla ja kaupoissa myydä sieniä, joissa on Tshernobylin jäljiltä radioaktiivista cesiumia yli EU-rajan. Tarkastajat kiertävät toreilla ja EU-rajan rikkovia sieniä myyvä saa sakot. Suomessa STUK heräsi tosi myöhään tekemään edes lehdistötiedotteita siitä, että laajoilla alueilla Suomessa suositut sienet, kuten suppilovahverot ylittävät EU-rajan keskimäärin moninkertaisesti. Muistaakseni vasta viime vuonna STUK suositteli, että myyjät testaisivat myymiensä sienten radioaktiivisuuden. En ole toreilla tavannut yhtään sienen myyjää, joka olisi kuullut tästä suosituksesta, en edes Tampereella, joka ympäristöineen kuuluu Suomen pahimman Tshernobyl-laskeuman alueeseen, ja yhteen pahimmista ylipäänsä koko Euroopassa, ex-Neuvostoliiton ulkopuolella. Pohjantikat suojelevat havumetsiä Kello kahdeksalta aamulla pihaamme ajoi rakennustarvikeliikkeen auto ja herra Uun työmies kantoi harkot sisään kellarikerrokseemme. Aamuyhdeksän maissa oveemme koputettiin ja sisään tuli nuorehko mies ja nainen. Mies sanoi, että Elisasta päivää, teille on tilattu talokaapeli. Täh, tokaisin minä. Jukka tuli työhuoneesta. Kerroimme, että puhelimen ja adsl-yhteyksien talokaapeli oli paikallaan jo tammikuussa, kun muutimme taloon. Mies kysyi jostain asiasta, että onko jokin se ja se kunnossa. Emme me tiedä, vastasimme, mutta puhelin ja tietokoneyhteydet ovat toimineet jo yli puoli vuotta. Jukka kertoi heille, että Elisasta oli soitettu myös keväällä ja sanottu että teille on tilattu talokaapeli. Myös silloin Jukka oli kertonut, että kaapeli on ollut paikallaan ja toiminnassa jo useita kuukausia. ”Tällaista se on, kun kaikki on ulkoistettu”, sanoi mies. Tänään ja huomenna Vihreä eduskuntaryhmä kokoontuu Tampereella ja Pirkanmaalla. Tapasin Suomen eduskunnan vihreät jäsenet aamukymmenen maissa Tampereen rautatieasemalla, jatkoimme siitä bussilla Seitsemisen kansallispuistoon. Kansallispuiston auditoriossa pidetyssä infotilaisuudessa Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava kertoi mielenkiintoisen esimerkin biodiversiteetin taloudellisesta merkityksestä. Suomessa on vielä niin paljon pohjantikkoja, että kun kaarnakuoriaiset alkavat levitä, seuraavana talvena tikat tulevat paikalle ja syövät kuoriaistoukat ja samalla kuorivat puut. Ruotsissa tämä ekosysteemipalvelu ei enää toimi, ja niinpä siellä ollut isoja kaarnakuoriaistuhoalueita. Kyselin häneltä asiaa tarkemmin. Sulkava selitti, että kaarnakuoriaiset eivät pysty elävään puuhun, jos niitä on vähän. Elävä puu pystyy tukehduttamaan pienen kuoriaistoukkajoukon pihkalla. Mutta jos toukkia on paljon, puu jää häviölle ja toukat tappavat sen. Sulkava kertoi myös, että 10 % metsiensuojelu (joka siis on luonnonsuojelujärjestöjen vaatimus) ei ehkä riitä, ellei talousmetsienkin käsittelyä muuteta paremmin lajiston monipuolisuutta suosivaksi. Puolassa on kymmenen erilaista metsänkäsittelymallia, eli suojelun ja avohakkuun välissä on kahdeksan eriasteista välivaihtoehtoa. Radiouutiset kertovat, ettei Säteilyturvakeskus pidä tarpeellisena Olkiluodon ydinvoimarakennustyömaan kansainvälistä arviointia (jota ainakin Heidi