Satu Hassi

Vuoden viimeinen päivä on kaunis. Lähdemme Jämsään käymään kaupassa. Aurinko paistaa pikkupakkasessa viistosti edellispäivänä ohentuneelle hangelle, tuntuu kevätaamulta. Ruokakaupassa kerätään rahaa tsunamin uhreille. Se tuntuu hyvältä, panen siihen setelin. Palatessamme Jämsästä kevätaamun valo on vaihtunut kevätillan valoon.

Pilvistä ja hämärää, vaikea uskoa että päivät ovat pitenemässä. Suojasään hyvä puoli on, että puiden värivivahteet korostuvat, ruskean eri sävyt mäntyjen rungoissa, pajujen ruosteenoranssit oksankärjet.

Iltauutisten mukaan tsunamin jälkeen kadonneita suomalaisia on yli 260. Kyseessä on suurin rauhanaikana suomalaisia kohdannut onnettomuus, sen jälkeen kun Suomi itsenäistyi.

Avustajani Anne lähettää tekstarin Goalta, jossa hän on joululomalla. Anne on turvassa, Goa ei ole kärsinyt suuria vaurioita, toisin kuin Intian itärannikko.

Kaiken kaikkiaan kuolleita arvioidaan olevan ainakin 120 000. Arviot kuolleiden määrästä näyttävät kaksinkertaistuvan aina parin päivän välein. Nyt määrä on jo melkein 40 kertaa World Trade Center-terrori-iskun uhrien määrä.

Thaimaalaisen lehtitiedon mukaan Thaimaan parhaat maanjäristysasiantuntijat kokoontuivat vain muutamia minuutteja järistyksen jälkeen hätäkokoukseen. He päättivät olla varoittamatta rannikkoa turistikeskuksia tsunamin uhkasta, ettei turistibisnes kärsisi. Huh! Yhtä fiksua kuin se, kun Tshernobylin laskeuman saavuttua Suomeen säteilymittarit käännettiin pois päältä, koska luultiin korkeiden lukemien johtuvan siitä, että mittarit ovat menneet sekaisin.

Thaimaan maanjäristysasiantuntijoiden logiikka on sama kuin presidentti Bushilla, joka kuvittelee hiilidioksidipäästöjen vähentämisen vahingoittavan taloutta enemmän kuin ilmastonmuutoksen. Tiede on antanut molempien pöydille selkeät varoitukset. Mutta varoitusta ei ole haluttu uskoa, koska se merkitsisi niin suurta muutosta siihen ajatteluun ja toimintaan, johon on totuttu.

Suomen ulkoministeriö taas oli päätellyt, että koska Kao Lakin saarelta ei kuulunut mitään, siellä oli kaikki ok. Toinen huh!
Hallitusta ja ulkoministeriötä on arvosteltu hitaasta heräämisestä tilanteeseen. Suomalaiset näyttävät ylipäätään uskovan, ettei meille käy kuinkaan vaikka maailmassa tapahtuisi mitä. Tämä asenne on vaikuttanut hallituksen ja ulkoministeriön hitaaseen heräämiseen. Sama asenne näkyi tiedotusvälineidenkin reaktioissa, väite että kaikki suomalaiset ovat turvassa, uskottiin heti.

Toisaalta ulkomailla pulaan joutuneiden suomalaisten auttaminen ei taida olla koskaan kuulunut ulkoministeriön ykkösasioihin. Kehitysyhteistyöministerinä olin kolme vuotta, 1999-2002, yksi ulkoministeriön ministereistä ja näin sen toimintaa sisältä päin. Yhdessäkään ministeriön kehittämistä koskevassa tilanteessa, jossa olin paikalla, ei puhuttu siitä, miten kehitetään valmiutta auttaa suomalaisia ulkomailla äkillisissä pulma- ja onnettomuustilanteissa.

En ole koskaan kuullut, että näissä asioissa osoitettua pätevyyttä ja neuvokkuutta olisi ulkoministeriössä pidetty meriittinä, kun parempia asemia jaetaan. Sujuva käytös ja liukas kieli ovat tärkeämpiä. Toki ministeriössä on paljon erinomaisen hyviä, päteviä ja aikaansaapia ihmisiä.

Varautuessaan uhkiin virallinen Suomi on vähätellyt muuntyyppisiä vaaroja kuin sitä, että Venäjän armeija hyökkää. Esimerkiksi Kioton ilmastosopimusta moititaan kalliiksi. Armeijaan pannaan kuitenkin joka vuosi moninkertaiset rahat verrattuna Kioton hintaan. Venäjältäkin meille tulevat todennäköiset uhkat ovat ihan muuta kuin tankkeja, niitä ovat esimerkiksi rikollismafiat, huumekauppa ja HIV-tartunnan leviäminen Pietarin ja Viipurin prostituoiduista Suomeen. Pitäisi kerta kaikkiaan ymmärtää, että suurimmat turvallisuusuhkamme liittyvät ihan muihin kuin sotilaallisiin asioihin.

Läksimme Kuhmoisten mökille. Jukka etsii pihalta ei suden jälkiä, ei löytänyt. Aivan saman tien varren taloistahan susi on vienyt koiria tänä talvena.

Ikkunoissa on jääkukkaset, kaivon jää on vain pari senttiä paksu ja lohkeaa helposti.

Saunan lämpiämistä odotellessa luen loppusyksyn New Scientisteja. Kanadasta on löydetty iso havumetsätuhoalue, jossa tuhohyönteiset ovat syöneet puista neulaset. Ötökät ovat päässeet ryöstäytymään valloilleen, koska talvet ovat lämmenneet. Normaalisti kylmät talvet ovat pitäneet nämä tuhohyönteiset kurissa.

Luminen metsä on kaunis. Ihanaa päästä saunasta avantoon, kuu valaisee maiseman.

Iltalehdessä on eilen ollut fiksu pääkirjoitus, jossa todettiin että ilmastonmuutos voi aiheuttaa vielä pahempia seurauksia kuin tapaninpäivän maanjäristys ja tsunami.

Iltauutisten mulkaan tsunamin uhreja ainakin 60 000, siis noin 20 kertaa World Trade Center-iskun uhrien määrä.
Suomalaisia on kateissa paljon. Muuan ystäväni soittaa kauhuissaan. Hänen tyttärensä oli viime jouluna juuri samassa Phuketissa, missä nyt vallitsee hävityksen kauhistus.

Tsunami on paljastumassa suurkatastrofiksi, ihan hirveää! Suomalaisia on sittenkin kateissa Thaimaassa. TV-uutisten pääaihe on se, miten suomalaisille on käynyt. Tämä tuntuu vähän pahalta. Luulisi, että paikalliset ovat sentään kärsineet eniten.
Ihmettelen sitä, miksi tsunamista ei varoitettu.

Senhän on täytynyt kestää tunteja maanjäristyksen jälkeen ennen kuin tsunami on saavuttanut Thaimaan ja Intian rannikot. Maailmassahan on jo kauan ollut seisminen havaintoverkosto, joka havaitsee järistykset missä päin maailmaa tahansa. Tiedetään kai muutamassa minuutissa, missä järistys oli ja kuinka voimakas se oli. Sumatran rannikolle varoitus ei ehkä olisi ehtinyt ajoissa, koska se oli niin lähellä järistyksen keskusta.

Muutamia vanhoja ystäviäni tuli jouluaterialle. Päivän uutiset kertoivat, että Intian valtamerellä on ollut suuri tsunami, hyökyaalto. Uutisten mukaan Suomalaisia ei kuitenkaan ole kateissa.

Vieraiden lähdettyä katsoimme Sormusten herran toisen ja kolmannen osan yhtä soittoa. Minulla oli taas koko ajan kämmenet hiessä.

Isä ja hänen morsiamensa Aino tulivat meille syömään. Myös vanhempi tyttäreni tuli. Eli koossa oli melkein koko perhe.
Isän ja Ainon lähdettyä katsoimme Jukan ostaman Taru Sormusten herrasta DVD:n ensimmäisen osan. Minulla oli taas aivan kämmenet hiessä.

Kun saimme aamupäivän kokkaamiset ja kuusenkoristelut suurin piirtein hoidettua, läksimme tyttären kanssa kävellen hautausmaalle viemään kynttilää äitini haudalle. Oli vähän vaikeaa irtautua stressitunnelmasta, mutta kun tulimme Kalevankankaalle, maiseman kauneus lumosi. Sininen hämärä oli juuri laskeutunut, tuhannet kynttilät loistivat. Saunoimme Pispalan Rajaportin saunassa ja sitten söimme jouluaterian.

Haimme Kuhmoisten mökiltä joulukuusen. Ruokaostoksia ja kokkaamista hullun lailla. Minullahan on jouluruokaneuroosi, eli minun on tehtävä itse ihan kaikki jouluruoat, paitsi ne, jotka Jukka ja tyttäret tekevät. Keskittyminen pariksi päiväksi silkkaan ruoanlaittoon on itse asiassa aika hyvää katkaisuhoitoa normaalistresseistä.

Nuorempi tyttäreni on tullut jouluksi Tampereelle. Keittiössä puuhaillessamme hän kertoi nähneensä yhdessä taloustavarakaupassa tomaatinkannan poistajan. Ostitko””, kysyin. ”En, mulla oli parempia ideoita”, hän vastasi lakonisesti.

Laajennettu puheenjohtajiston kokous, Hollannin pääministeri Balkenende ja Barroso antoivat raportin viikonlopun huippukokouksesta. Pääaihe oli Turkki. Barroso totesi, että Turkki on silta Euroopan ja islamilaisen maailman välillä. Mutta Turkilla on paljon tehtävää ennen kuin siitä voi tulla jäsen.

Konservatiivien Pöttering vaati, että pitää kehittää vaihtoehto Turkin täysjäsenyydelle. Demarien Schultz onnitteli Unkaria, joka parlamentti eilen päätti yksimielisesti ratifioida EU:n uuden perustuslain. Hän totesi, että Turkin EU-jäsenyys parantaa turvallisuuttamme. Turkin on kuitenkin tunnustettava Kypros ja pääministeri Erdoganin on tunnustettava, että tämä on osa nyt tehtyä sopimusta, jäsenneuvottelut voidaan aloittaa vasta Kyproksen tunnustamisen jälkeen. Vihreiden Joost Langendijk korosti, että jäsenyyskriteereitä on sovellettava tiukasti kaikkiin ehdokasmaihin, myös Romaniaan.

Vaihdoin Turkinjäsenyysneuvotteluista tekstiviestejä turkkilaisen kirjailijaystävättäreni Buket Uzunerin kanssa.
Lopun päivää tein töitä laivapolttoaineiden rikkipitoisuusdirektiivin kanssa. Tapasin sekä laivanvarustajien että ympäristöjärjestöjen edustajia.

Iltapäivällä parturi ja ihan mahdotonta säntäilyä joululahjoja ostamassa, sitten taas Brysselin koneeseen.

Tulin Brysseliin iltayhdeksän jälkeen. Autonkuljettaja kertoi että Brysselissä sää on pakkasen puolella ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Sunnuntai 19.12.04

Ensimmäisen kerran aurinko laski Amazonian yllä. Punainen sarastus pilvien takaa alkoi kajastaa Portugalia lähestyttäessä. Ensimmäiset auringonsäteet hupsahtivat pilvien takaa Biskajanlahden yllä. Tukholmaan laskeuduttaessa auringonsäteet tulivat jo vaakasuoraan valaisten vain puunlatvat ja korkeimpien kerrostalojen ylimmät kerrokset.

Toisin kuin odotin, Tampere ei ollut sysipimeä, vaan se oli valkoinen ja kaunis, kääriytynyt niin tuoreeseen lumeen, että saimme kahlata lumihangessa lentokoneesta kenttäpaviljonkiin. Tampereelle saapuessa Buenos Airesista lähdöstä oli kulunut 22 tuntia.

Huh, kuinka joulu on jo lähellä! Buenos Airesissakin on siellä täällä joulukoristeluja, valoja ja kuusia, mutta ne tuntuvat hassuilta. Täällähän on kesä.

CNN:n aamu-uutisten pääaihe oli, että EU on päättänyt aloittaa jäsenneuvottelut Turkin kanssa. Tony Blair sanoi, että tällä haluamme osoittaa, ettei sivilisaatioiden törmäys ole mikään väistämättömyys.

Läksimme Ulriikan ja Terhin kanssa takaisin San Elmon alueelle. Taksikuski oli tosi puhelias. Hän puhui espanjaa, me hallitsimme muutaman espanjan sanan. Ymmärsimme toisiamme mainiosti. ”Mistä maasta olette?”, hän kysyi. ”Finlandia”, minä vastasin. ”Finlandia, Mika Hakkinen!”, huudahti kuski. Sitten hän jatkoi: ”Vatanen!”. Hän osoitti yhtä rakennusta ja sanoi sen olevan presidentin palatsi. Terhi tunnisti sen taloksi, jonka parvekkeelta Evita piti kuuluisan puheensa. Kuski mutristi naamaansa halveksivan näköisesti, viittasi kädellään takavasemmalle ja sanoi: ”Evita, cemeteria”, ja nauroi.

Minulla on koko ajan täällä Buenos Airesissa ollut tunne, että voisin oppia espanjaa. Huomaan ymmärtäväni espanjankielisistä teksteistä ja puheista yllättävän paljon.

San Elmosta olisi löytynyt vaikka kuinka paljon kaikenlaista kivaa, mutta pystyin hillitsemään itseni aika hyvin.
Kun odotin hotellin aulassa kuljetusta lentokentälle, pari komission virkamiestä kysyi, olenko jo kuullut uutiset siitä, mitä konferenssi loppujen lopuksi päätti. En ollut ja niinpä sain heitä pikaraportin. Oli päätetty, että ensi vuonna järjestetään seminaari, jossa keskustellaan tulevista toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tämän seminaarin tulokset myös raportoidaan virallisiin neuvotteluihin. Eli pääasiat siitä, mitä EU oli vaatinut, olivat menneet läpi, vaikkakin kovin koukeroisella kielellä. Valtioiden välinen järjestäytynyt keskustelu Kioton jälkeisistä toimista alkaa siis nyt. BBC on jo ehtinyt uutisoida tämän läpimurtona. Sitä se onkin. Läksin oikein hyvillä mielin lentokentälle. Tuntui juhlalliselta, kun EU:n Argentiinan lähetystö oli järjestänyt oikein auton ja kuljettajan.

EU:n suurlähettiläs oli järjestänyt meille tutustumiskäynnin La Playaan, joka on Buenos Airesin ympärillä olevan provinssin pääkaupunki. Juttelimme bussissa Ulriikan kanssa hauskoista tiekylteistä. Ulriikka kertoi nähneensä Tampereen ja Turun välisellä tiellä kyltin jossa luki "Kukkia poikkeaville".

Provinssiparlamentin puhemies kertoi, että ilmastonmuutos näkyy jo täällä. Vuorten jäätiköt sulavat, metsät vähenevät. Kesät ovat muuttuneet pitemmiksi ja kuivemmiksi.

Iltapäivällä kävimme "toukokuun aukion isoäitien" järjestön toimistossa. Argentiinan sotilasdiktatuurin aikana juntan vastustajia tapettiin varmaan tuhansia. Sellaistakin tapahtui, että tapettujen lapsia kaapattiin ja vietiin kasvatettaviksi sotilaiden perheisiin. 27 vuotta sitten kaapattujen lasten mummut alkoivat järjestäytyä ja etsiä lapsenlapsiaan. Kaikkiaan 500 lapsen arvioidaan tulleen kaapatuksi. 79 heistä on löydetty. Mummut olivat tosi puheliaita ja energisiä. Pääjehu sanoi olevansa 85-vuotias. Mummut ovat muun muassa organisoineet valtakunnallisen geenipankin lasten todellisten vanhempien selville saamiseksi.

Illansuussa tapasimme Dimasin ja keskustelimme hänen kanssaan neuvottelutilanteesta. Pöydällä on kaksi ehdotusta ensi vuonna järjestettävän seminaarin tehtäväksiannoksi. Toinen niistä mahdollistaa sen, että seminaarissa aloitetaan keskustelu vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennyksistä.

Tänään tulin ajatelleeksi, että USA:n vastarinta tulevaisuutta koskevia neuvotteluja kohtaan saattaa johtua siitä, että heitä kuitenkin nolottaa se, että Kiotossa on mukana suunnilleen koko sivistynyt maailma ja sopimus on tulossa voimaan, mutta he ovat ulkopuolella. He eivät halua, että syntyy toinen vastaavanlainen ja koko maailmassa suuren symboliarvon omaava sopimus, josta he taas ovat ulkona. Silloinhan, keväällä 2001, kun Bush irtisanoutui Kiotosta ja julisti, että "Kyoto is dead", hän ilmeisesti tosiaan uskoi pystyvänsä ”tappamaan” Kioton eli keskeyttämään sitä tarkentavia sääntöjä koskevat neuvottelut ja näin estävänsä sen voimaantulon. Näin ei käynyt, mikä on kyllä ensi sijassa EU:n ansiota.

Illalla menimme syömään pienellä porukalla San Elmon alueelle, joka on paikallisten suosittu huvittelualue. Karl-Heiz Florenz kertoi hulvattomia juttuja vallattomasta ja vähän kapinallisestakin nuoruudestaan.

Ruotsalaismeppi Jonas Sjöstedt liittyi seuraamme. Hän oli lähtenyt matkaan vasta sen jälkeen, kun parlamentti oli keskiviikkona äänestänyt Turkin jäsenneuvotteluja koskevasta päätöslauselmasta. Jonas kertoi aamiaisella, että noin kaksi kolmasosaa parlamentista oli tukenut neuvottelujen avaamista. Hyvä uutinen.

Ympäristöjärjestöjen tämänpäiväisessä tiedotuslehtisessä oli piirros, jossa joulupukki oli vedenalaisen toimistopöydän ääressä snorkkeli päässä. Hänen luokseen ui tonttu sukellusvarusteissa. Pukki sanoi: ”… tuo minulle lista niistä #@¤:n maista, jotka eivät ole mukana Kioton ilmastosopimuksessa”

Aamupäivällä oli Europarlamentin aloitteesta koolle kutsuttu parlamentaarikkojen keskustelu. Se oli tarkoitettu pohjoinen-etelä-dialogiksi, mutta ei siitä oikein sellaista tullut. Brasilian tiede- ja teknologiaministeri piti puheenvuoron ja oli seminaarissa vähän aikaa, muutoin keskustelu käytiin vain ”pohjoisen” edustajien, pääasiassa eurooppalaisten, kesken.

Hollannin ministeri Van Geel totesi saman kuin edellispäivänä, että Kiinan ja Intian päästöt kasvavat ja lujaa. Mutta päästöt henkeä kohden ovat vielä paljon pienemmät kuin meillä. Nämä maat tarvitaan mukaan päästöjä vähentämään, mutta emme toisaalta voi vaatia niitä leikkaamaan päästöjään taloudellisen kehityksensä aikaisemmassa vaiheessa kuin me olemme tehneet. Van Geel vaati muun muassa ympäristöveroja, kansainvälisten luottolaitosten lainanantopolitiikan uudistamista, ympäristöä vastaan toimivien tukiaisten poistamista.

Brasilian ministeri Campos totesi, ettei pidä ajatella, että kehitysmaat ovat vain rikkaiden maiden laupeuden kohteena, myös ne tekevät yhtä ja toista aktiivisesti. Monet kehitysmaat ovat jo siirtymässä kohti ekologisesti kestävämpiä taloudellisen toiminnan malleja.

Brittien ympäristöministeri Morlings totesi, että Saudien linja on maan omien etujen vastainen. Nyt he voisivat käyttää runsaita öljytulojaan maan talouden monipuolistamiseen. Mutta he eivät tee sitä, vaan keskittyvät vastustamaan kansainvälisiä sopimuksia hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Hän totesi myös, että Britannia on toteuttamassa energiaveroa, joka on teollisuuden kannalta kustannusneutraali. Veron tuotto jaetaan yrityksille energiansäästöinvestointeihin. Britit myös kasvattavat nopeasti uusiutuvan energian osuutta, erityisesti tuulivoimaa.

