Tämän päivän täysistunnossa oli pitkä lista isoja asioita. Johdollani neuvoteltu lakiteksti laittoman puutavaran myyntikiellosta hyväksyttiin äänin 644-25. EU on nyt siis kieltänyt laittomasti hakatun puun ja siitä tehtyjen tuotteiden myynnin. Tämä oli kyseisen lain viimeinen ja lopullinen käsittely. Ministerineuvosto on jo hyväksynyt tekstin.

Vastaavanlainen melkein kaikkien tukema kompromissi oli neuvoteltu teollisuuden päästöjä koskevasta IPPC-direktiivistä (integrated pollution prevention cotrol). Se koskee teollisuuden muita päästöjä, paitsi hiilidioksidia.

Uuselintarvikkeita, EU-slangilla novel foodia koskevasta laista ei ollut syntynyt sopua ministerineuvoston kanssa. Tämän äänestyksen jälkeen seuraa siis vielä yksi neuvottelukierros ministerineuvoston kanssa, eli niin sanottu sovittelu. Täysistunto kannatti melkein kaikkia niitä asioita kuin ympäristö- ja kansanterveysvaliokuntakin. Parlamentti siis haluaa kieltää kloonattujen eläinten ja niiden jälkeläisten kasvattamisen ruoaksi. Perustelu on eläinsuojelu, tarkemmin sanottuna kloonauksen eläimille aiheuttama kärsimys. Parlamentti haluaa myös tuumaustauon nanomateriaalien lisäämiselle ruokaan, kunnes on ehditty kehittää nykyistä paremmat riskinarviointimenetelmät. Asia, jonka hävisimme, on geenimuunnellulla rehulla ruokittujen eläinten tuotteiden merkitseminen. EU ei siis tulevaisuudessakaan vaadi merkitsemään lihaa, maitoa ja munia, jotka ovat peräisin geenimuunnellulla rehulla ruokituista eläimistä. Tämä on tappio kuluttajien tiedonsaannille ja valinnanvapaudelle.

Istunto käsitteli myös pitkän rimpsun finanssimarkkinoiden säätelyyn liittyviä lakiehdotuksia. Niiden viimeinen äänestys kuitenkin lykättiin. En ole seurannut asiaa tarkemmin, mutta ymmärrän lykkäyksen johtuvan neuvotteluista komission ja ministerineuvoston kanssa.

Islannin jäsenyyttä koskevassa päätöslauselmassa vihreät saivat enemmistön tuen sille, että Islannin tulisi luopua valaiden pyynnistä. Voitimme äänestyksen 323-272. Tämä oli iloinen uutinen, olimme varautuneet häviöön, koska suurin ryhmä EPP vastusti, samoin iso osa liberaaleja. EPP:ssäkin oli kuitenkin sen verran toisinajattelijoita, että enemmistö kannatti tätä. Voi hyvin olla, että valaista tulee Islannin jäsenyysneuvottelujen kiperin asia.

Poimintoja maailman uutisista:

Ranskan Flamanvillessä rakenteilla oleva ydinvoimala viivästyy. Alun perin luvattu valmistumisvuosi on 2012, nyt se on 2014. Sen reaktorin on tarkoitus olla samaa tyyppiä kuin Olkiluoto kolmosessa, Areva-firman EPR (European Pressurized Reactor). Saa nähdä, alkaako Flamanvillessäkin päteä sama sääntö kuin Olkiluodossa: työmaa myöhästyy vuoden vuodessa. Heidi kutsuu tätä "Hassin laskukaavaksi". Le Figaro-lehden mukaan jotkut asiantuntijat ovat alkaneet kyseenalaistaa koko reaktorin suunnittelua. Heidän mukaansa "kärsii Concorde-syndroomasta: moottori olisi kieltämättä tehokas, mutta hyvin vaikea koota, ylihintainen ja mahdoton myydä".

Uusiutuvan energian saralta taas uutisoidaan, että maailman ensimmäinen aurinkolentokone teki koelentonsa Sveitsissä. Kone lähti liikkeelle aamulla, keräsi paneeleihinsa aurinkoenergiaa päivän ja tavoitteena oli lentää varastoidulla sähköllä yön yli. Kone näyttää suunnilleen suurennetulta päiväkorennolta, valtavan pitkät ohuet siivet ja ohut "ruumis".

Kaiken kaikkiaan 62 % viime vuonna EU:ssa käynnistetystä uudesta sähköntuotantokapasiteetista oli uusiutuvaa energiaa.

Öljyteollisuutta sivuaa uutinen Syncrude-yhtiön, Kanadan suurimman öljyhiekkaöljyn tuottajan toteamisesta syylliseksi 1600 hanhen kuolemaan. Hanhet laskeutuivat myrkyllisen jätteen altaaseen Albertassa vuonna 2008. Tämä on yksi esimerkki siitä, mihin öljyriippuvuus johtaa. Jos sitä yritetään väkisin jatkaa, vaikka perinteinen "helppo öljy" hupenee, öljyä joudutaan tiristämään yhä hankalammista paikoista (kuten syvältä merenpohjasta Meksikonlahdelta) tai muuten hankalammin, esimerkiksi öljyhiekasta. EU:ssahan joukko meppejä, joukossa myös minä, olemme juuri kirjoittaneet ilmastokomissaari Hedegaardille siitä, että valmisteilla olevat polttoaineen laatuvaatimukset eivät saisi ummistaa silmiään öljyhiekkaöljyn ongelmilta.

