"Vaaralliset kemikaalit vaanivat sohvassasi"

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, jokapäiväisissä kulutustavaroissa voi piillä vaarallisia kemikaaleja ja aineita, joiden vaikutuksia meihin ei ole tutkittu. Kuka osaa varoa vaaraa esimerkiksi vaatteissa, pesuaineissa, hammastahnassa, parfyymeissä, huonekaluissa ja lasten leluissa?

Meistä jokaisen veressä on kymmeniä teollisia kemikaaleja. Niitä imeytyy ihomme läpi pesuaineista ja meikeistä. Vedämme keuhkoihimme kemikaaleja, joita on irronnut tekstiileistä, papereista, muoviesineistä, koneista ja huonekaluista. Ruokaan kemikaaleja voi imeytyä vaikkapa pakkauksista. Vauvan veressä voi olla palonestoaineita monta kertaa enemmän kuin vanhemmilla.
Uutisia kemikaaliriskeistä sataa tiuhaan.

Syyskuun lopulla kanadalainen tutkimus kertoi, että fluoritelomerialkoholit eli ftoh-yhdisteet saattavat olla yhtä vaarallisia kuin surullisenkuuluisa myrkky ddt. Ftoh-yhdisteillä kyllästetään tekstiileitä ja jopa hampurilaisten ja mikropopcornien käärepapereita.

Alkukesästä julkaistiin amerikkalainen tutkimus, jonka mukaan vastasyntyneillä poikavauvoilla on sitä enemmän poikkeuksellisen pieniä peniksiä ja muita sukupuolielinten epänormaaliuksia, mitä enemmän äidin virtsasta löytyy ftalaatteja. Miesten sperman laatu on heikennyt vuosikymmeniä. Tutkijat ovat huomanneet, että myös sperman siittiökato on sitä pahempi, mitä enemmän miehen virtsassa on ftalaatteja.

Ftalaattien tiedetään häiritsevän hormonitoimintaa. Niitä käytetään muovin pehmentämiseen. Muovituoli tai lattiamatto voi olla pehmennetty ftalaateilla. Vasta äskettäin päätettiin kieltää nämä yhdisteet pikkulasten leluissa.

Kesällä julkaistiin myös tutkimus, jossa todettiin bpa- eli bisfenoliyhdisteiden saattavan lisätä rintasyövän riskiä. Niitä pannaan polykarbonaattimuoveihin, joita käytetään esimerkiksi ruokapakkauksissa.

Hormonien tiedetään vaikuttavan rintasyövän syntyyn. Monet kudoksistamme löytyvät teolliset kemikaalit ovat niin sanottuja hormonihäiritsijöitä ja matkivat elimistössä naishormoni estrogeenia. Rintasyöpä yleistyy kovaa vauhtia, samoin kives- ja eturauhassyövät.

Suomen työterveyslaitoksen viime syksynä julkaiseman tutkimuksen mukaan kampaajilla on kasvaimia kolme kertaa useammin kuin työssäkäyvillä naisilla keskimäärin. Tänä syksynä julkaistiin ruotsalainen tutkimus, jonka mukaan kampaajille syntyy keskimääräistä pienempiä vauvoja.

Pfc-yhdisteiden, perfluorokemikaalien, määrä on kasvanut 1970-luvulta asti Itämeressä, ja tietenkin myös Itämeren kaloissa ja hylkeissä. Noiden hyvin pysyvien yhdisteiden epäillään häiritsevän lisääntymishormonejamme. Pfc-yhdisteistä tehdään teflonpinnoitteita ja niitä käytetään kyllästys- ja emugointiaineina tekstiileissä, ruokapakkauksissa – ja jopa sampoossa ja hammastahnassa.

Eikö aineita, joiden kanssa kuka tahansa joutuu tekemisiin, tosiaankaan ole testattu ja turvallisiksi havaittu?
Ikävä kyllä ei.

EU:n kemikaalilainsäädäntö sanoo, että vuonna 1981 markkinoilla olleiden kemikaalien myyntiä saa jatkaa, uudemmat on testattava. Lakia säädettäessä uskottiin, että teollisuus testaa "vanhat" kemikaalit vapaaehtoisesti. Näin ei ole käynyt.

"Vanhoista" esimerkiksi vain noin joka kymmenennen aineen syöpävaarallisuus on testattu – ja vain joka viidennen kemikaalin vaikutus lisääntymiskykyymme. Alle kolmanneksesta tiedetään, muuttaako aine perimää.

EU:n komissio on tehnyt ehdotuksen uudeksi kemikaalilainsäädännöksi. Kun se on hyväksytty, Suomi saa kauan kaivatun EU-virastonsa, kemikaaliviraston.