Sähköntuottajilla on velvoite tuottaa tietty osa sähköstä uusiutuvilla energiavaroilla. Ympäristötavoitteiden ja taloudellisten tavoitteiden välillä ei välttämättä ole ristiriitaa, vaikka monet vanhakantaiset niin uskovatkin. Hän kertoi myös tavanneensa edellispäivänä USA:laisia poliitikkoja, jotka olivat ällistyneitä kuullessaan, että Euroopassa talous kasvaa, vaikka päästöjä vähennetään.

Tapasimme toisenkin ilahduttavan USA:laispoliitikon, demokraattisen kongressiedustajan Dennis Kucinichin. Hän sanoi, että Bush toimii kuin olisi vaaleissa saanut mandaatin sellaisillekin asioille, joista hän ei lainkaan puhunut vaalikampanjassaan. Ilmastopolitiikan Kioto-vastaisuuden tiukentaminen on yksi näistä asioista. Hän sanoi myös, että jos EU pystyy todistamaan talouden pärjäävän vaikka päästöjä vähennetään, se on kieltä jota USA:ssakin ymmärretään. Hän valitti sitä, että 11.9 terrori-isku vahvisti politiikan itseriittoisuutta, muun muassa irtisanoutumista Kiotosta. USA:ssa ainoa asia, jolle annetaan lisää rahaa, on sotavoimat.

Tämä perustuu ajatukseen, että nimenomaan sotilasmahti on se asia, jossa USA on muiden suhteen ylivoimainen, mutta tämä ei ole kestävää politiikkaa. Yhä useammat USA:ssa alkavat ymmärtää, että fossiilisten polttoaineiden käyttö aiheuttaa paljon ilmanlaatu- ja terveysongelmia, ja että aurinko- ja tuulivoiman kehittämiseen liittyy suuria taloudellisia mahdollisuuksia. On myös muodostumassa suuri liikeyritysten koalitio, joka tukee investointeja uusiutuvaan energiaan. Ruohonjuuritasolla ihmiset ovat huolissaan ilmiöistä, jotka kertovat ilmaston muuttuvan, mutta he eivät tiedä, mitä tehdä käytännössä. EU on nyt maailman toivo. USA tulee pakosta mukaan kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ennemmin tai myöhemmin.

Seuraavaksi tapasimmekin sitten kaksi vähemmän ilahduttavaa USA:laispoliitikkoa, republikaanisenaattorit Larry Graig ja Graig Thomas. He väittivät kirkkain silmin, että USA:n täytyisi sulkea kansantaloutensa ja sammuttaa valot, jos se toteuttaisi Kioton sopimuksen mukaiset päästövähennykset. Samalla he väittivät, että USA tekee ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi enemmän kuin kukaan muu. Tällä he viittasivat siihen, että USA:lla on iso tutkimus- ja tuotekehitysohjelma.

Europarlamentin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Karl-Heinz Florenz huomautti, että ei siihen tutkimusta tarvita, että talot eristettäisiin paremmin, jotta ne eivät kesällä tuhlaisi niin paljon energiaa jäähdytykseen ja talvella lämmitykseen.

Minä kysyin, ovatko he miettineet sitä, että WTO:n säännöt antavat EU:lle mahdollisuuden ryhtyä USA:a vastaan kauppasanktioihin sen perusteella, että maa on jättäytynyt Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Tästä nämä herrat suuttuivat pahanpäiväisesti. ”Minä varoitan teitä puhumasta tuollaisia”.

Kaikissa tähänastisissa tapaamisissa Eija-Riitta Korhola oli arvostellut Kioton sopimusta. Hänen kunniakseen on sanottava, että näille republikaanisenaattoreille hän puolusti Kiotoa.
Jonas Sjöstedt totesi, että Ruotsin talouden kasvuvauhti on maailman nopeimpia, samalla hiilidioksidipäästöt vähenevät.
Senaattorit syyttivät Jonasta siitä, että tällä on epähumaani asenne kehitysmaita kohtaan, kun hän yrittää estää näitä kehittämästä talouttaan.

Sivuhuomautus: Joulukuun toisella viikolla muuan uutinen kertoi, että USA:n autoteollisuus haastavat Kalifornian osavaltion oikeuteen, koska Kalifornia vaatii vähentämään autojen hiilidioksidipäästöjä.

Varsin nihkeä tunnelma oli myös meppien ja teollisuuden edustajien tapaamisessa. Teollisuusherrat vaativat, että päästövähennysten pitää olla realistisia. Minä huomautin, että realismia voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Yksi näkökulma on se, mitä vauhtia teollisuus katsoo voivansa vähentää päästöjä.

Toinen näkökulma on se, mitä kotiplaneettamme voi realistisesti kestää, ilman että aiheutamme suurkatastrofeja.
Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Karl-Heinz Florenz esiintyi tosi mallikkaasti kaikissa tapaamisissamme. Bisnesväelle hän totesi, että nyt pitää rakentaa modernia taloutta ja teollisuutta. Emme elä vuotta 1950 vaan vuotta 2004. Björn Stigson World Business Council for Sustanable Development-järjestöstä valitti, että CDM:stä on tehty liian hankalaa ja byrokraattista. CDM on menetelmä, jolla teollisuusmaa voi ostaa itselleen lisää päästökiintiötä rahoittamalla kehitysmaahan hankkeen, joka vähentää päästöjä siellä.

Energiayhtiöiden edustaja vaati, että poliitikkojen pitäisi taata yrityksille pitkän ajan toimintavarmuus, tieto siitä mitä on tulossa. Hän ei kuitenkaan näyttänyt haluavan varmuutta siitä, että lähivuosikymmenien ajan päästöjä pitää vähentää. Pikemminkin hän tuntui haluavan varmuutta siitä, että vuoden 2012 jälkeen päästöjä saa taas tuprutella vapaasti. Australialainen bisnesnainen sanoi, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen tulee tosi kalliiksi. Jo kahdenkin asteen lämpenemisellä on hyvin isot vaikutukset.

Buenos Airesissa. Kun tulimme ilmastoneuvottelujen kokouspaikalle, sen edessä oli iso liuta saappaita. Vähän aiemmin paikalla oli ollut ympäristöjärjestöjen mielenosoitus, jossa kaksi nuorta argentiinalaista huipputanssijaa oli tanssinut tangoa lasten kahluualtaassa saappaat jalassa. Tällä viitattiin siihen, että ilmastonmuutos saa merenpinnan nousemaan.

Me mepit saimme raportin neuvottelutilanteesta ympäristökomissaari Dimasilta ja puheenjohtajamaa Hollannin ympäristöministeri Van Geeliltä. Viimeksi mainittu totesi, että nykymenolla Kiina ja Intia tulevat vuonna 2030 tuottamaan enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko OECD eli kaikki nykyiset teollisuusmaat. Ei voida kovin kauaa vitkutella ennen kuin aletaan neuvotella Kioto-kauden jälkeisistä eli vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennyksistä. Konferenssissa pöydällä olevan ehdotuksen mukaan vuonna 2005 järjestettäisiin seminaareja, joissa käytäisiin valtioiden asiantuntijoiden välillä epävirallista keskustelua vuoden 2012 jälkeisistä sitoumuksista. USA vastustaa tätäkin. USA suostuisi keskustelemaan vain siitä, mitä maat ovat tähän mennessä tehneet päästöjen vähentämiseksi. USA ei ylipäänsä suostu puhumaan ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.

Tämä on puhtaasti poliittinen linjanveto, alkusyksystähän ilmestyi USA:n hallituksen tilaama virallinen tutkijoiden raportti, jossa todettiin, että viimeisten 50 vuoden aikana tapahtunutta lämpenemistä ei millään pysty selittämään ottamatta huomioon ihmisen toimien vaikutusta.

Hollannin ministeri totesi myös, että nykyarvion mukaan maailman energiankulutus kaksinkertaistuu seuraavien 35 vuoden aikana, vaikka 80 % tuotannon lisäyksestä perustuu uusiutuviin energiavaroihin, myös fossiilisten polttoaineiden käyttö kasvaa, ellei mitään tehdä.

Mepit nostivat esiin Italian ympäristöministerin lehdistötiedotteen, jossa tämä sanoo Italian haluavan, että vuoden 2012 jälkeen ei olisi mitään sitovia päästövähennysvelvoitteita, kaikki perustuisi vain vapaaehtoisuuteen. Van Geel kertoi jo tiukanneensa, mitä Italian ministeri tällä tarkoitti. Tämä oli väittänyt, ettei halua kyseenalaistaa EU:n linjaa.

Moni totesi, että tuntuu aika turhanaikuiselta, että ministerit ovat lentäneet tänne ympäri maailmaa vain keskustelemaan siitä, järjestetäänkö seminaareja, ja jos niin yksi vai kaksi. Minä ihmettelin, miksi tarvitaan ilmastokonferenssin lupa seminaarien järjestämiseen. Myöhemmin päivällä, kun olin tavannut yhden tutun Suomen ympäristöministeriön virkamiehen, ymmärsin kyseen olevan siitä, että noista seminaareista tehdään virallinen raportti seuraavalle ilmastokonferenssille, joten niiden aineisto toimii pohja-aineistona virallisille neuvotteluille. OK, ehkä tässä sittenkin on jotain järkeä.

Seuraavaksi tapasimme Saksan ympäristöministeri Trittinin. Hän totesi, että EU:n hyväksymä tavoite rajoittaa maapallon ilmaston lämpeneminen alle 2 celsiusasteen pitää konkretisoida päästövähennystavoitteiksi, sekä pitkän ajan tavoitteeksi vuoteen 2050 että myös keskipitkän ajan tavoitteeksi vuoteen 2030. Hän kertoi myös, että Kanada on kiinnostunut tulemaan mukaan EU:ssa vuodenvaihteessa alkavaan hiilidioksidin päästökauppaan. USA sen sijaan suhtautuu Kiotoon vielä vihamielisemmin kuin ennen viime presidentinvaaleja.

Päivän ilahduttavin tapaaminen oli Ken Colburn NESCAUM:ista. Tämä on USA:n koillisten osavaltioiden yhteenliittymä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi (Northeastern States for Coordinated Air Use Management). Osavaltiot ovat myös päättäneet aloittaa hiilidioksidin päästökaupan ja ovat kiinnostuneita tulemaan mukaan EU:n päästökauppaan. Kaiken kaikkiaan 17 USA:n osavaltiota on päättänyt osavaltiotason toimista päästöjen vähentämiseksi. Ne edustavat merkittävää osaa koko USA:n hiilidioksidipäästöistä ja muun muassa 30 %:ia USA:n automarkkinoista. Myös isot eläkerahastot, jotka ovat mahtitekijä osakemarkkinoilla, vaativat autoteollisuutta toimiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

Myös tapaaminen Uuden Seelannin energiaministerin Peter Hodgsonin kanssa oli mielenkiintoinen. Uusi Seelanti tuottaa melkein kaiken sähkönsä uusiutuvalla energialla, mutta maan karjatalous, eli siis lehmät ja lampaat, on merkittävä metaanin päästäjä. Maassa tutkitaan sitä, millaisella rehulla lehmien ja lampaiden pötsien metaanipäästöjä voitaisiin vähentää.

Näissä keskusteluissa kävi selvästi ilmi, että muu maailma seuraa nyt hyvin tarkasti sitä, mitä EU tekee ilmastopolitiikassa. EU on siis paljon vartijana.

Ympäristöjärjestöjen edustajat olivat huolissaan siitä, että EU:n linja vaikuttaa varsin lepsulta, EU vain kuuntelee, mutta ei itse ehdota mitään.

Aamulla, kun läksin hotellista katedraalin viereltä, joulutorin kojuja oltiin availemassa. Yhdessä kojussa oli tarjolla tosi hauskannäköisiä luudalla ratsastavia noitia, minun silmissäni pääsiäisnoitia. Teki mieli ostaa, mutta en ehtinyt pysähtyä. Ajattelin, että noidat olisivat minulle sopiva keräilyharrastus.
        Täysistunnossa luovutettiin europarlamentin Saharov-ihmisoikeuspalkinto Valko-Venäjän toimittajaliiton puheenjohtajalle. Tuossa maassahan lehdistön vapaus on tosi huono, kriittisiä toimittajia vainotaan ja heitä estetään työskentelemästä, sanomalehtiä lakkautetaan, toimittajia tuomitaan valtionpäämiehen herjauksesta. Yksi päätoimittaja ryhtyi nälkälakkoon protestiksi lehtensä lakkauttamisesta. Hänet tuomittiin luvattomasta mielenosoituksesta.
        Illalla lähtö Buenos Airesiin ilmastokokoukseen, lento kestää 14 tuntia.

Maanantai 13.12.04

Täysistunnossa hyvä mietintö Turkin jäsenneuvottelujen aloittamisesta, kriittinen ja myönteinen. Ministerineuvoston puheenjohtaja tuki puheenvuorossaan neuvottelujen aloittamista. Useimmat poliittiset ryhmät näyttävät olevan tässä asiassa hajalla, vain vihreät ja sosialistit näköjään tukevat yksimielisesti neuvottelujen aloittamista.

Konservatiivien puheenjohtaja Pöttering vastusti neuvottelujen aloittamista, vedoten muun muassa ihmisoikeusongelmiin. Hän puhui myös Euroopan identiteetin muuttumisesta. Konservatiivien seuraava puhuja kannatti neuvotteluja. Liberaalien ensimmäinen puhuja Emma Bonino kannatti, seuraava vastusti. Sosialistien Schultz puhui siitä, miten isoja uudistuksia Turkin nykyinen hallitus on toteuttanut ja siitä, millaisen rauhanperspektiivin tarjoaa Turkin kehittyminen aidoksi demokratiaksi. Liberaalien toinen puhuja vaati, että "Euroopalle pitää määritellä rajat". Vihreiden saksanturkkilainen meppi Cem Özdemir totesi, argumenteilla islamista ja Turkin kulttuurin erilaisuuudesta ole mitään tekemistä Rooman sopimuksen kanssa. Myös vasemmistoryhmä on hajalla, ensimmäinen puhuja kannatti, toinen vastusti.

Sain salissa aikaan hymyä, kun totesin, että ne jotka muistelevat Osmannien sotaretkiä, voisivat muistaa vaikkapa Ruotsin sotaretket menneinä vuosisatoina. Olli Rehnkin naurahti, hänhän istui komission aitiossa laajenemisesta vastaavana komissaarina.

Iltakymmenen jälkeen läksin kävelemään kohti hotellia. Joen varrella näkyi hiukan lunta. Maisema oli omalla tavallaan jouluinen, vaikka lehtipuiden lehdet ovat vasta tippumassa. Joen vesi oli peilityyni, siihen kuvastuivat kaarisiltojen alapinnat ja rantakatujen talot, joista osa näyttää useita satoja vuosia vanhoilta.

Sunnuntai 12.12.04

Olen vastannut Hesarin yleisönosastoon yhdelle fyysikolle, joka väitti maapallon napa-alueiden lämmenneen. Totesin Pohjoisen jäämeren jään huvenneen, mikä näkyy esimerkiksi NASA:n nettisivuilla olevista satelliittikuvista. Tänään muuan matematiikan professori leimaa minut tuon kirjoitukseni perusteella jonkinlaiseksi ilmastomalliuskovaiseksi.

Sain loppuun Adam Hochschildin kirjan "Kuningas Leopoldin haamu". Se kertoo Belgian kuningas Leopold toisesta, joka onnistui keplottelemaan Kongon yksityiseksi siirtomaakseen. Olipa varsinainen styranki ja rosvo. Aika moni Brysselin kaupunkikuvaa hallitseva rakennus ja monumentti on rakennettu rahoilla, jotka Leopold hankki rosvoamalla Kongoa. Vastaan hangoittelevia kongolaisia kidutettiin ja tapettiin, jälkikäteen on arvioitu 10 miljoonan ihmisen kuolleen.

Kirja antaa perspektiiviä myös Afrikan nykyisyyteen. Kirjan alussa kerrotaan orjakapan alkuvaiheista useampi sata vuotta sitten muun muassa se, että eurooppalaiset orjakauppiaat tekivät bisnestä paikallisten päälliköiden kanssa. Paikallispäälliköt kaappasivat orjia ja myivät ne eurooppalaisille orjakauppiaille. Tämä meininki hajotti aikoinaan varsin laajan ja, ainakin senaikuiseksi maaksi, hyvin hallitun Kongon kuningaskunnan. Tämä tuo mieleen sen, miten esimerkiksi Angolassa tämän päivän rosvopäälliköt sotivat pitääkseen timanttikaivoksia hallussaan ja samalla ylläpitävät yhteiskunnan sekasortoa, jota ilman he eivät voisi harjoittaa tyranniaansa ja rosvoustaan.

Hochschild myös toteaa, että Zairen kuuluisa kamala tyranni Mobutu, joka syötiin vallasta vasta muutama vuosi sitten ja jota muun muassa Yhdysvallat ja Ranska tukivat, toimi itse asiassa täsmälleen samoin kuin kuningas Leopold toinen. Hän ei tehnyt mitään eroa valtion ja omien varojensa välillä, kidutti ja surmasi vastustajiaan aivan surutta.

Lauantai 11.12.04

Ensi viikonloppu menee työmatkalla. Päätin vähentää joulunalus-päivien kiirettä tekemällä valmiiksi lanttulaatikon. Pääsin kaupungille sen verran myöhään, että kauppahalli oli jo kiinni. Tavaratalon ruokaosastolla lanttuja oli vain pilkottuina ja muoviin käärittyinä. Raivostuttava tuo kauppojen nykyinen tapa pilkkoa juurekset, kuten sellerit ja lantut paloiksi ja kääriä palaset muoviin. Taas tunsin itseni varsinaiseksi muinaisjäänteeksi. Eikö tosiaan kukaan muu enää tee lanttulaatikkoa itse lantuista alkaen. Minusta se on maailman yksinkertaisin homma. Kun laatikot tekee paistamista vaille valmiiksi ja pakastaa, ne voi jouluaattona panna suoraan pakastimesta uuniin ja saada tuoreina ja tuoksuvina pöytään.

Kaupassa huomasin jugurttimerkin, johon en ennen ole kiinnittänyt huomiota, Painonvartijajugurtti. Tutkin pienen präntin. Rasvaa ei ole paljon mitään, alle 0,1 %. Mutta sokeria on noin kolme palaa desilitrassa, eli kuutisen palaa kahden desin purkissa. Tavallisessa jugurtissa on kahta desiä kohti kahdeksan sokeripalaa, onpa varsinainen painonhallinta-apu, että sen sijasta sokeripaloja on "vain" kuusi, hoh hoijaa!

Perjantai 10.12.04

Vihreän liiton pikkujoulu. Kun oli lähdettävä Tampereen junalle, en kerta kaikkiaan löytänyt takkiani vaatekasan alta. Värikin kun on omaperäinen musta. Läksin ilman, en halunnut lyhentää vielä seuraavaakin yötä.

Tampereen kaunis lumi oli melkein mennyttä. Näsijärvikään ei ole vielä jäätynyt, vaikka viikko sitten vaikutti siltä, että jäätyminen on lähellä.

Torstai 9.12.04

Lähetin tekstarilla ystävälleni Anulle nimmarionnittelut. Hän vastasi että viesti tuli tosi tyylikkääseen aikaan Kuubaan. Herätin siis hänet ennen kukonlaulua.

Pari ilahduttavaa palaveria laivapolttoaineiden rikkipitoisuudesta. Tuli taas hyvä mieli.

Ehdin pariksi tunniksi yhdelle ostoskadulle.

Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin kaupasta sain muutaman käyvän "made in dignity" joululahjan. Lisäksi löysin mopin Brysselin asuntooni.

Illansuussa lentokentälle. Siellä jouduin herra Murphyn kouriin. Lento Tukholmaan lähti sään takia myöhässä, lopulta myöhästys oli yli kaksi tuntia. Keksin että käyn kentän kaupasta ostamassa uuden kellon sen tilalle, jonka olen viikolla hukannut. Läksin kulkemaan, käsimatkatavaroita oli tietysti kannettava mukana, yksin jätettyä kassiahan luullaan lentokentällä pommiksi. Reppu painoi kuin vaellusrinkka, siinä oli muutama painava särkyvä joululahja. Kellokauppa oli juuri mennyt kiinni. Paluumatkalla portille tuntui kuin olisin kantanut repussa saunan kiuasta kivineen.

Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut olla Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä. Siellä katot sortuvat ja tämänviikkoisen uutisen mukaan turvamiehet piilottelevat matkustajien matkalaukkuihin pommeja, joita sitten unohtavat ottaa pois ennen kuin matkalaukku pommeineen menee lentokoneeseen. Uutinen vahvisti jo aiemmin tekemääni päätöstä kiertää Pariisin lentokenttä kaukaa.

Jouduin yöpymään Tukholman lentokenttähotellissa. Pääsin huoneeseen kello 2 yöllä, herättävä oli jo varttia yli viisi. Kaikki matkalaukut oli otettava mukaan. Ikävä kyllä ruumamatka-laukkujakin oli tavanomaisen yhden pienen laukun sijasta kaksi. Kaiken kukkuraksi sain huoneen, johon ei päässyt hissillä, jouduin raahaamaan kivirekeäni rappuja myöten.

Keskiviikko 8.12.04

Päivä oli varsinaista vuoristorataa.

Aamupäivällä tapasin erään komission korkean virkamiehen. Esittelin hänelle ajatustani, että valmisruokapakkauksiin merkittäisiin selkein symbolein niiden sokeri- ja rasvasisältö, esimerkiksi sokeripalan ja voinapin kuvin. Hän selvästi kiinnostui ajatuksesta. Tietysti tällaisissa tapaamisissa on vaikea arvioida, missä määrin vastapuoli vain näyttelee positiivista. Mutta olin tosi iloinen tapaamisen jälkeen.

Myöhemmin päivällä oli pari kokousta laivapolttoaineiden rikkipitoisuudesta. Jälkimmäinen niistä oli puolivirallinen tapaaminen ministerineuvoston ja komission kanssa, minähän olen laivapolttoainedirektiivin raportoija. Tämä oli ensimmäinen kerta kun keskusteluissa muiden EU-instituutioiden kanssa olen tavallaan parlamentin henkilöitymä. Ministerineuvoston henkilöitymähän olen ollut, Suomen EU-puheenjohtajakaudella. Parlamentin ensimmäisen lukemisen mukainen kanta tarkoittaisi sitä, että laivoista tulevia rikkidioksidipäästöjä vähennettäisiin 80 %, ministerineuvoston kanta johtaisi vain 10 %:n vähenemiseen.

Päivällä sain tarkemmat tiedot OECD:n tutkimuksesta, jossa on vertailtu OECD:n jäsenmaiden "kestävän kehityksen" politiikkaa. Kärjessä ovat Ruotsi ja Norja ja Sveitsi. Suomi on kahdeksantena. Aiemmassa lehdistötiedotteessa kerrottiin vain kärki, ja pohjasakka: Turkki, Meksiko ja USA.

Illan lopuksi oli työhönottohaastattelu, joka kesti loppuneuvotteluineen puoli kuudesta melkein kymmeneen. Jouduin johtamaan puhetta. Asiaan liittyi henkilökemiaongelmia, olin tosi poikki kokouksen päätyttyä.

Iltakymmenen hujakoilla menin parlamentin lähellä olevaan sympaattiseen italialaiseen ravintolaan jossa olen kerran käynyt. Siellä ei enää ollut kovinkaan monta asiakasta. Kysyin englanniksi vieläkö tähän aikaan tarjoillaan ruokaa. Henkilökunta ei ymmärtänyt kysymystä. Vaihdoin yksinkertaisempaan tyylilajiin, sanoin haluavani syödä. Minulle osoitettiin pöytä. Vielä puolisen tuntia jälkeeni sisään tuli iso seurue, joka tilasi ruokaa. Lähtiessäni minulle autettiin päälle takin lisäksi jopa selkäreppu, ilmeisesti katsovat minut jo vakiasiakkaaksi.

Tiistai 7.12.04

"World Nuclear Industry Status" -raportti julkaistiin. Sen mukaan ydinvoima maailmalla on alamäessä. Esimerkiksi vuonna 1989 EU:n nykyisten 25 jäsenmaan alueella oli 172 ydinreaktoria. Kun tämän vuoden lopulla suljetaan Liettuan Ignalina-1, reaktoreita jää jäljelle 150 kpl. Reaktorit maailmassa alkavat olla niin vanhoja, että jos ydinreaktorien määrä maailmassa haluttaisiin säilyttää nykyisellään, seuraavien 10 vuoden aikana pitäisi saada vireille 80 reaktorihanketta. Tämä on hyvin epätodennäköistä.

Osallistuin jälleen kerran yhdelle lounaalle, jossa keskusteltiin REACH:ista eli EU:n kemikaalidirektiivistä. Tämä oli esimerkki ammattitaidottomasta lobbauksesta. Isäntien viesti oli vain se, että he eivät tykkää ehdotuksesta, mutta epäselväksi jäi mitä he oikeastaan ehdottivat. Yksi puhuja sanoi, että on väärin, jos EU:n ulkopuoliset kemikaalivalmistajat lakkaavat tuomasta EU:n markkinoille kemikaalejaan REACH:in aiheuttamien kustannusten takia, jolloin eurooppalaiset tuotteiden valmistajat menettävät raaka-aineita, jotka ovat heidän kilpailijoittensa käytettävissä.

Toinen taas sanoi, että on väärin, jos tavaroiden maahantuojien pitää tehdä selkoa tuontituotteiden sisältämistä kemikaaleista. Kysyin isänniltä, kumpaa mieltä he oikein ovat? Mainitsin viime vuonna joukolle meppejä tehdystä verikokeesta. Siinä kokeessa keskimääräisen mepin verestä löytyi yli 40 pysyvää orgaanista myrkkykemikaalia, "parhaalta" yli 50.

Yksi isännistä sanoi, että ruoassa on luonnostaankin myrkkyjä, joilla kasvit puolustautuvat syömistä vastaan, jopa vadelmissa on monenlaisia ihmiselle haitallisia aineita. Tässä vaiheessa päätin jo heittäytyä vähän kärkeväksi. Sanoin, että ruoan luonnostaan sisältämät aineet eivät selitä esimerkiksi sitä, että koko Euroopassa miesten sperman laatu on viime vuosikymmeninä heikentynyt. Ne eivät selitä sitäkään, että Suomessa kampaajat kuolevat syöpään neljä kertaa useammin kuin työssäkäyvät naiset keskimäärin.

Maanantai 6.12.04

Olen sommitellut Linnan bileisiin vanhoista osista uuden asun, vain toppi on uusi. Hameen päällimmäiseksi kerrokseksi kiedon huivin, jonka olen saanut lahjaksi nepalilaisesta vuoristokylästä.

Kuten monesti ennenkin, pyysin arkkitehtiveljeäni ja hänen arkkitehtivaimoaan makutuomariksi. He olivat itsenäisyyspäivä-illallisella yhden toisen arkkitehtipariskunnan luona. Sainpa mielipiteitä asun yksityiskohdista oikein arvovaltaiselta raadilta.

Linnassa on vuosi vuodelta mukavampaa, kun joka vuosi tuttuja on entistä enemmän.

Ensi kertaa elämässäni olin juhlissa korkokengät jalassa. Yllätyksekseni jalkani kestivät sen.

Lauantai 4.12.04

Luminen maisema on järkyttävän kaunis. Ulkona on suojakeli. Miksikähän niin usein ulkonakin sää lämpenee, kun mökille tultuamme alamme lämmittää taloa?

Uusimmassa Scientific Americanissa on juttu siitä, että maapallon ilmasto on välillä heittelehtinyt rajustikin. Grönlannin jääkairauksista tehdyt tutkimukset osoittavat, että Grönlannin lämpötila on voinut muuttua jopa 10 astetta 10 vuodessa, vastaavaa kuin Helsinkiin tulisi Madridin sää - tai päinvastoin. Ilmastotutkijoiden nykyiset mallit olettavat ilmaston muuttuvan vain vähitellen, eli ne eivät ota huomioon äkillisten heilahdusten mahdollisuutta. Tämä johtuu siitä, ettei tiedetä, mitkä seikat voivat laukaista äkillisen muutoksen. Artikkelissa tilannetta verrattiin kanootin kallistamiseen. Kun kanootista kurkottaa sivulle, jossain vaiheessa kanootti "hakee uuden tasapainotilan" eli keikahtaa kumoon. Mutta etukäteen on hyvin vaikea laskea, mihin asti voi kurottaa kaatamatta kanoottia. Vielä vaikeampaa se on jos kanootti keikkuu tuulessa ja aallokossa.

Eli ihmiskunnan nykyinen uhkapeli maapallon ilmastolla on kuin kanootin tai kiikkerän veneen keikuttamista.

Perjantai 3.12.04

Arvostelin eräässä tapaamisessa Suomen hallituksen ilmasto-politiikkaa. Viittasin siihen, että EU:n ympäristöministerineuvostoa edeltävissä neuvotteluissa Suomi on vastustanut (yhtenä harvoista jäsenmaista) niitä johtopäätöksiä, joita seuraa siitä, että maapallon lämpeneminen rajoitettaisiin 2 asteeseen, mihin EU on sitoutunut jo aiemmin. Viittasin myös ministeri Pekkarisen lausuntoon, jossa hän sanoi, Suomi voi sitoutua niihin päästövähennyksiin, joilla lämpeneminen voitaisiin rajata kahteen asteeseen.

Hallituksen edustaja totesi kuivakkaasti, että Pekkarinen puhui EU-ministerivaliokunnan valtuutuksella.

No sehän maapallon pelastaa, että oikein Suomen hallituksen EU-ministerivaliokunta hyväksyy kahta astetta isomman lämpenemisen. EU-ministerivaliokunta on vain unohtanut kertoa muulle maailmalle, missä se ilmastonmuutoksen pysäytysnappi on. Mitä pitemmälle muutos päästetään, sitä suurempi on riski, että lämpeneminen ryöstäytyy käsistä. Silloin alkaa joko nopea kuumeneminen, ellei sitten pohjoisten jäiden sulaminen muuttaa meriä niin että Golf-virta pysähtyy, jolloin me saamme Suomeen Siperian ilmaston, vaikka maapallo kokonaisuutena lämpenisikin.

Samassa tilaisuudessa muuan poliitikko sanoi syvällä rintaäänellä, että ilmastonmuutos johtuu vain muutoksista auringon toiminnassa.

En voi käsittää ihmisiä, jotka ovat valmiita pelaamaan uhkapeliä maapallolla. He ovat kuin sotapäälliköitä, jotka kaukana taistelutantereelta ovat valmiit silmää räpäyttämättä lähettämään sotilaita kuolemaan. Nuo tyypit luottavat siihen, että jos katastrofi tulee, siihen menee niin pitkä aika, että se ei enää koske heitä. Eivätkö he ajattele edes lapsiaan?

Juoksin vaatekaupoissa. Löysin Linnan juhliin sopivan topin, ettei vain jäisi viime tippaan.

Illalla läksimme Jukan kanssa Kuhmoisten mökille. Kun tulimme perille, pehmeä sininen hämärä otti meidät vastaan. Tuntui ihanalta päästä pois katulamppujen ulottuvilta. Tampereen uudet katulamput ovat kammottavia, niiden valo on aggressiivisen voimakas ja valon väri on ruma, se tekee puhtaasta lumesta likaisen näköistä. Ja mikä pahinta, katulamput asennetaan niin, että niiden voimakkaat valokiilat hyökkäävät asuntojen ikkunoista sisään pilaten illan ja yön rauhan. Jos katulamppujen valovoimakkuutta pitää nostaa, niin miksi niihin ei voi panna sellaisia kupuja, että valokiila osuisi vain sinne mihin on tarkoitettu, eli kadulle, eikä tunkeutuisi kutsumattomana vieraana kotirauhaa häiritsemään?

Mökissä oli pakkanen, mutta saimme sen lämpenemään illan mittaan.

Saunassa mietin, tohdinko mennä avantoon, kaksi viikkoa kestänyt kurkkukipu ei ole vielä ihan kokonaan hellittänyt. Menin, tuntui ihanalta.

Torstai 2.12.04

Aamulla jouduin perehtymään elintarvikkeiden terveysväittämiä koskevaan direktiiviin. Se onkin varsin mielenkiintoinen juttu. EU:n komissio ehdottaa, että elintarvikkeen myyjä saisi väittää sen edistävän terveyttä vain jos tämän tueksi on tieteelliset todisteet. Teollisuus vastustaa raivokkaasti. Minun mielestäni touhu on nykyisin aika villiä. Yksi tuore esimerkki Suomesta, Fenix-limsa. Sen katumainoksissa luvataan, että "nälkä lähtee terveellisesti juomalla". Mainokset siis väittävät juomaa terveelliseksi. Lisäksi ne antavat ymmärtää, että tässä olisi oiva apu nälkäiselle laihduttajalle. Pullojen pieni präntti kertoo, että juomassa on desilitraa kohti sokeria 9 g eli kolme sokeripalaa. Puolen litran pullosta saa siis viisitoista sokeripalaa. Onpa varsinainen terveysjuoma!

Tapasin Sauli Niinistön. Hänellä oli ympäristöasiaa, hauskaa!

Istunnossa äänestettiin muun muassa passien biometrisistä tunnisteista. Parlamentti hyväksyi siihen tiukennuksia. Biometrisiä tunnisteita, kuten sormenjälkiä, saa käyttää vain passin aitouden todistamiseen silloin kun passi lain mukaan on esitettävä. EU:n passitietokantaa, jossa olisi passinhaltijoiden biometriset ja muut tiedot, ei perusteta.

Sitten äänestettiin muun muassa Ukraina-päätöslauselmasta, ja aids-päivän päätöslauselmasta. AIDS-päätöslauselmaan hyväksyttiin kohtia, jotka olivat tosiasiassa kritiikkiä katolisen kirkon politiikkaa kohtaan, ja tietysti myös Bushin hallituksen politiikkaa vastaan.

Keskiviikko 1.12.04

Istunnossa käytiin keskustelu Ukrainasta. Ukrainan opposition oransseja huiveja näkyi aika monen kaulalla. Minä en ollut ehtinyt tilaisuuteen, jossa niitä jaettiin. Muuan demarimeppi piti tällaista huivia edessään pöydällä, eikä kaulalla. Kun hän lähti salista, lainasin hänen huiviaan.

Saksan vihreiden Rebekka Harms oli viikonloppuna käynyt Kievissä ja on tänä iltana lähdössä sinne uudestaan. Hän piti tosi hyvän puheenvuoron. Hän muun muassa totesi, että nyt on turha vedota Venäjän intresseihin, EU:n intresseihin, USA:n intresseihin, nyt on kyse Ukrainan kansan intressistä saada demokraattisesti hallita maataan. Rebekka sanoi myös, että jos jossain voi tuntea että Euroopalla on yhteinen sielu, niin se paikka on nyt Kiev. Myös monet entisten sosialistimaiden mepit pitivät hyviä puheenvuoroja. Hehän ovat kokeneet itse vastaavaa, aika vähän aikaa sitten.

Lehtien mukaan EK, teollisuuden uusi etujärjestö, on ottanut kantaa tulevaan ilmastopolitiikkaan. "Tavoite on, että ei saa tulla uutta Kiotoa." He vaativat globaalia mallia, jossa mukana "kaikki merkittävät maat". Hyvä hyvä, Tampereen naiset taputtavat suuria karvaisia käsiään! Mutta siitä, millaiselta tuo globaali malli voisi näyttää, EK vaikenee.

Yksityiskeskusteluissa teollisuuden edustajat pitävät selviönä, että ei voida hyväksyä mallia, jossa lähestyttäisiin valtioiden yhtäläistä päästöoikeutta henkeä kohti, se kun olisi kehitysmaille edullinen. Mutta on vaikea kuvitella mitä muuta mallia Kiina ja Intia voisivat hyväksyä. "Parempi olisi saada mahdollisimman laaja joukko maita sitoutumaan pieneenkin tavoitteeseen kuin se, että jossain saadaan aikaan mahdollisimman suuria vähennyksiä", sanoo EK:n Riitta Larnimaa. EK:ssa ei taideta ymmärtää, että nyt tarvittaisiin molemmat, sekä laaja joukko maita että paljon Kiotoa isommat päästövähennykset. Muuten ilmastonmuutos riistäytyy käsistä. Selkokielellä EK:n linja tarkoittaa sitä, että he vaativat itselleen oikeutta maapallon pilaamiseen.

Tiistai 30.11.04

Eilisiltana Tampereella oli Kirsi Kunnaksen 80-vuotisjuhlat. Tosi harmi, etten päässyt mukaan. Ystäväni Maire raportoi tekstiviestillä: "Ihanat juhlat Metsossa ja Laternassa. Kirsi nuorentuu vanhetessaan. Nyt mä alan tajuta, mitä tarkottaa iätön. Oltiin juhlissa aamupuoleen."

Ympäristövaliokunnassa keskustellaan Eija-Riitta Korholan lausuntoluonnoksesta, joka koskee energian loppukäytön tehokkuusdirektiiviä. Korhola esittää täydellistä vesitystä, Suomen fossiililobbyn nuottien mukaan. Hän esittää että taloudellisesti kannattavista energiansäätötoimista pitäisi panna toimeen vain 5 %. Mitä ihmeen järkeä olisi siinä, että jätettäisiin tekemättä 95 % taloudellisesti kannattavista energiansäästötoimista, kysyn vaan? Energian säästöhän on useimmissa tapauksissa halvin tapa vähentää ilmastonmuutosta aiheuttavia päästöjä. Korholan lausuntoehdotusta arvosteltiin aika railakkaasti, näin tekivät myös konservatiivit. Äänestys on myöhemmin.

Seuraavaksi käytiin alustava keskustelu REACH-kemikaalidirektiiviehdotuksesta. Sille jäi valitettavan vähän aikaa.

Päivä oli taas varsinainen tiiviste. Kävin paneelissa puhumassa uusien jäsenmaiden parlamentaarikoille EU:n ympäristöpolitiikasta. Iltapäivällä olin vielä oikeudellisessa valiokunnassa puolustamassa sitä, että parlamentti tukisi WWF:ää, joka on nostanut kanteen siitä, että ministerineuvosto eväsi WWF:ltä tietyt dokumentit, jotka liittyvät kauppaneuvotteluihin ja ympäristöön. Ikävä kyllä hävisimme äänestyksen. Illansuussa oli vielä talousvaliokunta, jossa käytiin ensimmäinen keskustelu REACH:ista. Minä laadin talousvaliokunnan lausuntoluonnoksen. Viikonloppuna olen kurkku kipeänä tehnyt valiokunnalle aiheesta epävirallisen muistion eli "non-paperin". Keskustelu oli aika masentavaa, ei parantanut kurkkuani, joka aina illansuussa tulee kipeämmäksi.

Mieltä piristi pari tietosanakirjan sivua, jotka avustajat olivat kopioineet minulle. Niistä löytyivät parlamentin molempien Brysselin rakennusten nimihenkilöt, Altiero Spinelli ja Paul-Henri Spaak. Spinelli kuului sodan aikana Italian vastarintajohtajiin ja hän kirjoitti 1943, siis jo sodan aikana manifestin vapaasta ja yhdentyneestä Euroopasta. Sodan jälkeen hän oli yhdentymisliik-keen merkittävimpiä hahmoja. Hän ajoi läpi muun muassa ajatuksen Euroopan parlamentista. Ensimmäiset Euroopan parla-mentin vaalit järjestettiin vuonna 1979, Spinelli valittiin tuohon parlamenttiin. Vuonna 1948 Haagin kongressi johon osallistuivat mm Churchill ja Jean Monnet, esitti Euroopan parlamentin perustamista. Vuonna 1955 Italian Messinassa pidettiin kokous, jossa käsiteltiin Benelux-maiden ehdotusta siihenastisen hiili- ja teräsyhteisön muuttamisesta yhteismarkkinoiksi. Neuvottelujen yksi keskushenkilö oli Belgian ulkoministeri Paul-Henri Spaak. Kun ajatus yhteismarkkinoiden luomisesta oli vihoviimein hyväksytty, Spaak oli niin onnessaan että meni hotellihuoneensa parvekkeelle ja lauloi nousevalle auringolle "O Sole Mio".

Illallistin taas vierasryhmän kanssa. Mukana oli pari Belgian nuorten vihreiden edustajaa. Kysäisin toiselta heistä, mikä tekee belgialaisesta belgialaisen. Hän mietti vähän aikaa ja sanoi, että belgialainen identiteetti on ehkä se, että voimakasta identiteettiä ei ole. Sanoin että se on itse asiassa aika hyvä identiteetti EU-instituutioiden isäntämaalle. Kysyimme myös, mikä erottaa flaaminkielisen Belgian ja Hollannin. Uskonto kuulemma. Belgian flaamit pitävät itseään osana Etelä-Eurooppaa, Hollanti kuuluu protestanttiseen Pohjois-Eurooppaan. Ehkä näin tosiaan on. Ainakin ruoka täällä Belgiassa on eteläeurooppalais-katolisen herkullista.