Hautala on vaatinut). STUK ei myöskään pidä tarpeellisena oman toimintansa kansainvälistä arviota. No, eipä urakoitsija Uukaan pitänyt yhtään tarpeellisena kutsua tavarantarkastajaa meidän taloon katsomaan vinoon muurattuja seiniä. Kuka pitää tarpeellisena oman toimintansa kriittistä arviointia? Aika harva. Mutta tyytyykö Suomen hallitus tosiaan siihen, että Säteilyturvakeskuksen omasta mielestä sen toimintaa ei pidä tutkia? Strasbourgin istuntosalin katto on romahtanut Olen loman aikana käynyt sähköpostissa tosi vähän. Nyt löysin postia siitä, että Europarlamentin Strasbourgin rakennuksen täysistuntosalin katto on osittain romahtanut. Rappausta ja sen sellaista rapisi komission ja konservatiiviryhmän istumapaikkojen kohdalle noin 10 tonnia. Tapahtumasta on jo pari viikkoa, mutta se tapahtui samaan aikaan, kun olympialaiset avattiin ja Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Viimeksi mainitut olivat isompia uutisia. Lipponen on luopunut työhuoneestaan eduskunnassa ruvettuaan Nordstream-kaasuputken lobbariksi. Jotain häpyä sentään. En muuten voi olla muistamatta, että keväällä 2002, kun väännettiin kättä ydinvoimalan rakennusluvasta, minua syytettiin Venäjän etujen ajajaksi, koska vastustamalla ydinvoimalupaa muka tein myyräntyötä venäläisen maakaasun puolesta. Nyt entinen pääministeri, joka runnoi ydinvoimaluvan eduskunnan läpi, on ruvennut sekä ydinvoiman että maakaasun lobbariksi. Aamulehti siteeraa Putinin entistä avustajaa Andrei Ilarionovia, joka sanoo että Georgian sodan suurin uhri on Venäjän yhteiskunta, joka muuttuu yhä autoritaarisemmaksi. Niinpä. Remonttityömaamme porraskuiluepisodi jatkuu. Urakoitsija Uu on sopinut nykyisten työmiestemme kanssa, että he muuraavat porraskuilun uudet seinät. Hän oli luvannut tuoda harkot uusiin seiniin tiistaina. Kun niitä ei tiistai-iltapäivän kuluessa näkynyt, nykyisen työmiesporukan vetäjä soitti herra Uulle, joka lupasi harkot keskiviikkona. Harkkoja ei näkynyt tänäänkään, vaikka jopa urakoitsija Uun oma työmies oli pihallamme niitä odottamassa kahden maissa iltapäivällä. Illansuussa arkkitehtimme yritti tavoittaa herra Uuta, mutta tämä ei vastannut. Lähetin herra Uulle tekstiviestin, jossa sanoin että jos uusien seinien muurausta ei hoideta siten kuin sovittiin, sitten riidellään oikeudessa kaikista rakennusvirheistä. Hattulan Navetassa Ajoimme Hattulassa olevaan rakennusosien kierrätyskeskukseen nimeltä Metsänkylän Navetta. Se oli mukava paikka, suomenkielisiä nimiä myöten. Paikan kahvila on nimeltään ”Leivintupa”. Se on perustettu entisen kartanon vanhaan leivintupaan. Minä nautin aina siitä, kun firmoilla, kaupoilla, kahviloilla jne on suomenkielisiä nimiä, onneksi niitä on taas alkanut tulla. EU:n uraanista 98 % tulee muualta Professori Peter Lund kommentoi HBL:ssa tosi hyvin Kataisen ydinvoimapuhetta. Lund toteaa muun muassa, että EU:n uraanista 98 % tulee EU:n ulkopuolelta ja puolet siitä Uzbekistanista, Kazakstanista, Nigeriasta ja Venäjältä, ja olennainen osa uraanista tulee käytöstä poistetuista ydinaseista. Vuonna 2015 arvioidaan koittavan pulan normaalista