Vihreät esittävät avointa työllisyysfoorumia etsimään ennakkoluulottomia ratkaisuja
Vihreiden ryhmäpuheenvuoro budjetin lähetekeskustelussa 16.9.03:

Arvoisa puhemies

Hallituksen budjettiesitys tarjoaa lähinnä lämmintä kättä niille, jotka luottivat Keskustan vaalilupauksiin.

Vihreä eduskuntaryhmä tulee ensi viikolla julkistamaan oman vaihtoehtonsa ensi vuoden budjetiksi. Vihreässä budjetissa tullaan osoittamaan hallitusta enemmän rahaa muun muassa kehitysapuun, lapsiperheille, opiskelijoille, koulutukseen, uuden puhtaan energiatekniikan edistämiseen, joukkoliikenteelle ja ympäristönsuojeluun. Emme kuitenkaan lupaa kaikkea kaunista kaikille, vaan vihreä budjetti on tasapainotettu. Koska esittelemme yksityiskohtaiset budjettitavoitteemme ensi viikolla, keskityn tässä puheenvuorossa ennen muuta työllisyyden hoitoon.

Hallitus on luvannut maahamme 100 000 uutta työpaikkaa. Todellisuudessa vaalien jälkeen työpaikkojen määrä on vähentynyt. Uusimpien tilastojen mukaan työttömien määräkin on vähentynyt, mutta tämä johtuu ennen muuta siitä, että ihmisiä on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle, kuten eläkkeelle. Punamultahallitusten aikana työssä käyvien määrä on tilastokeskuksen mukaan vähentynyt 19 000:lla. Tätä menoa päivässä katoaa siis keskimäärin noin 130 työpaikkaa eli suunnilleen yksi työpaikka kymmenessä minuutissa. Yksityisellä sektorilla, erityisesti teollisuudessa työpaikkoja häviää vielä vauhdikkaammin. Palvelut ja julkinen sektori ovat pitkään kyenneet luomaan korvaavia työpaikkoja, mutta eivät enää tarpeeksi.

Lehtiä lukemalla voi seurata irtisanomisten ja lomautusten virtaa: NCCFinlad Oy lopetti Vaasassa ja irtisanoi Kokkolassa 30. Martela irtisanoi 72. Matkapuhelinlatureita valmistava Salocom irtisanoi 280 Kemijärveltä. Kondensaattoreita valmistava Evox Rifa irtisanoi 30 Suomussalmelta. Matkapuhelinten kuoria valmistava Perlos irtisanoi Pohjois-Karjalassa 13 ja lomautti loppuvuodeksi 50. Wärtsilän 2300 Suomessa sijaitsevaa työpaikkaa ovat uhan alla. Nokia Networks irtisanoo 800. Ja niin edelleen.

Käynnissä on raju rakennemuutos. Jos annamme työttömyyden paheta, seurauksena on inhimillisen huolen, hädän ja kärsimyksen lisäksi julkisen talouden ahdinko. Lujillehan julkinen talous joutuu joka tapauksessa. Tällä vuosikymmenellä eläkkeelle siirtyvien määrä tulee kasvamaan voimakkaasti ja huoltosuhde eli työikäisten lukumäärän suhde lasten, koulu- ja opiskeluikäisten sekä eläkeläisten lukumäärään, tulee nopeasti muuttumaan paljon epäedullisemmaksi kuin nyt. Jotta pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa pystyttäisiin pitämään yllä, työssä käyvien osuus työikäisistä pitäisi saada nousuun. Hallitus onkin asettanut tavoitteekseen työllisyysasteen nostamisen 75 %:iin seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Tämä on hyvä ja haastava tavoite. Mutta elävä elämä kulkee tasan päin vastaiseen suuntaan, työpaikkojen määrä vähenee.

Jo keväällä hallitusohjelmakeskustelussa osoitimme, että hallituksella on peräti vähän uusia eväitä työllisyyden parantamiseen. Tärkeimpänä työllisyyttä edistävänä toimena hallitus markkinoi tuloveron kevennystä, johon käytetäänkin rahaa sievoinen summa. Se on noin miljardi euroa, kun mukaan lasketaan myös tämän vuoden "ylimääräinen" veronkevennys. Vuositasolla kevennys on 775 milj euroa eli markoissa yli neljä ja puoli miljardia.