Maanantai 29.11.04

Lento Tampereelta Tukholmaan oli pahasti myöhässä, luulin jo missaavani jatkolennon, mutta pelastava enkeli odotti koneen rappusten alapäässä kädessään kyltti "Brussels". Hän jopa poimi kassini koneen ruumasta Brysselin koneeseen.

Viimeviikkoisen Talouselämä-lehden pääkirjoituksen otsikko: "Ilmastonmuutos on iso bisnes". Terho Puustinen kirjoittaa siinä: "Jos maapallolla olisi toimitusjohtaja, hän olisi jo aloittanut riuskat toimet päästöjen rajoittamiseksi - paljon riuskemmat kuin helmikuussa voimaan astuva Kioton ilmastosopimus." Puustinen toteaa, että energiaa säästävien ja uusiutuvien energianlähteiden kehittäjät tulevat menestymään. Harvinaisen fiksu kirjoitus tässä lehdessä.

Parlamentissa tuli taas vastaan yksi entinen ministerikollega, tällä kertaa Tshekeistä. Hän on nyt kansanedustaja. Tapasin hänet seminaarissa jossa käsiteltiin europarlamentin ja kansallisten parlamenttien roolia ympäristöpolitiikan kehittämisessä. Viime Strasbourg-viikollahan tuli vastaan Portugalin entinen ympäristöministeri, joka on nyt demarimeppi Portugalista.

Europarlamentin ympäristövaliokunnalla oli yhteiskokous kansallisten parlamenttien ympäristövaliokuntien edustajien kanssa. UNEP:in eli YK:n ympäristöohjelman johtaja Klaus Töpfer kommentoi sitä, että tieteelliset ennusteet ilmastonmuutoksesta ovat epävarmoja. Hän totesi, että kaikki poliittiset päätökset tehdään aina epätäydellisen tiedon varassa. Tiedon epätäydellisyys ei ole mikään perustelu sille, että heittäydyttäisiin passiivisiksi. Kiina haluaa kasvattaa kansantuotteensa nelinkertaiseksi vuoteen 2020. Intiankin talouskasvu on korkea. Niissä asuu 40 % maailman ihmisistä. Vuonna 2003 Kiinassa hankittiin 4,4 miljoonaa uutta autoa. Nyt maa suunnittelee, että seuraavien 10 vuoden aikana uusia autoja tulee joka vuosi lisää 13 miljoonaa kappaletta. Nyt autoja on Kiinassa 1000 asukasta kohti 20, maailmassa keskimäärin 128, USA:ssa 700. Ellei mitään tehdä, hiilidioksidipäästöt kasvavat hirmuisesti.

Energian kulutukseen voidaan vaikuttaa paremmalla tekniikalla. Sitä voidaan verrata veden kulutukseen. Monessa maassa vedestä katoaa tai pilaantuu puolet ennen kuin vesi päätyy kuluttajille asti. Mutta Nairobissa ihmiset hämmästyvät, jos heille ehdottaa vedenkulutuksen mittaamista.

Syksyn toinen vierasryhmä Suomesta on Brysselissä. Illalla syön heidän kanssaan. Vieraat vitsailevat siitä, että alkavat Suomessa brassailla puhumalla "henrispaakkilaisesta" EU-politiikasta. Kukaan Suomessa ei ymmärtäisi, mitä tämä hieno käsite tarkoittaisi. Europarlamentin toisen rakennuksen nimi Brysselissä on nimittäin "Paul-Henri Spaak". Enpä minäkään tiedä mitä senniminen herra on tehnyt. Itse asiassa olen pari kertaa kysellyt, olisiko jossain esitettä, jossa kerrottaisiin kaikista niistä herroista ja rouvista, joiden nimiä on annettu parlamentin rakennuksille, käytäville, auloilla, silloille ja kokoushuoneille. Kuulemma sellaista ei ole.

Sunnuntai 28.11.04

Ostin silikonitissit. Olin tikahtua nauruun, kun esittelin niitä Jukalle. Kyseessä ovat jonkinlaiset uudet ihmerintaliivit, jotka toimivat ilman olkaimia ja myös ilman selän takana kulkevaa nauhaa. Niiden sisäpinnalla on jonkinlainen ihme silikonipinnoite, joka saa ne tarttumaan ihoon. Kaikenlaiseen sitä ihminen lankeaa, kun alkaa tulla stressi valmistautumisesta Linnan bileisiin. Minä heräsin taas aivan liian myöhään tähän asiaan. Kehittelin kylppärin peilin edessä uudenlaisen virityksen vanhoista aineksista.

Lauantai 27.11.04

Lehdissä kerrotaan, että tupakkayhtiöt rahoittivat vuosikymmenien ajan tutkijoita, jotta nämä tuottaisivat tuloksia jotka kyseenalais-tavat tupakan terveyshaitat. Heikki Hiilamo nimittää tätä "tupakka-teollisuuden lääketieteeksi". Vastaavalla tavalla viime vuosina on ilmaantunut öljy-yhtiöiden ilmastotiede, eli niin sanotut ilmasto-skeptikot.

Hesarissa siteerataan Barrosoa, joka siteeraa Willy Brandtia: "Jos et ole marxilainen 18-vuotiaana, sinulla ei ole sydäntä. Jos olet marxilainen vielä 30-vuotiaana, sinulla ei ole aivoja." Barrosohan oli opiskeluaikoinaan maolainen.

Kun viettää viikonlopun kaupungissa, lankeaa aina käymään kaupoissa. Nyt pudotin kaupassa komun lattialle, puolet sen näytöstä meni pimeäksi. Tunnen itseni heti kuin käsipuoleksi.

Perjantai 26.11.04

Kirjoitin kaukaliina kaulallani "non-paperia" REACH-kemikaalidirektiiviehdotuksesta parlamentin talousvaliokunnalle. Minähän olen "draftsperson" eli kirjoitan valiokunnan lausunnon aiheesta, siis valiokunnan päätösehdotuksen.

Torstai 25.11.04

Lentokoneessa luin Hesarista, että kasvaimet olivat vuosina 1996-2000 työssäkäyvien naisten yleisin kuolinsyy. Kampaajat kuolevat kasvaimiin neljä kertaa useammin kuin naiset keskimäärin, elektroniikka-asentajat sekä suklaa- ja makeistyöntekijät kolme kertaa yleisemmin. Tässäpä hyviä perusteluja sille, että tarvitsemme nykyistä parempaa tietoa käytössä olevien kemikaalien vaikutuksista ihmisiin. Säädetään äkkiä se REACH-direktiivi.

Rosa on tehnyt rikostutkintapyynnön Hustler-lehden sarjiksesta. Se on minusta oikein. Joku raja sille pitää olla, miten julkisuudessa ihmistä saa solvata. Matti Wuori on näköjään Rosan asianajajana. Matti sanoo lehdissä, että sarjis on myös seksuaalista häirintää. Olen tasan samaa mieltä.

Vaikka lähdin parlamentista aamupäivän puolella, Helsinkiin saapuessamme taivas oli jo tummansininen, taivaanranta punersi lännessä. Lentokenttäbussista näin, kun lentokenttärakennuksen yllä möllötti täysi kuu. Oli muuten aika surrealistinen näky, täysikuu lentokentän satojen valonheittimien yllä.

Kotona Jukka oli sytyttänyt tulen sekä ruokailuhuoneen kakluuniin että keittiön puuhellaan. Joulukaktukset kukkivat hullun lailla sekä keittiön että ruokailuhuoneen ikkunalla.

Keskiviikko 24.11.04

Ympäristövaliokunnassa oli aamupäivällä melkein 200 äänestystä. Perustuslakilausunnosta äänestettäessä me vihreät emme saaneet valiokuntaa mukaan kannanottoon, jonka mukaan Euratom-sopimus pitää uudistaa. Ikävää.

Flunssa sai yliotteen. Peruutin melkein kaikki tapaamiset ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen ja varasin huomiselle paluulennon Suomeen. En siis lähde viikonlopuksi Dubliniin Euroopan vihreiden kokoukseen, kuten olin alun perin suunnitellut.

Iltapäivällä kävin ainoastaan kalastusvaliokunnassa äänestämässä mietinnöstä, joka koski syvänmeren koralliriuttojen suojelua Madeiran, Azorien ja Kanarian ympärillä. Minähän esittelin ympäristövaliokunnassa lausunnon tästä asiasta. Yllätyksekseni voitin direktiivin pääkysymystä koskeneessa kalastusvaliokunnan äänestyksessä valiokunnan oman esittelijän. Komissio oli esittänyt suorakulmaisia suoja-alueita, joilla kielletään kalastus pohjatrooleilla koralliriuttojen suojelemiseksi. Kalastusvaliokunnan esittelijä ehdotti, että suoja-alueiden rajat olisivat samat kuin näiden saarten talousaluevesirajat.

Tällaiset suoja-alueet olisivat isompia mutta ne olisivat ongelma sekä ympäristön kannalta että juridisesti. Kaikki ne merenalaiset vuoret, joiden rinteillä suojeltavia koralliriuttoja on, eivät nimittäin ole talousaluevesirajauksen sisällä. Lisäksi kansainvälisten sopimusten mukaan tällaisten rajausten tulee perustua luonnontieteellisiin seikkoihin. Omassa lausuntoehdotuksessani asetuin samalle kannalle kuin komissio. Ympäristövaliokunnan enemmistö oli samaa mieltä, ja nyt siis yllätyksekseni myös kalastusvaliokunnan enemmistö.

Sivu suun meni muun muassa tosi mielenkiintoinen ympäristöjärjestöjen seminaari Venäjän ydinvoimasta. Mutta tulipahan tutustuttua parlamentin terveysasemaan. Partainen mieshoitsu katsoi kurkkuuni ja sanoi, että lääkärin pitäisi tutkia minut. Puolen tunnin kuluttua harmaatukkainen lääkäri, joka oli noin puolta lyhempi tätä hoitajaa, tutki minut ja määräsi lääkettä, mukavaa kyllä ei antibioottia.

Kämpillä kokkasin keiton toissa viikolta jäljelle jääneistä tomaateista, siis niistä jotka eivät tällä välillä olleet menneet homeeseen, oliiviöljystä, kahdeksasta valkosipulin kynnestä, tuoreesta fenkolista, basilikanipusta ja vuohenjuuston jämästä. Tuli muuten hyvää.

Loppuillan lueskelin kynttilöin valaistussa kämpässä, lokoisaa.

Tiistai 23.11.04

Aamulla etsin radiosta englannin- ja saksankielisiä kanavia. Jätin valitsimen selvimmin kuuluvan kanavan kohdalle. Hetken päästä huomasin, että se on Venäjän virallinen radio. Siinä kehuttiin ensin Ukrainan demokratiaa, sitten kerrottiin Putinin onnittelevan Ukrainan pääministeriä vaalivoitosta. Kiesus! Vielä haastateltiin jotain venäläisprofessoria, joka tukee Putinin ajamaa vaalilain muutosta, joka poistaisi alueellisesti valitut itsenäiset eli siis puoluelistoista riippumattomat kansanedustajat. Proffa leimaa itsenäiset kansanedustajat öljy-yhtiöiden lahjomaksi porukaksi. Hoh hoijaa!

Se Heku-koira, jota susi puri Längelmäellä, oli melkein meidän Kuhmoisten mökin naapurista. Mökkihän on näiden kahden kunnan rajan vieressä. Tämänpäiväisten uutisten mukaan Heku piti lopettaa, susi oli vaurioittanut sitä sen verran vakavasti.

PETI eli vetoomusvaliokunta on lähettänyt Vuosaariasian parlamementin lakiosaston tutkittavaksi. Valiokunta on sitä mieltä, että Suomi on rikkonut EU-lakia.

Sähköpostin satoa: Ruotsalaiset tutkijat ovat löytäneet yhteyden Tshernobylin saasteiden ja lisääntyneiden syöpien välillä, tutkijat väittävät Tshernobylin aiheuttaeen 850 "ylimääräistä" syöpätapausta niillä Ruotsin alueilla, joille laskeumaa tuli eniten. Vastaavia havaintoja on tähän mennessä tehty entisen Neuvostoliiton alueella. "Ylimääräiset" syöpätapaukset eivät edusta tiettyjä syöpätyyppejä, vaan kyseessä on syöpien kokonaismäärän kasvu. Lindköpingin ja Örebron yliopistojen tulos on saatu vertailemalla syöpätapauksien määrää paikkakunnilla, joille laskeumaa tuli paljon, ja niillä paikkakunnilla, joille sitä ei tullut. Tutkimuksessa tutkittiin vain ihmisiä, jotka ovat asuneet samalla paikkakunnalla Tshernobylin posauksesta asti.

Lisää sähköpostin satoa: Lista USA:n osavaltioiden vaalituloksesta ja osavaltioiden keskimääräisestä älykkyysosamäärästä. Lista menee suunnilleen tasan keskeltä poikki, ylemmän älykkyysosamäärän osavaltiot äänestivät Kerryä, alemman Bushia. Viestin mukaan nämä älykkyysosamäärälistat tuotettiin alun perin kiisteltyä kirjaa "IQ and the Wealth of Nations" varten, mutta jätettiin lopulta kirjasta pois. Hauska juttu, vaikka kansojen tai väestöjen keskimääräisen älykkyysosamäärän mittaaminen onkin lähinnä humpuukia.

Maanantai 22.11.04

Aatos Erkko on haukkunut Vanhasen vahakabinetin. Minäkin voisin haukkua, mutta toisesta syystä. Suomen hallitus näyttää nimittäin pitävän hiilidioksidin päästövähennyksiä suurempana uhkana kuin ilmastonmuutosta.

Brysselissä sataa.

Olin melkein koko päivän komission ilmastoseminaarissa, jossa käsiteltiin "Post Kyoto" kautta eli vuoden 2012 jälkeistä aikaa. Jos oikeasti haluamme estää maapalloa lämpenemästä enemmän kuin kaksi astetta, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei saa nousta yli tason 450 ppm. Nyt se on kai noin 370 ppm, ennen teollistumista se oli 280 ppm.

Jos hiilidioksidipitoisuus nousee tasolle 550 ppm, maapallo lämpenee 4 astetta, jos 1000 ppm:ään, maapallo lämpenee ainakin 6 astetta. Viimeksi mainittu on niin sanottu BAU eli business as usual, eli skenaario, jonka mukaan tuprutusta jatketaan surutta niin kauan kuin öljyä ja kivihiiltä riittää poltettavaksi.

Tosin ympäristöjärjestöjen edustaja totesi, että 450 ppm tasollakin lämpeneminen ei välttämättä pysy kahden asteen rajoissa.

Lämpeneminen johtaa suurin piirtein koko Euroopassa satojen pienenemiseen vuoteen 2080 mennessä, pahiten Ibearian niemimaalla. Suomessakin sadot vähenevät 8-10 %. Vuoden 2003 kesän helteissä Euroopassa kuoli 20 000 ihmistä. Vuoden 1980 jälkeen 65 % kaikista katastrofeista ja 79 % niiden aiheuttamista taloudellisista vahingoista ovat johtuneet säästä ja ilmastosta.

Ensi kertaa kuulen jonkinlaisia luonnehdintoja, paljonko pitäisi investoida mihinkin vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, jotta pitkän aikavälin tavoitteisiin oikeasti päästäisiin. Muuan puhuja totesi, että nykyisen energiapolitiikan ajattelutapa on tuotantokeskeinen. Pitäisi enemmän analysoida energian kulutusta.

EU:n nykyisestä energiankulutuksesta 20 % voitaisiin säästää taloudellisesti kannattavalla tavalla, säästöpotentiaali on vielä isompi. Hän vaati EU:ta asettamaan sitovat hyötysuhdetavoitteet sekä teollisuudelle että sen tuottamille tuotteille.

Claude Turmes totesi, että Euroopan tutkimus-. ja tuotekehitys- rahasta suurin osa menee ydinvoimaan, ei uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuden parantamiseen.

Joku totesi, että kaikki Kioto-skenaariot olettavat, että teknologia ei kehity.

Muuan teollisuuden edustaja purnasi päästövähennyksiä vastaan ja kyseenalaisti ilmastonmuutoksen uhkan. Jos Delbeke komissiosta totesi tähän, että jos tuleva tieteellinen tutkimus osoittaa, että ilmastonmuutoksen uhka ei olekaan niin suuri kuin miltä nyt näyttää, toimintastrategiaa voidaan muuttaa. Mutta jos nyt emme toimi ja uhka on todellinen, voimme menettää mahdollisuuden ylipäänsä jarruttaa ilmastonmuutosta.

Muuan jenkki totesi, että ainakaan Yhdysvaltain kansallisessa tiedeakatemiassa ei ole erimielisyyttä ilmastonmuutoksen uhkasta. Asian kyseenalaistava keskustelu on puhtaasti poliittista.

Minä kehittelin mielessäni yksinkertaista mallia maailmanlaajuisten päästöjen vähentämiseksi. Ensiksikin jaetaan valtioiden päästökiintiöt sen periaatteen mukaan että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu rajoitetaan tasolle 450 ppm ja että vuoteen 2040 mennessä siirrytään "saman verran per nuppi" hiilidioksidipäästökiintiöön.

Toiseksi teollisuus sekä fossiilisia polttoaineita (kuten bensaa ja lämmitysöljyä) myyvät firmat joutuvat ostamaan markkinoilta päästöoikeutensa. Kukin valtio päättää, paljonko se antaa omasta kiintiöstään maataloudelle ja muille sellaisille aloille, joiden on käytännössä vaikea osallistua päästökauppaan. Loput pannaan markkinoille. Syntyvät maailmanlaajuiset hiilidioksidin päästömarkkinat. Myytävää on rajoitettu määrä. Joka firma joutuu ostamaan päästökiintiönsä samoilta maailmanmarkkinoilta.

Näin suomalaisten ja muiden eurooppalaisten firmojen olisi turha itkeä sitä, että kiinalaisia lellitään, koska kiinalaisten tehtaiden pitäisi myös ostaa päästöoikeutensa ihan samoilta maailman-markkinoilta. Ei tämä periaatteessa sen kummempaa ole kuin että mikä tahansa raaka-aine, rauta, teräs, öljy, mikä tahansa, joudu-taan ostamaan maailmanmarkkinoilta.

Yksi tanskalainen puhuja totesi, että Tanskan tuulivoima ei oikeastaan ole ollut kulunki, siitä on ollut maalle valtavasti taloudellista hyötyä, koska samalla on syntynyt iso vientibisnes. Toinen tanskalainen totesi, että tuulivoiman hinta riippuu systeemistä, johon se tulee. Tuulivoimateknologian kehittämisen osaksi pitäisi ottaa sen energiajärjestelmän kehittäminen, johon tuulivoima tulee.

Parlamentissa kuohuu jonkin verran sen johdosta, että väite Ranskan komissaarin vankeustuomiosta on osoittautunut todeksi. Muun muassa liberaalien puheenjohtaja Grahan Watson kehottaa komissaari Barrotia eroamaan.

Lauantai 20.11.04

Maisema on pehmoisen lumen peitossa. Kaunista!

Lehdet kertovat, että UKIP-mepin väite Ranskan komissaarin neljän vuoden takaisesta vankeustuomiosta onkin totta. Barroso ei ole tiennyt tätä.

Komissaari Barrot on 4 vuotta sitten saanut 8 kuukauden ehdollisen vankeustuomion hämärien puoluerahoitussotkujen vuoksi. Hän vetoaa siihen, että hänet on armahdettu. Silloin asiasta ei tule rikosrekisterimerkintää. Mutta armahdushan tarkoittaa, että asianomainen on oikeudessa todettu syylliseksi rikokseen ja tuomittu, rangaistusta vain ei ole pantu täytäntöön. Aina vain paranee!

Aamulehdessä Kari Huoviala kirjoittaa AKT:n lakosta: "Pilveäkö Timo Rädyn johtamien automiesten pitäisi polttaa, että heidän ymmärrettäisiin rikkovan lakia."