G20, eli 20 johtavan maan päämiesten konklaavi, on hyväksynyt kehotuksen lopettaa fossiilisten polttoaineiden tukiaiset. Toivotaan tosiaan, että tähän joukkoon kuuluvat Saksa, Kiina ja Intia tekevät sen. Ympäristöjärjestöt sanovat tekstiä vesitetyksi versioksi verrattuna siihen, mitä G20-huippukokous lupasi viime syyskuussa. Muutamaa päivää ennen Kanadassa pidettävää G20-huippukokousta julkistettu uutinen kertoo EU-komission kaavailevan pidennystä kivihiilen tukiaisille, vuoteen 2023 asti. No jopa on johdonmukaista. Uutinen kertoo, että tämä olisi jo seitsemäs kerta kun kivihiilen tukiaisten lopettamista lykätään. Kivihiiliala ei takuulla suosiolla luovu tukiaisistaan ikinä, ihan samoin kuin Suomen Vapo ei ikinä luovu ajamasta turvetta uusiutuvaksi energiaksi.

Hollannin hallituksen asettama tutkimuskomitea on käynyt läpi ilmaston tutkimusta kokoavan IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) neljännen raportin ja todennut sen johtopäätökset perustelluiksi. Vuonna 2007 ilmestyneen raportin keskeinen johtopäätöshän on, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on todistettu. Tai tutkijoiden kielellä "erittäin todennäköistä". 3000-sivuisesta raportista löydetty muutama virhe kuten kuuluisat kömmät Himalajan jäätiköiden sulamisesta ja Hollannin tulva-alttiudesta eivät horjuta raportin keskeisiä johtopäätöksiä.

Myös yhdysvaltalainen ilmaston tutkija Michael Mann on selvitysten jälkeen vapautettu tutkimustulosten väärennyssyytteistä. Tämä uutinen julkaistiin 1.7.10. Tutkimuksen teki Pennsylvanian valtionyliopisto ja se kesti neljä kuukautta. Michael Mann on "lätkämailan isä". Tutkimuskomitea arvosteli Mannia vain siitä, että tämä oli jakanut eteenpäin muiden tutkijoiden julkaisemattomia tuloksia ilman näiden lupaa. Mann on joutunut valtavan parjauskampan kohteeksi sen jälkeen kun "climategate"-sähköpostit julkaistiin viime loppuvuodesta. Toinen arvostelun keskiössä ollut tutkija, professori Phil Jones East Anglian yliopistosta, on myös todettu syyttömäksi tutkimustulosten vääristelyyn, vaikka joissakin hänen sähköposteistaan käytetään niin sanotusti "värikästä kieltä". Tähän tulokseen tuli Britannian parlamentin valiokunnan asettama selvitysryhmä. Jonesia on kuitenkin arvosteltu siitä, että hän on yrittänyt estää tiettyjen mittaustulosten luovuttamisen tutkijapiirinsä ulkopuolisille. Kaksi muutakin selvitysryhmää on penkonut East Anglian yliopiston ilmastotutkimusta. Viimeisen raportin julkaisi tänään Sir Muir Russell. Myös se vapauttaa yliopiston ilmastotutkijat syytöksistä. Aikaisemmin Britannian Shellin entinen pääjohtaja ja geologi Lordi Oxburgh julkaisi selvityksen, jonka mukaan "näyttöä tahallisista tieteellisistä väärinkäytöksistä ei löytynyt". "Pikemminkin löysimme pienen ryhmän omistautuneita joskin hiukan huonosti organisoituneita tutkijoita, jotka eivät olleet varautuneet olemaan julkisen huomion kohteena. Kuten monissa muissakin pienissä tutkijaryhmissä, heidän keskinäiset menettelytapansa olivat jokseenkin epämuodollisia." Kuitenkin myös lordi Oxburghin ryhmä totesi, että kysymys tutkimuksen lähdeaineiston julkisuudesta on ratkaisematta. Ryhmä arvosteli sitä, ettei CRU:n (Phil Jonesin johtama ilmastontutkimuslaitos) tutkimuksia tehty yhteistyössä tilastotieteen ammattilaisten kanssa. Selvitysryhmä kuitenkin katsoi, että päätös raakadatan luovuttamisesta muille osapuolille kuuluu sille, joka on datan koonnut.

Guardian kertoo tällä viikolla ilmaston tutkijoista, jotka ovat joutuneet vihasähköpostikampanjoiden kohteeksi, erityisesti USA:ssa. Heitä on haukuttu muun muassa ilmastonatseiksi ja he ovat saaneet jopa tappouhkauksia. Niitä on tullut ennenkin, mutta määrä on kasvanut "climategaten" jälkeen. Britanniassa ongelma on lievempi, mutta Phil Jones kertoo saaneensa pari tappouhkausta viikossa.

USA:ssa professori Stephen Schneider, kalifornialaisen Stanfordin yliopiston ilmastotutkija, on satoja uhkaavia sähköposteja viime marraskuun jälkeen. Erityisen tiuhasti niitä tuli Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen, mutta tahti on taas tihentynyt, kun hän oli yhtenä tekijänä raportissa, jonka mukaan 97-99 % ilmaston tutkijoista piti ihmisen aiheuttamaa toteennäytettynä. Saman raportin mukaan muuten näiden 97-99 %:n tieteellinen pätevyys on parempi kuin niin sanottujen ilmastoskeptikoiden. Schneiderin nimi on muun muassa ollut uusnatsien nettisivujen tappolistalla.

Yksi hyvä puoli "climategaten" seurauksissa on se, että tutkimusten lähdeaineiston julkisuuden säännöt selvitetään, jotta kukaan ei voisi omia itselleen ja kavereilleen mittaustuloksia, jotka kuuluvat yhteiseen käyttöön. Toinen hyvä puoli on se, että IPCC lisää niiden tutkijoiden määrää, jotka tarkastavat raporttien sisällön. IPCC suunnittelee jopa sitä, että joillekin tutkijoille maksettaisiin palkkaa tästä työstä. Tähän mennessähän kaikki IPCC:n eteen tehty työ on ollut palkatonta. Tutkijat ovat tehneet sitä varsinaisen leipätyönsä ohella.

