Elokuu 2005

Maanantai 22.8. – keskiviikko 24.8.05
Leikkimässä eduskuntaryhmän kanssa Rovaniemellä

Maanantaina 22.8. nousin Tampereella Rovanieemen yöjunaan. Olipa kiva pitkästä aikaa tavata Suomen vihreän eduskuntaryhmän porukkaa! Junassa olivat muun muassa Tarja Cronberg ja Anni Sinnemäki, Tampereelta kanssani nousivat Rosa Meriläinen ja Oras Tynkkynen. Rosan masu oli kauniisti pyöristynyt, senhän olin lukenut kesän aikana jo lehdistä.

Tiistaiaamupäivänä tapasimme leikkikentällä. Siellä oli rovaniemeläiset Lappset-yrityksen valmistamia leikkikenttäkalusteita. Kivan näköisiä ja muutenkin kivoja. Niitä suunniteltaessa on ajateltu myös lasten vanhempia, jotka voivat lasten kanssa leikkikentällä touhutessaan hekin harjoittaa lihaksiaan, ja myös vanhuksia, joille telineet myös tarjoavat hyviä tasapaino- ja muita harjoituksia. Firman edustaja kertoi, että he myyvät näitä kaluja vaikka kuinka moneen maahan. Hänen omat lapsensa ovat olleet tuotekehityksen hyviä apulaisia.

Tuija Brax piti erinomaisen hyvän esityksen siitä, kuinka liian istuva elämäntapa nakertaa terveyttämme. Se on yksi syy rakettimaisesti kohoaviin aikuisiän diabeteslukuihin. Tauti tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja on tietysti ennen kaikkea ikävä myös asianomaisille itselleen. Liikunnan puutteesta johtuvaa luukatoa ja "aikuisiän" eli kakkostyypin diabetestä esiintyy yhä nuoremmilla.

Kokeilimme vempaimia. Se oli hauskaa. Yhdessä telineessä näytin vähän venytyksiä. Valokuvaajien kamerat surrasivat. Joku ihmetteli venymistäni. No, jossakinhan sen joogan pitää näkyä. Iltapäivällä katselin firman esitettä. Teki mieli heti tilata melkein kaikki vempaimet omalle pihalle. Eivät ikävä kyllä taida mahtua pieneen pihaamme.

Rovaniemen kaupungin ja Rovaniemen maalaiskunnan edustajat selostivat tulevaa kuntaliitosta. Perusteilla on ihan uusi kunta, jonka hallinto rakennetaan ihan alusta uusiksi. Tämä antaa oivan mahdollisuuden miettiä oikeasti, miten hommat olisi fiksuinta järjestää. Uusi kunta on niin iso, että jos sen alue olisi ympyrä, ympyrän halkaisija olisi yli 100 km.

Illalla pääsimme savusaunaan ja jokeen uimaan. Aika moni oli jostakin kohtaa nokinen tullessaan saunasta ulos, minä myös.

Keskiviikkona ryhmä keskusteli valtion budjettiesityksestä. Yksityiskohdat, joita vihreät edustajat olivat valtiovarainministeriön ehdotuksesta löytäneet, kertoivat että ministeriön taktiikka on sama kuin ennenkin: pyyhitään punakynällä pois jo ennestään sovittuja asioita, jotta ministerit budjettiriihessä ja kansanedustajat eduskunnassa keskittyvät taistelemaan niitä takaisin eivätkä ala vaatia uusia asioita. Se, että hallituksen budjettikiistojen pääasia näyttävät olevan tierahat, herättää kyllä ainakin minussa kysymyksen: puuttuvatko Vanhasen hallitukselta ihan kokonaan visiot? Varsinkin tilanteessa, jossa öljyn hinta on kolmen viime vuoden aikana noussut nopeasti, autoteihin keskittyvä liikennepolitiikka näyttää erityisen likinäköiseltä. Samalla annetaan rataverkon rapistua.
 

Torstai 25.8. – perjantai 26.8.05
Raivausta ja sähkökatkoa

Talomme Helsingin Toukolassa on menossa myyntiin. Itse asiassa kaupat on jo sovittu. Meidän on siis tyhjennettävä talo roinasta, jota on paljon, erityisesti kellarissa ja vajassa. Sitä on toki meidän jäljiltämme, mutta myös edellisten asukkaitten jäljiltä ja varsinkin talossa viime vuodet asuneen opiskelijakommuunin jäljiltä. Yksi peräkärryllinen meni kierrätyskeskukseen, toinen Sortti-asemalle ja kolmas Kuhmoisten mökillemme. Uskomattoman tylsää, hidasta ja likaista puuhaa. Kellarista löytyi esimerkiksi neljä vanhaa pölynimuria ja neljä vanhaa lipastoa. Saimme turhasta roinasta ehkä puolet roudattua pois.