Perjantai 19.11.04

Jouduin lähtemään 8.02 junalla Helsinkiin, väsyttää. Maassa on valkoinen kuura, se tekee maisemasta valoisamman. Junassa kuulin yhdeltä tutulta Suomen metallinjalostajien vaativan, että ympäristösopimusten vapaamatkustajamaille pitäisi voida asettaa rangaistustulleja. Sehän on mainio ehdotus! USA:n teräkselle rangaistustullit, koska USA ei ole mukana Kioton sopimuksessa.

Olen viikolla seurannut kotimaan uutisia aika huonosti. Vasta nyt minulle valkenee, että YLEn pääjohtajaksi on valittu Mikael Jungner. Minulla ei ole hänestä mitään pahaa sanottavaa, hän on fiksu ja älykäs mies. Mutta jos Yleisradion pääjohtajaksi valittaisiin yllätysnimenä 39-vuotias fiksu älykäs nainen, kirjoittaisivatko lehtien pääkirjoitukset esimerkiksi että hän "ei ole joukkoviestinnän ammattilainen, mutta sitä ei pidä tuomita puutteeksi, sillä hän menee taloon, joka on heitä täynnä?"

Iltapäivällä vielä luento Tampereen yliopistolla EU:n kehitysyhteistyöstä. Väsyttää, mutta tuntuu mukavalta, kun yleisö vaikuttaa kiinnostuneelta.

Illalla halstrasimme muikkuja kakluunissa Pispalassa. Kerroin Jukalle kuulleeni joidenkin Suomen tv-uutisten kertoneen, että "Heidi Hautala äänesti komission nimitystä vastaan". Jukka tuumi, että ei se mitään, jos sekoittavat minut ja Heidin. Olisi vakavam- paa, jos sekoittaisivat minut Odeen.

Torstai 18.11.04

Aamiaisen jälkeen pysähdyin katsomaan tiibetiläisiä munkkeja, jotka suunnilleen vastapäätä istuntosalia rakentavat monimutkaista koristeellista rauhanmandalaa värihiekoista. Uskomattoman hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Kaunis tapa muistuttaa Euroopan parlamenttia Tiibetin olemassaolosta ja siitä, että Kiina miehittää Tiibetiä.

Brittilehdet kertoivat, että ns. Persianlahden sodan syndrooma on nyt osoitettu todeksi. Eipä ole yhtään liian aikaisin niiden sota-veteraanien kannalta, jotka ovat kärsineet näistä invalidisoivista vaivoista 13 vuotta. Syytä syndroomaan ei kuitenkaan vielä ole selvitetty. Brittien puolustusministeriö on aina väittänyt, että syndrooma ei ole totta.

Istunnossa Barroso korosti, että komissio on sopinut menettely-tavoista, jotka liittyvät mahdollisiin jääviystilanteisiin. Näitä aletaan nyt testata käytännön työssä.

Istunnossa oli tyyntä, kunnes Dany Cohn-Bendit alkoi puhua. Hän syytti monia niistä, jotka nyt aikovat äänestää komission puolesta, sanansa syöjiksi. Esimerkiksi monet näistä lupasivat viimeksi, etteivät kannata komissiota, jossa Neelie Kroes on mukana. Danyn puhuessa osa salista hurrasi, osa buuasi.

Äärioikeistolaisen UKIP-puolueen brittimeppi Nigel Farage väitti, että Ranskan komissaari (liikenne) on neljä vuotta sitten tuomittu vankilaan. Siitä nousi varsinainen älämölö, isoimpien puolueiden puheenjohtajat tuomitsivat lausunnon. Parlamentin puhemies sanoi Faragelle, että hänellä on mahdollisuus vetää lausuntonsa takaisin tai sitten vastata oikeudellisista seuraamuksista. Farage vastasi että hän on toki ottanut asiasta selvää ennen kuin puhui, mutta veti kuitenkin takaisin.

Komissio hyväksyttiin äänin 449-149-82.

Tampereella matkalla lentokentältä kotiin sattuu silmään neljän mainostaulun ryhmä. Ensimmäinen liittyi YLEn "Suurin suoma-lainen" -äänestykseen. Siinä oli Kekkosen ja Ylpön kuvat. Seuraava taulu mainosti "Erektioon on resepti", kolmas "Ajattele suklaata". Neljännessä taulussa luki "Erektiosta voi puhua".

Pääsin kotiin vasta yhden jälkeen yöllä.

Keskiviikko 17.11.04

Naisuutisia. Aamu-tv kertoo, että Margaret Hassan on murhattu Irakissa. Sen tiesin, että Margaret Hassan oli naimisissa irakilaisen kanssa ja asunut maassa vuosia. Mutta sitä en tiennytkään, että hän oli jopa kääntynyt islaminuskoon. Aamun lehdet kertovat, että Condoleezza Rice on nimitetty Powellin paikalle ukloministeriksi.

Syön aamiaista parlamentilla, halvempaa ja parempaa kuin hotellissa. Strasbourgin hotellien ei tarvitse yrittää palvella. Parlamentin läpi, eli sen vanhan ja uuden puolen välissä, virtaavassa joessa oli kilpasoutajia harjoittelemassa. Hauskaa katsella heitä aamiaispöydästä. Virtaus näytti aika vuolaalta, ilmeisesti yläjuoksulla on ollut kohtalaisesti sateita.

Täysistunnon keskustelu komission nimityksestä on paljon rauhallisempi kuin edellisellä viikolla. Puolen päivän aikaan istunnossa Thabo Mbeki puhui parlamentille. Olen kesäkuussa 1999 ollut hänen virkaanastuijaisissaan Suomen hallituksen edustajana. Parasta sillä reissulla oli se, että sain kätellä Nelson Mandelaa.

Meppi Bill Newton Dunn on tehnyt päätöslauselmaesityksen, jossa "Euroopan parlamentti ... toteaa, että 2. marraskuuta 2004 Manhattanilla annetuista äänistä 83,7 prosenttia meni senaattori John Kerrylle, ... kehottaa New Yorkia, jota voidaan pitää Euroopan ulkopuolisena saarekkeena, hakemaan Euroopan unionin jäsenyyttä ...".

Illalla AmChamin eli USA:n kauppakamarin illallinen. Heidän Brysselin edustajansa tekevät kerran vuodessa joukolla retken Strasbourgiin. Pääpuhuja, ison jenkkifirman toimitusjohtaja, puhui "luovasta tuhosta", joka hyödyttää taloutta, eli toisin sanoen olosuhteiden muutoksesta, joka pakottaa yritykset ja kansantaloudet uusiutumaan. Vaikka se aluksi on tuskallista, loppujen lopuksi huomataan sen olleen hyväksi. Ymmärsin hänen sanovan rivien välissä, että Euroopan talouden toimintasäännöt ovat liian jäykät.

Hänen puhuessaan mietin sitä, miksi nuo armottoman kilpailun siunauksellisuutta saarnaavat bisnesmiehet niin usein ja kiivaasti vastustavat toimintaolojen muutoksia, jotka johtuvat ympäristönsuojelun parantamisesta. Tämäkin pääjohtaja esitti muutaman kitkerän kommentin EU-direktiivistä, joka kielsi elektroniikkalaitteista kuusi vaarallista ainetta. Hänen mielestään oli väärin, että se vaikutti muuhunkin kuin kuluttajaelektroniikkaan, esimerkiksi lentokoneiden ohjaamoissa käytettäviin laitteisiin. Totta puhuakseni minusta se on vain hyvä.

Pöytäkumppanini oli suuren autofirman Brysselin edustaja. Hän oli mukavampi, sanoi, että firman tavoite on myydä autoja, ei maksimoida hiilidioksidipäästöjä. On hyvä, jos autoja käytetään järkevästi. Ei meidän firmaa haittaa, jos ihmiset jättävät autonsa talliin ja ajavat bussilla tai pyörällä. Ruuhkatullit, jollaisia on otettu käyttöön esimerkiksi Lontoossa, ovat ok. Eikä meidän firmaa haittaa sekään, jos yhteiskunta kannustaa ostamaan bensapihejä autoja tai hankkimaan uutta teknologiaa edustavia tuoja, kuten hybridi- tai vetyautoja. Jopa hiilidioksidivero tai hiilidioksidin päästökauppa ovat ok, kunhan systeemi on ennustettava ja kohtelee kaikkia kilpailijoita samalla tavalla. Melkein teki mieli kutsua tämä tyyppi mukaan vihreisiin.

Tiistai 16.11.04

Aamulla oli unkarin komissaariehdokkaan Kovacsin kuuleminen. Hänen salkkunsahan on vaihtunut energiasta veroihin. Henkilötie doista kävi ilmi, että syntynyt 1939. Toisin sanoen hän on ollut 17-vuotias Unkarin kansannousun aikaan vuonna 1956. Joka tapauksessa niiden sähköpostissa leviävien kuvien, joissa hänen väitetään olevan "työläismiliisin" univormussa tukahduttamassa kansannousua, täytyy olla väärennöksiä. Minkähän ihmeen takia kukaan viitsii tuollaista levittää?

Tulin saliin myöhässä, mutta kun tulin, Kovacs puhui juuri ympäristöveroista, eli siitä että saastuttajaa pitää rangaista, paitsi muuten mutta myös veroilla. Tobin-veroa hän luonnehti "sympaattiseksi ehdotukseksi."

Kovacs ei hallinnut veroasioita läheskään yhtä suvereenisti kuin Piebalgs energia-asioita. Tietenkin häneltä kysyttiin myös hänen rooliaan rautaesiripun kaatuessa 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Kovacs vastasi, ettei hän siihen aikaan suinkaan ollut kommunistipuolueen politbyroossa, kuten on väitetty, se on yhtä iso vale kuin että hän olisi ollut 1956 työläismiliisissä. Kun Unkari avasi rajan, hän oli ulkoministeriön keskijohdossa vastuussa tästä operaatiosta. Rajan avaamisesta ilmoitettiin molemmille Saksoille. 60 000 ihmistä ylitti rajan.

Kovacs kertoi olleensa koko ajan yhteydessä Helmut Kohliin ja Hans-Dietrich Genscheriin ja myös Itä-Saksan johtoon. Kun Unkari päätti avata rajan, he eivät tienneet, että Berliinin muuri murtuisi kaksi kuukautta myöhemmin. Hän kertoi Unkarin hallituksen olleen iloinen, että se pystyi omilla toimillaan edistämään Saksojen yhdistymistä. Vuodesta 1994 Kovacs on ollut maan hallituksen jäsen ja vuodesta 1998 sosialistipuolueen puheenjohtaja. No, tämä oli siis hänen versionsa, mutta tämän perusteella hän on ollut vanhan vallan aikana niitä vanhan vallan piirissä toimineita ihmisiä, jotka ovat tukeneet muutosta, tai ainakin myötävaikuttaneet siihen, että muutoksesta tuli veretön.

Iltapäivällä menin katsomaan, mitä ydinvoimahenkisten meppien "Ydinvoimaa huomiselle"- ryhmässä puhuttiin. Siellä oli puhujana mies, joka on perustanut "ympäristönsuojelijat ydinvoiman puolesta"-järjestön. Hän vaikutti varsinaiselta ydinvoimahihhulilta. Hän muun muassa pokkana väitti, että ydinjäte ei ole mikään ongelma. Ydinjäte ei ole vaarallista, sitä ei mene ilmakehään, se on kiinteää, kivetettyä, muutama metri maata imee siitä lähtevän säteilyn.

Hän puhui pitkään myös käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyn puolesta, koska tällä tavalla uraani saadaan riittämään pitempään. Hän esitteli kourassaan kimpaletta, johon ranskalaisen perheen 30 vuoden aikana tuottama ydinjäte mahtuu. Tietysti hän soimasi tuulimyllyjä "veronmaksajien kustannuksella" rakennetuiksi – entäs ne paljon isommat rahat, joita Euratom-sopimuksen perusteella käytetään ydinvoiman tukemiseen, minä mietin.

Ydinvoimalaitokset itse asiassa vähentävät radioaktiivisuutta maapallolla, koska ydinvoimalassa luonnon uraani poltetaan nopeammin kuin se palaisi luonnostaan. Mielenkiintoista kyllä, mies mainitsi järjestönsä olleen "avainasemassa", kun päätöstä Suomen viidennestä ydinvoimalasta petattiin. Hänen loppuhuipennuksensa oli, että sivilisaatiomme pelastamiseksi ilmastonmuutokselta tarvitsemme ydinvoimaa, muita vaihtoehtoja ei ole.

Mielenkiintoista, että tämäntyyppisissä virallisen energialiturgian kannattajien tilaisuuksissa, varsinkin ydinvoimaa lobbaavissa tilanteissa, tunnelma on aina julma ja pingottunut kuin haudankaivajien tai pyövelien yhdistyksen vuosikokouksessa. Porukka on miesvaltaista, puvut ovat tummia, ilmeet tuimia. Kukaan ei vitsaile, eikä tee mitään muutakaan spontaania. Uusiutuvaa energiaa lobbaavissa tilaisuuksissa ja ylipäänsä ympäristöihmisten tapaamisissa ihmiset ovat innostuneita ja tunnelma ystävällinen. Vaatteet ovat värikkäämpiä, ihmiset tuntuvat eläväisemmiltä.

En tietenkään malttanut olla debatoimatta tyypin kanssa. Huomautin, että hänen näyttämänsä kouraan mahtuva murikka vähättelee aika rankasti ydinvoiman tuottaman jätteen määrää. Ensinnäkin ydinpolttoainetta syntyy vain tuhannesosa louhitun uraanimalmin määrästä. Ja jos tuo murikka on käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelystä syntyvä loppujäte, 3 % käytetyn polttoaineen määrästä, murikan koko pitää kertoa ensin 33:lla ja sitten tuhannella, ja siitä saadaan uraanin louhintajätteen määrä. Lisäksi tulevat tietysti uraanimalmin rikastusprosessin jäte ja jälleenkäsittelyprosessin jäteliemet.

Esimerkiksi Sellafieldin jälleenkäsittelylaitoksesta peräisin olevaa radioaktiivista technetiumia on löydetty Huippuvuorilta asti. Miehen vastaus näihin kaikkiin huomautuksiin oli, että nuo jätteet ovat vaarattomia. Tshernobylinkin laskeumaa hän piti vaarattomana, ja Suomen säteilyturvaviranomaisten suosittelemia rajoja pahimman laskeuman alueen haukien syötirajoituksiksi turhanpäiväisinä. Siinäpä vastuullista sivilisaatiomme pelastamista kerrakseen!

Kysymykseeni siitä, miten pitkälle uraani riittäisi, jos hiilidioksidipäästöjä todella alettaisiin vähentää pääasiassa lisäämällä ydinvoiman tuotantoa, hän ei vastannut. No, tiesi yhtä hyvin kuin minäkin, että pitkälle ei pötkittäisi. Senhän on todennut julkisesti myös IAEA, kansainvälinen ydinenergiajärjestö.

Illalla oli ympäristövaliokunnan kokous. Siinä hyväksyttiin ensimmäinen päätösehdotukseni valiokunnalle, kalatalousvaliokunnalle annettava lausunto syvänmeren koralliriuttojen suojelemisesta troolaamiselta. Hauskaa näin suomalaisena saada vastuuasema Kanarian, Madeiran ja Azorien ympärillä olevien syvänmeren korallien suojelemisessa!

Maanantai 15.11.04

Frankfurtin lentokentällä maa on kuurassa.

Perillä Strasbourgissa harvinaisen moni vastaantulija kiroili tätä älytöntä ruljanssia, täysistuntoviikkojen pitämistä Strasbourgissa. Kaikkien matka tänne on monta tuntia pitempi kuin Brysseliin. Älytöntä paitsi rahan, myös meidän kaikkien työajan ja henkilökohtaisen energian tuhlausta.

Täysistuntoviikon alkajaisiksi valiokunnat kuulevat uusia komissaariehdokkaita ja niitä, joiden salkkua on vaihdettu. Menin seuraamaan Latvian uuden energiakomissaariehdokkaan Piebalgsin kuulemista. Kun häneltä kysyttiin, mitä voidaan tehdä, jotta energian hinnan nousu ei vaikeuttaisi ihmisten elämää, hän painotti energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvien energianlähteiden kehittämistä ja totesi, että "niitä me voimme kehittää itse". Tämähän minua ilahdutti.

Hän oli myös sitä mieltä, että Lissabonin strategia EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi sopii oikein hyvin yhteen Kioton sopimuksen toteuttamisen kanssa, se tarkoittaa parempaa energiateknologiaa ja sitä, että Eurooppa pyrkii maailman johtavaksi voimaksi uuden energiateknologian alalla. Tämäkin oli musiikkia korvilleni.

Ydinjätteestä hän esitti edellisen komission kannasta poikkeavan näkemyksen: ydinjätteen pitää olla jätteen tuottajamaan omalla vastuulla. No juuri tätähän Suomi on ajanut, kaikilla EU-mailla pitää olla oikeus kieltäytyä vastaanottamaan muissa maissa tuotettua ydinjätettä. Mutta ydinturvadirektiivin käsittelyssä juuri komissio on harannut vastaan. Piebalgs vastaili sujuvasti englanniksi, saksaksi ja latviaksi. Hän oli selvästi perehtynyt alaansa. Ignalinan ydinvoimalasta hän totesi, että sen sulkeminen on osa Liettuan jäsensopimusta, muusta puhuminen on ihan turhaa. Öljyn hinnasta hän totesi, että ei ole näköpiirissä sen alentuminen. Pitää tottua korkeaan öljyn hintaan. Jos öljyä vaihdetaan hiileen, se ei välttämättä ole eurooppalaista hiiltä. Hän totesi myös, että on vaikeaa jatkaa nykyisellä energiatekniikalla ja samalla saavuttaa Kioton tavoitteet.

Lopullisesti Piebalgs sai minut puolelleen toteamalla olleensa vuosikaisia fysiikan professaorina. Hän ei tiedä, missä on päätetty että pojat olisivat fysiikassa parempia kuin tytöt. Kokemuksesta hän tietää, että tämä ei ole totta. Tästä kuulemistilaisuudesta tuli oikein hyvä fiilis.

Väsytti vietävästi koko päivän. Näitä ennen viittä heräämisiä on yhä vaikeampi kestää, Keski-Euroopan aikaa herään siis ennen neljää. Mutta syysväsymys vaivaa muitakin.

Auringon laskettua Strasbourgin parlamenttitalo on pimeä. Siellä on päivisin paljon luonnonvaloa. Mutta kun ulkoa ei tule valoa, monilla käytävillä on tosi ankeaa pienten pistemäisten lamppujen varassa.

Sunnuntai 14.11.04

Mökillä. Lauantaina läksimme soutamaan, kun vielä pääsee. Löysimme taas sieniaarteen. Ensin kyllä tuli suru puseroon, kun näimme valtavia määriä vanhaksi menneitä kosteikkovahveroita. Mutta sitten löysimme isot esiintymät suppiksia, keräsimme taas pari kassillista. Paluumatkalla Jukka katseli pilviä järven pohjoispäässä ja totesi, että ne näyttävät siltä kuin niistä voisi tulla räntää. Ilta kuitenkin kirkastui. Kun kävimme avannossa, maahan pudonneet lehdet ratisivat jalkojen alla. Oli siis mennyt pakkasen puolelle. Täytyy ottaa avantotossut käyttöön.

Syödessämme saunan jälkeen takkatulen ääressä Jukka selitti minulle pitkät pätkät erikokoisten tähtien erilaisia loppuvaiheita. Jossain vaiheessa, kun tietynlainen tähti on luhistunut ja alkaa jo jäähtyä, koska sen ydinreaktioiden polttoaine on loppunut, se ei kuitenkaan jäähtyessään supistu, koska kaikki kvanttitilat ovat täynnä. Minua alkoi naurattaa, tähtien kvanttitilat kynttiläillallisen puheenaiheena. Ei silti, minusta tämä on oikeasti mielenkiintoista.

Verkoista ei pitkään aikaan ole tullut mitään. Tänään saimme ison hauen. Parempi sekin kuin ei mitään.

Tänä iltana kun palasimme Tampereelle oli maassa lunta Orivedeltä alkaen, siinä oli niiden Jukan näkemien räntäsadepilvien työn tulos.

Paistoin hauen piparjuuren kanssa ja kaadoin sekaan kookosmai-toa. Nam!