Ja tämän uutiskoosteen viimeinen ilmastouutinen: Climate Interactive Scoreboard http://climateinteractive.org/scoreboard Se vahtii maailman maiden päästötavoitteita ja niiden toteutumista, laskee maailman olevan menossa kohti 4 asteen lämpenemistä vuoteen 2100. Keväällähän saksalainen Potsdam-instituutti päätyi 3,5 asteen lämpenemiseen. Kumpi vaan, seurauksena on todennäköisesti Grönlannin sulaminen suurimmalta osaltaan, joka nostaisi merenpintaa jopa 7 metriä, ja lisäksi monien alueiden ruoantuotantokyky heikkenisi dramaattisesti. 

Vielä yksi uutinen, vihreän ryhmän sähköpostilistalla lähti iltapäivällä kiertämään tällainen tieto, Heidi ja Indrek Tarand on nimitetty vuoden valaiksi, koska he kampanjoivat parlamentissa aktiivisesti sen puolesta, että Islantia vaadittaisiin lopettamaan valaiden pyynti.

Tänään parlamentin täysistunnossa keskusteltiin viimeisenä asiana - eli noin yhdestätoista varttia vaille puoleen yöhön puutavaran ja puutuotteiden myyjien velvollisuuksia koskevasta lakiehdotuksesta. Neuvottelujen vetovastuu on ollut minulla sen jälkeen kun alkuperäinen raportööri Caroline Lucas valittiin Britannian parlamenttiin. Uusi laki kieltää myymästä laittomasti hakattua puuta ja siitä tehtyjä tuotteita EU-maissa.

Illalla nähtiin mikä maailmassa on tärkeintä. Jalkapallo, ainakin se näytti kiinnostavan eniten suurinta osaa vihreästä ryhmästä. Ryhmäkokousta, joka normaalisti on seitsemästä yhdeksään, oli aiennettu puoli tuntia, jotta puoli yhdeksältä voitiin rullata esiin isot valkokankaat ja katsella Hollanti-Uruguay ottelua. Lähdin ryhmähuoneesta melkein saman tien, mutta oli aika hauska katsoa, kun varsinkin miespuoliset kollegat asettuivat "katsomoon" olut- tai limsapullot kourassaan.

Päivästä aika iso osa kului Meksikon matkan jälkitunnelmissa. Sain muun muassa koosteen Meksikon lehtien uutisoinnista. Hämmästyksekseni moni meksikolaislehti on lauantaina kertonut maassa vierailevien meppien myöhentäneen Oaxacan matkaansa. Tämä selittää, miksi myös Jyrin äiti oli saanut sähköpostin, että käyntimme Oaxacassa oli peruttu. Tosiasiassahan kävimme siellä perjantaina. Virheelliset uutiset johtuivat siitä, että Meksikon liittohallitus oli perjantaina julkaissut tiedotteen jossa kertoi meidän vierailevan Meksikossa. Tiedotteessa kerrottiin liittohallituksen pyytäneen meitä myöhentämään Oaxacan matkaamme osavaltiovaalien takia. Lehdet olivat ymmärtäneet, että lykkäsimme matkaa, niiden mieleen ei tullut, etteivät Euroopan parlamentin jäsenet eivät peruisi matkaansa vaikka Oaxacan kuvernööri kieltäytyisi näitä tapaamasta. Hallituksen tiedotteen tarkoitus lienee ollut tehdä tiettäväksi, että menomme Oaxacaan ei ollut heidän ideansa, jotta Oaxacassa valtaa pitävä PRI-puolue ei voisi kritisoida liittovaltion hallituspuoluetta yrityksestä meidän välityksellämme yrittää manipuloida Oaxacan vaaleja. Kisa Oaxacan kuvernööriehdokkaiden välillähän oli hyvin tiukka.

Kaikkea sitä näkee. Lauantaina ja sunnuntaina antamiimme haastatteluihin perustuvat artikkelit Meksikon lehdissä olivat asiallisia.

Kopioin tähän istuntopuheeni laittoman puutavaran kiellosta, siitä asian ydin käy hyvin ilmi.
 
Hyvät kollegat, haluan lämpimästi kiittää alkuperäistä raportööriä, Caroline Lucasia, samoin muiden poliittisten ryhmien neuvottelijoita poikkeuksellisen hyvästä yhteistyöstä. Kiitokset myös Espanjalle, joka veti neuvotteluja ministerineuvoston puolella, ja komissiolle. Sekä komissio että neuvosto muuttivat alkuperäisiä kantojaan merkittävästi niin, että nyt EU sulkee markkinansa laittomasti hakatulta puulta.
 
Tämä kansainvälisesti merkittävä läpimurto ei olisi ollut mahdollinen ilman parlamentin suuren enemmistön tukea. Nyt on sovittu selkeästä laittoman puun kiellosta sille, joka ensimmäisenä tuo EU:ssa markkinoilla puutavaraa tai puutuotteita. Tämän toimijan on oltava selvillä puun alkuperästä. Jälleenmyyjillä on velvollisuus dokumentoida, mistä he ovat ostaneet puun tai puutuotteen ja minne he ovat myyneet sen eteenpäin. Näin tulee mahdolliseksi selvittää vaikkapa huonekalussa käytetyn puun alkuperä.
 