Sortti-aseman löytäminen ei muuten ollut aivan helppoa. Päivällä virastoaikaan älysin soittaa YTV:lle ja kysyä, minne saa viedä rautaromua, vanhoja sähkölaitteita ym. Kuulemma Sortti-asemalle, jollaisia on kolme. Toukolaa lähin on Helsingin Kivikossa. Illansuussa, kun kuorma oli lastattu, yritin 0100 100 numerotiedustelun kautta saada selville, miten sinne ajetaan. Helsingin karttaa kun ei ollut tullut mukaan. Tiedustelusta kerrottiin, että se on lähellä nelostien ja Myllymestarintien risteystä. Kysyin, miten Myllymestarintie suhtautuu Kehä ykköseen. Nainen linjan toisessa päässä tutki ja tutki, mutta ei saanut selville, minuutit raksuttivat. Lähdimme ajamaan, ajoimme Kehän ykkösen ohi. Sitten tulin Suomen karttakirjan perusteella siihen tulokseen, että olemme liian pitkällä. Päätimme etsiä asemaa Kehä ykkösen kautta. Kehä ykkösellä kävi ilmi, että se on sama asia kuin Myllymestarintie. Ja tätä ei osaa kertoa numerotiedustelu, joka erikseen mainostaa olevansa myös karttaneuvonta! Suomen palveluyhteiskunnassa "palvelu" on aika usein pelkkää laskutusta, itse palvelua asiakas jää vaille.

Torstai-iltana pidimme pienet ex tempore-tupaantuliaiset uudessa Helsingin kämpässämme, joka on yksiö Ullanlinnassa. Koko Helsingissä asuva lähisuku pääsi paikalle, eli molemmat tyttäreni, vävy, veljeni ja kälyni. Olipas kivaa hölpöttää pitkästä aikaa suurperheen kanssa.

Perjantaina olimme ajatelleet mennä saareen. Mutta koska säätiedotukset lupasivat kovaa tuulta, päätimmekin mennä Kuhmoisiin. Matkan varrella sain tekstiviestiuutisen, jonka mukaan myrskytuulen kaatamat puut ovat katkoneet sähköjä monilta alueilta Pirkanmaalla ja Hämeessä. Matkan varrella yksi koivu oli kaatunut osittain tien poikki. Jännäsimme, mikä tilanne meidän mökillämme on. Vielä noin kilometri ennen mökkiämme tienvarren taloissa näkyi valoja. Mutta meidän mökillämme sähköt olivat poikki.

No, mikäs siinä, vanhempani ovat tehneet mökin sellaiseksi, että siellä pärjää ilman sähköä. Oli ihan herttaisaa sytyttää kynttilät ja valmistaa ruoka puuhellalla, kuten talvisaikaan tavallisestikin teemme. Jukka hiukan hermoili, koska hänen piti viikonloppuna tehdä töitä tietokoneella, elleivät sähköt palaa lauantaina, tulee pulma.

Tämä on toinen kerta samassa kuussa, kun saamme omakohtaisesti kokea myrskytuulten seurauksia. Sama myrsky, joka pakotti keskeyttämään yleisurheilun MM-kisat Helsingissä, katkaisi Pispalan pihaltamme täyskokoisen koivun. Onneksi se kaatui nojalleen vieressä kasvavaa pihlajaa vasten. Muuten koivun latva olisi rysähtänyt vastapäisen talon yläkerran ikkunoista sisään ja puu olisi katkaissut kadun liikenteeltä.


Lauantai 27.8. – sunnuntai 28.8.05
Viimeinen lomaviikonloppu. Sieniä.

Sähköt eivät olleet palanneet aamuun mennessä. Joskus aamupäivällä päätin soittaa Vattenfallin vikatiedotukseen. Ensimmäinen ääni, joka vastasi, sanoi: "Olemme pahoillamme, että joudutte vieläkin odottamaan, palvelemme teitä mahdollisimman pian." Suljin puhelimen ja napsautin pirtin valokatkaisijan päälle.

Puolen päivän aikaan, kun istuimme kuistilla kahvilla, huomasin että pirtin lamppuun oli syttynyt valo.

Kuhmoisten mökki on sieniaarreseudulla. Löysimme kaksi ämpärillistä mustia torvisieniä. Se on mielestäni herkullisin sieni, jota Suomessa kasvaa. Mukava kyllä, sitä saa torilta halvemmalla kuin kanttarelleja, vaikka se on paljon parempi kuin kanttarelli. Jukka löysi metsästä lisäksi monta hyväkuntoista herkkutattia. Päälle päätteeksi verkoissa oli nelisenkymmentä muikkua.