Hallituksen veronalennusmallissa on ansionsa. Veronalennuksia painotetaan pieniin palkkoihin, mitä me vihreät pidämme hyvänä. Olemme iloisia myös siitä, että vihdoin toteutetaan pienyritysten arvonlisäverorajan muuttaminen liukuvaksi, jota me vihreät olemme vaatineet jo vuosia. Mutta toisaalta, kun muita veroja, paitsi auton käyttömaksua, ei samalla nosteta menetettyjen verotuottojen korvaamiseksi, kyseessä on melkoinen riskinotto, varsinkin kun samalla alennetaan myös alkoholin verotusta. Jos veronalennukset eivät parannakaan työllisyyttä toivotulla tavalla, valtion ja kuntien talous voi romahtaa kuin korttitalo. Tässä uhkapelissä panoksena on hyvinvointipalvelujen, siis koulutuksen, terveydenhoidon ja sosiaaliturvan tulevaisuus.

Se, että hallitus ei esitä energiaverojen korotusta keinoksi rahoittaa tuloveron alennuksia herättää ihmetystä monesta syystä. Hallitusohjelmassa luvataan ekologista verouudistusta. Mihin se unohtui? Toisaalta kauppa- ja teollisuusministeriöstä kuuluu viestejä, joiden mukaan tähän mennessä päätetyt toimet ilmastonmuutosta aiheuttavien päästöjen vähentämiseksi eivät riitä päästöjen pitämiseen kurissa Kioton sopimuksessa lupaamallamme tavalla. Jo Lipposen hallituksen aikana tehdyt selvitykset osoittavat, että energiaveroja tarvitaan Kioto-sitoumuksen pitämiseen. Hallitus näyttää mieluummin valitsevan uhkapelin, ei vain hyvinvointipalvelujen tulevaisuudella, vaan myös koko maapallon tulevaisuudella.

Arvoisa puhemies, olemme vuosien varrella jo tottuneet siihen, että työministeriölle annetaan joka vuosi erittäin huomattava summa työvoimapolitiikan toimeenpanoon. Ensi vuonna hallitus esittää käytettäväksi työvoimapolitiikan toimeenpanoon yli 1,9 mrd euroa. Markkoina tämä on 11 ja puoli mrd mk. Työvoimapolitiikan määräraha on iso potti. Se on esimerkiksi suurempi kuin summa, jonka valtio antaa kunnille peruskouluja ja lukioita varten, ja kolmanneksen suurempi kuin lapsilisien määräraha. Kun työvoimapolitiikkaan käytetään vuodesta toiseen jatkuvasti näin valtavia summia, luulisi, että tulosvastuullisuus olisi tiukka, rahojen käytön vaikuttavuutta seurattaisiin ja huonoista tuloksista vedettäisiin johtopäätökset. Valitettavasti näin ei ole. Työministeriö on saanut rutkasti rahaa mitä ihmeellisimpiin kokeiluihin, mutta kerran toisensa jälkeen olemme saaneet pettyä tuloksiin. Esimerkiksi työnetsijäkokeiluun varattiin vuosittain käytettäväksi 12 miljoonaa euroa. Viime vuonna kokeilu tuotti huikeat 37 työpaikkaa. Yhden uuden työpaikan hinta oli siis yli 320 000 euroa, noin kaksi miljoonaa vanhaa markkaa, siis kohtalaisen lottopotin arvo. Samalla rahalla olisi voitu maksaa täysi työllistämistuki yli 2000 työttömän työllistämiseksi puoleksi vuodeksi. Epäonnistunutta kokeilua on suunniteltu jatkettavaksi vielä ensi vuoden loppuun.

Kun veronalennukset ja työvoimapolitiikan toimeenpano lasketaan yhteen, budjetti investoi työllisyyden parantamiseen lähes 3 mrd euroa, eli mummon markkoina melkein 20 mrd. Se on sinänsä hyvä ja oikein. Mutta me vihreät emme ole lainkaan vakuuttuneita siitä, että tämä suurinvestointi on kohdistettu oikein. Haluaisimme ennakkoluulottomasti tutkia muitakin mahdollisuuksia. Mikä takaa, että hallituksen esittämä malli parantaisi työllisyyttä tehokkaammin kuin esimerkiksi se, että alennettaisiin palvelualojen arvonlisäveroa ja keskituloa pienemmistä palkoista maksettavia työantajamaksuja? Tästä ei ole mitään todisteita. Kokemusten mukaan pienyrityksen kynnys palkata ensimmäinen työntekijä on erittäin korkea. Mitä työllisyyteen vaikuttaisi, jos yrityksen ensimmäisen palkatun työntekijän sosiaaliturvamaksu annettaisiin kokonaan anteeksi? Parantaisiko tämä veronalennus työllisyyttä paremmin kuin hallituksen esittämä malli? Entä mitä vaikuttaisi, jos työhön kohdistuvien verojen alentamiseen koottaisiin varoja korottamalla energiaveroja?