Perjantai 12.11.04

Minuuttiaikataulua myös Helsingissä. Ensin lääkäri, sitten eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta, sen jälkeen Ranskan tv3 haastatteli minua ydinvoimasta. Ajan säästämiseksi olin ehdottanut haastattelupaikaksi eduskuntaa. Mutta heille ei kelvannut haastattelupaikaksi huone, jossa ei olisi muita ihmisiä. He vaativat saada päästä edes jonkun työhuoneeseen. Menin tutkimaan, onko Heidi huoneessaan. Oli, sinne ei siis voinut mennä. Mutta vastapäisessä huoneessa Tiina Kivinen suostui poistumaan työpöytänsä äärestä haastattelun ajaksi. Tiina suhtautui asiaan tyynesti mutta minua nolotti. Tämän jälkeen ryysin vielä Pasilaan toiseen tv-haastatteluun. Vasta sitten pääsin Tampereen junaan.

Torstai 11.11.04

Vihreässä ryhmässä käytiin keskustelu EU:n uudesta perustuslaista yhdessä EU-maiden vihreiden puolueiden johtohenkilöiden kanssa. Paikalla on niin iso porukka, ettei keskustelu oikein jäsentynyt. Sehän tiedetään, että osa vihreistä puolueista on enemmän tai vähemmän koko EU:ta vastaan, ja perustuslakiakin vastaan. Osa taas on aika jyrkästi uuden perustuslain puolella.

Paluumatkalla Suomeen eräs matkatoveri kertoi, että parlamentin konservatiiviryhmässä on esitetty kovaa kritiikkiä Unkarin komissaariehdokasta Lazlo Kovacsia vastaan. Tämän väitetään tukeneen Unkarin kansannousun tukahduttamista vuonna 1956.

"Kuinka vanha Kovacs on", minä kysyin. "Aika vanha, jotain kuuskymppinen", sanoi keskustelukumppanini. "Jos hän on nyt 60, hän on syntynyt vuonna 1944 eli vuonna 1956 hän on ollut 12-vuotias", minä sanoin. No, on hän silti neuvostoaikana voinut olla "vanhan vallan äijä".

Keskiviikko 10.11.04

Tapasin komission asiantuntijan laivapolttoaineen rikkipitoisuudesta. Mielenkiintoinen keskustelu, terävä nuorehko nainen.

Vihreiden ryhmähuoneessa valokuvanäyttely Berliinin muurin murtumisesta. Mielenkiintoisia kuvapareja, joissa maisemia ennen muurin murtumista ja jälkeen. Muurin murtumisesta on 15 vuotta. Lounasaikaan oli jonkinlainen pikku juhlahetkikin, johon en kuitenkaan ehtinyt.

Ryhmän kokouksessa keskusteltiin komission kokoonpanoon odotettavissa olevista muutoksista. Ryhmä on vaatinut myös Hollannin Neelie Kroesin tai hänen salkkunsa vaihtamista, koska Kroes on liian lähellä yritysmaailmaa ollakseen puolueeton kilpailukomissaari. Danny puhui "Harry Potterista" tarkoittaen Hollannin pääministeri Balkenendea. Tämähän käytti aikoinaan vaalikampanjassaan hyväkseen yhdennäköisyyttään Harry Potterin kanssa. Myös Tanskan komissaariehdokkaan Marianne Fischer-Boelin kohdalla on vastaavanlainen intressiristiriita. Ryhmän italialaiset kertovat, että Italian uusi komissaariehdokas on ministerinä myötävaikuttanut lakimuutokseen, jonka avulla Berlusconi pääsi pälkähästä eli vältti syytteen rikoksista, joista olisi voinut rapsahtaa peräti 8 vuotta vankeutta. Anna mun kaikki kestää! Italialaiskomissaariin liittyvä ihmisoikeusongelma vaihtuu korruptio-ongelmaan, aaarrgggghh! Tämmöinen mies saarnaamaan oikeusvaltion periaatteiden toteuttamisesta EU:n hakijamaille.

Illansuussa tapasin vielä ympäristöjärjestöjen edustajia laivapolttoaineesta ja komission yrityspääosaston edustajan kemikaalidirektiivi REACHista. Jälkimmäisen kanssa kävimme hauskan väittelyn, tai ennen kaikkea Axel kävi. Komission miehen virkavelvollisuus on tietysti puolustaa komission esitystä tasan sellaisena kuin se on annettu.

Tiistai 9.11.04

Lentokoneessa Tampereelta noustessa kapteeni kuulutti savoksi. "Helsingissä pitelee pilvistä säätä, lämpötila on mukavasti tuommoset seittemän astetta". Piristi mieltäni, joka aina myrtyy, kun on herättävä lennolle ennen aamuviittä.

Sähköposti kertoi Rocco Buttiglionen ilmoittaneen, että hän perustaa "theo-con" liikkeen, joka ajaa kristillisiä arvoja eurooppa-laisen julkisen elämän perustaksi. Buttiglione on ilmoittanut, että se mitä hänelle tapahtui on "Jumalan lahja" joka auttaa nostamaan debattia uskonnollisesta syrjinnästä "poliittisesti korrektissa Euroo-passa". No, minusta toisten ihmisten halventaminen ja leimaaminen uskonnon varjolla ei ole yhtään sen fiksumpaa kuin halventaminen ja leimaaminen ylipäänsä.

Illansuussa tapasin öljyalan edustajia, jotka lobbaavat sitä vastaan, että parlamentti kiristäisi laivojen polttoaineen rikkipitoisuusrajoja ministerineuvoston ehdotukseen verrattuna. Parlamentin ensimmäi-sessä lukemisessahan Heidi sai suuren enemmistön taakseen tiukentamaan näitä päästörajoja. Ministerineuvosto vesitti asian pahasti. Vihreän ryhmän kemikaaliasiantuntija Axel nimitti jälkikäteen laivoja "uiviksi jätteenpolttolaitoksiksi". Sitähän ne kyllä aivan kirjaimellisesti ovat. Laivojen käyttämä raskas polttoöljy on jätettä, joka jää kun raakaöljystä erotetaan kaikki arvokkaammat osat, kuten bensiini ja diesel. Niinpä laivojen savupiipuista tulee hirmuiset määrät kaikenlaista epäterveellistä, tajuttoman suuria määriä verrattuna siihen mitä maalle rakennetuista savupiipuista saa päästää, tai autojen pakoputkista.

OECD:lta tuli raportti, jonka mukaan Ruotsi on "kestävin" rikas maa, siis parhaiten kestävän kehityksen periaatetta noudattava. Ruotsi on hiukan edellä Norjaa ja Tanskaa. USA, Turkki ja Meksiko vetivät pohjat. Suomen sijoitusta ei kerrota.

Lauantai 6.11.04

Arafat on koomassa ja Israel on jo ilmoittanut, ettei anna haudata häntä Jerusalemissa olevaan moskeijaan. Siinäpä fiksu rauhan ja sovinnon ele.

Läksimme Kuhmoisten mökille saunomaan. Ihanaa päästä saunasta kylmään järveen uimaan.

Perjantai 5.11.04

Eiliset iltauutiset kertoivat, että Antero Kekkonen sai sakot rattijuopumuksesta. Eipä ollut tänään lööpeissä.

Kävin Tallinnassa puhumassa seminaarissa, joka käsittelee Viron Natura-ohjelmaa.

Illalla menimme Tampereen Jazz-happeningin konserttiin yhdessä M:n ja J:n kanssa.

Pihan pelargoniat ovat vieläkin hengissä, eli kunnon yöpakkasia ei ole ollut koko syksynä.

Torstai 4.11.04

Läjien määrä vähenee. Kotona alkaa jo voida hengittää vapaasti.

Barroso tekee isommankin remontin komissiossa. Latvian Ingrida Udre saa lähteä, koska hänellä on jotain vaalirahoitusepä-selvyyksiä. Unkarin Lazlo Kovacs joutuu vaihtamaan salkkua.

Onpa hienoa, että parlamentin päättäväisyys johtaa uuden komission isompaankin paranemiseen! Seuraavalla kierroksella komissaariehdokkaat eivät varmasti enää ota kuulemisia parlamentin valiokunnissa yhtä löysin rantein kuin osa heistä tänä syksynä teki. Ja seuraavalla kierroksella komission puheenjohtaja varmaankni ymmärtää reagoida heti, jos parlamentin valiokunta antaa kriittisen lausunnon yksittäisestä komissaariehdokkaasta. Tämä on mainioita.

Keskiviikko 3.11.04

Bush näyttää voittavan vaalit. Saapahan itse selvittää aiheuttamansa sotkut, niin Irakissa kuin USA:n taloudessakin.

Ilta-Sanomissa on vaihteeksi aukeama Rosasta. Keväinen kuulustelupöytäkirja on julkistettu. Rosa on kuulusteluissa sanonut vain, että "käytän oikeuttani vaieta". Onhan se taito sekin tehdä tästä asiasta melkein aukeaman juttu.

Onhan se nyt toki törkeää, että Rosa ei tilitä elämäänsä lehdille yhtä auliisti kuin esimerkiksi Matti Nykänen.

Iltalehdessä Raili Nurvala vertaa Buttiglionen uskottavuutta oikeus- ja sisäasian komissaarina siihen, että minut nimitettäisiin ydinvoimalobbariksi. Hauska ja osuva vertaus!

Tiistai 2.11.04

Viikkoon pitää ahtaa kaikki mahdollinen oman itsen huolto. Tänään oli hammaslääkäri, kiropraktikko ja hieroja, huomenna parturi.

Siivoan. Elämäni on jatkuvaa taistelua läjiä vastaan. Niitä kertyy työpaikalle ja kotiin, moneksi kasaksi. Kotona läjiä on ruokapöydällä ja sen takana olevan lipaston päällä, keittiön pöydällä, keittiön ja ruokailutilan välisellä työpöydällä, sängyn vieressä, yläkerran rappusilla ja yläkerran työhuoneessa. Sekin laatikko, johon kasasin eduskunnan työhuoneesta kotiin vietävää tavaraa, on odottanut olohuoneen nurkassa kaikki nämä kuukaudet.

Maanantai 1.11.04

Parlamentilla on "vaalipiiriviikko", eli saamme olla kotimaissamme. Tämä päivä kului melkein kokonaan pihalla. Tyhjensin kompostin ja vaihdoin pihan kukkaruukuista kesäkukat kanerviin. Yhteen ruukkuun jätin pelargonioita, jotka ovat vielä hengissä.

Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että olen saanut flunssan juuri kun saisin ottaa viikon vähän rennommin.

Kesällä, kun Barroso oli julkistanut uuden komission salkkujaon, Suomessa oli melkein maansuru Olli Rehnin "kevyen" salkun johdosta. Nyt kaikissa lehdissä kerrotaan hyvänä uutisena, että Rehnin salkku ei ole ollut uhattuna missään kabinettikeskusteluissa. Minä olen koko ajan ollut sitä mieltä, että laajentumiskomissaarin salkku on tärkeä. SWe ei välttämättä ole juuri se salkku, jonka haltijaa suomalaiset bisnespiirit innokkaimmin käyvät lobbaamassa, mutta itse EU:n tulevaisuuden kannmalta se on hyvin tärkeä.

Sunnuntai 31.10.04

Pitkästä aikaa sunnuntai Tampereella. Sain Jaakko Syrjältä tekijänkappaleen hänen Väinö Linna-kirjastaan. Olinkin ajatellut hankkia sen heti.

Lauantai 30.10.04

Wanha Satama, Martin markkinat. Minua ja virolaista meppiä Andres Tarandia haastateltiin. Myös Andres on entinen ympäristöministeri. Mukava tunnelma.

Torstai 28.10.04

Pääministerit ovat tosiaan kuin yhdestä suusta arvostelleet parlamenttia. Parlamentti on puuttunut jäsenmaiden yksinoikeuteen nimittää komissaarit. Mikä yksinoikeus se muka on, kun EU:n perussopimusten mukaan komissio on nimitetty vasta, kun parlamentti on hyväksynyt komission? Jos parlamentti ei saa äänestää kuin kyllä, se olisi pitäinyt kirjoittaa näihin sopimuksiin.

Tänäänkin tuli ilahduttava äänestysvoitto. Parlamentin ympäristövaliokunta on yksimielisesti ehdottanut täysistunnolle päätöslauselmaa, jossa pyydetään jäsenmaita kieltämään aluevesillään suuritehoisten kaikuluotainten käyttö. Tuoreet tieteelliset tutkimukset nimittäin osoittavat näiden kaikuluotainten tappavan valaita. Ne aiheuttavat valaille tappavia sisäisiä verenvuotoja. Viime hetkellä joukko ympäristövaliokunnan konservatiivijäseniä ehdotti päätöslauselman tärkeimmän kohdan vesitystä. Mutta täysistunnon äänestyksessä akuperäinen muotoilu voitti. Jo kolmas äänestysvoitto tällä viikolla.

Keskiviikko 27.10.04

Aamulla tapasin tosi kärttyisiä ihmisiä, meppejä ja muita. Muillekin kuin Dany Cohn-Benditille on valjennut, että parlamentin enemmistö äänestää komissiota vastaan.

Kuulin uhkauksia, että pääministerit kyllä muistavat tämän ja kostavat. Kaikki se, mitä parlamentti haluaisi tapahtuvaksi, tulee nyt menemään mönkään. Pääministerit eivät enää tule hyväksymään uusia päätöksentekomenettelyjä, joissa parlamentilla on päätösvaltaa. Kuului myös uhkailuja, että jos komissio häviää äänestyksen, parlamentin sosialistipuhemiehen palli heiluu.

Aamulla näytti siltä, että Barroso kuitenkin aikoo kaatua saappaat jalassa eli viedä komission nimityksen äänestykseen.

Mutta juuri ennen kuin parlamentin piti äänestää, Barroso ilmoitti, että hän vetää ehdotuksensa uudeksi komissioksi pois, koska äänestyksen tulos ei olisi "suotuisa". MInisterineuvoston puheenjohtaja ilmoitti, että Prodin komissio jatkaa toimituskomissiona. Opin senkin, mitä "toimituskomissio" tai "toimitusministeristö" on englanniksi. Se on "caretaker".

Minulla on todella hyvä mieli. Olen melkoisen varma, että minua äänestäneet ihmiset eivät halunneet Buttiglionea komissaariksi.

Alexander Stubb on tosi helpottunut, ja on kertonut sen myös julkisesti. Hänen ei tarvinnut valita. Joutuupahan hänkin oppimaan, että politiikassa on tehtävä valintoja. Harvoin saa valita vaihtoehdoista, joista toinen on pelkästään hyvä ja toinen pelkästään huono.

Illalla saksalainen vihreä komissaari Michaela Schreyer piti läksiäiset vihreille. Niistä ei sitten tullutkaan läksiäiset.

Vihreä ryhmä kokoontui vielä sen jälkeen. Tunnelma oli aika hulvaton. Kun läksimme pois, hymyilin sitä itävaltalaiselle Eva Lichtenbergerille. Eva huomautti, että tänä yönä on täysikuu.

Tiistai 26.10.04

Täysistunnossa Barroso piti puheen ja sen jälkeen parlamentti keskusteli. Keskustelu oli tosi kiihkeää. Konservatiiviryhymä vetosi suvaitsevaisuuteen, heh! Itse puhuin siitä millaisen signaalin Buttiglionen valinta antaisi Turkille ja muille jäsenkandidaattimaille.

Suomen Coreper-edustaja Nina Vaskunlahti tarjosi lounaan suomalaismepeille. Useakin konservatiivimeppi syyllisti Buttiglionen vastustajia ahdasmielisiksi ja suvaitsemattomiksi. Mielenkiintoista. Buttiglione leimaa erinäisiä ihmisryhmiä syntisiksi ja huonoiksi. Buttiglionen puoltajat leimaavat ahdasmielisiksi ne, jotka eivät hyväksy Buttiglionen valintaa. Koko porukka leimaa.

Minun mielestäni mollaaminen ja leimaaminen ei muutu yhtään sen fiksummaksi, jos sitä perustelee uskonnollisella vakaumuksella.

Muuan kyynikkomeppi pohdiskeli, miksi Barroso ei ole suostunut muuttamaan komission kokoonpanoa. "Puristaakohan Opus Dei sitä Barrosoa jostain paikasta", hän pohti.

Livahdin lounaalta espressolle parlamentin parhaaseen näköalakahvilaan. Ari Vatanen käveli ohi ja halusi tarjota kahvit. Komissioasiasta olemme eri mieltä, mutta muuten tulimme hyvin juttuun. Vatanen selvitti, miksi espresso on terveellisempää kuin suodatinkahvi. Kun pieni määrä kuumaa vettä menee nopeasti kahvijauhon läpi, se ottaa mukaansa makuaineet. Sen sijaan vatsanväänteitä aiheuttavat aineet, parkkihapot ja kofeiini eivät ehdi mukaan. Ne liukenevat veteen vasta kun sitä kulkee kahvin läpi suurempi määrä. Minun vatsani on kertonut jo vuosia sitten, että espresso on terveellisempää kuin suodatinkahvi. Viimeksi-mainittu on luterilaista kahvia, se minimoi makunautinnon ja maksimoi mahanpurut.

Illalla vihreän ryhmän kokouksessa Dany Cohn-Bendit laski, että komissiota vastaan äänestävillä on enemmistö. Wallström ja Reding ovat ehdottaneet että äänestystä lykättäisiin.

Luxemburgin pääministeri Juncker on ilmoittanut, että jos parlamentti äänestää komissiota vastaan, mikäs kriisi se muka on, demokratiassa tapahtuu tällaista.

Eräs vihreä meppi kertoi kuulleensa huhun, jonka mukaan kreikkalaisen ympäristökomissaariehdokkaan Dimasin ja Buttiglionen salkkua vaihdettaisiin. Tätä seurasi karmea naurunremakka.

Illalla tapasin ihmisiä, joilla oli ehdotus siitä, millä tavalla kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tulisi sopia Kioto-kauden jälkeisistä päästövähennystavoitteista. Kiotohan on vasta alkua ihmiskunnan pelastamiseksi ilmastonmuutokselta. Myös EU on hyväksynyt tavoitteeksi, maapallon ilmasto ei lämpene enempää kuin kaksi astetta verrattuna teollistumista edeltäneeseen aikaan. Jotta tässä onnistuttaisiin, teollisuusmaiden päästöjä pitäisi alentaa noin 60-80 % seuraavien 50 vuoden aikana.

Tästä keskustelusta tuli taas hyvä mieli. Ihanaa jutella älykkäiden ihmisten kanssa, jotka kantavat huolta koko ihmiskunnasta ja maapallosta, eivätkä vain päivänpolitiikan pintakuohuista. Sitä paitsi kävi ilmi, että minunkin kontaktiverkostostani voi olla apua.

Kuulin myös, että Barroso on yrittänyt muuttaa komission kokoonpanoa, mutta päänministerit eivät ole antaneet lupaa. Jaaha, hmmmm, kesällä ennen nimitystään hän lupasi parlamentille, että a) ei anna pääministerien komennella itseään ja b) on valmis erottamaan yksittäisen komissaarin jos tämä mokaa.

Maanantai 25.10.04

Taas sika-aikainen herätys. Frankfurtin lento lähti Helsingistä klo 8.10. En ollut varannut Tampere-Helsinki aamulentoa. Mutta en malttanut lähteä illalla yöksi Helsinkiin. Niinpä oli noustava kello 4.35 lähtevään aamujunaan.

Vihreät ovat jonkin verran hävinneet vaaleissa pääkaupunki-seudulla. Ikävää. Muualla maassa asemat on suunnilleen pidetty.

Illalla oli ympäristövaliokunnan ylimääräinen kokous Strasbour-gissa. Esittelin valiokunnalle ensimmäisen päätösehdotukseni. Se on valiokunnan lausunto kalastusrajoituksista, joiden tarkoitus on suojella Azorien, Kanarian saarten ja Madeiran lähistöllä olevia syvänmeren koralliriuttoja. Tuntuu veikeältä suomalaisena esiintyä tällaisessa asiassa, mutta tietysti koralliriuttojen suojelu on tärkeä asia.