Kun palasimme Tampereelle, tekstiviestiuutiset kertoivat, että Helsingin Talissa trombi on romauttanut ravintolatelttakatoksen ja New Orleansia evakuoidaan hirmumyrskyn vuoksi.

Maanantai 29.805
Brysseliin

Aamulehti kertoi etusivullaan, että elinikä länsimaissa on alkanut laskea. Syynä on lihottava roiskaruoka ja liikunnan puute. Kakkostyypin eli "aikuisiän" diabetes yleistyy sellaista vauhtia, että se alkaa näkyä elinikätilastoissa. Niinpä.

Kun läksin kotoa, nenään tuntui syysaamun haju.

Brysselissä oli lämmintä, suorastaan hikistä. Pääsin oikopäätä REACH-kemikaalidirektiiviä koskeviin neuvotteluihin.

Toimiston TV oli auki, avustajani Ulriikka seurasi työn lomassa sivusilmällä CNN:n suoraa lähetystä Katrina-hirmumyrskystä. Keski-Eurooppa on kärsinyt rankkasateiden ja tulvien tuhoista, Portugal kärsii kuivuudesta. Neljännes maan metsistä on palanut, maassa ei ole satanut tammikuun jälkeen. Kuulin, että metsätuhot johtuvat osittain lyhytnäköisestä metsäpolitiikasta, metsiin on istutettu nopean rahan toivossa "vääriä" puulajeja, jotka eivät kestä kuivuutta.

Brysselin asunnossani olin iloisesti yllättynyt, kun kukat olivat hengissä. Vuokraisäntä on ilmeisesti käynyt kastelemassa niitä. Orkideassa on peräti 12 kukkaa. Ihme otus, se on kukkinut ihan koko ajan viime syksystä asti, siitä asti kun sen sain.

Tiistai 30.8.05
Katrina kylvi tuhoa

Ainakin 50 ihmistä on kuollut USA:n etelärannikolla Katrina-myrskyn takia. Öljyn tynnyrihinta on käynyt yli 70 dollarissa. Myrsky on vaurioittanut USA:n öljyhuollon ydinaluetta.

Samaan aikaan, kun ilmastonmuutos on näin konkreettisesti kylvänyt tuhoa USA:n etelärannikolla, Guardian-lehti kertoo USA:n johtaviin ilmastotutkijoihin kohdistuvasta kiusanteosta. Senaatin energiavaliokunnan puheenjohtaja Joe Barton on ottanut hampaisiinsa kolme johtavaa ilmaston tutkijaa, joiden työ on myötävaikuttanut siihen, että IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) kolmannessa arvioraportissaan vuonna 2001 totesi ihmisen toiminnan olevan ainakin osittain ilmastonmuutoksen taustalla. Barton vaatii näitä tutkijoita toimittamaan koko tieteellisen uransa ajalta yksityiskohtaiset tiedot kaikista rahoituslähteistään ja kaikista julkaisuistaan sekä julkaisujen alkuperäismateriaalin. 18 arvostettua tutkijaa on protestoinut ja todennut tämän olevan ennenkuulumatonta tutkijoiden simputusta ja politiikan sotkemista tieteeseen. Bartonin toimia on verrattu 1950-luvun USA:n McCarthy-vainoihin.

Keskiviikko 31.8.05
Energiatehokkuusvieraita USA:sta

Joukko meppejä tapasi USA:sta tulleen "Energy Effiency Alliancen" (energiatehokkuusallianssi) edustajia. Näillä oli ilmastonmuutoksesta ja uuden tekniikan mahdollisuuksista paljon järkevämpiä näkemyksiä kuin presidentillään. He muun muassa totesivat, että USA:n hiilidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin Kiinan, Intian ja Japanin yhteensä. USA:n osavaltioilla on erilaisia toimintalinjoja. Kalifornia on harjoittanut energiansäästöä edistävää politiikkaa. Se näkyy kulutustilastoista. Ruotsalainen liberaalimeppi Lena Ek kertoi, että vihreän sähkön sertifikaattien kauppa on Ruotsissa muutamassa vuodessa nelinkertaistanut investoinnit uusiutuvaan energiaan. Luxemburgilainen vihreä meppi Claude Turmes totesi muun muassa, että Euroopan parlamentti vaatii EU:n jäsenmaille pakollista energiansäästön tavoitetta. Kalifornian edustaja kertoi, että osavaltion tavoitteena on vuoteen 2010 mennessä laskea päästönsä vuoden 2000 tasolle ja vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasolle. Kalifornia on maailman viidenneksi suurin kansantalous ja yhdeksänneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Lämpenemisen ennustetaan aiheuttavan osavaltioille aikamoisia vaikeuksia. Kalifornian makea vesi tulee lumipeitteisiltä vuorilta. Kun lumi ja jää vuorilta sulaa, makea vesi niukkenee. Kun alavat alueet samalla lämpenevät, on odotettavissa vaikeuksia. Kalifornia on asettanut tavoitteekseen muun muassa tulla maailman suurimmaksi aurinkosähkömaaksi. Osavaltion hallitus on päättänyt ryhtyä "energiadieetille", tavoitteena on vähentää energiankulutusta 25 % osavaltion julkisissa rakennuksissa vuoteen 2015 mennessä.