Arvoisa puhemies, uudenlaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää sitä, että on käytettävissä paras mahdollinen asiantuntijatieto. Valitettavasti eduskunnalle ei anneta kaikkea sitä tietoa, joka on talouspoliittisen päätöksenteon pohjana. Esimerkiksi Suomen kansantaloutta kuvaava tietokonemalli, jonka avulla valtiovarainministeriö arvioi erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen vaikutuksia, on vain muutamien harvojen virkamiesten käytössä. Valtiovarainministeriön ulkopuolella juuri kukaan ei tiedä, mitä tuo malli on niin sanotusti syönyt eli mitkä ovat sen lähtökohtaoletukset ja mitä poliittisia arvovalintoja nämä lähtöoletukset sisältävät. Edes hallituksen ministerit eivät tiedä.

Valtiovarainministeriön ulkopuolella juuri kukaan ei myöskään tiedä, mitä erilaisia vero- ja muita vaihtoehtoja mallilla on testattu ja mitä laskelmat antoivat tulokseksi. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on täysin toinen. Valtiovarainministeriön ja muidenkin ministeriöiden käytössä olevat simulointimallit ovat myös valtiopäivien tietopalvelun käytössä ja myös oppositio pystyy teettämään näillä malleilla laskelmia.

Olisiko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että kansalaiset ovat huolestuttavalla tavalla menettämässä kiinnostuksensa politiikkaan? Muun muassa äänestysprosentit ovat pitkään laskeneet vaali vaalilta. Kansalaiset kokevat politiikan vaihtoehdottomaksi. Hallitukset vaihtuvat, mutta talouspolitiikan ydinsisältö näyttää pysyvän. Tämä johtuu siitä, että todellista talouspolitiikan valtaa käyttävät ne muutamat valtiovarainministeriön virkamiehet, joilla on pääsy talouspoliittisen päätöksenteon tietopohjaan.

Toisaalta myös talouspoliittinen keskustelu Suomessa on jämähtänyttä. Useimmat puolueet ja myös etujärjestöt, kuten TT ja ay-liike, toistavat kaavamaisesti ennestään tuttuja tavoitteitaan.

Kun Suomen taloudellisessa tilanteessa näkyvät selvät vaaran merkit, emmehän me voi jatkaa siten, että toisaalta tärkeimmät linjanvedot tehdään tosiasiallisesti pienessä virkamiespiirissä ja toisaalta eri tahoilla toistellaan vanhoja tuttuja vaatimuksia. Työllisyyden saaminen nousuun vaatii kaikilta valmiutta uusiin ennakkoluulottomiin ratkaisuihin, jotta pystymme säilyttämään pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan palveluineen. Mutta miten uusia ratkaisuja voisi pohtia avoimin mielin, kun paras mahdollinen tieto ei ole kaikkien käytettävissä.

Ne meistä, jotka ovat tarpeeksi vanhoja, muistavat miten 70-luvulla presidentti Kekkonen runnoi kokoon kaikkien puolueiden hätätilahallituksen, kun työttömyys hänen mielestään nousi hälyttävän korkeaksi. Siitä tilanteesta, jossa Suomi nyt on, voi kehkeytyä taloudellinen hätätila, jos työttömyys päästetään kasvuun samalla kun lähivuosina eläkkeelle siirtyvien määrä voimakkaasti kasvaa. Me vihreät emme halua, että Suomi ajautuu kriisiin, vaan haluamme estää sen ennakolta. Me emme esitä kaikkien puolueiden hätätilahallitusta. Sen sijaan me esitämme kaikkien eduskuntapuolueiden ja työmarkkinajärjestöjen, mukaan lukien Suomen Yrittäjät, yhteistä työllisyysfoorumia arvioimaan sitä, voidaanko kolme miljardia euroa käyttää tehokkaammin työllisyyden parantamiseen kuin siten mitä hallitus esittää.