uraanista, ellei uusia kaivoksia avata. Ydinvoimaan investointi ei siis ole järin kaukonäköistä. Poliisipuolue vai ihmisoikeuspuolue Lehdet ovat kovasti kohkanneet sisäministeriön kansliapäällikön valinnasta, kun Halonen teki nimityksen vastoin sisäministerin ja hallituksen esitystä. Minun näkökulmani asiaan on tämä: poliisipuolueella on sisäministeriössä ihan liikaa valtaa. Vaikuttaa siltä, että kokoomuslainen sisäministeri Anne Holmlund haluaa kansliapäälliköksi ministeriön poliisipuolueelle mieluisemman henkilön kuin nykyinen kansliapäällikkö Ritva Viljanen. En pätkääkään ihmettele, että Halosen päätös harmittaa poliisipuoluetta, mutta minä olen tästä valinnasta vain iloinen. Presidentti käyttää perustuslain hänelle antamaa valtaa. Sitä hän käytti myös jättäessään nimittämättä Ilkka Kanervan Suomen Pankin johtajistoon vaikka eduskunnan pankkivaltuusto esitti Kanervaa. Kyllä siitäkin silloin kohkattiin, mutta minusta sekin oli hyvä päätös. Ostimme torilta monta laatikollista marjoja pakastettaviksi, kuten joka kesä. Hain kellarin varastosta pölykerroksen alta pakasterasioita. Olisi pitänyt päästä pesemään niitä pölystä, mutta käytössämme oleva tulevan vuokra-asunnon keittiökin oli täynnä pölyä, kun työmiehet kiinnittivät liesituuletinta. Keittiöön tuli kaksi ämpärillistä sahajauhoa, kun ulkoseinään tehtiin reikää liesituulettimen putkea varten. Yritin imaista imurilla sahajauhoa ja pölyä aina kun miehet käväisivät jotain työkalua hakemassa. Vaanin imurini kanssa vähän kuin hammaslääkärin avustaja vaanii letkun kanssa valmiina imemään suusta sylkeä ja hammasmurskaa. Marjojen perkaus ja purkitus viivästyi monta tuntia. Kello oli taas yli puolen yön kun pääsimme nukkumaan. Olkiluodossa taas ongelmia Greenpeace syyttää Olkiluodon reaktorirakennusta rakentavaa Bouygues-yhtiötä vakavista turvallisuusrikkeistä, erityisesti amatöörimäisesti tehdystä hitsauksesta. Greenpeacen syytteet perustuvat luottamuksellisiin dokumentteihin, jotka järjestö on saanut käsiinsä. Säteilyturvakeskuksen ryhmäpäällikkö Petteri Tiippana myöntää, että Olkiluodossa on ollut puutteita pätevän hitsauskoordinaattorin nimeämisessä ja asennusliitosten hitsaamisessa. Hän kuitenkin sanoo, että turvallisuuden kannalta keskeisen liitokset on tehty ohjeiden mukaan ja pätevä hitsaaja on tehnyt ne. Ei tästä voi sanoa muuta kuin että Olkiluodon touhu on täysin uskomatonta. TVO:n puolelta Olkiluodon kolmosyksikön rakennustöitä vetävä Martin Landtman siirtyy muihin tehtäviin, Aker-Yardsin Suomen telakoiden johtajaksi. Tämäkin tietysti herättää mietteitä. Tänään porraskuilusta hajotettiin toinen seinä. Seinän takana oleva varasto, johon jo hyvässä uskossa olen kantanut muuttopahvilaatikoista kaikenlaista keittiötavaraa, pakasterasioita, sienenkuivureita ja muuta, peittyi paksuun pölyyn. Ja tietysti myös asuinhuoneisiimme leijaili valtava pölypilvi. Seinäepisodi jatkuu Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on Hesarin mukaan sanonut, ettei Venäjä aio neuvotella sotarikollisena pitämänsä Mihail Saakashvilin kanssa. "Hän ei voi olla partnerimme. Parasta olisi, jos hän