Parlamentti olisi halunnut kiellon koskevan koko myyntiketjua, ei vain ensimmäistä myyjää. Neuvoteltuun lakiin sisältyy kuitenkin myyntiketjun seuraavia portaita ja valvontajärjestöjä koskeva ohje olla toimimatta lain tavoitteita vastaan. Kaikkien osapuolten tulee siis kantaa vastuunsa siitä, että EU:ssa ei ole kaupan laitonta puuta.

Olen pahoillani, että neuvosto ei hyväksynyt tämän asetuksen listaamista ympäristörikosdirektiivin alle. Vetoan voimakkaasti komissioon, jotta se uudistaisi direktiivin mahdollisimman pian kattamaan myös uusimman ympäristölainsäädännön. Laittoman puun kiellon törkeimpiä rikkomisia tulee kohdella rikoksina.

Parlamentin neuvottelijat olivat huolissaan neuvoston lakitekstiin vaatimasta käsitteestä mitättömän pieni riski (negligible risk) artiklaan 5. Selvitimme, millaisissa yhteyksissä tämä käsite esiintyy nykyisessä lainsäädännössä. Se näyttää tarkoittavan riskiä, joka on käytännöllisesti katsoen nolla, esimerkiksi laiessa jotka koskevat geneettisesti muunneltuja mikro-organismeja, BSE:tä eli hullun lehmän tautia, elintarvikehygieniaa, kosmetiikkaa, maatalouden torjunta-aineita, jne.

Parlamentti hyväksyy siis käsitteen negligible risk ymmärtäen sen tarkoittavan riskiä, joka on käytännöllisesti katsoen nolla.
 
Lakiin jääneistä puutteista haluan vielä mainita painotuotteiden jättämisen soveltamisalan ulkopuolelle. Pelkään, että tästä voi tulla kasvava porsaanreikä ja kannuste siirtää kirjojen ja lehtien painamista esimerkiksi Turkkiin ja Kiinaan.
 
Globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä 20 % aiheutuu metsäkadosta, siitä iso osa laittomista hakkuista. Ne tuhoavat myös luonnon monimuotoisuutta. Menetämme laittomien hakkuiden esimerkiksi potentiaalisia lääkkeitä ennen kuin niitä on ehditty edes tutkia.
 
EU on vuosia saarnannut laitonta puuta vastaan, mutta samalla tekopyhästi tarjonnut sille yhden suurimmista markkinoista. Arviolta 20% EU:ssa myydystä puutavarasta on laitonta alkuperää. Juhlapuheista huolimatta EU on siis teoillaan edistänyt maailman luonnonmetsien hävittämistä.

Se, että EU nyt kieltää laittomasti hakatun puutavaran saattamisen markkinoille, on kansainvälisesti merkittävä läpimurto ja erinomainen esimerkki siitä, miten EU pystyy omilla teoillaan olemaan osa globaalin ongelman ratkaisua. Tällä lainsäädännöllä tuemme kaikkia niitä maailman maita, jotka haluavat panna laittomat hakkuut kuriin omalla alueellaan.

Tänään iltapäivällä palasimme Eurooppaan, Amsterdamista jatkoimme suoraan Strasbourgiin EU-parlamentin täysistuntoon. Tuntui mukavalta päästä takaisin kotimantereelle. Amsterdamissa kuulimme, että alustavien ovensuukyselyjen mukaan Oaxacassa opposition edustaja olisi voittamassa eiliset vaalit. Se olisi tosi tervetullut uutinen. Nyt voin sen jo sanoa, kun vaalit ovat ohi. Meksikossa yritimme Skan kanssa olla hyvin huolellisia, ettemme sanoisi mitään, mikä ruokkisi syytöksiä vaaleihin vaikuttamisyrityksistä.

Oaxacassa ei enää ole kysymys poliittisista ideologioista. Vallan vaihtuminen ei tietenkään takaa sitä, että meno paranee. Mutta jos yli 80 vuotta vallassa ollut PRI-puolue jatkaisi, mielivaltaisen menon jatkuminen olisi enemmän kuin todennäköistä. Vanhaa vallanpitäjäpuoluetta vastaan ovatkin liittoutuneet melkein kaikki muut puolueet yhdessä.

Lähdimme Oaxacaan aamukoneella 6.30. Meksiko Cityn lentokentällä kuulimme, että taas on yksi San Juan Copalan konfliktiin liittyvä ihminen tapettu. Tämä tapettu oli kuulunut UBISORT-ryhmään, jonka katsotaan olevan lähellä kuvernööriä.

Oaxacassa tapasimme yli viisikymmentä ihmistä, hyökkäyksen kohteeksi joutuneen avustussaattueen eloonjääneitä sekä ihmisoikeus- ja rauhanjärjestöjen edustajia, ja myös ihmisiä San Juan Copalasta. Kaikki tapaamiset olivat erään hotellin kokoushuoneessa. Emme poistuneet sieltä, jotta kukaan ei voisi syyttää meitä vaaleihin sekaantumisesta, mistä meitä oli ehditty varoitella muutamia satoja kertoja. Tämä meni melkein huvittavuuksiin asti. Lounastauolla nimittäin kuulimme, että alakerrassa on iso joukko toimittajia, jonkin aivan toisen tilaisuuden vuoksi, ja kyselevät mepeistä joita seuraavassa kerroksessa kuulemma on. Yksi toimittaja oli odottanut Ska Kelleriltä vessan ovella, kysynyt haastattelua, ja hän oli kieltäytynyt.

Noin aamuyhdeksältä aloitimme haastattelut, ja jatkoimme sitä yli iltaseitsemän. Mukana olleet EU-edustuston ja Suomen lähetystön virkamiehet ihmettelivät, miten jaksoimme. Ska ja minä koimme tapaamiset niin mielenkiintoisiksi, että väsymys lyhyistä öistä ja jetlagista yksinkertaisesti unohtui.