Valiokunta otti kantaa myös joulukuussa pidettäviin ilmastoneuvotteluihin. Tarkemmin sanottuna valiokunta hyväksyi ehdotuksen parlamentin täysistunnon päätöslauselmaksi. Eija-Riitta Korhola esitti EU:n Kioto-taakanjaon uudelleenneuvottelua. Tässä äänestyksessä hän jäi lähes yksin. Toisessa muutosehdotukses-saan hän itse asiassa esitti koko Kioton sopimuksen uudelleenneu-vottelua - juuri nyt kun se on tulossa voimaan. Myös tämän äänestyksen hän hävisi.

Sain vaikutelman, ettei Korhola aikaisemmin ole parlamentissa esiintynyt yhtä avoimesti Kioton sopimusta vastaan. Kuulemma esimerkiksi sosialistiryhmässä oli kummasteltu hänen esityksiään ja arveltu, että kyseessä on käännösvirhe. Suomessahan Kioton arvostelu oli yksi hänen pääteemoistaan europarlamenttivaalien alla.

Parlamentin varsinainen kuuma teema on Buttiglionen ja koko ehdotetun uuden komission kohtalo. Sosialistiryhmä on viime viikolla päättänyt, ettei hyväksy Buttiglionea. Ilmeisesti kansalaisilta tullut kipakka palaute on kääntänyt sosialistiryhmän pään. Ja lisäksi Buttiglione möhläsi toisenkin kerran menemällä tölvimään yksinhuoltajaäitejä "ei niin hyviksi" äideiksi.

Törmäsin sattumalta parlamentin kuppilassa erääseen ei-suomalaiseen "komission sisäpiiriä lähellä olevaan tahoon". Hän todisteli kiihkeästi, että parlamentti ei VOI äänestää komissiota vastaan, eihän sellaista tilannetta kerta kaikkiaan voi päästää syntymään. Ei EU voi olla kriisissä, kun USA valitsee uutta presidenttiä. Ja olisi aivan sietämätöntä, jos komissio nimitettäisiin niukalla enenmmistöllä oikeiston ja äärioikeiston äänillä.

Sanoin hänelle, että kyseessä on systeemivika. EU:n perussopimukset eivät mahdollista sitä, että parlamentti hylkäisi yksittäisen komissaarin, voimme hyväksyä tai hylätä vain koko komission. Ei voida lähteä siitä, että parlamentin äänestys on pelkkä muodollisuus, jossa saa painaa vain kyllä-nappia.

Minä ainakaan en hyväksy oikeus- ja sisäasiain komissaariksi ihmistä, joka leimaa syntisiksi ja huonoiksi erilaisia ihmisryhmiä. Ei tällainen komissaari voi mennä Turkkiin ja muihin EU:n jäsenyyttä hakeviin maihin patistelemaan näitä maita toteuttamaan uudistuksia tasa-arvon puolesta ja syrjintää vastaan. Johan sille nauraisivat naurismaan aidatkin.

Sunnuntai 24.10.04

Verkoista tuli neljä ahventa. Saimme siis kaksi paistettua ahvenfilettä kukin ennen kuin jouduimme lähtemään pois saaresta. Lähtiessä ilma oli tosi kaunis. Niinhän se tavallisesti käy.

Lauantai 23.10.04

Kävimme uistelemassa. Lähtiessä satoi, mutta sitten rupesi paistamaan aurinko. Hieman hyvitystä siitä, että on taas saanut istua koko viikon kokoushuoneissa ja lentokoneissa. Huikaisevan kaunista. Kalaa ei tullut vieläkään.

Illan Uutisvuoto kertoi Hustler-lehden aloittaneen sarjan, jossa seikkailee nuori naispoliitikko Rosa Periläinen.

Minusta tämä on seksuaalista ahdistelua.

Jos keski-ikäinen kokoomuslainen tai demari miespoliitikko jää kiinni naisystävänsä pahoinpitelystä, rattijuoppoudesta tai ylinopeudesta, hänestä ei tehdä pornolehden sarjakuvan tähteä.

Perjantai 22.10.04

Taas sika-aikainen aamu. Nousin kolmelta. Klo 3.30 lähdin taksilla lentokentälle, jossa piti olla kaksi tuntia ennen lennon lähtöä eli noin kello neljä.

Olin kentällä check-in jonossa ensimmäisten joukossa. Silti minut oli pantu koneen varauloskäytävän viereen istumaan. Siinä oli kylmä. Levitin fleecepusakan polvilleni lämmikkeeksi. "Frau", kivahti tuima lentoemäntä ja vaati minua panemaan pusakan nousun ajaksi ylälokeroon. Kysyin, saanko pitää sen jos panen kädet pusakan hihoihin. Pitkin hampain hän suostui. Kun kuulutettiin, että kännykät pitää sulkea, nousin varmistamaan että känny käsilaukussani ylähyllyllä oli kiinni. Olihan se. Kun olin taas istuutunut ja melkein torkahtanut, kuului taas huuto "Frau!". Pusakka sylissäni oli valunut hiukan alemmas, mutta käteni olivat kyllä hihoissa. Lentoemo vaati että puen sen kunnolla ylleni tai hänen on otettava se nousun ajaksi hyllylle. Kas kun ei vaatinut minua riisumaan loputkin vaatteet.

Matkan varrella tuli tieto, että Venäjän duuma on nyt ratifoinut Kioton. Jippii! Kioton sopimus astuu voimaan 3 kuukauden kuluttua, sitä ei enää voi estää Loyola de Palacio, ei Suomen TT, eikä edes Eija-Riitta Korhola.

Pääsin saareen vasta neljän jälkeen. Jukka ja ystävämme M ja J ovat olleet saaressa syyslomalla. Koko viikolla merestä oli tullut vain kaksi ahventa. Niistä M oli ystävällisesti keittänyt sopan.

Minkinloukkuun sen sijaan oli mennyt supi. Eräänä aamuna minkinloukku oli hävinnyt. Pitkän etsimisen jälkeen se oli löytynyt kaislikosta. Ilmeisesti supi oli yrittänyt saada syöttinä olevaa särkeä ja vierittänyt loukun mereen. Tämän estämiseksi loukkuun pantiin painoksi iso kivi. Seuraavana aamuna löytyi minkinloukkuun ahtautunut supi. Se päästettiin menemään.

Koivunlehdet ovat jo varisseet.

Torstai 21.10.04

Seminaarin viimeisen istunnon lopuksi lavalle halusi pyörätuolissa istuva mies. Hän kertoi vammautuneensa kolarissa, kun auton turvatyyny ei lauennut. Turkkilainen vakuutusyhtiö on kieltäytynyt maksamasta korvauksia, koska turvatyyny on saksalainen. Saksalainen valmistaja kieltäytyy korvauksista, koska turvatyyny on myyty Turkissa. Mies kertoi taistelleensa 6 vuotta. Nyt rahat ovat loppu eikä hän tiedä mitä tehdä.

Kertoo aika paljon Turkin yhteiskunnan tilasta, että saadakseen äänensä kuuluviin ihmisten täytyy tulla Europarlamentin vihreiden seminaariin puhumaan.

Livahdin iltapäiväksi Ulriikan kanssa kaupungille. Menin Topkapiin, entiseen sulttaanin palatsiin. Ikävä kyllä haaremi oli suljettu. Mutta näinpähän sulttaanien astioita ja vaatteita. Sulttaanien palatsissa on näköjään syöty posliiniastioista jo 1500-luvulla, tosin ne olivat isoja vateja. Yhden hengen posliinilautasia sulttaanienkin hoviin tuli vasta 1700-luvulla.

Sekä sulttaanien muotokuvat että vaatteet kertovat heidän olleen pulskia poikia. Yhdenkin sulttaanin silkkihousujen molempiin lahkeisiin olisi mahtunut Tony Halme. Kaftaani, joka kuului 22-vuotiaana kuolleelle prinssille (jos oikein ymmärsin), oli sekin ylen sankian prihan vaate. Me olisimme Jukan kanssa mahtuneet kaftaanin sisään ainakin kahteen kertaan.

Museon pyhimmissä huoneissa säilytettiin pyhäinjäännöksiä. Profeetta Muhammedin sandaalit, viitta, miekka ja jousipyssyn kaari. Mutta ei se vielä mitään, museossa oli myös Mooseksen sauva ja Abrahamin huhmar. Ihanhan siinä mykistyi.

Illalla söimme illallista Buketin kanssa. Hän esitteli asuntonsa ja erillisen työhuoneensa, "studionsa". Buketin parvekkeelta näkyy vilaus Marmaranmerta. Hänen 14-vuotias poikansa tekee nettipelejä.

Keskiviikko 20.10.04

Aamupäivän ensimmäisen paneelin teemana oli ihmisoikeudet. Erinomaisia alustuksia. Kaikissa niistä sanottiin, että Turkin EU-jäsenyysneuvottelut ovat hyvä tapa kohentaa tilannetta.

Yleisöstä joku huomautti siitä, miksi kuuntelette vain yhtä etnistä ryhmää (kurdeja).

Vihreän ryhmän keskuudessa puolestaan alettiin arvostella sitä, että melkein kaikki kutsutut panelistit ovat miehiä, paitsi naisten oikeuksia käsitelleessä paneelissa. Emme näytä kovin hyvää esimerkkiä tasa-arvosta.

Tiistai 19.10.04

Kaikissa tähänastisissa puheenvuoroissa on todettu, että Turkki on kehittynyt valtavasti.

Tänään käsiteltiin muun muassa uskonnollisten vähemmistöjen asemaa. Paneeliin oli kutsuttu aleviittien, islamilaisen vähemmistöyhdyskunnan edustajia. Paneelissa joku totesi, ettei Tuirkista voi koskaan tulla normaalia demokraattista yhteiskuntaa, ellei Turkin valtio tunnusta 1900-luvun alussa tapahtunutta armenialaisten kansanmurhaa.

Eräässä yleisöpuheenvuorossa kiistettiin armenialaisten kansanmurha. Toisessa yleisöpuheenvuorossa arvosteltiin aleviittien kutsumista paneeliin, koska he eivät edusta Turkin kaupunkilaissivistyneistön enemmistöä.

Illalla oli vastaanotto, jolla osuin puhumaan neljän istanbulilaisen vihreän kanssa. Yksi heistä, joka ei punhunut englantia, pyysi toisia kääntämään minulle jotain. Hän halusi protestoida sitä vastaan, että puhutaan armenialaisten kansanmurhasta, turkkilaiset haluavat vain rauhaa. Jonkin verran myöhemmin sama nainen halusi taas sanoa minulle jotain. Muut käänsivät. Tällä kertaa hän valitti sitä, että Turkin parlamentissa on liikaa kurdikansanedustajia.

Ilmeisesti seminaarissamme käsiteltävät asiat eivät todellakaan ole Turkissa mitään itsestäänselvyyksiä. No, yksi tuosta neljän turkkilaisvihreän ryhmästä sanoi olevansa puoliksi kurdi. Muillakin oli aika monikansallisia perhetaustoja.

Illallisella kuuntelimme elävää kurdimusiikkia. Upeaääninen naislaulaja. Hyvä ystäväni, istanbulilainen kirjailija Buket Uzuner oli liittynyt seuraamme. Buket sanoi, että vielä pari vuotta sitten ei olisi ollut mitenkään mahdollista laulaa kurdilauluja istanbulilaisessa ravintolassa.

Tunsin oloni aivan älyttömän onnelliseksi. Kurdimusiikkia turkkilaisessa ravintolassa, tuntui että se on merkki jostain aivan uudesta. Jos Turkista todella tulee demokraattinen maa, jossa on normaalit eurooppalaiset kansalais- ja ihmisoikeudet, se on valtavan upea juttu.

Buket on sanonut minulle usein, että Turkin kulttuuri on monen kulttuurin ristisiitos. Siinä on eurooppalaista ja Välimeren kulttuuria, Kaukasuksen ja Lähi-idän kulttuuria. Nyt Buket sanoi, että enemmistö on itse asiassa epämääräinen käsite tässä maassa, Turkin kansa koostuu 40 eri vähemmistöstä.

Vieressään istuvalle turkkilaiselle Buket sanoi suunnitelleensa opetella kurdin kieltä. Vierustoveri mutristi naamaansa ja sanoi, että kurdien asia on opetella turkkia.

Niinpä niin, kuten komissio sanoo, vielä on paljon tehtävää.

Maanantai 18.10.04

Lensin Istanbuliin. Parlamentin vihreä ryhmä kokoontuu tällä viikolla siellä. Samalla pidämme kolmipäiväisen seminaarin, jossa käsitellään Turkin yhteiskunnan tilaa.

Kone lähti myöhässä Helsingistä. Ennen Amsterdamiin saapumista kerrottiin, että ennen 19.40 lähteviin jatkoyhteyksiin ei ehdi. Minun jatkolentoni lähtöaika oli 19.20. Amsterdamin kentällä katsoin monitoreista, että Istanbulin lennon kohdalla luki "gate closing". Läksin pinkomaan. Passin- ja turvatarkastuksissa ei ollut pahoja jonoja. Matka oli aika pitkä. Puuskutin portille juuri kun virkailijat olivat pakkamassa kamppeitaan kasaan. He päästivät minut kuitenkin sisään. Hyvä, koska muuten olisin joutunut yöpymään Amsterdamissa. Kun olin koneessa, kuulutettiin, että lähtö viivästyy tunnilla jonkin teknisen vian vuoksi.

Lauantai 16.10.04

Saaressa. Koivuissa on vieläkin lehdet. Löysimme monta kassillista suppilovahveroita. Sateisen kesän hyvä puoli.

Perjantai 15.10.04

Sanomalehti kertoo Suomen kemian teollisuuden arvostelevan suomalaismeppejä siitä, että REACH ei kiinnosta näitä. Suomen kemianteollisuusliitolla oli ollut keskiviikkoiltana lobbaustilaisuus, jossa oli ollut paikalla vain puolet suomalaismepeistä.

Voiko suomalainen teollisuus olla näin nurkkakuntaista? Luulevatko he olevansa ainoita, jotka haluavat jakaa meille näkemyksiään REACH:ista? Minullakin on tällä viikolla ollut viisi tapaamista ja seminaaria, joissa on käsitelty tätä aihetta. Vai eivätkö suomalaiset mepit saisi kuunnella muita kuin Suomen teollisuuden edustajia? Jos mepit kuunteleisivat vain maanmiehiään, suomalaisilla pyyhittäisiin lattiaa mennen tullen. Ja sitä paitsi puolet mepeistä on erinomaisen hyvä saldo, niin paljon meikäläisten ajalla on kysyntää.

Tuore uutinen kertoo, että Venäjän duuma aikoo ratifioida Kioton 22.10. Jippii!

Torstai 14.10.04

Leyla Zana puhui parlamentin istunnossa. Hän pääsi vasta nyt noutamaan vuonna 1995 hänelle myönnetyn Saharov-ihmisoikeuspalkinnon.

Leylan puheessa on voimaa. Tulee mieleen Nelson Mandela.

Hänen puhuessaan ajattelin, että haluaisin nähdä sen päivän, jolloin tämä nainen on EU:n komission puheenjohtaja.

Istunnossa vihreille mepeille jaettiin tiedote, jossa kerrotaan, että parlamentin sosialistiryhmä ei ole valmis riitauttamaan komission nimitystä. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että kyynikoiden ennustus käy toteen eli konservatiivit ja sosialistit tekevät keskinäisen diilin: sosialistit nielevät Buttiglionen, konservatiivit nielevät unkarilaisen demarin Laszlo Kovacsin energiakomissaariksi, vaikka tämä oli skandaalimaisen epäpätevä teollisuus- ja energiavaliokunnan haastattelussa.

Sähköpostissa on "League of Polish Families"-ryhmän raivokas vastalause Borrellin eiliselle Buttiglionea arvostelleelle lausunnolle. Tämä ryhmä ilmoittaa tukevansa Bottiglionea ja totisesti toivovansa, että tämän uskonnollinen vakaumus vaikuttaa hänen politiikkaansa. He haukkuvat Borrellia siitä, että tämä syrjii miljoonia eurooppalaisia kristittyjä ja normaaleja eurooppalaisia perheitä.

Myös REACH:ista näyttää alkaneen sähköpostisota. Tänään singahti sähköposti, jossa eilen julkistetun pohjoismaisen tutkimuksen tekijä leimattiin epäkelvoksi ihmiseksi.

Keskiviikko 13.10.04

Aamulla kansainvälisen Globe-parlamentaarikkoryhmän aamiaistapaaminen. Aikoinaan Globella oli aika merkittävä rooli siinä, että Kioton sopimus syntyi. USA:n Globe-ryhmän puheenjohtajana on ollut muun muassa John Kerry.

Vihreän ryhmän kokoukseen tuli Leyla Zana, ensimmäinen naispuolinen kurdikansanedustaja Turkissa. Pieni ja hento nainen, uskomattoman sympaattinen ja karismaattinen. Päältä ei ikinä arvaisi, että hän on viettänyt vuosikausia vankilassa. Rikos oli ymmärtääkseni kurdin kielen puhuminen Turkin parlamentissa. Zana sanoo kokevansa vihreät itselleen läheiseksi poliittiseksi liikkeeksi.

Pohjoismaisen ministerineuvoston seminaari REACH:ista. Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan REACH olisi erittäin kannattava uudistus, REACH-uudistus maksaisi itsensä takaisin, vaikka hyötypuolelle laskettaisiin pelkästään julkisen sektorin terveydenhoitokulujen säästöt. Jos ennenaikaisten kuolemien estämiselle lasketaan jokin arvo, REACH:in hyödyt ovat ainakin kymmenkertaiset kustannuksiin verrattuna.

Parlamentin puhemies, espanjalainen Borrell, arvosteli Buttiglionea. Tämä on vastannut häneen kohdistettuun arvosteluun, etteivät hänen mielipiteensä vaikuta hänen työhönsä.

Mitä sellainen politiikassa ylipäänsä tekee ihminen, jonka mielipiteet eivät vaikuta hänen työhönsä?

Illalla olin ensimmäistä kertaa Brysselissä kulttuuritilaisuudessa, Suomen EU-edustusto oli kutsunut Ylioppilaskunnan laulajien konserttiin. Hieno konsertti, tuli oikein isänmaallinen fiilis.

Tiistai 12.10.04

Vihreä ryhmä tapasi aamiaisella Jürgen Trittinin, Saksan vihreän ympäristöministerin. Trittin on ainoa jäljellä oleva EU:n jäsenmaan vihreä ympäristöministeri. Parhaimmillaan meitä oli viisi, eli hän, Ranskan Dominique Voynet, Belgian Magda Aelvoet, Italian Edo Ronchi ja minä.

Trittin kertoi, että Saksan kemian teollisuuden enemmistö ei suinkaan vastusta REACH-kemikaalidirektiiviehdotusta, koska ehdotus joka tapauksessa helpottaisi uusien kemikaalien tuontia markkinoille.

Ympäristöjärjestöt pitivät aamupäivällä seminaarin REACH:ista. Mukana oli myös ammattiliittoja ja työterveysihmisiä. He kertoivat, että pelkästään kemikaalien aiheuttamista ammattitaudeista johtuvat sairauseläkkeet maksavat teollisuudelle enemmän kuin direktiiviehdotuksen mukainen kemikaalien testaus.

Ja REACH-teema jatkuu. Euroopan kemian teollisuuden kattojärjestö CEFIC on avannut parlamentissa näyttelyn taiteesta ja kemiasta. Näyttely on tietysti peeärrää kemikaalien puolesta, siinä kerrotaan mitä kaikkea hienoa moderneilla kemikaaleilla voidaan tehdä taide- ja kulttuuriaarteiden pelastamiseksi. Näyttelyn avajaisten kunniaksi järjestettiin lounas. Yllätyksekseni siellä ei ollutkaan powerpoint-sulkeisia, vaan jokaisen paikalle tulleen mepin viereen istutettiin teollisuusherra. Kerroin juuri kuulemastani asiasta, Saksan kemian teollisuus ei vastustakaan REACH-ehdotusta. Myös pöytäkumppanini sanoi, ettei teollisuus ehdotusta ykskantaan vastusta, mutta haluaa keventää kemikaalien testausvaatimuksia. Onkohan tämä uusi positiivinen lähestymistapa jossain peeärtoimistossa disainattu?

Illalla Suomen EU-edustustossa brief energia-asioista. Minua huvitti, miten kohteliaita kauppa- ja teollisuusministeriön edustajat olivat. No, en olekaan oppositiokansanedustaja Suomen eduskunnassa, vaan europarlamentin jäsen, jonka ääni on yhtä painava kuin Suomen hallituspuolueitakin edustavien meppien ääni.