eroaisi." Venäjä ei siis mitenkään erityisesti kätke sitä, että sen tavoitteena on määräillä Georgian sisäpolitiikkaa. Olin yhtenä kansainvälisenä vaalitarkkailijana Georgian ensimmäisissä monipuoluevaaleissa 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Se oli tosiasiassa kansanäänestys Neuvostoliitosta eroamisesta, Zviad Gamsahurdian johtama kansallismielinen puolue sai murskavoiton. Vähän myöhemmin Gamsahurdia valittiin presidentiksi. Sitten syttyi sisällissota, jossa hänet tapettiin ja Georgian johtoon nousi neuvostopolitrukki Shevarnadze, entinen Neuvostoliitto-vainaan ulkoministeri. Joitakin vuosia sitten kansallismieliset saivat taas vallan Georgiassa. Enpä usko, ettei Venäjä olisi silloin 90-luvulla ollut täysin ulkopuolella niiden tapahtumien, joiden johdosta Georgian ristiriidat yltyivät sisällissodaksi ja entinen neuvostojohtaja nimitettiin maan johtoon. Nyt näyttää siltä, että Venäjä kaivoi Saakashvilille ansan ja tämä käveli suoraan siihen. Tänä aamuna Jukka löysi työmaapiirustusten mapin. Kun urakoitsija Uu tuli, kerroimme, että hänen vaatimansa piirustukset ovat löytyneet. Herra Uu ei enää ollut kiinnostunut niistä. Illansuussa urakoitsija Uun työmiehet tulivat paikalle ja aloittivat porraskuilun seinien purun. Siitä lähti tietysti valtava pöly, ja jälleen kerran pölypilvi tunkeutui asuntoomme sen aukon kautta, josta porraskuilun keskikohtaa näyttävä luotilanka on roikkunut kuukausia ja taas kuukausia – turhaan, kuten juuri olemme havainneet. Tavarantarkastaja käy meillä Ulkoministeri otti kantaa Sofi Oksasen tapaukseen ja sen jälkeen Pietarin konsulaatti suostui ottamaan Sofi Oksasen vastaan. Tästä pisteitä Alexille! Arkkitehtimme, joka on samalla remonttityömaan vastaava mestari, oli kutsunut virallisen tavarantarkastaja toteamaan porraskuilun vinouden. Olen muutaman kerran kuullut käsitteen tavarantarkastaja, mutta en ole koskaan ennen joutunut itse tekemisiin tämän instituution kanssa. Tavarantarkastaja selitti ensin, että hän on paikalla vain epävirallisesti. Jos olisi kyse virallisesta katselmuksesta, hänen velvollisuutensa olisi lähettää siitä Keskuskauppakamarille pöytäkirja. Jos jokin osapuoli haluaa, virallinen tavarantarkastustilaisuus voidaan kutsua paikalle toisena hetkenä. Tämä epävirallinen tilaisuus voidaan myös minä hetkenä hyvänsä muuttaa viralliseksi katselmukseksi. Tarkastajalla oli mukanaan muurausalan asiantuntija. Yhdessä he totesivat saman, minkä remonttimiehemmekin, porraskuilun seinät on muurattu vinoon ja kuilu on yläpäästään 5 cm liian ahdas. Myös entinen urakoitsija, herra Uu oli paikalla. Tiedän entuudestaan, että hän on selittäjämestari. Saimme taas näytteen hänen taituruudestaan. Oli vaikeat olosuhteet, piirustukset muuttuivat koko ajan, ja niinedelleen. Tavarantarkastaja puhui hyvin lempeän lauhkeaan sävyyn. Aikansa selityksiä kuunneltuaan hän sanoi, että virhe on yksiselitteinen eikä se puhumalla muuksi muutu. Urakoitsija Uu suostui, että seinää puretaan ”sen verran kuin tarvitsee”. Mukana ollut muurausasiantuntija totesi, että kumpikin seinä lähtee vinoon alimmasta harkosta alkaen. Aika