Kuulimme myös, että USA:n teollisuus suhtautuu ilmastonmuutokseen paljon vakavammin kuin 3-4 vuotta sitten.

USA:n läntisillä osavaltioilla on puhtaan energian ohjelma. Tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä investoidaan uusiutuvaan energiaan 32 000 megawatin edestä (vastaa noin 20 Olkiluodon uutta ydinvoimalaa).
 

21.7.-2.8.05
Kulinaarinen melonta

Läksimme lappilaisten ystäviemme Marjatan ja Jorman kanssa melomaan illansuussa Nitsijärven pohjoisrannalta. Ensimmäinen päivä tuntui epätodellisen ihanalta. Oli pilvistä, mutta lämmintä ja aivan tyyntä, rannat peilautuivat tarkasti veteen.

Seuraavana päivänä tuuli aika reippaasti, meloimme niin pitkään kuin pääsimme myötätuulessa, leiriydyimme kauniille niemelle. Aika ajoin panin kännykkäni päälle kysyäkseni tekstiviestisäätiedotuksia Inarille. Vekottimeen tuli myös tekstariuutisia. Kun raportoin muille, että Lontoossa on ollut uusi terrori-iskun yritys ja poliisi on ampunut yhden epäillyn, Jukka komensi lopettamaan moiset puheet. Kännykkäni akku olikin lopussa eikä se enää suostunut ottamaan latausta veivattavasta retkilaturistamme. Ehkä näin oli parempi.

Yöllä ja aamulla satoi ja tuuli oli edelleen vastainen. Saimme kuitenkin varusteet kuiviksi ja läksimme eteenpäin, koska halusimme Inarille. Paikoitellen tuntui uhkarohkealta meloa avokanootilla navakassa tuulessa vasta- ja sivutuuleen. Pääsimme kuitenkin kommelluksitta Nitsijärven ja Inarin väliselle kannakselle ja vedimme kanootit lasteineen kannakselle rakennettua veneenvetokiskoa myöten järveltä toiselle.

Matkalla tapasimme kaksi kanoottiporukkaa. Puheistaan päätellen he meloivat paljon kunnianhimoisempia päivämatkoja kuin mitä me suunnittelimme. Eräällä kahvitauolla luoksemme meloi mies yksikkökajakissa. Hän oli unohtanut puukkonsa saareen 40 kilometrin päähän ja palasi sitä hakemaan.

Suunnilleen aina, kun ryhtyy johonkin liikuntamuotoon, tapaa saman lajin intomielisiä harrastajia, jotka pitävät selviönä että kaikki muutkin tavoittelevat suuria suorituksia. Kun ministerinä kuljin työmatkoja polkupyörällä, tapasin pyöräilijöitä, jotka kyselivät montako tuhatta kilometriä pyöräilen vuodessa. Ei minun pyörässäni ole matkamittaria. Emmekä me tällä kanoottivaelluksella tavoitelleet mitään matkaennätyksiä, pääasia oli oleilu luonnossa.

Yövyimme eräässä Inarin Koskivuonon lahdessa. Illalla ja yöllä satoi taas. Seuraavana päivänä kaunistui. Läksimme liikkeelle ja onnistuimme eksymään toisistamme.

Jukka ja minä saimme kanootit pakattua ennen Marjattaa ja Jormaa. Läksimme lahden suulle vastatuuleen. Koskivuonon isolla selällä odotti myötätuuli. Pysähdyimme saaren katveeseen lahden suulle odottelemaan. Punaista kanoottia ei näkynyt eikä kuulunut. Mietimme, melommeko takaisin päin. Ajatus tuntui ikävältä siinä tuulessa. Kävelimme lahden suulla olevan niemen nokkaan katsomaan näkyisikö toista kanoottia siellä. Kävellessämme katselimme koko ajan myös sivulle, ettei ystäviemme kanootti mene ohi.