Voi varmaan sanoa, että tapasimme ihmisiä ”yksipuolisesti”.  Mutta se johtui siitä, että Oaxacan kuvernööri oli kieltänyt kaikki virallisen vallan edustajien tapaamiset kanssamme. Tapasimme niitä, jotka halusivat tulla puhumaan kanssamme, kaikkiaan yli viisikymmentä ihmistä.

Kaikki tapaamamme olivat huolissaan väkivallan lisääntymisestä ja pelosta. Monet avustusretkikunnan eloonjääneet kertoivat siitä, että heitä tarkkaillaan ja se tehdään tahallaan niin, että sen huomaa. Heidän mielestään myös hotellin, jonka kokoushuoneessa me sen päivän istuimme, ulkopuolella oli siviilipukuisia poliiseja. Kuulemma ”sen vain oppii tunnistamaan”.

Ihmisoikeusjärjestöjen edustajat puhuivat siitä, että yhteiskunnallinen protesti on kriminalisoitu. Tätä samaa ilmaisua käyttivät myös lauantaina Meksiko Cityssä tapaamamme YK:n ihmisoikeuselimen edustajat.

Yksi esimerkki yhteiskunnallisen protestin kriminalisoinnista on San Juan de Progreson paikkakunta, jonka asukkaat ovat hekin alkuperäisväestöä. Siellä on alkuperäisväestön päiden yli annettu kulta- ja hopeakaivoksen perustamislupa kanadalais-meksikolaiselle yhtiölle. Joitakin päiviä sitten kylän pormestari Venacio Oscar Martinez Rivera ammuttiin. Tästä vangittiin pikapikaa kylän pappi, isä Martin ja yhdeksän muuta miestä, jotka kuuluivat kaivosta vastaan protestoijiin. Myös pappi on tukenut kaivosta vastustavia kyläläisiä. Hänet ensin siepattiin ja hakattiin, ja vähän myöhemmin pidätettiin hänen ollessaan matkalla pitämään messua. Vähän aikaa pidätettyinä oli myös neljä muuta miestä. Noiden neljän ja edellä mainitun yhdeksän käsistä testattiin ampuma-aseen käsittelyn jäljet. Yhdeksän kaivosvastustajan ryhmästä kukaan ei ollut ampunut aseella. Silti he ovat edelleen telkien takana. Neljän muun ryhmästä yksi oli ampunut aseella. Silti tämä ryhmä päästettiin vapaaksi.

Ilmeisesti kuitenkin ihmisoikeustilanne on kaikkein kamalin juuri San Juan Copalan kylässä, joka on ollut marraskuusta alkaen aseistetun UBISORT-ryhmän piirittämänä. Juuri sinne pyrki se avustusretkikunta 27.4., jota ammuttiin ja jossa Jyri Jaakkola ja Bety Cariño kuolivat.

Jyrin ja Betyn murhan tutkinnasta haastattelumme toivat esille kaksi sellaista pointtia, jotka voi kertoa julkisesti. Ensimmäinen on se, että rikospaikkaa oli ehditty muuttaa ennen kuin poliisit tulivat sinne yli vuorokautta myöhemmin. Jyri ja Bety oli ammuttu ensimmäiseen autoon. Kun poliisit tulivat, se oli siirretty letkan viimeiseksi. Ammusten hylsyjä löytyi eri puolilta autoa kuin mistä autoja oli oikeasti ammuttu.

Tapaamamme asiantuntijat selittivät, että rikostutkinta ei voi edetä niin kauan kuin osavaltiopoliisin kirjaamat havainnot ovat ristiriidassa silminnäkijöiden kertomusten kanssa. Paikan muuttelun tarkoitus on siis ollut yrittää mitätöidä silminnäkijöiden todistukset. Rikostutkinnan rehellisyyden yksi kriteeri onkin, kumpaa uskotaan, useita eloonjääneitä silminnäkijöitä vai sitä mitä poliisi kirjasi yli vuorokausi hyökkäyksen jälkeen.

Toinen asia on todistajien suojelu. On ilmeistä, että ihmiset pelkäävät. Kukaan ei tiedä, paljonko on sellaista tietoa, jota asianomaiset olisivat valmiit kertomaan, jos ei tarvitsisi pelätä oman turvallisuutensa puolesta. Meksikon liittovaltioviranomaiset kertoivat meille torstaina, että uhreilla, tässä tapauksessa eloonjääneillä, on oikeus suojeluun, mutta kukaan ei ole sitä pyytänyt. Kenellekään tapaamistamme eloonjääneistä ei kuitenkaan ollut kerrottu tätä. Suunnilleen kaikki heistä myös torjuivat ajatuksen Oaxacan poliisin tarjoamasta ”suojelusta”. Aika monet tunsivat suurta epäluuloa myös liittovaltioviranomaisia kohtaan. Edes kaikki eloonjääneet eivät ole suostuneet todistamaan, eikä retkikunnan ulkopuolisista yksikään. Voidaan siis hyvin perustein epäillä, että rikostutkijat voisivat saada enemmän tietoa, elleivät mahdolliset todistajat pelkäisi.

Kaikkein sydämeenkäyvintä oli tavata San Juan Copalan triqui-asukkaiden edustajia. Tapasimme yhden miehen ja useampia naisia. Toivon hartaasti, ettei heidän uskaltautumisensa salareittejä kylästä ulos aiheuta heille itselleen vaaraa.

Naisista kahdella oli ampumahaavoja, onneksi "vain" lihaksissa. Heitä oli ammuttu kylän sisällä heidän astuttuaan kotiovesta ulos. He arvelisivat kuolleensa, elleivät olisi olleet lähellä ovea ja menneensä nopeasti takaisin sisään. Ampujat olivat rinteellä lähellä kylää.

