Nallen ja Nokian vapaus

Print PDF Email

USA:n republikaanien retoriikkaa mukaillen Björn Wahlroos julisti vapaudeksi kaikkein upporikkaimpien verokevennykset ja leikkaukset kaikkeen siihen, mistä köyhät hyötyvät.

Nokia soveltaa Wahlroos-vapautta. Vuonna 2010 Nokia maksoi Suomeen veroa 1,6 miljoonaa, kolme vuotta aikaisemmin melkein tuhatkertaisesti, 1,3 miljardia.

Ylikansalliset firmat voivat kikkailla hyödyntämällä eri maiden verotuksen eroja. Kikkailun laillisuutta on vaikea tarkistaa, koska veroviranomaiset eivät julkista tietoja siitä, minne firma veronsa maksaa.

Sillä on väliä, onko yritysverotuksella EU-maissa yhtenäiset säännöt vai ei.

EU-komissio ajaa sitä, että luotaisiin yhteiset säännöt yritysveron laskemiselle ja tuoton jakamiselle niiden maiden välillä, joissa firma toimii. Viranomaiset voisivat vaihtaa tietoja keskenään ja touhu olisi niin sanotusti läpinäkyvää.

EU-parlamentin enemmistö tukee tätä, mutta haluaa, että järjestelmä koskisi kaikkia suuria yrityksiä. Komissio ja jäsenmaiden hallitukset kannattavat vapaaehtoisuutta.

Parlamentti tosin haluaa viiden vuoden siirtymäajan. Tämä kompromissi oli kuitenkin parempi kuin koko ehdotuksen torjuminen, jota iso osa oikeistoa ajoi.

Meidän vihreiden mielestä yritysverolle tarvittaisiin myös vähimmäistaso, jota mikään maa ei saa alittaa. Tätä parlamentin enemmistö ei tukenut. Tässäkin näkyy miten iso vaikutusvalta suuryrityksillä on erityisesti oikeistoon ja keskiryhmiin.

Nyt esimerkiksi Luxemburg ja Britanniaan kuuluvat pikkusaaret tienaavat sillä, että tosiasiallisesti muualla toimivat firmat rekisteröityvät sinne, usein kuoriyhtiön kautta, ja lekottelevat alhaisten verojen lepotuolissa.

Valitettavasti verolait vaativat EU:ssa jäsenmaiden yksimielisen hyväksynnän. Melkein aina löytyy yksi maa torppaamaan tarpeelliset uudistukset. Kun siipiveikoilla on veto-oikeus, on vaikeaa kieltää loisimista.

Se, että verotuksen vähimmäistasoista ei voida päättää normaalilla määräenemmistöllä, on EU:n pahin rakennevika.

Valtioiden velkaantuminenhan ei ole kiinni vain menoista, vaan myös tuloista. EU-säännöt suorastaan houkuttelevat kilpailemaan verotuksen alhaisuudella, "kilpajuoksuun pohjalle", eli edistävät velkaantumiskierrettä.

Se on älyvapaata tilanteessa, jossa leikataan sosiaaliturvaa, koulutusta, terveydenhoitoa, eläkkeitä ja vaikka mitä.

Suurfirmojen lellinnän lasku jää tavallisten ihmisten maksettavaksi.

Yhtenäistetty yritysveropohja olisi eräänlainen anti-Wahroos sääntö. Seuraavan kerran kun EUn rakenteita uudistetaan, verotuksen vähimmäistasoja koskevat päätökset pitää saada tehtyä samalla enemmistöllä, jolla myös markkinoiden vapautta toteuttavista direktiiveistä päätetään.

Kolumni Voimassa 30.4.2012