Niemen kärjestä näkyi aika pitkälle kapeaan lahteen. Punaista kanoottia ei näkynyt missään. Päättelimme, että Marjatalle ja Jormalle on täytynyt tapahtua jotain. Läksimme melomaan takaisin päin. Meloimme leiripaikalle asti. Ei jälkeäkään ystävistämme. Jukka mietti, ovatko he halunneet tehdä jäynää. Minä arvelin, että he ovat kuitenkin onnistuneet livahtamaan rantakallion katveessa meidän huomaamattamme isolle selälle, kun kävelimme niemen kärjelle. Meloimme takaisin vastatuuleen lahden suulle ja jatkoimme Koskivuonon isolle selälle. Sielläkään emme nähneet Marjattaa ja Jormaa. Tuntui kuin maa olisi heidät niellyt. Kännykkäänkään he eivät vastanneet. Arvelimme heidän olevan jonkin niemen takana tuulensuojassa tauolla.

Läksimme melomaan navakassa myötätuulessa. Ensimmäisen niemen takana heitä ei näkynyt. Jonkin ajan kuluttua näin punaisen pisteen aika kaukana, melkein vastarannalla. Jukka kaivoi esille kiikarin. Sillä erotti punaisen soutuveneen tai kanootin, jossa istui punatakkinen hahmo. Arvelin, että se on Marjatan punainen takki tai pelastusliivi. Läksimme melomaan kaikin voimin kohti punaista pistettä, joka liikkui ikävän nopeasti. Muussa tilanteessa en olisi lähtenyt avokanootilla keskelle niin isoa selkää aallokkoon. Mutta nyt ei pelottanut, keskityin vain takaa-ajoon. Punainen piste meni Koskivuonon suuta lähellä olevan saaren taa. Ehdotin, että melomme sen saaren ohi tuulen puolelta, jotta saisimme kiinni punaista pistettä. Jukka kieltäytyi ja sanoi, että jos punainen piste on ystäviemme kanootti, he varmasti pysähtyvät kahvitauolle siihen saareen. Jonkin ajan kuluttua saaren kalliolla näkyi ihmishahmo, jolla oli harmaa pusero. Päättelin, että se on Marjatta harmaaruutuisessa flanellipaidassaan. Heilutin melalla, hahmo heilutti takaisin. Kun pääsimme saaren rantaan, Marjatta ja Jorma todella olivat siellä. He olivat meloneet pikkuvuonon suulta isolle selälle niin lähellä rantaa, että emme olleen huomanneet meitä. He puolestaan eivät olleet huomanneet meidän rantaan kiinnitettyä kanoottiamme. He kuvittelivat meidän lähteneen selälle ja pysähtyneen tauolle jonkin niemen suojaan. He olivat meloneet kaikin voimin saadakseen meidät kiinni, aivan kuten mekin meloimme saadaksemme heidät kiinni.

Leiriydyimme hienolle kalliolle lähelle erästä Inarin Suolisvuonon lahden suuta. Tuuli tuli etelästä, meillä oli upea näköala pohjoiseen. Maisema oli jumalaisen kaunis, tosin sellaisia melkein kaikki maisemat Inarilla ovat. Myös illasta sukeutui upea.

Kun telttojen pystytys oli vielä kesken, Marjatta päätti kokeilla heittää viehettä kalliolta. Hetken päästä hän huusi: "Siellä on kala, mitä mie nyt tehen?" Jukka ja Jorma ryhtyivät kaivamaan esille haavia ottaakseen kalan sillä kiinni rannalta. Mutta ennen kuin he saivat haavia esiin, Marjatta oli kiskaissut kalan kalliolle. Se oli iso harri. Miehet ihmettelivät, että harri oli tavallista kovemmin kiinni, yleensä se on vieheessä niin heikosti, ettei moinen kiskaisu korkealle onnistuisi millään. Marjatta jatkoi heittämistä. Hetken päästä hän kiljui taas: "Siellä on taas kala. Se pyrkii irti!" Tästä "se pyrkii irti", tuli retkemme lentävä lause. Se kala oli retkemme ensimmäinen taimen.

Kun teltat olivat pystyssä ja nuotio sytytetty, Jukka ja Jorma läksivät kanootilla kalastamaan. Marjatta ja minä istuimme rannalla ja ihailimme yötaivaan ja tyynen vedenpinnan värinäytelmää, erilaisia punaisen, keltaisen ja sinisen sävyjä. Oli niin kaunista, että oli aivan pakko valvoa auringon nousuun asti. Aurinko tuli esiin vastarannan puiden takaa vähän ennen kolmea. Vähän auringonlaskun jälkeen ja hiukan ennen auringonnousua taivaanrannassa näkyi rivi turkoosinvärisiä pilviä, en ole koskaan ennen nähnyt vastaavaa.