Liittohallituksen edustajat olivat torstaina sanoneet meille sen olevan ”myytti”, että San Juan Copala on ilman sähköä. Kysyimme naisilta. He sanoivat, että joskus sähköä on, joskus ei. Pisin kokonaan sähkötön jakso kesti neljä kuukautta.

Liittohallituksen edustajien mukaan kylässä ei ole varsinaista hätätilaa, muun muassa naiset pääsevät ulos kylästä ostamaan ruokaa. Naiset kuitenkin kertoivat, että jo kotiovesta ulos astuminen on riski. Matkalla naapurikyliin voi joutua siepatuksi ja uhkailluksi. Yksi tapaamistamme oli 14.5. ollut 30 naisen ryhmässä jollain lähipaikkakunnalla, jolla he saivat rahaa valtion köyhyydentorjuntaohjelmasta. Rahalla he ostivat ruokaa. Kaksi heistä siepattiin sillä paikkakunnalla, mutta vapautettiin kun muut 28 protestoivat torilla. Heille luvattiin turvattu kotimatka. 30 naista lähti saattamaan 300 aseistetun poliisin joukko. Mutta naisia ei vietykään San Juan Copalaan vaan Juxtlahuacan kylään. Sieltä ainoa reitti kotiin oli la Sabanan kautta, joka taas on UBISORTin kannattajien kylä. La Sabanassa 15 aseistettua miestä oli vanginnut naisista yhdeksän. Heiltä oli otettu kaikki ruoka ja rahat ja pidetty vankina yön yli.

San Juan Copalan edustajien mukaan piiritystilanteen tausta on tämä. Vuonna 2006 Oaxacassa oli isoja protesteja, jotka jatkuivat pitkään ja jotka lopulta tukahdutettiin verisesti. Tuona vuonna useat San Juan Copalan alueen triqui-paikkakunnat päättivät perustaa yhteisen San Juan Copalan autonomian. Se pärjäsi omin voimin, muun muassa lasten koulunkäynti pystyttiin rahoittamaan. Meille kerrottiin, että alue on erinomaista viljelymaata. Loppuvuodesta 2009 osavaltiovaalien lähestyessä kuvernööri tunsi tarvetta osoittaa olevansa valtias joka puolella. Hän antoi UBISORT-ryhmälle rahaa jonkinlaisen sosiaalisen kehitysohjelman nimissä. Tästä sitten tilanne kiristyi ja muuttui San Juan Copalan piiritykseksi marraskuusta alkaen.

Liittovaltion hallituksen mukaan kyse on ensisijaisesti triqui-ryhmän sisäisestä konfliktista. Kaikesta päätellen taustalla on tätäkin. Mutta kyse on kuitenkin paljon enemmästä. On täysin ilmeistä, että triqui-ryhmistä UBISORTilla on sekä määrältään että laadultaan täysin erilainen aseistus kuin muilla. Jotkut avustussaattueen eloonjääneistä sanovat, että 27.4. saattuetta ammuttiin niin pitkän etäisyyden päästä, että ampujilla täytyy olla myös koulutus.

On ihan uskomatonta, että kylän piiritystilanne voi jatkua kuukausitolkulla. Monet yksityiskohdat kuulemissamme kertomuksissa viittaavat siihen, että UBISORT toimii enemmän tai vähemmän kuvernöörin tuella.

Saksalaiskollegani Ska Keller ja minä saavuimme Meksikoon keskiviikkoiltana. Matkan tarkoitus on tutustua Meksikon ja erityisesti Oaxacan osavaltion ihmisoikeustilanteeseen sekä Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon murhan tutkintaan.
 
Torstain olemme olleet pääkaupungissa, tavanneet liittovaltion hallituksen ja myös syyttäjänviraston edustajia sekä kansalaisjärjestöjä.
 
Meksikon hallitus ei vaikuta varauksettoman ihastuneelta siihen, että tulemme maahan juuri nyt, kun sunnuntaina on vaalit 12 osavaltiossa, myös Oaxacassa. Ainakaan minulla ei kuitenkaan ole muuta rakoa matkustaa tänne, ennen kuin ehkä joulukuussa ennen Cancunin ilmastokokousta. Ja se olisi jo liian myöhäistä murhatutkinnan jouduttamisen kannalta.
 
Erityisen voimakkaasti meitä on yritetty taivutella olemaan menemättä Oaxacaan. Se taivuttelu jatkui heti saavuttuamme maahan. Sovimme sellaisen kompromissin, että suunnitellun kahden päivän sijasta olemme siellä vain yhden päivän, eli tänään. Lähdimme 6.30 aamulennolla eli hotellilta piti lähteä jo aamuviideltä.
 
Tämä ympäripuhuminen on tuntunut tosi oudolta, perustuuhan koko matka siihen, että Meksikon EU-suurlähettiläs esitti Heidille ja minulle kutsun tulla Meksikoon ja Oaxacaan tutustumaan tilanteeseen itse. Tämän kutsun hän esitti tavatessaan meidät Jyrin murhan jälkeen.
 
Kaikesta päätellen se henkilö, joka eniten inhoaa ajatusta vierailustamme, on Oaxacan kuvernööri. Hän on ilmoittanut, että kukaan viranomainen ei vastaanota meitä. Niinpä tapaamme vain kansalaisjärjestöjen edustajia ja 27.4. hyökkäyksessä eloonjääneitä.
 
