Ansioluettelo »

Europarlamentaarikko Satu Hassi

Kuuntele esittely täältä »

Synt 1951, kahden tyttären äiti, tekn. lis., naimisissa

Miten voi "vanhan vallan" keskellä saavuttaa uskottavuuden, mutta samalla säilyttää oman ominaislaatunsa?

Nuoruuteni poliittinen tulikoe oli vetää syksyllä 1969 Tampereella koululaisten Taksvärkki-keräystä Mosambik-instituutille, joka järjesti kouluja ja terveydenhoitoa Portugalin siirtomaavallasta vapautetuilla Mosambikin alueilla. Jouduin siitä 18-vuotiaana Aamulehden, paikallisen valtalehden, ryöpytykseen. Samana syksynä minut valittiin Teiniliiton hallitukseen vuodeksi 1970 ja seuraavan vuoden olin Teiniliiton varapuheenjohtaja.

1970-luvun alkupuolen toimin vasemmistolaisessa opiskelijaliikkeessä. Vuosina 1971-72 olin HYYn edustajiston jäsen tai varajäsen, opiskelin valtiotieteellisessä kansantaloutta. Sitten päätin siirtyä Otaniemeen opiskelemaan tekniikkaa. Siellä imeydyin heti korkeakoulujen hallinnonuudistusliikkeen aktiiviksi, mm. järjestämään luentolakkoja syksyllä 1972 ja keväällä 1973. Minut valittiin myös heti TKYn edustajistoon, jossa olin vuodet 1973-75. Sosialistisen opiskelijaliiton hallituksessa olin samat vuodet. Vuoden 1973 suuri energiakriisi sai minut valitsemaan erikoistumisalakseni sähkövoima- ja energiatekniikan.

Vuonna 1975 muutin Tampereelle, jossa sain opintoni loppuun (1979) ja synnytin kaksi tytärtä (vuosina 1976 ja 1979). Yritin "rehellistä työtä", minusta tuli Oy Tampella Ab Tamrockin ensimmäinen naisinsinööri syksyllä 1979. Vuonna 1981 pakenin sieltä yliassistentin sijaiseksi Tampereen teknilliseen korkeakouluun, jossa aloin perehtyä vaihtoehtoenergiaratkaisuihin.

Samoihin aikoihin toimin mm. Tampereen Naisunionissa ja Naiset rauhan puolesta-liikkeessä. Elokuussa 1983 kävelin pohjoismaisen naisryhmän mukana New Yorkista Washingtoniin protestoidakseni uusia ns. euro-ohjuksia vastaan. Korkeakoululla ollessani sain julki esikoisteokseni (1984). Samana syksynä minut valittiin kaupunginvaltuustoon "Vihreä vaihtoehtoinen Tampere-listalta". Seuraavana syksynä, 1985, otin riskin ja heittäydyin vapaaksi kirjailijaksi.

1980-luvun loppupuolen olin vapaa kirjailija ja vihreä kaupunginvaltuutettu Tampereella. Valtuustossa kovin koitokseni oli taistelu ns. Tampella-sopimuksesta kesällä 1989. Valtuustossa kärsimme murskatappion, mutta saimme suuren yleisön tuen, voitimme korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nyt Tampellan vanhalla tehdasalueella on oikein hyvä asemakaava ja sen maisema tuli jopa 20 mk:n seteliin. Samana syksynä minut valittiin Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi. Vuonna 1990 kirjoitimme yhdessä Pekka Saurin ja Pauli Välimäen kanssa Vihreän liiton ensimmäisen puolueohjelman.

Keväällä 1991 minut valittiin eduskuntaan. Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja olin 1991-93 ja uudestaan kevätkaudella 1997. Ne asiat, joihin olen eduskunnassa eniten paneutunut, ovat talous- ja työllisyyspolitiikka, energiapolitiikka, ulkopolitiikka sekä tasa-arvokysymykset. Kesällä 1997 minut valittiin Vihreän liiton puheenjohtajaksi. Kauteni päättyi keväällä 2001.

Keväällä 1999 sain ottaa vastaan haastavan tehtävän Lipponen II hallituksen ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä. Huhtikuussa 2002 eduskunta antoi siunauksensa lisäydinvoiman rakentamiselle Suomeen, joka oli vihreille suuri pettymys. Vihreän liiton valtuuskunta ja eduskuntaryhmä punnitsivatkin hallitusyhteistyön jatkamisen mahdollisuudet toukokuun yhteiskokouksessaan puoluekokouksen yhteydessä, ja päättivät jättää hallituksen. Vihreät jäivät edelleen oppositioon Jäätteenmäen punamultahallitusta muodostettaessa 2003 eduskuntavaalien jälkeen, vaikka kuuluivat vaalien voittajapuolueisiin. Toimin Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana ennen valintaani europarlamentaarikoksi.

Olen pohtinut paljon, mitä on naisnäkökulma ja ylipäänsä vaihtoehtonäkökulma vallankäyttöön. Tämä teemaa käsittelevät myös kirjani. Kun lähdin vihreisiin mukaan, määrittelin itselleni vihreyden perusajatuksen näin: me puolustamme sellaisia arvoja, joita ei voi rahassa mitata ja joita ei rahalla saa. Naisinsinöörillä ja "vanhan vallan" keskellä toimivilla vihreillä on sama perusongelma. Jotta saisi muutoksia aikaan, on hankittava uskottavuutta entisten vallanpitäjien silmissä. Mutta miten voi samalla olla sulautumatta vanhaan valtaan, miten säilyttää oman alkuperäisen ominaislaatunsa? Tämä ei ole helppo tehtävä, päinvastoin

Henkilökohtaisina vahvuuksinani pidän monipuolisuutta, sitkeyttä ja rohkeutta tarvittaessa asettaa itseni alttiiksi.

Mottoni on: "Tässä työssä on eduksi, jos on pienenä ihaillut Peppi Pitkätossua."

Kuvagalleria »