Teimme tuolta leiripaikalta vain päiväretken, emme siirtäneet telttaa. Päivä oli helteinen, seuraava iltayö oli yhtä kaunis kuin edellinenkin, oli taas pakko valvoa auringonnousuun.

Harreja tuli sen verran, että piti keksiä erilaisia valmistustapoja. Muutaman halstrasimme nuotiossa, yhden savustimme, muutaman graavasimme. Koska mukana oli sekä limeä että ihmeen kaupalla vielä hyvänä säilynyt ruukku tuoretta korianteria, päätimme kokeilla harrichebicheä. Siitäkin tuli tosi hyvää. Marjatan kanssa löysimme viileän kuopan ison kiven katveessa kylmälaukuillemme. Se oli oiva jääkaappi kaloille ja kaikille muille kylmätavaroille, myös valkoviinille.

Seuraavaksi siirryimme Kyynelvuonoon, leiryidyimme saareen, josta auringonlasku näkyi taas upeasti. Olisimme varmaan taas valvoneet auringon nousuun, ellei olisi alkanut sataa. Sen jälkeen satoikin yli kaksi päivää yhteen menoon.

Suunnitelmamme oli kierrellä Kyynelvuonon saaria muutama päivä ja palata sitten Koskivuonon kautta takaisin Nitsijärvelle. Piti siis siiryä etelään. Mutta tuuli itsepintaisesti etelästä ja aika reippaasti. Sinne vastatuuleen siis vain lähdettävä. Taas pelotti aallokossa aika lailla, mutta selvisimme kuin selvisimme. Yhden päivän ja kaksi yötä olimme yhdellä leiripaikalla ja keskityimme vain pitämään sadetta. Nukuimme pitkään ja valveilla ollessamme istuimme nuotion lämmössä louteen alla ruokaa laittaen ja kahvia ja teetä keitellen.

Marjatta, joka yleensä nousi ensimmäisenä, sytytti nuotion ja keitti teen, ystävystyi pienen linnun kanssa. Jukka ja Jorma tunnistivat sen lapinsirkun tämänkesäiseksi poikaseksi. Pieni lintu lenteli lähemmäs ja lähemmäs meitä ja nuotiotamme. Lopulta se istui kahvipannun sangalla.

Paluumatkalla satoikin sitten joka päivä jonkin verran. Onneksi saimme kuitenkin aina välillä varusteet kuiviksi.

Viimeiseksi päiväksi säätiedotus oli luvannut myötätuulta, mutta juuri kun olimme sen päivän isoimmalla selällä Nitsijärvellä, tuli kova vastatuuli. Puhuri laantui suunnilleen heti kun pääsimme saarten katveeseen. Tuli sellainen olo, että nyt on kiintiö täynnä tätä lajia.

Retkellä käytimme täysimääräisesti hyväksemme sen, että kanoottiin voi lastata muutakin syötävää kuin kuivamuonaa. Mukana oli jugurttia, marjoja ja rahkaa, runsaasti vihanneksia ja kananmunia, ruokaöljyä, viiniä ja jopa Marjatan valmistama kokonainen marinoitu poronpaisti, ja tietenkin hyvä valikoima mausteita. Kaikki säilyi hyvänä joko viileiden säiden takia tai hyvässä jääkaappi-kivenkolossa. Lisäksi söimme matkan varrelta poimittuja marjoja ja sieniä. Joka leiripaikalla Marjatta suunnilleen ensimmäiseksi kävi etsimässä hillasuon ja palasi takaisin mukanaan hillaa, mustikkaa ja tatteja.

Tässä muutama kulinaarisen melontaretkemme resepti:

Harrichebiche

Nahattomat harrifileet paloitellaan haarukkapaloiksi. Puristetaan limeteistä mehua niin paljon, että palat juuri ja juuri peittyvät. Koska mukana ei ole sitruspuristinta, kaivetaan limetistä mehu ruokalusikalla. Pannaan sekaan sipulinsiivuja, yrttisuolaa, tuoretta korianteria. Harmitellaan, ettei mukaan tullut tuoretta chiliä. Korvataan se chilijauheella. Annetaan maustua pari tuntia tiiviissä kannellisessa purkissa. Säilyy viileään kuoppaan pannussa kylmälaukussa päivän pari, kauemmin ei tarvitsekaan

Piparjuurihauki

Paistetaan nahattomat haukifileen palat voin ja oliiviöljyn seoksessa. Maustetaan yrttisuolalla ja piparjuuritahnalla.