Oaxacan kuvernöörin puolue PRI (institutionaalinen vallankumouspuolue) on hallinnut osavaltiota noin 80 vuotta. Nyt kaikki muut puolueet ovat asettuneet yhteisen vastaehdokkaan taakse ja on oikeasti mahdollista, että PRIn valtakausi katkeaa. Meksikon hallitus edustaa eri puoluetta eikä halua antaa mielikuvaa siitä, että liittohallitus yrittää manipuloida Oaxacan vaaleja. Me olemme kaikille korostaneet, että tarkoituksemme ei ole vaikuttaa vaaleihin, vaan vain tutustua ihmisoikeustilanteeseen yleensä sekä Jyrin ja Betyn murhan tutkintaan erityisesti. Lupasimme muun muassa, että emme tapaa Oaxacassa toimittajia. Kun eilen illansuussa tapasimme varaulkoministerin, tämä ei enää vaikuttanut superhuolestuneelta matkastamme. Kävimme hyvän keskustelun murhatutkinnasta, mutta siitä en voi kertoa enempää.
 
Kyse ei oikeasti ole vain tästä murhasta, vaan laajemmin niin sanotusta rankaisemattomuuden kulttuurista. Meksikossa tapahtuu järkyttävä määrä rikoksia, myös murhia, joista ketään ei koskan tuoda oikeuden eteen. Niistä erityisen merkittävistä rikoksista, joiden tutkintaa YK ja EU ovat seuranneet, 98 % on selvittämättä. Kaikki, jotka haluavat murtaa tämän rankaisemattomuuden, toivovat hartaasti että kansainvälinen paine johtaa eurooppalaisen murhan selvittämiseen ihan oikeasti ja että se auttaa lyömään rakoa rankaisemattomuuteen. Tätä painetta me haluamme osaltamme luoda ja täytyy sanoa, että ainakin tulomme on huomattu.
 
Mehän emme tietenkään tiedä, ketkä Jyrin ja Betyn tappoivat. Mutta mitä todennäköisimmin samat ihmiset ovat tappaneet muitakin. Kaikki paikalliset pitävät selvänä, että aseistettu joukko, joka avasi tulen San Juan Copalaan menossa olevaa avustusretkikuntaa vastaan 27.4. on UBISORT, Sillä tiedetään olevan läheiset suhteet Oaxacan kuvernööriin. Puhutaan jopa, että UBISORT on eräänlainen kuvernöörin aseistettu työkalu.
 
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Jyrin tapauksen nostaminen liittovaltion syyttäjänviraston tutkittavaksi johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin toinen tapetuista on ulkomaalainen. Toiseksi Jyri ja Bety ammuttiin sotilasaseella, jollaisia ei Meksikossa voi laillisesti ostaa.
 
Käsitteet San Juan Copala ja UBISORT liittyvät sanoisinko moniongelmaiseen vyyhteen. San Juan Copala on perinteisesti triqui-alkuperäiskansan keskuspaikka. Triquiden keskuudessa on ollut ristiriitoja suunnilleen siitä asti, kun siirtomaavalta saapui Meksikoon. Myös Meksikon itsenäisyystaistelussa triquita oli molemmin puolin. San Juan Copalan alue jaettiin kunniksi tavalla, joka ei noudattanut yhteisöjen perinteisiä rajoja. 1970-luvulla perustettiin MULT-niminen ryhmä ajamaan triquiden etuja paikallispomojen (joista täällä käytetään nimitystä cacique) mielivaltaa vastaan. MULT myös aseistautui ja sillä oli läheiset välit PRIn kanssa. Jossain vaiheessa osavaltiohallinto kätilöi UBISORT-ryhmän eräänlaiseksi vastavoimaksi, jotta MULT ei olisi liian vahva. Aika vähän aikaa sitten MULT-ryhmästä eronneet perustivat uuden ryhmän nimeltä MULTI eli "itsenäinen MULT".
 
Vuonna 2007 San Juan Copalan alueen 7 kuntaa julistautuivat autonomiseksi alueeksi. Välit naapurien kanssa kiristyivät. Viime talvena UBISORT valtasi kunnantalon, mutta se ajettiin ulos, jonka jälkeen UBISORT on piirittänyt San Juan Copalaa. Paikkakunnalle vievä tie on katkaistu, sitä myöten ei päiväsaikaan pääse kulkemaan. Miehiä kulkee öisin metsiä myöten saartorenkaan läpi, naisia päästetään ajoittain päiväsaikaankin naapurikyliin ostoksille.
 
Se avustusretkikunta, jossa Jyri oli mukana, yritti päästä saarrosta läpi. Ajatuksena oli, että autoletkaa, jossa on ruoan ja lääkkeiden lisäksi lääkäreitä, toimittajia ja ulkomaalaisia, ei pysäytettäisi. Toisin kävi.
 
Jyrin ja Betyn murhan jälkeen San Juan Copalassa ammuttiin yöllä paikallisjohtaja, jonka aloite autonomia oli, ja hänen vaimonsa. Tänä aamuna matkalla lentokentälle kuulimme, että joku UBISORTin jäsen on ammuttu. Kuulemma kuvernööri käytti heti tilannetta hyväkseen ja ilmoitti, että konflikti on pahentunut. Nyt myös armeija on lähetetty vahvistamaan San Juan Copalan piiritystä.
 
Ylipäänsä vaalitaistelu Meksikossa on varsin rajua. Joitakin päiviä sitten Tamaulipasin osavaltiossa ammuttiin kuvernööriehdokas. Täkäläiset arvelevat, että taustalla ovat huumekauppiaat. Kyseinen ehdokas, PRI-puolueesta, oli luvannut panna huumeliigat kuriin.
 