Tuo työllisyysfoorumi ei olisi turhanpäiväinen keskustelukerho, jossa toistetaan toistamasta päästyä vanhoja tuttuja fraaseja. Foorumissa olisi uutta ja ennennäkemätöntä se, että mukana olijat saisivat sen pohjatiedon, jolla valtiovarainministeriö ja muutkin ministeriöt valmistelevat taloudellisia ja sosiaalipoliittisia päätöksiään ja jokaisen esittämä ratkaisumalli otettaisiin vakavaan tarkasteluun. Jokainen foorumissa mukana oleva saisi esittää mielestään fiksuimman veromallin: miten suuret ja miten kohdennetut tuloveronkevennykset, mitä tehdään palvelujen arvonlisäverolle, alennetaanko pienipalkkaisista työntekijöistä maksettavaa työnantajan sotumaksua, kootaanko työn verojen alentamiseen varoja korottamalla energiaveroa, alennetaanko lähellä tuotetun ruoan arvonlisäveroa, ja niin edelleen. Myös sosiaaliturvan erilaisia vaihtoehtoja testattaisiin vastaavalla tavalla. Kaikki esitetyt ratkaisumallit testattaisiin ministeriöiden käytössä olevilla simulointimalleilla ja kaikki mukana olijat saisivat myös tietoonsa laskelmien tulokset, mitä kukin ratkaisuehdotus vaikuttaa kansantalouteen, työllisyyteen, verokertymään ja sitä kautta julkiseen talouteen. Tällä tavoin voitaisiin avoimesti arvioida kunkin ratkaisuvaihtoehdon hyviä ja huonoja puolia.

Tämä vihreiden esittämä työllisyysfoorumi siirtäisi Suomen talous- ja työllisyyspoliittisen keskustelun uuteen aikakauteen, avoimuuden ja asiapohjaisen argumentoinnin aikakauteen.

Arvoisa puhemies, vielä aivan lyhyesti siitä, mitä budjetti tarjoaa lapsiperheille. Pääministeri Vanhanen herätti taannoin suurta huomiota patistelemalla suomalaisia hankkimaan lisää lapsia. Hallitus ei kuitenkaan tee juuri mitään helpottaakseen lapsiperheiden arkea. Se, että hallitus korottaa yhdestä alaikäisestä lapsesta maksettavaa lapsilisää, on tietysti näille perheille tervetullutta, mutta se ei kannusta ketään toisen eikä kolmannen lapsen hankintaan. Sitä paitsi korotuksesta leijonanosa menee sanoisinko varttuneille perheille, joiden vanhimmat lapset ovat jo aikuisia ja enää nuorin alaikäinen. Kaikkien muiden lapsiperheiden saaman lapsilisän reaaliarvo vain laskee. Me vihreät tulemme vaihtoehtobudjetissamme esittämään lapsilisän korotuksen kohdistamista kaikille alle kouluikäisille lapsille. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden köyhyysriski on suurin juuri niissä perheissä, joissa lapset ovat pieniä. Toisaalta me kaikki tiedämme ja ymmärrämme, etteivät lapsilisät ratkaise lasten hankintaa, paljon merkittävämpää on se, millaisessa työsuhteessa raskautta suunnitteleva nuori nainen on. Suomessa pätkätyösuhteiden osuus lisääntyy koko ajan, ja pätkätöitä teetetään etenkin nuorilla, parhaassa synnytysiässä olevilla naisilla. Yksi syy tähän on se, että vanhemmuudesta työnantajalle koituvat kustannukset sälytetään pääasiassa äidin työnantajalle. Tähän epäkohtaan olisi myös hallituksen syytä puuttua. Me vihreät tulemme syksyn kuluessa esittämään mallin siitä, miten vanhemmuuden työnantajille aiheuttamat kustannukset voidaan jakaa kaikille työnantajille, jotta ne eivät rasittaisi vain lapsen äidin työantajaa. Tavoitteenamme on tietenkin se, että synnytysikäisten naisten syrjintä työmarkkinoilla vihdoin viimein saataisiin loppumaan.

Arvoisa puhemies, kuten jo totesin, yksityiskohtaiset budjettitavoitteemme esittelemme ensi viikolla, kun julkistamme tasapainotetun vihreän vaihtoehtobudjetin.



 

Lisää tietoa aiheesta näistä osoitteista:

http://www...