Inkiväärihauki

Paistetaan nahattomat haukifileen palat voin ja oliiviöljyn seoksessa. Maustetaan yrttisuolalla ja raastetulla tuoreella inkiväärillä. Kun filepala putoaa nuotioon, poimitaan se sieltä lusikalla, huuhtaistaan tuhkat pois järvessä ja palautetaan file pannulle.
Syödessä todetaan, että inkiväärihauki oli parempaaja että tämä kaipaisi kehittelyä, esimerkiksi tuoretta chiliä tai thaimaalaista vihreää currytahnaa.

Täytetyt tomaatit

Valitaan kohtalaisem pehmeitä tomaatteja. Paistetaan ensin tatteja sipulin kera muhennokseksi. Maustetaan muhennos yrttisuolalla. Mukaan voi panna pieneksi hakattua marinoitua poronpaistia. Kun sienet ovat kypsiä, leikataan tomaateista pois "lakki", kaiverretaan niiden sisus muhennokseen ja täytetään tomaatit muhennoksella. Päälle siivu juustoa. Pannaan tomaatit paistinpannulle ja pannu nuotion laidalle mietoon lämpöön. Kun tomaatit ovat kypsiä, syödään.

Vihanneskeitto

Käristetään kattilan pohjalla sipulia, valkosipulia, porkkanoita ja lanttua. Harmitellaan, ettei mukaan tullut selleriä, muutoin olisi käristetty sitäkin. Lisätään vettä. Valitaan kukkakaaleista huonoimman näköinen, paloitellaan se sekaan, samoin kesäkurpitsa, joka näyttää siltä että se on syötävä nyt tai ei koskaan. Valitaan tomaateista haljenneet ja lisätään ne. Annetaan hautua kunnes tomaatit ovat hajonneet. Maustetaan yrttisuolalla ja kuivatulla timjamilla ja rippusella chilijauhetta. Otetaan kypsä muhennos tulelta ja lisätään ruohosipulituorejuuston jämä ja purkki smetanaa.

Ruotokeitto

Keitetään harrien ja taimenten fileoimisen jäljiltä jääneet ruodot ja kalanpäät muutamalla laakerinlehdellä maustetussa vedessä. Parinkymmenen minuutin kuluttua siivilöidään liemi eri astiaan. Pannaan ruodot kippoon jäähtymään.
Käristetään kattilan pohjalla sipulia ja porkkanasuikaleita. Selleriäkin käristettäisiin, jos olisi mukana. Lisätään kalaliemi, paloitetua kukkakaalia ja pehmeiksi menneet tomaatit. Maustetaan yrttisuolalla, kuivatulla timjamilla ja basilikalla. Kun ruodot ovat jäähtyneet, nypitään niistä sen verran lihaa kuin jaksetaan, lisätään keittoon. Viimeiseksi kattilaan lisätään kaprista ja rippunen piparjuuriraastetta. Lautasella keittoon lisätään vielä nokare smetanaa.

Rahkamunaräiskäle

Otetaan kahta henkeä kohden neljä munaa ja puoli purkkia rahkaa. Sekoitetaan ne. Kuumennetaan paistinpannussa voita tai voin ja rypsiöljyn seosta. Paistetaan seos kuten räiskäle. Kääntämistä varten räiskäle on leikattava 4 osaan, kokonaisena se ei pysy kasassa. Koska matkassa on neljä henkeä, paistetaan toinen samanlainen. Syödään hillon, hunajan tai metsästä ja suolta juuri poimittujen marjojen kera, mitä nyt minäkin päivänä sattuu olemaan käsillä.

Kuivaporokeitto

Siinä vaiheessa, kun marinoitu poronpaisti on syöty eikä kalaakaan ole, on turvauduttava kuivaporoon. Aamulla ennen melomaan lähtöä leikataan kuivaporon pala ohuiksi siivuiksi vesitiiviiseen purkkiin, lisätään vettä ja suljetaan kansi. Pakataan mukaan kanoottiin.
Leiripaikalla tehdään ensimmäiseksi nuotio ja pannaan kuivaporo liemineen kattilaan kiehumaan. Vasta sitten pystytetään teltat ja loue. Kun ne ovat pystyssä, lisätään kattilaan suikaloitua porkkanaa ja pehmeiksi menneet tomaatit. Käristetään paistinpannulla tatteja ja sipulia. Suolataan muhennos ja lisätään keittoon. Vasta sitten muistetaan, että kuivaporoissahan on tietenkin suolaa. Maistetaan keittoa, joka on liian suolaista. Lisätään vielä yksi paloiteltu kukkakaali. Kun kukkakaali, porkkanat ja liha ovat pehmeitä, otetaan soppa tulelta ja lisätään vielä purkki smetanaa. Sitten syödään.