Rikollisliigojen käyttämistä aseista iso osa on salakuljetettu Yhdysvalloista. Presidentti Calderon oli joitakin aikoja sitten puhunut USAn kongressissa ja vedonnut aselakien tiukentamiseksi, koska USAn vapaa asekauppa horjuttaa sisäistä turvallisuutta Meksikossa. Tämä oli herättänyt valtavaa paheksuntaa USAn konservatiiveissa.
 
Toinen esimerkki vaalitaistelun menetelmistä. Oaxacassa kuvernöörin puolue kiertää ennen vaaleja pitkin kyliä jakamassa ihmisille lahjoja, kuten sementtisäkkejä ja ruokaa, ilmeisesti valtion varoilla. Monet maalaiset, etenkin alkuperäisväestökylissä, ajattelevat että lahjan vastaanottajan velvollisuus on äänestää PRI-puoluetta. Pari viikkoa sitten jopa radiossa oli lähetetty nauhoite Oaxacan kuvernöörin käymästä puhelinkeskustelusta, jossa tämä antoi ohjeita vaalilahjusten jakamisesta. Ilmeisesti Oaxaca ei ole ainoa alue, jossa tällaista tapahtuu.

Olkiluodon kolmosreaktorin rakentaminen on ollut skandaalien sarja, ja samaa täytyy sanoa uusien ydinvoimalupien päätöksenteosta.
 
Uusin skandaali on VTT:n tutkija Jari Ihosen työnantajaltaan saama kirjallinen varoitus, koska hän on esittänyt ydinvoimalupia kyseenalaistavia tietoja eduskunnan valiokunnassa ja julkisuudessa.
 
Anteeksi nyt vain, mutta missä maassa me oikein elämme? Onko Suomi sensuuriyhteiskunta?
 
Miksi valtio ylläpitää tutkimuslaitoksia? Tuottamaan tietoa. Miksi eduskunnan valiokuntiin kutsutaan asiantuntijoita? Jotta kansanedustajat saisivat monipuolisen käsityksen erilaisista näkökohdista päätöstensä taustaksi.
 
Onko kaikki tämä vain leikkiä? Onko valtion tutkimuslaitosten tarkoitus olla vain kulisseja, jotka lyövät asiantuntemuksen leiman hyväveliverkoston kättä päälle sopimuksille?
 
Jos valtion tutkimuslaitos kieltää asiantuntijaansa osallistumaan tiedoillaan yhteiskunnan keskusteluun, noiden tietojen tuottamiseen käytetyt verorahat on heitetty Kankkulan kaivoon. Erityisen vakavaa tällainen sensuuri on, kun on kyse eduskunnan valiokunnan kutsumasta asiantuntijasta.
 
Suomessa perustuslaki antaa kansalaisille sanan- ja mielipiteen vapauden. Saako työnantaja vapaasti kieltää palkolliseltaan tämän oikeuden? Saako työnantaja kieltää palkolliseltaan jopa tietojensa kertomisen eduskunnalle?
 
Yhdysvalloissa kongressin kuultavaksi kutsuttujen tulee vannoa vastaavanlainen vala kuin oikeudessa, että he puhuvat totta.
 
Kylmän sodan ja Neuvostoliiton aikaan puhuttiin itsesensuurista, kun ei uskallettu julkisesti sanoa kaikkea, mitä Neuvostoliitosta tiedettiin ja ajateltiin. Tänä päivänä Suomen energiapolitiikassa vallitsee itsesensuuri. Näen sen energia-alan asiantuntijoilta saamistani lukuisista sähköposteista. Niissä kerrotaan asioita, joita he eivät uskalla sanoa julkisesti, peläten oligarkkien kostoa.
 
Mutta näköjään energiapolitiikassa vallitsee itsesensuurin lisäksi jopa avoin sensuuri.
 
Taloustieteen professorien irtisanoutuminen valtiovarainministeriön taloustieteellisestä neuvottelukunnasta kertoo siitä, että ongelma ulottuu laajemmallekin. Myöskään talouspolitiikan päätösten valmisteluun ei aidosti haluta asiantuntijanäkökulmaa, joka väistämättä ajoittain on myös kriittistä, vaan asiantuntijoiden odotetaan lähinnä nyökyttelevän sille, mitä on päätetty.
 
Kaiken kaikkiaan ydinvoimalupien valmistelu ja päätöksenteko on ollut uskomaton farssi. Ministeriössä asian valmistelua johtaa jäävi virkamies. Vaikka oikeuskansleri toteaa hänet jääviksi, prosessi jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tulevia sähkön kulutusarvioita paisutellaan jotta papereista ei avoimesti näkyisi että uudet ydinvoimalat tulevat tuottamaan sähköä vientiin. Sähkömarkkinaselvityksiä arvostellut tutkija saa rapsut työnantajaltaan, valtion laitokselta. Eduskunnan asiantunjakäsittely vedetään läpi poikkeuksellisen nopeasti, jotta päätös saadaan nuijittua ennen syksyä jolloin olisi enää puoli vuotta eduskuntavaaleihin. Eduskunta kokoontuu poikkeuksellisesti istuntoon heinäkuun alussa. Eduskunnnan pääkäsittelyvaliokunnan puheenjohtaja on toisten ydinvoimaluvan hakijafirman osakasyhtiön hallituksen jäsen.
 
Jos vastaavaa tapahtuisi jossain muualla, me puistelisimme päätämme mokomalle meiningille.
 
Useampaa kuin yhtä ydinvoimalaa rakennetaan tällä hetkellä vain muutamissa Aasian maissa, Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Jos eduskunta antaa uudet ydinvoimaluvat, Suomi liittyy tähän joukkoon.
 
Myös päätöksentekoprosessi on syvältä idästä. Ydinvoimasensuuri ja -itsesensuuri on 2000-luvun suomettumista.