Kirjallinen kysymys komissiolle

31.5.2005

Aihe: Tulisiko EU:ssa olla yhtenäiset raja-arvot TBT-luokituksille?

Tributyylitinan (TBT) käyttö laivojen pohjamaaleissa on kielletty EU:ssa, mutta TBT-pitoisuudet ovat telakoiden ja satamien ulkopuolella yhä hälyttävän korkeita, sillä TBT säilyy pohjan sedimenteissä jopa 90 vuotta. TBT:n on todettu olevan vaarallinen yli 60 lajille, esimerkiksi naaraskotiloista tulee tinapitoisuuden kasvaessa lisääntymiskyvyttömiä ja pitoisuuden yhä kasvaessa kotilot kuolevat. Ihmiseen ruokaketjussa kulkeutuvat tinapitoisuudet heikentävät mm. tautien vastustuskykyä. Raja-arvot vaihtelevat Euroopan maissa suuresti, eikä raja-arvojen voida katsoa olevan tarkoituksenmukaisen yhteneväisiä. Esimerkiksi Suomessa on sallittua läjittää mereen sedimenttiä jossa TBT -pitoisuus on 200 mikrogrammaa kilossa, kun taas Belgiassa raja on 7 mikrogrammaa kilossa. Ruotsissa tinayhdisteistä on löydetty ainoastaan kalojen maksasta, kun taas Suomessa niitä on kertynyt myös kalan lihaan. Suomessa on Ruotsista poiketen sallittu tinapitoisten ruoppausmassojen läjitys mereen.

1. Tulisiko EU:n alueella olla yhteiset ja tutkimuksiin pohjautuvat ohjearvot joissa määriteltäisiin raja-arvot mm. TBT:n saastuttaman sedimentin läjitykselle mereen?

2. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätöksessään (C-1/3) 7.9.2004 on katsonut, että saastunut maa-aines kuuluu jätedirektiivin 75/442/EEC artiklan 1(a) soveltamisalaan. Koskeeko tämä tulkinta myös merenpohjan saastutettuja maa-aineksia eli sedimenttiä?

3. Olisiko niin ollen tärkeää määritellä raja-arvot myös orgaanisille tinayhdisteille?

4. Mikäli komissio ei katso merenpohjan sedimentin kuuluvan direktiivin 75/442/EEC soveltamisalaan, miten komissio aikoo turvata sen, että merenpohjan puhdistusruoppaukset eivät saastuta tulevaisuudessa enempää merialueitamme?

P-2085/05FI
Stavros Dimasin
komission puolesta antama vastaus
(14.7.2005)


1. Tributyylitinalle (TBT) ei ole tällä hetkellä olemassa raja-arvoja, jotka soveltuisivat mereen läjitetyille sedimenteille. Jos raja-arvoja asetetaan, ne tulevat perustumaan vankkoihin tieteellisiin perusteisiin.

2. ja 3. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa C-1/03 antamassaan tuomiossa, että vahingossa vuotaneet polttoaineet olivat jätettä ja että tämän vuodon saastuttama maaperä oli jätettä jo ennen kuin se oli kaivettu pois. Komissio analysoi parhaillaan tuomion vaikutuksia ja vaihtoehtoja sellaisen saastuneen maaperän hoitoon, jota ei ole kaivettu pois.

4. Komission käsityksen mukaan merenpohjasta ruopattu muta on jätedirektiivin 75/442/ETY mukaista jätettä ja se on käsiteltävä direktiivin säännösten ja muun jätelainsäädännön mukaisesti.

Ruoppauslietteen läjitys mereen on tehtävä direktiivin 75/442/ETY säännösten mukaisesti vaarantamatta ihmisten terveyttä tai ympäristöä. Ruoppauslietteen sijoitus maalle kuuluu myös kaatopaikkadirektiivin 1999/31/EY soveltamisalaan, paitsi jos se sijoitetaan pintavesistöön tai niiden pienten vesiteiden varrelle, joista se on ruopattu.

Tributyylitinan aiheuttaman vesien pilaantumisen osalta, komission laatii parhaillaan yhteisön vesipolitiikkadirektiivin 2000/60/EY 16 artiklan ja myöhemmän päätöksen 2455/2001/EY mukaista ehdotusta yhdenmukaistetuksi ympäristön laatustandardiksi. Ehdotus tulee sisältämään laatustandardeja vedessä olevalle tributyylitinalle. Myöhemmässä vaiheessa komissio harkitsee ehdotusten laatimista sedimenttien laatustandardeiksi.