Kaalisalaatti

Kipon pohjalle puristetaan puolikkaan sitruunan mehu. Lisätään oliivi- tai rypsiöljyä, yrttisuolaa ja piparjuuriraastetta. Suikaloidaan keräkaalia puukolla niin ohuiksi suikaleiksi kuin osataan. Lisätään kippoon ja sekoitetaan.


2.-21.8.05

Takaisin etelään.

Rannassa, jonka luo autot oli jätetty, horsmat kukkivat upeina. Hyttyset kävivät kimppuun, järvellä ne eivät olleenkaan isommin vaivanneet. Poikkesimme syömään Inarin Kultahoviin. Siellä olikin todella paljon parempaa ruokaa kuin viimeksi. Viime kerrasta onkin jo kymmenen vuotta. Taisimme olla ravintolasalin ainoat suomalaiset. Sympaattinen tarjoilija totesi, että tuoksuimme "hauskasti savulle". Ajoimme yöksi Marjatan kotiin Kolariin ja seuraavana päivänä jatkoimme Jukan kanssa kohti etelää. Kemin kohdalla horsmat alkoivat olla jo kukkineita. Tuntui haikealta, kun yö pimeni. Jyväskylän korkeudella näkyi tähtiä.

Kotona kastelimme kukat ja pesimme pyykkiä. Säilöttyämme vadelmaa, mustikkaa ja mustaherukkaa pakastimeen jatkoimme matkaa mökille saareen. Siellä meidät otti vastaan lämmin pehmeä pimeys. Heinäsirkkojen siritys täytti yön. Keltamatarat tuoksuivat.

Elokuun toisella viikolla Jukan oli aloitettava työt ja oli palattava Tampereelle. Minä jatkoin pakastimen täyttämistä Laukon- ja Tammelan torilta haetuilla marjoilla ja kaikenlaista kotipuuhastelua. Sain loppuun uusimman Harry Potterin, jonka olin aloittanut Inarilla sateita pidellessä. Alkaa mennä aika heviksi, en pitäisi viidettä ja kuudetta Harry Potteria enää lastenkirjoina, neljäskin on hiinä ja hiinä. Kuudennen kirjan yleistunnelma ei ole yhtä painostava kuin viidennen, mutta loppu on kovin surullinen.

Lehtiä oli matkamme aikana kertynyt paksut pinot. Merkittävimpänä uutisena pidin sitä, että Siperian ikirouta on alkanut sulaa, jäätyneiden soiden alta vapautuu ilmakehään metaania. Se on todella pelottava uutinen, koska metaani on noin 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Ikiroudan alle vuosituhansien ajan varastoituneen metaanin vapautuminen ilmakehään voi kiihdyttää ilmastonmuutosta rajusti. Pahin uhka on se, että ilmastonmuutoksen seurausilmiöt alkavat itse kiihdyttää ilmastonmuutosta entisestään. Jos ilmastonmuutos ryöstäytyy valloilleen, sitä ei ihmisen toimin enää saa kuriin.

Elokuun puolessa välissä menimme taas saareen. Lähtiessään Tampereella Jukka jätti minut mökille. Maanantaina hain sinne erään ystävän. Hän toi Hesarin, jonka pääkirjoituksessa vaadittiin jämäkämpiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myös pääkirjoittaja oli tajunnut, mitä Siperian soiden metaanipäästöt merkitsevät. Vihdoin viimein!

Olimme sopineet, että keskiviikkona Jukka tulee takaisin saareen, josta jatkamme torstaiksi Helsinkiin, jossa Jukalla on kokous. Mutta juuri keskiviikkona tuuli kovaa. Tekstarisäätiedotuksen mukaan päivällä 12 m/s, illemmalla 10 m/s ja suurin tuulennopeus 15 m/s. Tekstitv:n merisää antoi Suomenlahdelle kovan tuulen varoituksen. Olin koko päivän aivan hermona, uskallanko lähteä merelle yksin, matkaa mantereelle on 10 km. Kun Jukka soitti venerannasta, uskallanko tulla, sanoin että jos en ole 40 minuutin kuluttua siellä, soita hälytyskeskukseen. Niin läksin vaahtopäiden keskelle. Matka sujui vaikeuksitta. Mutta tunsin itseni tosi sankarilliseksi. Venerannassa kerroin sen Jukalle, häntä nauratti.

Viikonlopuksi palasimme saareen. Sorsanmetsästys alkoi lauantaina 20.8. Kuten aina metsästysaikaan, sorsia alkoi kerääntyä mökkirantamme kallion eteen. Ne tuntuvat tietävän, että mökkirannoista ei saa ampua.