Maanantai 11.10.04

Ensimmäinen ranskantunti. Voi voi, miksi aikoinaan keskeytin ranskan opinnot eduskunnassa, jossa aloitin ne 90-luvun alkupuolella? No, silloin ei todellakaan pälkähtänyt päähän, että pyrkisin joskus europarlamenttiin.

Tapasin eläinsuojelujärjestöjen edustajia. He lobbasivat sen puolesta, että REACH:issa eli ehdotetussa EU:n kemikaalidirektii-vissä eläinkokeiden määrä minimoitaisiin. En olekaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että eläinkokeet antavat ihmisen terveyden kannalta epätarkkoja tuloksia. Ihmisen solukosta kehitetyillä soluviljelmillä voidaan saada käyttökelpoisempaa tietoa.

Söin illallista hyvän ystäväni kanssa, jota en ole tavannut vuosiin, ja joka nyt on töissä Pohjoismaisessa ministerineuvostossa Kööpenhaminassa.

Lauantai 9.10.04

Yöllä alkoi tuulla ja lujaa. Haavanlehdet ovat kaikki maassa. Koivunlehdet ovat vielä jäljellä, siis puissa.

Perjantai 8.10.04

Pääsimme illalla saareen. Ihana ruska. Haavoissa on vielä kirkkaankeltaiset lehdet. Tuuli oli sen verran vieno, että tarkenimme syödä illallisen kuistilla.

Torstai 7.10.04

Luin lentokoneessa Ilta-Sanomat. Lehti pottuilee taas Rosalle, tällä kertaa siitä, että Rosa oli valinnut lakialoitteensa lähetekeskustelun päiväksi sen päivän, jona alun perin piti olla hänen oikeudenkäyntinsä. Jutusta ei saa selville, mitä Rosan lakialoite koskee.

Muuan tuttavani, , joka työskentelee media-alalla, tokaisi kerran, että Ilta-Sanomat pottuilee Rosalle, koska tämä ei ole suostunut antamaan lehdelle eksklusiivista haastattelua. Mene ja tiedä.

Jukka tuli Helsinkiin yöksi. Kömpiessään viereeni hän totesi, että "taas ne tekevät sen itse, hupisketsit meinaan."

Arvasin että hän tarkoitti juuri julkistettua Mikko Karan päästökaupparaporttia, jonka mukaan päästökauppa tulisi edullisemmaksi jos tehtäisiin kuudes ydinvoimala.

"Aina pitää nimittää luotettava selvitysmies", minä vastasin. Millähän Mikko Kara kuvittelee, että kuudes ydinvoimala valmistuisi ennen vuotta 2012? Sehän on viimeinen niistä vuosista, joina Kioton sopimuksen mukaiset päästörajat mitataan. Saa nähdä, valmistuuko edes viides siihen mennessä.

Keskiviikko 6.10.04

Verheugen ja Prodi julkistivat parlamentille komission ehdotuksen Turkin jäsenneuvottelujen aloittamisesta. Komission suositus on ehdollinen kyllä. Varsinaisen päätöksen siitä, alkaako EU neuvotella Turkin kanssa tämän liittymisestä, tekee joulukuussa huippukokous, eli siis pääministerit ja presidentit.

Muodoltaan tapahtuma oli "avoin puheenjohtajistokokous". Toisin sanoen varsinaiset osanottajat olivat parlamentin poliittisten ryhmien puheenjohtajat. Me muut mepit saimme olla läsnä kuuntelemassa, ja loppuvaiheessa myös kyselemässä. Iso sali oli tupaten täynnä ja ovella vahdittiin tarkasti, ettei sisään astele muita kuin meppejä.

Prodi luetteli asioita, joissa Turkki on edistynyt merkittävästi. Esimerkiksi kuolemanrangaistus on poistettu. Hän listasi myös niitä asioita, joissa Turkilla on vielä paljon tehtävää. Muun muassa kansalaisyhteiskunnan eli vapaan kansalaistoiminnan kehittäminen on vasta alkutekijöissään. Hän tähdensi myös sitä, että jos neuvottelut aloitetaan, niiden lopputulos ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu. EU:n on muun muassa saatava takeet siitä, ettei kehityksen suuntaa käännetä taaksepäin.

Verheugen totesi, että uudistusten jälkeen Turkin oikeusjärjestelmä vastaa demokraattisen oikeusvaltion vaatimuksia, mutta on eri juttu, miten nämä asiat toteutuvat käytännössä. Mutta toisaalta, jos EU olisi jäsenneuvotteluja aloittaessaan vaatinut kyseiseltä maalta koko EU-lainsäädännön sataprosenttista toteuttamista, neuvotteluja yhdenkään uuden kandidaattimaan kanssa ei olisi aloitettu. Nykyistenkin jäsenmaiden kohdalla on yhtä ja toista katsottu läpi sormien jopa sillä hetkellä, kun ne ovat liittyneet jäseniksi.

Parlamentin konservatiiviryhmän puheenjohtaja, saksalainen Pöttering vastusti puheenvuorossaan kiivaasti jäsenneuvottelujen aloittamista. Hän vetosi ihmisoikeusongelmiin Turkissa ja totesi, että EU muuttaa luonnettaan, jos Turkki liittyy. Puhe oli kuin kumpujen yöstä. Pötteringiä kuunnellessani ajattelin, että on mukavaa olla komission kanssa samalla puolella.

Suurin osa ryhmäpuheenjohtajista kannatti jäsenneuvottelujen aloittamista, sosialistit, liberaalit, vihreät, vasemmisto ja yksi pikkuryhmistä. Pari pikkuryhmää vastusti kiivaasti.

Keskustelussa Verheugen sanoi puhuneensa Turkin kristittyjen kirkkojen edustajien kanssa. Kaikki nämä sanovat olojen parantuneen ja kaikki myös kannattavat jäsenyysneuvottelujen aloittamista, ne ovat paras tapa edesauttaa myönteisen kehityksen jatkamista. Hän totesi myös, että kurdien on saatava täydet kulttuuriset oikeudet, muuten Turkin itäosa ei voi kehittyä.

Keskustelussa kuultiin myös tosi omituisia puheenvuoroja. Turkki on ei-eurooppalainen, koska se ei ole kristitty. Turkkia ei voi ottaa jäseneksi, koska se miehittää osaa Kyproksesta. No, Kyproksen rauhansuunnitelman kylläkin tyssäsivät Kyproksen kreikkalaiset.

Minä olin komission esityksestä tosi iloinen. Minusta se on oikeudenmukainen. Hyvä päivä.

Prodin ja Verheugenin tilaisuuden jälkeen käytävällä tuli vastaan Cem Özdemir, turkkilaissyntyinen vihreä meppi, oikein fuksun tuntuinen nuori mies muuten. Hänkin oli iloinen.

Illalla pidin Brysselin asunnollani pikku tupaantuliaiset lähimpien työtoverien eli Terhin, Ulriikan ja Hannariikan kanssa. Likat toivat minulle tosi nätin orkidean. Mistä olivatkaan arvaneet, että olin suunnitellut hankkia sellaisen?

Tiistai 5.10.04

Kathalijne Buitenweg, nuori vihreä hollantilaismeppi, tuli käytävällä vastaan posket punaisina. Hän kertoi olleensa valiokunnassa Italian komissaariehdokkaan Rocco Buttiglionen kuulemisessa. Buttiglione, josta pitäisi tulla oikeus- ja sisäasioiden komissaari, oli sanonut pitävänsä homoutta syntinä. Hän oli sanonut myös, että hänellä on läheiset yhteydet Vatikaaniin. "Perhe on olemassa sitä varten että naiset voivat saada lapsia ja miehen suojelusta."

Kathalijnen näytti olevan vaikea pysyä nahoissaan. Hän sanoi, että hänen on vaikea uskoa että tuollaista enää nykyaikana ylipäänsä on olemassa. "Ja juuri tuon komissaarin pitäisi valvoa EU:n ihmisoikeusperuskirjan toteuttamista", hän puhisi.

Illalla tapasin ympäristöministeriön EU-attasheat, entisiä työtoverei-tani. Olipa hauska jutella heidän kanssaan!

Aamulla Jukka hiipii ylös kukonlaulun aikaan, hänen pitää lähteä Helsinkiin kokoukseen jo kello kuuden junalla. Vuoroin varhain herätään. Jukka herää aikaisin tänään ja huomenna, minä tiistaina. Onnistun nukahtamaan uudestaan. Nousen myöhään, samoin kuin nuoripari.

Saan viestin ystävältäni Maire Martikaiselta. Hän kutsuu minua kirjastoon, jossa Jaakko Syrjä kohta esitelmöi Väinö Linnasta. Jaakkohan on kirjoittanut Linnasta kirjan, joka tulee painosta vajaan kuukauden kuluttua. Pitäisi tehdä yhtä sun toista, mutta päätän lähteä. Tämä on harvinainen tilaisuus.

Kirjastotalon iso salillinen kuuntelee Jaakkoa hartaasti. Ehkä muutkin kuin minä kokevat, että nyt on käsillä "taiteen tumma hetki". Kukaan muu kirjailija ei ole samalla tavalla muuttanut Suomen kansan omakuvaa kuin Väinö Linna. Jaakko Syrjä on tuntenut Linnan henkilökohtaisesti. Kirjailijana, ystävänä, aikalaisena ja myös itse työläistaustaisena hän pystyy ymmärtämään Linnan elämästä ja kehityksestä enemmän kuin moni muu.

Jaakko puhuu siitä, miten Linna lapsena ja nuorena luki kaiken mitä käsiinsä sai. Oma kirjoittaminen juolahti Linnan mieleen vasta asemasodan aikana, kun muut tekivät puhdetöitä. Hän tarvitsi rahaa tupakkaan ja kotimatkoihin ja keksi että ehkä sitä voisi ansaita kirjoittamallakin.

Ensimmäinen käsikirjoitus hylättiin. Mutta sodan jälkeen Linna alkoi kehittää itseään, lukea maailmankirjallisuuden klassikoita ja filosofeja. Niin hän kehitti kykyään kuvata sitä, miten asiat tapahtuvat ihmisessä. En ole ennen ymmärtänytkään sitä, miten suuri työ Linnan on pitänyt tehdä irtaantuakseen sodanaikaisesta oikeistolais-korkeaviritteisestä isänmaallisuudesta.

Jaakon jälkeen Saara Sarkkinen puhuu veden rajoista kielen ja mielen maisemassa. Saara ottaa esimerkkejä kolmen tamperelaisrunoilijan, Viljo Kajavan, Lauri Viidan ja Kirsi Kunnaksen runoista.

Saara toteaa, että vettä vastaan voi kamppailla tai vedelle voi antautua. Lauri Viidan teksteissä ei antauduta. Sorsatkin panevat hanttiin kosken pyörteitä vastaan eivätkä uppoa. Todellisuudessa Tammerkosken sorsat osaavat väistellä pyörteitä, mutta Viidan teksteissä sorsatkaan eivät väistele. Ihana näkökulma.

Tilaisuuden jälkeen Jaakko ja Kirsi Kunnas kutsuvat Mairen, Saaran ja minut vielä punaviinilasilliselle. Laukontorilla on ollut kalamarkkinat. Kojuja suljetaan jo. Saara käy hakemassa torilta leipää ja paistettuja muikkuja.

Syömme näitä ja juomme punaviiniä Kirsin ja Jaakon olohuoneessa, joka on jo sinällään taide-elämys. Seinillä on tauluja kahdessa-kolmessa kerroksessa. Osa niistä on Kirsin isän, Väinö Kunnaksen, osa muiden tunnettujen tekijöiden. Puhumme kaikenlaisesta maan ja taivaan välillä. Jälkikäteen muistan lähinnä tunnelman, tajunnanvirran, ystävyyden, lämmön.

Muistin väärin Uutisvuodon nauhoitusten kellonajan. Olen paikalla tunnin etuajassa. Tämäkin vielä!

Nauhoituksessa tuntui, että menen kipsiin, kun kamera käy. Tervo ja Taberman pottuilevat seksitutkimuksesta oikein olan takaa. "Vihreä pettää aina." Minua naurattaa oikeasti. Mielessäni pyörii edellisiltainen lammashuuli, mutta en tohdi käyttää sitä.

Vasta nauhoituksen päätyttyä keksin, mitä olisin voinut heittää selitykseksi siihen, että vihreiden kannattajien keskuudessa pienempi prosentti on tyytyväisiä seksielämäänsä kuin muissa puolueissa. "Me kun emme tiedä, haluammeko olla naisen vai miehen kanssa." No, myöhäistä mikä myöhäistä.

Lounastan yhdessä Pekka Haaviston kanssa. Juttelemme Euroopan vihreästä puolueesta, jonka puheenjohtaja Pekka on, ja sen yhteistyöstä europarlamenttiryhmän kanssa. Onpa kiva nähdä Pekkaa pitkästä aikaa! Hän matkustaa pitkin maailmaa YK:n ympäristöjärjestön UNEP:in tehtävissä.

Tampereella on vielä vihreiden kunnallisvaalitilaisuus. Siellä esiintyy lisäkseni Ode Soininvaara. Paikalla on mukavasti väkeä. Muuan vihreiden toiminnassa kauan ollut ihminen tuo antaa minulle tsemppilahjaksi tuulihattuja. Suloinen ele, mutta tuulihatut kuuluvat niihin eväisiin, joista selkäkipuni yltyy.

Eurovaalien tukiryhmässäni ollut nainen antaa minulle korttipakan, Setan julkaiseman "Ei niin hullunkuriset perheet". L

ähdemme Jukan kanssa vielä illaksi mökille Kuhmoisiin. Mökin pihalla tuoksuu syksy. Sytyttelen tulta puuhellaan. Päätän, etten pane tulta leivinuuniin, koska joudumme palaamaan takaisin jo seuraavana päivänä. Sen sijaan sytytän tulen takkaan.

Jukka lämmittää saunan. Sauna, vihdat, kylmä järvi, ihanaa! Järveltä näkyy kuu, joka on jo alkanut vähetä. Sänky on viileä, mutta Jukan kylki on lämmin. Ikkunasta näkyy koivunlatvoja ja yötaivas.

Hanuristin soitin näyttää antiikkiselta, mutta soi hyvin. Hyväntuulisia ihmisiä kulkee ohi kaikkiin suuntiin. Tunnelma on kuin sadan vuoden takaisen Pariisin puistoravintoloita kuvaavissa tauluissa tai elokuvissa. Juomme kahvit. Sitten päätämme syödä lounaankin samassa paikassa. Olen viikonloppua Brysselissä varmaan ensi kertaa elämässäni. Syynä on vierasryhmä, joka on tullut tutustumaan Euroopan parlamenttiin. Perjantaina ja lauantaina on ollut asiaohjelmaa, sunnuntai on vapaata. Nyt olemme kirpputorilla. Onneksi sää on parantunut sunnuntaita kohti.

On varmaankin seitsemän vuotta siitä, kun viimeksi olen ehtinyt käppäillä pitkin Brysselin katuja. Luultavasti on yhtä monta vuotta siitä, kun viimeksi olen käynyt Grand Placella. Vuosina 1999-2002 lensin Brysseliin lähes piirtein viikoittain, mutta ne päivät olivat aina tiukkaan täynnä ministerikokouksia ja kiitämistä autolla paikasta toiseen. Myös mepin elämä kuluu enimmäkseen Europarlamentin rakennuskompleksissa ja sen lähikortteleissa. Tuntuu vaihteeksi mukavalta olla vapaalla kaupungissa.

Saatoin vierasryhmän lentokentälle. Marcel, jonka suomalainen vaimo oli vieraiden joukossa, kyyti minut takaisin kaupunkiin. Marcel on kulttuurihistorioitsija. Hän esitteli meille edellispäivänä kuninkaanlinnan lähellä maan alla tehtyjä kaivauksia 1300-1600-lukujen Brysselistä. Kerron itsekin kerran olleeni vapaaehtoistyövoimana Hämeenlinnan Varikkoniemen muinaiskaupungin kaivauksilla.

Marcel sanoo, että häneen teki aikoinaan suurimman vaikutuksen tajuta se, miten mahtavia ja laajalla alueella vaikutusvaltaisia kulttuureja on hävinnyt kokonaan. Sanon itsekin joskus miettiväni sitä, mitä tulevaisuuden arkeologit löytävät meistä, ja miten he löytämäänsä tulkitsevat. Jos nyt sitten löytävät mitään. Länsimais-teollisen kulttuurin tärkeimmät kaupungithan ovat merenrannoilla. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu voi hävittää ne muutamassa sadassa vuodessa. Mahtavatkohan tulevat arkeologit osata kaivaa meren pohjamutia?

Avustajani Ulriikka pyytää käymään asunnossaan, joka on minun asuntoni yläkerrassa. Hänellä on yllätys. Lattialla istuu vuokraisännän vauva. Ulriikka haluaa käydä suihkussa eikä ole varma, voiko vauvaa jättää yksin lattialle siksi aikaa. Istun lattialle. Kahdeksankuukautinen poika katsella killittelee minua poskettoman suurilla silmillään. Kun Ulriikka palaa suihkusta, tajuan tilaisuuteni tulleen. Ikeasta hankkimani sänkylaverin naulaaminen on vielä kesken. Tämän parempaa hetkeä vasaroimiseen ei tule. Kellonaika on vielä kohtuullinen. Vauva on yläkerrassa. Siitä päätellen alakerran vuokraisäntäpariskunta on myös poissa.

Huhkin naulojen ja lautojen kanssa ja saan kuin saankin laverin valmiiksi. Nyt asunnossa on valmiina kaikki varsinaisesti tarpeellinen. Olen tyytyväinen. Minulla on pöytäkin. Vielä pari päivää sitten söin aamiaiset istuen joogamatolla lattialla. Joogaan pitemmän kaavan mukaan.

Sitten tartun kirjaan, joka sattuu olemaan mukanani, Hillary Clintonin "Living History". Tuntuu mukavalta. Pidän tästä asunnosta. Tavaraa on niukasti. Ei televisiota, ei radiota, ei lehtiä. Makuuhuoneen ikkunaan ei tarvitse vetää verhoa yöksi. Sisäpihalla ei ole häiritseviä lamppuja ja vastapäisten talojen ikkunat ovat sen verran kaukana, ettei niistä näe tänne, ellei sitten käytä kiikaria. Sisäpihalla kasvaa isoja puita. Lähin on tuija, jota katsellessa tulee sellainen olo, kuin olisi etelämpänä, lähellä Välimerta.

Pääosa Europarlamentin työstä tehdään Brysselissä, mutta kerran kuussa parlamentti kokoontuu viikon täysistuntoon Strasbourgiin Ranskaan.

Kerran kuussa siis tuhansien ihmisten porukka matkustaa Brysselistä viikoksi Strasbourgiin, parlamentin virkamiesten ja poliittisten ryhmien työntekijöiden lisäksi myös vinha joukko lobbareita. Bisneslobbarit lentävät, ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöjä edustavat köröttävät junalla. Papereita rahdataan tonnikaupalla.

Tämä epämukavuus on sovittu aikojen alussa eikä asiaa voida muuttaa kuin jäsenmaiden yksimielisellä päätöksellä. Ranska ei suostu ja asia on sillä sipuli.

Ranska kustansi parlamentille kalliin uudisrakennuksen pari vuotta sitten. Siellä on paljon upeita ja veistoksellisia tiloja. Mutta käytännöllisyys on niin ja näin. Keskellä kulkee kanjoni, jossa roikkuu koko talon korkuisia köynnöskasveja ja johon tulee valoa joka suunnalta, myös ylhäältä. Kaunista. Mutta eri kerroksissa sillat kanjonin poikki ovat eri kohdissa. Kun pitäisi kiirehtiä palaverista toiseen, reitti on hankala löytää. Toisaalta porraskäytävät ovat kolkkoja kuin tehtaissa tai voimalaitoksissa.

Tällä viikolla parlamentti muun muassa keskusteli Beslanin koulukaappauksesta ministerineuvoston ja komission kanssa ja otti kantaa Irakin tilanteeseen sekä Turkin edustalla uponneeseen espanjalaiseen ongelmajätelaivaan, joka molempien maiden viranomaisten monivuotisen vitkuttelun takia lopulta upposi Välimereen myrkyllisine lasteineen.

Päiväkirja 2004