Reach-nimellä tunnetun ehdotuksen perusajatus on se, että ne 30 000 kemikaalia, joita myydään yli tonni vuodessa, tulee testata ja rekisteröidä. Vaarallisten, esimerkiksi syöpää aiheuttavien aineiden käyttö muuttuu luvanvaraiseksi.

Kemian teollisuus lobbaa apinan raivolla vesittääkseen uudistuksen. Minäkin olen saanut kymmeniä, ellen satoja kutsuja aamiaisille, lounaille, illallisille kuulemaan kemian teollisuuden sanomaa. Brittilehti Guardianin mukaan kampanjaan palaa rahaa miljoonia euroja.

Kemian teollisuus markkinoi omaa malliaan iskusanalla "riskiin perustuva priorisointi". Ehdotus on nurinkurinen ja tarkoittaa selkokielellä, että kemikaaliviraston pitäisi ensin järjestää kemikaalit vaarallisuusjärjestykseen ja vain vaarallisimmat testattaisiin.

Mutta jos aineesta ei ole tietoja, miten sen vaarallisuutta voisi arvioida? Pidän kemian teollisuuden toimintaa yhtä vastuuttomana kuin tupakkateollisuuden kampanjaa tupakkalainsäädännön tiukennuksia vastaan.

Teollisuus väittää Reach-ehdotusta myös järjettömän kalliiksi. EU:n komission mukaan testaus- ja rekisteröintiruljanssi maksaisi noin 2,5 miljardia euroa ja epäsuorat kustannukset toisen mokoman, siis noin viisi miljardia 11 vuoden mittaisen sisäänajokauden aikana.
Onhan se iso raha, mutta vuotta kohden kuitenkin vain prosentin kymmenesosa kemian teollisuuden liikevaihdosta ja alle kolme prosenttia alan tutkimusbudjetista. Syöpien, allergioiden, astman ynnä muiden sairauksien vähenemisestä saatavan hyödyn komissio arvioi vähintään 50 miljardin euron arvoiseksi.

Kemian teollisuuden likainen kampanja on saanut Euroopan parlamentissa ikävän paljon vastakaikua. Parlamentin teollisuus- ja sisämarkkinavaliokunnat esittävät, että valtaosasta aineita firmojen pitäisi toimittaa vain pöytälaatikoissaan jo valmiina olevat tiedot, kemikaalivirasto saisi vaatia lisätietoja vain osoitettuaan riskin.

Varsinaisen päätösehdotuksen Euroopan parlamentin täysistunnolle on tehnyt ympäristövaliokunta. Se päätti lokakuun alussa tukea mallia, joka takaisi, että kaikki kuluttajatuotteissa käytettävät kemikaalit testattaisiin. Valiokunnan ehdotus on hyvin lähellä sekä Suomen hallituksen linjaa että EU:n puheenjohtajamaan Britannian tekemää kompromissiehdotusta. Parlamentin täysistunto äänestää marraskuun puolivälissä.

Ihmettelen, miksi teollisuuden yleiset etujärjestöt antavat kemian teollisuuden sanella linjansa. Joka kolmas ammattitauti on kemikaalien aiheuttama. Euroopassa arvioidaan vuosittain noin 30 000 ihmisen kuolevan työpaikan kemikaalien aiheuttamiin syöpiin. Euroopan ammattiliittojen kattojärjestön Etucin teettämä tutkimus arvioi, että pelkästään kemikaalien aiheuttamien ihottumien, allergioiden ja astmojen vähenemisestä saadaan Reachin myötä 10 vuodessa hyöty, joka ylittää kemikaalien testaamisen hinnan.

Monet kemikaalien jatkokäyttäjäyritykset puhuvat toki uudistuksen puolesta. Mutta esimerkiksi Euroopan paperiteollisuuden järjestö Cepi mustamaalaa Reach-ehdotusta levittäen täysin perätöntä väitettä, että paperitehtaat joutuisivat joka päivä analysoimaan tuottamansa paperin sisältämän sellukuidun "molekyylitasolla". Luulisi paperiteollisuuden haluavan varmistaa, että papereihin lisättävät kemikaalit ovat turvallisia kuluttajille.

Reacia vastustetaan myös pienyritysten nimissä. Mitä tästä ajattelevat ne kampaajat, jotka ovat joutuneet vaihtamaan ammattia allergisoiduttuaan kampaamokemikaaleille?
Erikoista on myös se, että suomalaisista ammattiliitoista ainoa, joka on aktiivisesti puhunut Reach-ehdotuksen puolesta, ei suinkaan ole haalariduunarien sak vaan valkokaulusväen Akava.