pitkä aika meni sanailuun, mutta lopulta sovimme, että seinät puretaan ja rakennetaan uudestaan urakoitsija Uun laskuun. Hän pyytää tarjoukset nykyisiltä työmiehiltä ja haluamiltaan muilta tahoilta ja ilmoittaa tänään, kuka työn tekee. Kahden viikon kuluttua uusien seinien tulee olla valmiit. Porraskuilun kaupunginpuoleinen seinä on muurattu tarpeettoman paksuista harkoista, sen saa tehdä ohuemmistakin. Kun tavarantarkastaja ja herra Uu olivat lähteneet, nykyiset työmiehet huomauttivat, että myös porraskuilun keskikohta 5 cm sivussa oikeasta paikastaan. Pohdimme riittäisikö jos vain paksuntaisi sitä seinää, joka on 5 cm liian kaukana porraskuilun keskikohdasta. Minä sanoin, etten suostu. Juuri se seinä on muurattu tarpeettoman paksuista harkoista. Jos sitä vielä paksunnettaisiin, kellariin tulisi yli 30 cm:n paksuinen seinä vaikka 15 cm:n paksuus riittää. Ensin urakoitsija F hankki (toiseen paikkaan tarkoitettuja) paksuja harkkoja liikaa, sitten turhan paksua seinää vielä paksunnettaisiin lisää, eli joka käänteessä hukkaantuisi tilaa. Illalla ystävämme Maire tuli meille illalliselle. Yhtäkkiä Mairen koira alkoi haukkua. Jukka lähti kuulostelemaan syytä. Hän kuuli alakerrasta urakoitsija Uun äänen. Herra Uu oli siis hakenut vara-avaimen ja mennyt kellariin meille ilmoittautumatta. Hetken päästä herra Uu soitti ja alkoi vängätä, ettei seinistä tarvitse purkaa kuin toinen, se toinen seinähän tehtiin aikoinaan maanpaineseinäksi. Niin tehtiin, sanoin minä, ja toki maanpaineseinäkin pitää tehdä piirustusten mukaiseen paikkaan. Herra Uu väitti, ettei silloin kellään ollut tarkkaa käsitystä mihin seinän pitäisi tulla. Sanoin, että porraskuilun keskikohtamerkki oli paikallaan jo tammikuussa, kun muutimme taloon, ja sen takia lattiassa on ollut aukko, josta on kuukausien ajan tulvinut pölyä asuntoomme. Merkki oli paikallaan kuukausia ennen kuin edes kellarin lattioita oli valettu. Herra Uu vaati saada nähdä silloisia piirustuksia. Kerroin Jukan tarkistaneen piirustukset, porraskuilun paikkaan ei ole matkan varrella tullut muutoksia viime vuoden syyskuun jälkeen. Herra Uu vaati saada nähdä ne piirustukset, jotka silloin olivat työmaalla, niihin tehtiin työmaalla kynällä merkintöjä. Sanoin, että jos joudumme riitelemään oikeudessa, niin sitten riidellään muistakin seinistä ja lattioista, jotka on Hankintamatkalla Kävimme hankkimassa remonttityömaalle kaikenlaista, Fiskarsin Rakennusapteekista ja IKEA:sta. Juttelin arkkitehtiveljeni kanssa IKEA:sta. Sanoin, että vaikka tätä ylikansallista massatuotantofirmaa kovasti halveerataan, niin minusta siellä on kyllä yhtä ja toista aika näppärästi suunniteltua, muun muassa keittiöihin. Veljeni sanoi juuri miettineensä ruotsalaisen ja suomalaisen muotoilun eroa ja tulleensa siihen tulokseen, että suomalaisessa muotoilussa on aika lailla elitismiä, ruotsalainen muotoilu on tarkoitettu kaikelle kansalle. Ruotsalainen kansankotiajattelu näkyy siinäkin. Mielenkiintoinen havainto. Talouselämä kertoo tänään WWF:n teettämästä tutkimuksesta, jonka mukaan jokainen eurooppalainen lihansyöjä viljelyttää Euroopan