Olen aivan äimänä. Euroopan parlamentin niukka enemmistö on asettunut Berlusconin talutusnuoraan. Täysistunto äänesti tänään Italian tiedotusvälineiden vapautta koskevasta päätöslauselmasta. Teksti, jossa ilmaistiin huoli muun muassa siitä, että Italian pääministeri omistaa ja valvoo tärkeimpiä yksityisiä ja valtion omistamia tiedotusvälineitä, kaatui täpärästi äänin 335-338, 13 tyhjää.
 
En ymmärrä, kuinka Berlusconin puolelle asettuneet parlamentin oikean laidan mepit voivat enää aamuisin katsoa itseään peilistä silmiin, suomalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset, ranskalaiset ja muut. Euroopan parlamentin arvovalta ottaa kantaa sananvapauden ja ihmisoikeuksien loukkauksiin Euroopan ulkopuolella on saanut tosi pahan kolauksen. On tosi ironista, että tällä viikolla parlamentin on tarkoitus päättää myös Saharov-sanavapauspalkinnosta. Jos esimerkiksi Venäjän Memorial-järjestö saa palkinnon, Putin voi nauraa partaansa ja sanoa että onpa vitsikästä, kun parlamentti, joka tukee Berlusconia, nuhtelee samaan aikaan Venäjää.
 
Italian vihreät menettivät kesäkuun vaaleissa kaksi paikkaa. Se johtui siitä, että Berlusconi  oli korottanut äänikynnystä.  Jos ne kaksi italialaista vihreää, jotka olisivat viisi vuotta sitten voimassaolleen vaalilain mukaan tulleet valituiksi, olisivat nyt olleet parlamentin jäseniä, tämänkin äänestyksen tulos olisi ollut toinen.
 
Käsittely sai farssin piirteitä. Aluksi parlamentti hylkäsi kolmen oikeistoryhmän yhteisen ehdotuksen, joka olisi suoranaisesti asettunut tukemaan Berlusconia väittämällä, että tiedotusvälineiden vapaus Italiassa ei ole millään tavalla uhattuna. Tässä äänestyksessä oikeistoryhmien ehdotusta tukivat suomalaisista Itälä, Pietikäinen ja Essayah. Tyhjää äänestivät Korhola ja Soini. Jäätteenmäki oli poissa. 

Sen jälkeen enemmistö hyväksyi sarjassa erillisäänestyksiä sosialistien, liberaalien, vihreiden ja vasemmiston yhteisen ehdotuksen jokaisen kappaleen. Mutta kokonaisuus kuitenkin kaatui loppuäänestyksessä 3 äänen erolla, minkä jälkeen salin oikea laita puhkesi riemuitsemaan äänekkäästi. Tämä oli ratkaiseva äänestys. Päätöslauselmaa, joka mielestäni sangen maltillisin äänenpainoin olisi todennut Italian tilanteen ongelmaksi, tukivat suomalaisista Haglund, Jäätteenmäki, Takkula, Manner, Hassi, Hautala, Jaakonsaari ja Repo. Vastaan äänestivät Soini, Essayah, Itälä, Pietikäinen ja Korhola.

Koska useamman ryhmän keskinäsissä neuvotteluissa sorvatut kompromissiehdotukset kaatuivat, äänestettiin vielä yksittäisten ryhmien tekemistä päätöslauselmaehdotuksista. Hölmöin niistä oli EFD-ryhmän (Soinin ryhmä) ehdotus, jossa väitettiin, että "Italian tiedonvapauden kiistämistä koskeva syytös loukkaa koko maata, sen kansalaisia, tervettä maalaisjärkeä ja miljoonia maassa eläviä henkilöitä, jotka käyttävät sananvapautta päivittäisessä arjessaan ..." EPP-ryhmä, johon Suomen kokoomusaliset ja kristillisdemokraatit kuuluvat, ehdotti myös muotoilua "katsoo, että väite siitä, että Italiassa ei kunnioiteta tiedonvälityksen vapautta, loukkaa koko Italiaa ja sen kansalaisia ..."

Viimeiseksi äänestettiin liberaaliryhmän ehdotuksesta, jonka kohdalla äänet menivät tasan. Sekin siis kaatui, ja salin oikea laita repesi uudestaan riemuun. Valitettavasti kukaan ei ollut älynnyt pyytää tästä äänestyksestä nimenuutoa, joten se ei tallentunut minnekään, miten kukin tässä kohtaa äänesti. Myöhemmin illalla olin illallisella, jolla Hannu Takkula kertoi äänestäneensä tässä viimeisessä äänestyksessä tyhjää. Jos hän olisi äänestänyt oman ryhmänsä kannan mukaisesti, liberaaliryhmän päätöslauselmaehdotus olisi tullut hyväksytyksi.
 
Loppujen lopuksi parlamentti ei siis  hyväksynyt  minkäänlaista päätöslauselmaa Italian  lehdistönvapauden  tilanteesta.
 
Vihreiden mielestä pääministeri Silvio Berlusconin valta maan tiedotusvälineisiin  rajoittaa sananvapautta ja muun muassa estää puuttumista maassa vallitsevaan korruptioon ja muihin ongelmiin.
 
Linkki äänestystuloksiin, jotka ilmestyivät parlamentin nettisivuille epätavallisen myöhään illalla täällä.