ulkopuolella keskimäärin koripallokentän kokoista soijapeltoa. Tämä koskee yhtä hyvin naudan kuin broilerin ja sianlihan syöjiä. Iso osa Euroopassa kasvatettavan karjan rehusta, erityisesti valkuaisrehuna käytettävästä soijasta tuodaan tänne muualta. Hienoa, että Talouselämä-lehdessä kerrotaan tällaisia. Mutta samalla tunnen piston sydämessäni, kuten aina kun puhutaan lihansyönnin ympäristövaikutuksista, koska en ole kasvissyöjä. Vastapainoksi koetan syödä niin kotimaista ruokaa kuin suinkin, esimerkiksi kotimaisia marjoja ja juureksia ulkomaan hedelmien sijasta. Ja tietysti osa eläinperäisestä ravinnostamme on järvistä ja merestä kalastettua ahventa, muikkua ja haukea. Konsuli kirjallisuusasiantuntijana Pietarin konsulaatti on kieltänyt Sofi Oksasta tulemasta Pietarissa joulukuussa järjestettävään runotilaisuuteen. Kuulemma Oksanen ei ole runoilija. Pietarin pääkonsuli kommentoi, että Oksanen edustaa väärää kirjallisuudenlajia, hän kertoo, ettei ole kuullut Oksasen ja Suomen Penin sopimuksesta että Oksanen kirjoittaa tilaisuuteen proosarunoa. Enpä ole pitkään aikaan kuullut mitään näin naurettavaa, pääkonsuli ottaa kantaa siihen, mitä kirjallisuudenlajia kirjailija edustaa. Alex Stubb, pane alaisesi järjestykseen! Toivon, että hallitus nostaa älämölön myös elokuvaohjaaja Arto Halosen Pekingin viisumin epäämisestä. Vino porraskuilu Remontoijan arkisia riemuja. Työmiesten piti tänään ruveta rakentamaan portaita, joiden on määrä nousta kellarikerroksesta läpi koko talon, vinttiin asti. Ennen kuin nuo portaat ovat valmiit, ei päästä tekemään keittiötämme, koska keittiötä varten on purettava vintille nykyisin menevät raput. Tuli mutka matkaan. Työmiehet huomasivat, että kellarikerroksessa porraskuilun seinät on muurattu vinoon. Porraskuilu on yläpäästään 5 cm liian kapea. Porraskuilun seinät ovat entisen urakoitsijan miesten muuraamia. Tämä urakoitsija, sanokaamme häntä vaikka urakoitsija Uuksi, sai keväällä kenkää, pääasiassa siksi että aikataulut lipsuivat koko ajan pahasti. Tämän urakoitsijan jäljiltä talon kellarikerroksessa on tehty yhtä sun toistakin luvattoman hutiloiden. Muun muassa kellarikerroksen uudet lattiat on valettu 5 cm vinoon. Lattian tasoittaminen kesti viikkoja ja pelkkää tasoitetta jouduttiin hankkimaan noin 2000 euron edestä, työkustannuksista puhumattakaan. Mutta vino porraskuilu on kyllä kaiken huippu. Jos portaat mukautettaisiin tähän, se vaikuttaisi talon kaikkiin kolmeen kerrokseen. Päätimme, että seinät puretaan ja muurataan uudestaan ja että vaadimme entistä urakoitsijaa maksamaan tämän. Sisäsuihku ja lämmin vesi keittiöön Paluumatkalla Lapista poikkesimme Kuhmoisissa, minun vanhemmiltani perimällä mökillä. Tänään tulimme kotiin Pispalaan. Poissa ollessamme väliaikainen keittiömme on purettu mutta taloomme tulevassa vuokra-asunnossa on melkein valmis keittiö, kaapinovia vailla. Ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen pääsimme kotona keittiöön, jonka hanasta lämmintä vettä ja pääsimme myös sisäsuihkuun. Väliaikaiseen keittiöömmehän tuli vain kylmä vesi, ja suihkussa olemme käyneet pihasaunassa. |